Jan-Olof Nyholm ja Aku Hirviniemi
Idea audioteoksen aiheesta syntyi, kun keskustelimme yhdessä erilaisista tilanteista, joihin julkisuuden henkilöt, tuttavallisemmin julkkikset, joutuvat ilman omaa suostumustaan ja joissa heidän yksityiselämästään tehdään yhtä suurta skandaalia niin julkisissa tiedotusvälineissä kuin sosiaalisen median syövereissä.
Keskustelujemme perusteella kävi ilmi, kuinka julkisuuden henkilöiden kohdalla vallitsee ajatustapa, että heidän yksityiselämänsä sisällöt ovat vapaata riistaa sananvapauden nimissä, vaikka ”kohut” ja ”skandaalit” eivät mitenkään liittyisi heidän työhönsä tai siihen, missä roolissa he ovat alun perin päätyneet suuren yleisön tunnistamiksi henkilöiksi. Vallalla oleva ajatustapa lienee siis, että julkiset henkilöt ja erilaiset viihdetaiteilijat ovat ”symbioottisessa suhteessa” julkisuuteen ja näin ollen oletuksena on, että ilman heidän suostumustaan myös yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen olisi sallittua.
Ei ole yhden tai kahden käden sormilla laskettavissa ne tapaukset, joissa julkisuuden henkilön maine on loattu, työura tuhottu ja taloudellinen tilanne romutettu. Julkisuuden henkilön lisäksi myös perhe ja läheiset ovat joutuneet kärsimään, kun yksityiselämästä tehdään sensaatiouutisia ja revittelevillä otsikoilla kalastellaan klikkauksia viihdelehtien omia kaupallisia tarkoituksia varten.
Erilaisten tapausten lisäksi kiinnostavaa oli myös tarkastella sitä, missä määrin syyttömyysolettama tosiasiassa toteutuu, kun kaupalliset toimijat pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja lööpit ovat pullollaan ”totuuksia” ja ”shokkipaljastuksia” tapauksista, joita joko käsitellään tai jotka eivät edes etene tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kulkevatko poliisit, tuomarit, lautamiehet ja todistajat silmät sidottuina somessa vai heijastuuko se ja jos niin miten heidän työhönsä? Saavatko julkisuuden henkilöt todella yhdenvertaisen tuomioistuinkäsittelyn verrattuna keskivertokansalaiseen, jonka syyksilukeva tai vapauttava tuomio ei yllä edes paikallislehden sivuille?
Antoisinta tässä projektissa on ollut kahden erilaisen näkökulman ja taustan yhdistäminen. Siinä missä Aku on hankkinut kannuksensa taiteilijana ja hänet tunnetaan julkisuuden henkilönä, Jan-Olof on kerryttänyt kilometrinsä niin poliisina kuin oikeudellisena avustajana ja nähnyt lähietäisyydeltä, kuinka tuomioistuinlaitos parhaimmillaan toimii ja kuinka ”public court” saattaa jopa vaarantaa ihmisten oikeusturvan. Erilaisista taustoista ja tulokulmista huolimatta meitä yhdistävä ja tätä teosta kannatteleva perusavo on, että jokaisella on oikeus tulla ihmisarvoisesti kohdelluksi ja jokaisella tulee olla oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Teoksen tekeminen ja nauhoittaminen on ollut kaikin puolin opettavainen kokemus molemmille osapuolille. Jan-Olof on saanut äänenkäytön ja esiintymisen ammattilaisilta vinkkejä niin selkeiden kuin suoraviivaisten lauseiden tuottamiseen (mikä ei juristeille ole aina itsestäänselvyys). Aku on puolestaan päässyt pureutumaan juridiikan ammattilaisten ja myrskyn silmään joutuneiden henkilöiden kanssa siihen, kuinka oikeusjärjestelmässämme vilisevät juridiset termit ja menettelytavat saadaan sanoitettua ihmisille ymmärrettäviksi ja sovitettua yhteen ihmisten kokemusten kanssa.
Poimintoina monesta mielenkiintoisesta jaksosta haluamme nostaa esille Sunrise Avenuen keulahahmon Samu Haberin ja elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen kanssa käydyt keskustelut. Millaiseen henkilökohtaiseen myrskyyn Samu Haber joutui, kun hän yhtäkkiä huomasi koristavansa valtakunnan ykköslehden kantta yhdessä Katiska-vyyhdin pääsyytettyjen kanssa? Entä millaisia ajatuksia heräsi Aku Louhimiehellä, kun hän astui suoraan tv-lähetykseen ”syytetyn penkille” vastaamaan useisiin väitteisiin, jotka eivät kuitenkaan lopulta johtaneet varsinaiseen käsittelyyn tuomioistuimessa, joka tällaisia prosesseja varten on luotu. Oikeusprosessin puute ei kuitenkaan estänyt sitä, että syytetyn penkki vaihtui julkisuudessa tuomitun penkiksi.
Niin meille tekijöille, ja toivottavasti myös teoksen kuulijoille, kirkastui ajatus siitä, että juridiikka ja oikeuslaitos eivät ole olemassa itseään varten, vaan meitä ihmisiä. Jokaisella meistä tulee olla oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, eikä tätä perusoikeutta tule alistaa ”Public Courtin” rengiksi. Samalla se luo meille kaikille velvollisuuden toimia siten, että omalta osaltamme mahdollistamme toisille ihmisille heidän perusoikeuksiensa toteutumisen.
Toivotamme kuulijoille antoisia ja ajatuksia herättäviä kuunteluhetkiä ja jäämme odottamaan, millaista keskustelua tulemme jatkossa käymään siitä, millä pelisäännöillä oikeutta käydään, kun julkisuuden henkilö asetetaan myrskyn silmään.
Ääniteos kuunneltavissa/ostettavissa mm. näissä palveluissa: