Miten keskustella ikääntyvien vanhempien kanssa edunvalvonnasta?

Torstai 5.1.2017 klo 10:35 – Saara Malinen

Sana edunvalvonta särähtää yhä useiden ihmisten korvaan ja monesti edunvalvonnan esiin nostaminen perhepiirissä herättää suurta vastustusta. Lapset ovat huolissaan ikääntyvien vanhempiensa terveydentilasta ja pohtivat miten toimia, jos muistisairaus tai jokin muu sairaus vie vanhemman toimintakyvyn tai vaikuttaa heikentävästi tämän kykyyn hoitaa esimerkiksi omia raha-asioitaan. Tulevaisuuteen voi ja kannattaakin varautua: omien asioiden hoitamisesta voi etukäteen määrätä edunvalvontavaltuutuksella.

Monille tuttu tulevaisuutta ennakoiva toimenpide, testamentti, ei herätä samalla tavalla tunteita kuin edunvalvontavaltuutus. Molemmissa on kuitenkin kyse siitä, että testamentin tai edunvalvontavaltuutuksen antaja muodostaa tahtonsa tulevaisuutta ajatellen silloin, kun vielä on siihen kykeneväinen ja halukas niin tekemään. Edunvalvontavaltuutus tulisi siis nähdä sellaisena asiana, että valtuutuksen antaja varautuu tulevaisuuteensa siten, että jos hän ei jonakin päivänä ole kykenevä itse hoitamaan asioitaan, niin luotettava henkilö hoitaa ne varmasti. Kyse ei ole itsemääräämisoikeuden riistämisestä vaan päinvastoin siitä, että itsemääräämisoikeutta käytetään vielä silloin, kun siihen ollaan täysin kykeneväisiä.

Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole, tarkoittaa se sitä, että mikäli tulevaisuudessa vanhuuden, muistisairauden tai vaikkapa onnettomuuden seurauksena menettää kykynsä hoitaa omia henkilökohtaisia tai talousasioitaan, tulee henkilölle määrätä edunvalvoja. Tällöin edunvalvonnan kohteeksi joutuva henkilö ei ole samanlaisessa avainasemassa päättämässä siitä, kuka asioita hoitaa ja missä laajuudessa. Myös edunvalvonta prosessina on työläämpi kuin silloin, jos henkilöllä on valmiina edunvalvontavaltuutus.

Miten ottaa edunvalvontavaltuutus puheeksi?

Usein ikääntyvien ihmisten lähiomaiset ovat huolissaan ja epätietoisia siitä, kuinka ottaa edunvalvontavaltuutuksen tekeminen puheeksi niin, että keskustelu ei päättyisi loukkaantumiseen tai tuhahdukseen ”minä en itsemääräämisoikeudesta luovu”. Olennaista on valita oikea aika ja paikka keskustelulle ja pyrkiä jo näin turvaamaan sitä, että ikääntyvä henkilö ei koe oloansa keskustelun aikana uhatuksi tai turvattomaksi. Joskus voi olla myös hyvä ajatus antaa henkilön ikään kuin itse löytää vastaus mahdollisiin tulevaisuuden haasteisiin ja kysyä ystävällisesti asiaa ns. kautta rantain, esim. ”miten olet ajatellut hoitaa raha-asioitasi jos esimerkiksi tulevina vuosina muistisi heikkenee merkittävästi?”

Keskustelu aiheesta kannattaa aloittaa hyvin pehmeästi ja edetä siinä maltillisesti antaen kuitenkin asiasta samalla tietoa esimerkiksi lausahduksella ”Oletko tiennyt, että omien raha- ym. asioiden hoidosta tulevaisuudessa voi päättää etukäteen ihan samalla tavalla kuin testamentilla?” Yksipuolista ohjeistamista tai määräämistä (esim. ”sinun kannattaisi tehdä edunvalvontavaltuutus”) tulisi välttää.

Tärkeätä on myös muistaa, että pelkkien faktojen esiin tuominen asiasta ei poista niitä tunteiden sävyttämiä mielikuvia, joita joillekin ihmisille sana edunvalvonta yhä tuo mieleen. Keskustelussa on tärkeää edetä hitaasti ja koko ajan kuulostellen, onko kuulija valmis ottamaan tietoa vastaan. Jos henkilö suhtautuu keskusteluun vastentahtoisesti tai se herättää voimakkaita kielteisiä tunteita, kannattaa keskustelu keskeyttää ja jatkaa sitä toisella kertaa. Joissakin tilanteissa hyvä vaihtoehto voi olla se, että henkilöä informoi asiasta joku välittömän perhepiirin ulkopuolinen taho tai henkilölle toimitetaan kirjallista materiaalia edunvalvontavaltuutuksesta, jolloin hän voi itse tutustua siihen.

Edunvalvontavaltuutus pähkinänkuoressa:

Edunvalvontavaltuutuksen laatimisen avulla henkilö itse päättää, kuka hänen asioitaan hoitaa jos hän ei siihen itse pysty, eikä häntä ole sidottu holhoustoimilain mukaiseen valtion holhoukseen. Asiat myös hoituvat ilman ylimääräistä byrokratiaa, mikä säästää kaikilta aikaa ja vaivaa. Alle on tiivistetty edunvalvontavaltuutuksen laatimista koskevat seikat:

1. Edunvalvontavaltuutuksella jokainen voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon tulevaisuutta ajatellen sen varalta, että hän tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi sairauden vuoksi.

2. Edunvalvontavaltuutuksesta tulee laatia valtakirja ja valtakirjassa tulee määritellä asiat, jotka valtuutus kattaa. Edunvalvontavaltuutus tulee laatia noudattaen sille säädettyjä muotovaatimuksia.

3. Kun valtakirjan laatija tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan, valtuutetun tulee pyytää maistraattia vahvistamaan valtakirjan. Valtuutus tulee voimaan sitten, kun maistraatti sen vahvistaa. Vahvistaakseen valtakirjan, maistraatti vaatii lääkärinlausunnon valtuuttajan kyvyttömyydestä huolehtia asioistaan. Maistraatti valvoo tarvittaessa valtuutetun toimintaa muun muassa pyytämällä selvitystä valtuutetulta asioiden hoidosta.

4. Valtuutuksen hoitaa asioita voi antaa haluamalleen henkilölle, mutta kyseisen henkilön tulee suostua valtuutetuksi.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä:

Koska ja miten testamentti tulisi laatia?

Millainen on hyvä testamentti ja muita testamenttiin liittyviä käytännön asioita

Tuhlaisinko itseeni vai jättäisinkö perintöä? Ihmisen motivaatio säästää ja jättää perintöä on ilmiönä monimuotoinen