Erossa esitetyt väitteet huonosta vanhemmuudesta voivat yllättää

Sunnuntaina 5.8. klo 10:21 – Helinä Häkkänen-Nyholm

Kesälomien jälkeen elokuussa erohakemuksissa sanotaan olevan kasvupiikki. Monelle eroa harkitsevalle kesälomaan on ladattu viimeinen toivon kipinä parisuhteen säilymisestä, ja kun siihen asetetut odotukset eivät täyty, konkretisoituu päätös erosta. Tällöin monen toiveissa voi olla saada hoitaa ero nopeasti ja kivuttomasti, jotta elämässä pääsisi eteenpäin. Kuitenkin samalla tavalla kuin itse eropäätökseen ajautuminen, myös ero itsessään vaatii aikaa ja matkan varrella ihminen voi joutua tilanteisiin, joita ei olisi ikinä ennalta odottanut.

Ero on psykologisesta näkökannasta ihmisen sisäinen, tunneperäinen prosessi, joka vie yksilöllisen ennalta määräämättömän ajallisen jakson, usein vähintäänkin kuukausia, ja johon liittyy erilaisia vaiheita. Eroon kuuluvat vaiheet, joihin liittyy tunneperäisiä haasteita, voidaan jakaa seuraavasti: eropäätöksen ja siihen liittyvän kriisin hallintaan, erilleen muuton ja käytännön asioista neuvottelemisen hallintaan sekä elämän uudelleen rakentamiseen. Tunneperäiset haasteet liittyvät eri vaiheissa vastaan tulevien käytännön ja oikeudellisten asioiden sekä sosiaalisten haasteiden ratkaisemiseen.

Eräs keskeinen asia, joka ilmenee eron alkuvaiheessa ja vaikuttaa siihen, millaiseksi eron tunneperäinen työskentely muodostuu, on osapuolten oikeudellisten avustajien suhtautuminen asioihin ja neuvojen anto osapuolille. Perheasioita hoitavista lakimiehistä löytyy niitä, jotka kunnioittavat eron osapuolia ja pyrkivät ensi sijassa rauhallisesti sovittelemaan asiassa ratkaistavia riitakysymyksiä, ja niitä, jotka eri yhteyksissä mitätöivät ja halveksuvat eron toista osapuolta. Tällainen eron toista osapuolta vähättelevä ja mustamaalaava asennoituminen voi ilmetä ensimmäisessä neuvottelussa asiakkaan kanssa, samoin kuin oikeudelle jätetyissä kirjelmissä, mahdollisissa sovintoneuvotteluissa ja oikeuden istunnossa. Toisinaan voi jopa näyttää siltä, että asiaa hoitava juristi vaikuttaa riidanhaluisemmalta kuin hänen asiakkaansa.

Eron tuoksinassa tällainen itseen kohdistuva lyttäävä arvostelu tulevan ex-puolison puolesta puhuvan juristin toimesta tuntuu usein kohtuuttomalta. Vai miltä sinusta tuntuisi saada lukea tuomioistuimelle osoitetusta kirjeestä, että olet huono vanhempi siksi, että teini-ikäisenä maalasit graffiteja junien kylkeen? Tai että et ole koskaan antanut lapsillenne ruokaa tai vienyt heitä harrastuksiin? Tai että lyhyt masennusjaksosi viisi vuotta sitten tekee sinusta epävakaan vanhemman, jonka kyky hoitaa lapsia on vähintäänkin kyseenalainen.

Aggressiivisesti asiaa ajavan juristin hoitamana eroavan parin asiat saattavat päätyä verraten nopeasti tuomioistuimen käsiteltäväksi ilman, että asiaa on edes aidosti yritetty sovitella tai pahimmassa tapauksessa ei tätä mahdollisuutta ole edes tiedusteltu vastapuolelta, kuten hyvien asianajotapojen mukaan kuuluisi tehdä. Tällainen lähestymistapa voi aiheuttaa psykologista haittaa eroavalle henkilölle esimerkiksi herättämällä hänessä epäluuloisuutta eron toisen osapuolen tarkoitusperiä kohtaan, luomalla turhaan pessimistisiä mielikuvia tulevaisuudesta sekä ruokkimalla todellisuuden vastaisia mielikuvia siitä, kuinka ”törkeästi” tai ”epäoikeudenmukaisesti” henkilöä on eron toisen osapuolen toimesta kohdeltu. Todellisuudessa kukaan ei pysty varmuudella tarkasti ennustamaan sitä, miten eroava pari tulee tulevaisuudessa toimeen keskenään eivätkä ketkään muut kuin asianosaiset tiedä, millaista elämää perheessä on aiemmin eletty.

Tunneperäisenä prosessina ero on dynaaminen eli alati muuttuva ja elävä, samoin kuin monikerroksinen. Avioero aiheuttaa eron osapuolille yleensä epäuskon, pettymyksen ja surun tunteita. Näiden tunteiden päälle rakentuvat ne tunteet, jotka heräävät avioeron toimeenpanon myötä, ja ennen kaikkea sen vaikutuksesta, miten osapuoli kokee eroa hoidettavan. Mikäli henkilö kokee, että hän joutuu erossa kohtuuttomien syytösten ja väitteiden kohteeksi, herättää se luonnollisesti yleensä katkeruutta ja vihaa. Pahimmillaan tilanne on näin ollen se, että henkilöllä on monikerroksisia tunteita, joihin kuuluu suru, pettymys, viha ja katkeruus. Vaikka henkilö ymmärtäisi järjellisellä tasolla, että juristi tekee työtänsä ja mitätöi toista siksi, että voittaisi jutun asiakkaansa puolesta, ei se saa häntä tunnetasolla voimaan paremmin.

Toisinaan erossa tarvitaan tiukkaa ja toisen osapuolen vanhemmuuteen mahdollisesti kielteisesti vaikuttavia seikkoja esiin nostavaa juristia. On selvää, että jos vanhemmalla on vakava päihderiippuvuus, vakavia mielenterveysongelmia tai lasta vahingoittavia kasvatustapoja, ei niitä voida sivuuttaa lapsen asumista, huoltoa ja tapaamista koskevassa päätöksenteossa ja sitä edeltävässä argumentoinnissa. Tällaisille väitteille on kuitenkin löydettävä näyttöä ja todellisissa tapauksissa sitä usein löytyykin. Ongelmallisia ovat tapaukset, joissa syytökset ovat abstrakteja, perheen arjen toimintaan liittyviä, ja niitä on mahdoton kumota. Näissä tilanteissa on hyvä muistaa ja tiedostaa, että vaikka tuleva ex-puolisosi avustajansa välityksellä pyrkisi leimaamaan sinut huonoksi vanhemmaksi, se ei tee siitä tosiasiaa. Se on vain hänen ajatuksensa. Tulevan ex-puolisosi avustaja ei tunne sinua lainkaan eikä todennäköisesti ole edes koskaan tavannut sinua. Hän ei itse asiassa ole koskaan edes nähnyt sinua lastesi kanssa. Hänen ajatuksensa perustuu siihen, mitä hänen asiakkaansa on hänelle kertonut ja millaisen mielikuvan sinusta hän on sen perusteella muodostanut. Hänen mielensä on tuottanut tarinan sinusta sen informaation avulla, jota hänelle on annettu. Muista, että sinä et ole yhtä kuin hänen ajatuksensa tai tarinansa.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä:

Lapsenhuoltolain uudistaminen ja 12 vuotta täyttäneen lapsen erottaminen toisesta vanhemmastaan

Lakimiehen ja psykologin vinkit hyvään avioeroon: ota nämä asiat huomioon, kun eroprosessi käynnistyy

Lähivanhemmuus: Miten erottaa hyvä vanhempi hyvästä vanhemmasta?

Lapsen valvotun tapaamisen oikeuskäytäntö on villiä