Sunnuntai 18.12.2016 klo 14:35 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Joulu merkitsee ihmisten elämässä paljon. Jouluun liittyy ihmisten hyvinvointiin merkittävästi vaikuttavia aktiviteetteja, kuten yhdessäoloa perheen ja suvun kanssa, perinteiden vaalimista ja välittämistä seuraavalle sukupolvelle, osallistumista uskonnollisiin tapahtumiin, sekä lahjojen antamista ja vastaanottamista, samoin kuin juhlaruokailua. Joulu luo ihmiselle kokemuksen kuulumisesta yhteisöön ja perheeseen tai toisaalta kokemuksen niiden puuttumisesta. Joulu pakottaa ihmisen muistelemaan menehtyneitä läheisiä ja tarkastelemaan riippuvuuttaan toisiin ihmisiin. Jouluun liittyvät tarpeet inhimillisestä vuorovaikutuksesta sekä puutteet siinä voivat aikaansaada masennusta ja ahdistusta. Joulu vastentahtoisesti yksin vietettynä on raju ja monelle hyvin tuskallinen kokemus. Joulun jälkeisinä päivinä itsemurhakuolleisuus ja itsemurhien yritykset lisääntyvät selvästi.
Joulun lähestyessä monessa eroperheessä pohditaan sitä, miten, missä ja koska lapsen tulisi viettää joulua. Kummallakin lapsen vanhemmalla ja heidän sukulaisillaan on odotuksensa siitä, miten lapsen kahden kodin maailmassa joulunviettoon liittyvät kysymykset ratkaistaan. Pohdintaa aiheuttaa paitsi se, missä ja miten lapsi viettää joulua, niin myös se, millaisia lahjoja lapselle annetaan ja missä lahjat avataan. Joulu on eronneille tai eroamassa oleville vanhemmille usein vuoden stressaavinta aikaa. Joskus se johtaa ääritekoihin.
Lähes vuosi sitten Yhdysvalloissa uutisoitiin huoltoriidassa osallisena olevasta isästä, joka ampui kaksi nuorta tytärtään ja itsensä jouluaaton aattona. Samaan aikaan uutisoitiin pop-tähti Madonnasta, joka oli julkaissut Instagramissa teini-ikäiselle pojallensa osoitetun kaipaavan viestin sen seurauksena, että poika oli ilmoittanut haluavansa vastoin oikeuden päätöstä jäädä isänsä luokse joulunviettoon. Kuukautta aiemmin Isossa-Britanniassa uutisoitiin lapsensa toiseen maahan huoltoriidan seurauksena menettäneestä äidistä, joka oli päätynyt tekemään itsemurhan, koska ei saanut sovittua toisen vanhemman kanssa siitä, että hän saisi joulun alla tavata lapsiansa. Kaikissa näissä tapauksessa huoltoriita ja joulunviettoon liittyvät paineet ja stressi vaikuttivat tapahtumien kulkuun.
Eroperheiden lasten joulunviettoon liittyvien konfliktien syntyminen ja eskaloituminen riidaksi ja vihanpidoksi voidaan nähdäkseni pyrkiä välttämään muun muassa seuraavin keinoin:
1) Lasten tapaamissopimuksia koskevissa tuomioistuimen päätöksissä ja vanhempien keskinäisissä sopimuksissa päätetään yleensä myös lapsen oikeudesta viettää joulua vanhempiensa kanssa. Hyvin yleinen käytäntö on se, että lapsi viettää joulupyhät vuorovuosina vanhempiensa luona. Toinen yleinen käytäntö on se, että lapsi siirtyy vanhemmalta toiselle kesken joulunpyhien, esimerkiksi joulupäivänä. Jälkimmäinen näistä toimintamalleista mahdollistaa sen, että lapsi viettää joulua varsinaisina joulun juhlapäivinä kummankin vanhemman kanssa, mutta mallia on vaikea soveltaa tapauksissa, joissa vanhempien välinen fyysinen etäisyys on joulunpyhinä pitkä. Perehdy hyvissä ajoin sinun lastasi koskevaan sopimukseen jos et muista ulkoa sen sisältöä ja esitä mielellään jo hyvissä ajoin ennen joulua lapsen toiselle vanhemmalle lapsen joulupyhien luonapitojaksojen siirtymiin liittyvä käytännön ratkaisuehdotus (kuka vie tai hakee ja mihin kellonaikaan siirtymiset tapahtuvat). Mikäli teillä ei ole sopimusta lasten joulunvietosta, soveltakaa yllä kuvattuja toimintamalleja tilanteen mukaan.
2) Ihmisten elämäntilanteet ja tavat viettää joulua muuttuvat ajan kuluessa. Jos em. sopimuksessa tai päätöksessä on sovittu joulunvietto vuorovuosina pitkien välimatkojen johdosta, ei mikään estä teitä vanhempia sopimasta muunlaisesta käytännöstä keskenänne, mikäli joulunviettotapanne ovat muuttuneet ja koette toisenlaisen toimintamallin tärkeäksi.
3) Älä puutu toisen vanhemman tai hänen sukunsa tapaan viettää joulua lapsesi kanssa. Se, meneekö toinen vanhempi lapsen kanssa joulukirkkoon, mitä lapsi syö joulupöydässä tai mitä hän saa lahjaksi toisen vanhemman luona on lapsen ja vanhemman välinen yksityisasia. Se ei kuulu sinulle. Mieti etukäteen suhtautumisesi tähän asiaan. Usein on niin, että mitä vähemmän tiedät, sen paremmin myös itse voit.
4) Kerro lapselle hyvissä ajoin, miten hän tulee viettämään joulua. Älä kuitenkaan arvostele tai kommentoi lapsesi joulunviettotapaa toisen vanhemman luona.
5) Mahdollista lapsen yhteydenpito toiseen vanhempaan myös joulupyhien aikana. Erityisesti tapauksissa, joissa joulupyhät vietetään vuorovuosina, on kummankin vanhemman etujen mukaista sallia yhteydenpito lapsen ja toisaalla olevan vanhemman kanssa esimerkiksi jouluaattona tai joulupäivänä. Huolehdi siitä, että yhteydenpito tapahtuu mieluummin videoyhteyden avulla (esim. Skype tai FaceTime) kuin puhelimitse, koska se auttaa lapsen keskittymistä vuorovaikutustilanteeseen.
6) Pyytäkää lasta laatimaan oma, erillinen lahjatoivelista kumpaankin kotiin tai yhteinen lista, jonka jaatte yhteisymmärryksessä vuorotellen lahjan listasta valiten. Ostakaa kumpikin (samoin kuin sukunne tahoillanne) omat lahjanne lapselle, ja mikäli mahdollista, antakaa lapsenne avata lahjat silloin, kun hän on niiden antajan kanssa. Joulupukki voi hyvin käydä molemmissa lapsen kodeissa ja olla myöhässäkin, mikäli lahjoja avataan toisessa kodissa esimerkiksi vasta joulupäivänä tai tapaninpäivänä. Välttäkää lahjojen rahallisten arvojen vertailua, lapsellennekaan niillä ei yleensä ole merkitystä, ellette itse opeta häntä pohtimaan lahjojen rahallista arvoa.
7) Älä jumitu ajatukseen siitä, että sinun on pakko olla lapsesi kanssa jouluaattoiltana. Kyse ei ole sinun oikeudestasi joulunviettoon vaan lapsen oikeudesta kumpaankin vanhempaan ja joulunviettoon. Lapselle se, onko hän kanssasi jouluaattoiltana vai joulupäivän iltana vai joulukuun 29. päivän iltana, on harvoin kovinkaan merkityksellistä. Hänelle se, että te voitte yhdessä viettää joulua, ei ole riippuvaista siitä, mitä päivää kalenteri osoittaa.
8) Älä ota lastasi osalliseksi joulunviettoa koskevaan keskusteluunne. Älä kysy lapselta: ”Missä mieluiten haluaisit viettää joulua?” Mahdollista lapsellesi se, ettei hänen tarvitse kokea lojaliteetin ristiriidasta johtuvaa ahdistusta jouluna.
9) Mikäli teillä on vanhempina ja mahdollisesti uusperheinä hyvät välit, pohtikaa sitä vaihtoehtoa, että viettäisitte jouluaaton kaikki yhdessä, jos se myös lapsesta tuntuu luontevalta. Vaikkapa vuorovuosina lapsen kahdessa kodissa.
Kompromissijoulu huomioi kummankin vanhemman toiveet lapsen joulunvieton suhteen. Se voi mahdollistaa ja edesauttaa yhteistyötä jatkossa myös muissa asioissa. Ennen kaikkea se mahdollistaa vanhemmille rauhoittumisen joulunviettoon ilman riitaa ja jännitystä. Samalla se voi olla lapselle paras joululahja ikinä.
2 kommenttia. Leave new
Itse äitinä, olen Joulun vuorostani yksin ja päätin , että Joulu on meillä tänään 20.12.2016 maanantaina!
Söimme yhdessä, naureskektiin ja sytytettiin kynttilät, jolloin se lapselle tärkein hetki mahdollisti dementoituneen pukin etukäteen tuodut lahjat ovat koko viikon jo käytössä, eikä vasta oyhien jälkeen kun alkaa koulu ja harrastukset!
Se oli meille paras ratkaisu ja lapselle iloinen yllätys!!!
Erittäin hyviä neuvoja.
Meillä on eron jälkeen vietetty monenlaisia jouluja. Pian eron jälkeen olimme muutaman aaton yhdessä lasten vuoksi, mutta ei se helppoa ollut. Sittemmin on esimerkiksi syöty joulupuuroa yhdessä jommankumman luona, mutta vietetty aattoiltaa erikseen. Kummallakin on omat lahjat lapsille, mutta vinkkejä saatetaan antaa hyvässä hengessä puolin ja toisin, jos tiedetään lasten toiveista.
Minä olen viettänyt lasten kanssa “aattoiltaa” jo 23.12. joinakin vuosina kun on sovittu, että lapset ovat isällä aaton. Joskus lapset vaihtavat toisen luo joulupäivänä.
Monenlaisia versioita siis, mutta tärkeintä on hyvä fiilis, se, että joulu on kiva juttu eikä mikään taisteluareena. Jos ikävä on niin senkin voi pyrkiä ilmaisemaan hyvässä hengessä eikä kyynelehtien. Ei varmasti ole mitään niin kurjaa lapselle kuin joutua jouluna lohduttelemaan surullista äitiä/isää. Ero ei ole lapsen syy ja on epäreilua, jos hän joutuu omien tunteidensa lisäksi kantamaan myös vanhempien ikäviä tunteita.
Voisiko meidän kaikkien – eronneiden ja ei-eronneiden – johtoajatuksena olla se, että yritettäisiin kaikki tehdä lapselle sellaisia jouluja, että he muistelevat niitä vielä isonakin lämmöllä ja ilolla?