Torstai 7.3.2019 – VT Jan-Olof Nyholm / Psyjuridica Oy
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan raakaa väkivaltaa käytettiin lapsia ja heidän äitiään kohtaan Haagassa muutama päivä sitten, kun lapset olivat toteuttamassa heille huoltolain perusteella määrättyä oikeuttaan pitää yhteyttä ja tavata isäänsä. Julkisuudessa on sen myötä herännyt kysymyksiä siitä, että miten on mahdollista, että lasten ja isän valvottujen tapaamisten yhteydessä tällaista voi tapahtua?
Lapsen oikeutta tavata vanhempaansa on katsottu lapsioikeudessa niin vahvaksi, että lapsella pitää olla oikeus tavata vanhempaansa valvotuissa olosuhteissa riippumatta huolista siitä, voidaanko vanhemman antaa tavata lastaan vapaasti ilman valvontaa. Tämä on muodostanut oikeuskäytäntöön vahvan perustan, joka on huomioitu ennen kaikkea korkeimman oikeuden antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2007:71. Tällöin kyse oli siitä, tulisiko tapaamisoikeutta määrätä, mikäli tapaamiset vaarantaisivat lapsen tunne-elämän tasapainoista kehitystä ja hyvinvointia. Päätöksessään korkein oikeus toteaa, että lapsen huoltolain keskeisenä tarkoituksena on turvata lapsen ja hänen vanhempansa läheiset suhteet silloinkin, kun vanhempi ei asu yhdessä lapsen kanssa.
Lähtökohtana on, että lapsen edun mukaista on pitää yhteyttä myös siihen vanhempaan, jonka luona hän ei asu. Tätä lapsen etuun nojaavaa oikeutta toteutetaan tapaamisoikeudella ja normaalisti siten, että lapsi saa oleskella määräajoin etävanhemman luona. Korkein oikeus jatkaa toteamalla, että tapaamisoikeus ei aina kuitenkaan ole lapsen eduksi, jos esimerkiksi tapaavan vanhemman olosuhteiden tai käyttäytymisen takia on vaarana, että tämä vahingoittaa lasta. Jos lapseen kohdistuva uhka tai vaara voidaan poistaa toteuttamalla tapaamiset valvottuina, tulisi tapaamiset ensisijaisesti järjestää valvottuina. Tämän korkeimman oikeuden ratkaisun takia kynnys poistaa tapaamiset kokonaan on oikeuskäytännössä ollut erittäin korkea.
On ollut tapauksia, joissa vanhemman viha toista vanhempaa kohtaan on ollut poikkeuksellisen vahva, mutta tapaamisia ei kuitenkaan ole tällä perusteella evätty. Tämä näkökanta on ongelmallinen, koska se, että toinen vanhempi vihaa ja on osoittanut väkivaltaisia aikomuksia, mutta ainoastaan toista vanhempaa kohtaan, ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteikö myös lapsen turvallisuus voisi olla vaarassa. Näin esimerkiksi siksi, että vihaa kokeva vanhempi voi haluta jollain tavoin kostaa toiselle vanhemmalle käyttämällä lasta välikappaleena tai että epätasapainoinen ihminen katsoo, että koska häneltä on viety ”oikeus” lapsiin, hän vie sen myös toiselta vanhemmalta riistämällä lapsen hengen.
Haagan väkivaltatapauksessa on noussut esiin kysymys siitä, että mikäli lapsen turvallisuuden on arvioitu voivan olla vaarassa ilman valvottuja tapaamisia, niin miten valvotut tapaamiset vastaavat tähän ongelmaan eli siihen perustarpeeseen, jonka takia tapaamiset on alun perin määrätty valvotuiksi. Yhteiskunnassa olemme jo varsin tottuneita siihen, että eri paikoissa kohtaamme turvatarkastuksia ja joudumme kulkemaan niiden läpi. Tätä tapahtuu lentokentillä, konserteissa, saapuessamme tuomioistuimiin tai museoihin ja niin edelleen. Tarkastukset kohdistuvat jokaiseen meistä ja koemme sen yleensä täysin normaalina ja yleistä turvallisuutta edistävänä hyvänä asiana. Mikä sitten on tilanne, kun lapselle mahdollisesti vaaraksi oleva vanhempi saapuu tapaamaan lastaan valvottuihin tapaamisiin?
Valvottuihin tapaamisiin saapuvat tapaavat vanhemmat ovat usein henkilöitä, joille on tehty ulkopuolisten toimesta jonkinnäköinen riskiarvio, jonka vuoksi he eivät voi tavata lastaan ilman valvontaa. Näissä olosuhteissa on vaikeaa tavoittaa, miksi heihin ei kohdistu minkäänlaista turvatarkastusta. Huomionarvoista on myös se, että muissa paikoissa, joissa turvatarkastuksia tehdään, läsnä on koulutettua turvallisuudesta vastaavaa henkilökuntaa ja on olemassa valmiiksi suunnitellut prosessit, mikäli tilanne muuttuu uhkaavaksi. Haluan tässä yhteydessä herättää kysymyksen siitä, onko turvallisuusnäkökohdat tältä osin samalla tavalla huomioitu valvottuja tapaamisia järjestävien tahojen toimesta?
Turvallisuus maksaa ja tällä hetkellä valvottuja tapaamisia tarjoavat yksityiset palveluntarjoajat, joilla on oma näkökulmansa asiaan. Katseet kääntyvät näin ollen tahoihin, jotka ostavat yhteiskunnan puolesta näitä palveluja näiltä yrityksiltä. Mitä kriteereitä ja vaatimuksia on asetettu palvelujen tuottajille ja miten niitä valvotaan? Tältä osin on kuitenkin kohtuutonta arvostella liian ankarasti nykyisiä käytäntöjä, koska valitettava realiteetti yhteiskunnassamme on se, että ennakolta olemme harvoin valmiita maksamaan mistään, vaan heräämme asiaan vasta sitten kun jotain todella on tapahtunut, kuten nyt Haagan väkivaltatapauksessa.
Tässä yhteydessä on myös epäolennaista keskustella siitä, tapahtuivatko teot tapaamispaikan ulkopuolella vai sisäpuolella. Tärkeintä on käynnistää keskustelua siitä, miten nämä asiat tulee järjestää tulevaisuudessa niin, että mahdollisuudet ehkäistä ennalta tällaisia tapauksia ovat paremmat kuin nyt. Herää myös kysymys siitä, tuleeko myös uudelleen arvioida lapsen ja vanhemman oikeutta tapaamisiin tilanteissa, joissa turvallisuusriski arvioidaan niin korkeaksi, että vaikka turvallisuustaso ja kriteerit nostettaisiinkin nykyiseltä tasolta, lapsen turvallisuutta ei olisi siltikään mahdollista riittävällä tasolla taata valvottujen tapaamisten yhteydessä.
Valvottuja tapaamisia vaaditaan ja määrätään yhä useammin vaikeiden huoltoriitojen yhteydessä tuomioistuimissa. Me oikeudelliset avustajat, jotka avustamme tuomioistuimissa vanhempia vaikeissa huoltoriidoissa, törmäämme näihin asioihin liiankin usein. Haagan tapauksesta syntyneen keskustelun tulisi viimeistään herättää viranomaiset tarkastelemaan tätä asiaa syvällisemmin kuin mitä toistaiseksi on tehty.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä:
Vainon uhri vai vieraannuttaja – miten vainon uhrit ja vieraannuttajat eroavat toisistaan?
Suomessa 12-vuotias saa yksin päättää, näkeekö hän vanhempaansa