Mitä muutoksia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva mahdollinen lakimuutos toisi käytännössä huoltoriitoihin (osa I)

24.10.2018Blogikirjoitukset1

Keskiviikko 24.10.2018 klo 10:54 – Helinä Häkkänen-Nyholm ja Jan-Olof Nyholm

Oikeusministeriö asetti syyskuussa 2016 työryhmän valmistelemaan lapsenhuoltolain uudistamista. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi vastaa pitkälti työryhmän ehdotusta, ja on nyt lakivaliokunnan käsittelyssä. Hallituksen esityksen mielestämme onnistuneimpia kohtia käydään tässä läpi siten, että niitä aukaisemalla toivomme kansantajuisesti voivamme selittää sitä, mitä asia käytännössä tarkoittaisi yksittäisen vanhemman kannalta.

Osa huoltoriidoista kumuloituu ja pitkittyy siten, että lapsen vanhemmista toinen tai molemmat nostavat uusia juttuja vireille hetimiten edellisten päätyttyä hovioikeuden ratkaisuun. Pahimmissa tapauksissa lapsen siirtyessä peruskouluun hänen asumisestaan, tapaamisoikeudestaan ja elatuksestaan on tuomioistuimessa ollut vireillä jo lähes 20 yksittäistä oikeusprosessia. Suomessa olemassa oleva mahdollisuus saada itselleen oikeudellisen asian hoitamista varten avustaja kokonaan tai osittain valtion varoilla voi joissakin tapauksissa edistää halua laittaa uusia juttuja jatkuvasti vireille. Lakimuutoksen myötä on oletettavaa, että tämä merkittävästi vaikeutuu, koska lapsenhuoltolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan tuomioistuimen tulisi hylätä sopimuksen tai päätöksen muuttamista koskeva hakemus jo kirjallisessa menettelyssä, jos hakemuksen perusteet ja asian aiemmat käsittelyt huomioon ottaen on selvää, ettei hakemus ylitä muutoskynnystä.
Osa hoitamistamme huoltoriitatapauksista pitää sisällään sen, että vanhempi yllättäen muuttaa lapsen kanssa kauaksi lapsen toisesta vanhemmasta, mikä tulee hänelle ns. täysin puun takaa ja ymmärrettävästi aiheuttaa usein yleensä voimakkaita kielteisiä tunteita. Esteenä ei ole aina ollut se, että yhteishuoltajina lapsen asuinpaikasta tulisi vanhempien päättää yhdessä. Lähtökohtaisesti lapsen edun mukaista yleensä on, että vanhemmat asuisivat lähellä toisiaan. Yllätyksenä tuleva lapsen muutto toiseen kaupunkiin ja joskus jopa ulkomaille tai useiden satojen kilometrien päähän aiheuttaa luonnollisesti lapselle merkittäviä haasteita ylläpitää suhdetta toiseen vanhempaan. Lakimuutoksen myötä tämäkin tilanne helpottuisi, koska esityksessä ehdotetaan säädettäväksi lapsen vanhemmalle velvollisuus ilmoittaa etukäteen toiselle vanhemmalle aikomuksestaan muuttaa asuinpaikkaansa, jos muutolla on vaikutusta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Näin jo käytännössä yhteishuollon nimissä olemassa oleva velvollisuus ilmoittaa lapsen muutosta asetettaisiin lainsäädännön tasolle.
Lapsen kulujen jakaminen on erovanhemmille yleinen konfliktin aihe. Moni lasta tapaava vanhempi kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että hän joutuu yksipuolisesti hakemaan ja palauttamaan lapsen ja vastaamaan liikkumisesta aiheutuvista kuluista. Pitkien matkojen ollessa kyseessä voivat tästä aiheutuvat kulut nousta korkeiksikin. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lähtökohtaisesti vanhemmat vastaisivat kuljetuksista ja matkakustannuksista yhdessä ja asiasta sovittaisiin samalla kun asumisesta sovitaan.
Monessa hyvin vaikeaksi ja pitkäksi kehittyneessä huoltoriidassa toinen vanhempi kokee olevansa vieraannuttamispyrkimysten kohteena ja joutuvansa monin eri tavoin kamppailemaan pitääkseen yllä kiintymyssuhdettaan lapseen. Usein näissä tapauksissa on kyse myös siitä, että lapsen yhteydenpito tämän vanhemman sukulaisiin on lasta vieraannuttamaan pyrkivän vanhemman toimesta lakkautettu tai sitä on ainakin pyritty vaikeuttamaan. Hallituksen esityksessä lainmuutos käsittäisi säännöksen lisäämisen lakiin siitä, että tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi lapsen isovanhempaa, oheishuoltajaa tai isä- tai äitipuolta.
Joissakin tapauksissa lapsen vanhemman pyrkimys erottaa lapsi toisesta vanhemmasta on niin avoimen räikeätä, etteivät odotukset siitä, että lapsi tapaisi vanhempaa edes tuomioistuimen tapaamisoikeutta tukevan päätöksen myötä, voi olla kovin korkealla. Tällöin usein käynnistyvä väliaikaismääräystä koskeva prosessi kestää aikansa. Esityksessä ehdotetaan, että lakiin voitaisiin perustellusti kirjata mahdollisuus määrätä tapaamisoikeuden toteutumatta jäämisen varalle sakon uhka jo tuomioistuimessa tapaamisoikeudesta päätettäessä, mikäli on viitteitä siitä, ettei päätöstä tultaisi noudattamaan. Tällainen muutos olisi toivottava, koska tehosteena sen olettaisi edesauttavan päätösten noudattamista.

Hallituksen esitys puuttuu moniin alan tämänhetkisiin epäkohtiin ja pyrkii kokonaisvaltaisesti tuomaan hyvää ratkaisua huoltoriitoihin. Tulemme jatkossa, asian käsittelyn edetessä, kirjoittamaan myös muista blogitekstejä suunnitelluista muutoksista. Selvää on, että lakimuutos toisi kaivattua struktuuria ja järjestystä lapsen oikeuksia koskeviin riitoihin.