Jan-Olof Nyholm (varatuomari)
Huoltoriidoissa oikeudenkäyntiavustajilla on velvollisuus toimia siten, että ensisijaisesti pyritään selvittämään sovinnollisen ratkaisun mahdollisuus, jollei ole ilmeistä, että sellaista ei ole saavutettavissa. Käytännön kokemuksen myötä on kuitenkin käynyt ilmeiseksi, että valitettavan usein avustajat laativat ensi töikseen hakemuksen käräjäoikeuteen.
Mistä sitten asiantuntija-avusteissa tuomioistuinsovittelussa on kyse ja mitä siellä tapahtuu? Miten ns. Follo-sovittelun voi laittaa vireille käräjäoikeuteen? Näitä asioita avataan tarkemmin tässä kirjoituksessa.
Asian voi laittaa vireille ensinnäkin niin, että lasten asumista ym. koskevan hakemuksen yhteydessä ilmoittaa käräjäoikeudelle, että on suostuvainen asian käsittelyyn asiantuntija-avusteisessa tuomioistuinsovittelussa. Toinen vaihtoehto on pyytää asian käsittelyä suoraan asiantuntija-avusteisessa sovittelussa ilman, että laittaa vireille varsinaista hakemusta koskien lasten asioiden järjestämistä. Vireille saattamisen eri tapoihin liittyy kuitenkin erinäisiä piirteitä, joilla on vaikutusta asian tulevaan käsittelyyn ja niistä kannattaa keskustella tarkemmin oman lakimiehensä kanssa.
Asiantuntija-avusteisessa sovittelussa sovittelijana toimii sovitteluun erikoistunut käräjäoikeuden tuomari ja hänellä on apunaan asiantuntija, jolla on myös kokemusta sovittelusta lapsiasioissa. Usein asiantuntija-avustaja työskentelee lasten asioiden parissa sosiaalitoimessa tai on muutoin psykologitaustainen asiantuntija. Sovittelijoista on kuitenkin tärkeä tietää, että mikäli asian käsittely siirtyy sovittelusta varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn, niin tällöin sovitteluun osallistunut tuomari ei enää osallistu asian käsittelyyn. On myös hyvä tietää, että sovittelussa käsitellyt asiat ovat luottamuksellisia, eikä sovitteluistunnon aikana saatua tietoa saa käyttää hyväkseen varsinaisessa istunnossa.
Itse sovitteluistunnossa lasten vanhemmat ovat keskiössä, sillä heidän tulee pyrkiä keskustelemalla ja kuuntelemalla löytämään lasten asiaan ratkaisu. Käräjätuomarin ja asiantuntija-avustajan tehtävänä on auttaa vanhempia tässä keskustelussa, mutta he ovat asiassa täysin puolueettomia. Sovittelussa ei myöskään ole kyse siitä, että pyritään osoittamaan, kumpi osapuolista on enemmän oikeassa ja kumpi enemmän väärässä, vaan yksinomaan löytämään lasten edun mukainen ja lasten tilanteeseen sopiva ratkaisu. Vanhempien oikeusavustajien tehtävänä on olla päämiestensä turvana ja apuna koko prosessin ajan ja pitää huoli siitä, että päämies tuntee olonsa turvalliseksi. Tarvittaessa vanhemmat voivat myös aina pyytää sovitteluistuntoon taukoa keskustellakseen yksityisesti oman avustajansa kanssa.
Sovitteluistunnossa aamupäivä kuluu usein aloitus- ja selvittelyvaiheeseen, jolloin saadaan usein myös viitteitä siitä, onko asiassa tosiasialliset edellytykset löytää sovinnollinen ratkaisu. Mikäli ratkaisun edellytykset näyttäisivät olevan käsillä, niin sovittelua jatketaan iltapäivällä. Yleensä päivä pyritään lopettamaan noin kello 16 maissa, jolloin on joko saavutettu sovinnollinen ratkaisu, päätetty jatkaa sovittelua toisena päivänä tai päätetty sovittelu tuloksettomana. Mikäli sovinnollinen ratkaisu on saavutettu, tuomari vahvistaa vanhempien sovinnollisen ratkaisun edellyttäen, ettei sovinto ole lapsen edun vastainen. Tämän ratkaisun painoarvo on sama, tai jopa painavampi, kuin varsinaisen tuomioistuinkäsittelyn päätteeksi annetun päätöksen.
Sovittelun vaiheita voidaan jaotella siten, että alussa on asian selvitysvaihe, jossa tunnistetaan keskeisimmät erimielisyyttä aiheuttavat asiat. Tämän jälkeen vanhemmille tarjotaan mahdollisuus kertoa omista näkemyksistään sekä niistä ajatuksista, joita toisen vanhemman näkemykset ovat herättäneet. Tämän jälkeen pyritään yhdessä löytämään sellainen ratkaisu, joka tyydyttäisi molempia vanhempia. Käytännössä neuvotellaan siis ratkaisun kehyksistä ja pyritään saamaan vanhempien näkemykset kohtaamaan. Mikäli tästä vaiheesta onnistutaan luovimaan läpi, niin sovittelussa voidaan edetä sopimuksen konkreettisen muotoilun kautta sovinnon vahvistamiseen ja sovittelun päättämiseen. Koko edellä kuvattu prosessi perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen, ja vanhemmat voivat yksin tai yhdessä ilmoittaa, että sovittelu ei jatketa, jolloin sovittelu lopetetaan.
Yleensä lapsen mielipide välittyy sovittelussa vanhempien näkemysten kautta. Lainsäädäntö mahdollistaa myös sen, että lasta voidaan kuulla sovittelussa henkilökohtaisesti. Tätä pyritään kuitenkin välttämään, jotta ei ajauduta tilanteeseen, jossa vanhemmat eivät itse kykene neuvottelemaan asiasta, vaan haluavat lapsen mielipiteen ratkaisevan asian. Lasta ei koskaan tule asettaa ratkaisijan asemaan vanhempien välisessä riidassa, vaikka se koskisi lasta itseään. Päätöksenteon ulkoistaminen lapselle ei ole koskaan eduksi lapsen hyvinvoinnille ja lisäksi se herättää lukuisia kysymyksiä vanhempien kyvystä toimia lapsensa huoltajina. Päätöksenteon ulkoistamista ei kuitenkaan ole se, että lapsen mielipide saatetaan sovittelijoiden tietoisuuteen, sillä tämä on tärkeä tieto arvioitaessa sitä, onko saavutettu sovinto lapsen edun mukainen. Mikäli lasta kuullaan, tämän tulee tapahtua molempien vanhempien suostumuksella, sillä sovittelussa korostuu vanhempien yhteistoiminta ja kuulemista vastustava vanhempi voi halutessaan päättää sovitteluprosessin.
Näkemykseni on, että sovitteluprosessiin osallistuminen on niin tärkeä tapahtuma, että vanhemman tulee valmistautua siihen huolellisesti oman avustajansa kanssa. Sovitteluprosessia edistää omalta osaltaan se, että vanhemmat ovat tietoisia päivän kulusta ja ovat valmistautuneet keskusteluihin avoimella mielellä ja sopivalla määrällä tietoa. Tämä on nähdäkseni perusedellytys sille, että vanhemmat kykenevät osallistumaan sovitteluistuntoon luottavaisin mielin, mikä edesauttaa sovintoratkaisun löytämistä lasta koskevassa asiassa.
Katso video aiheesta: