Onko irtisanottu työntekijä oikeutettu kunnioitukseen?

Maanantai 9.5.2016 klo 17:30 – Helinä Häkkänen-Nyholm

Usean vuoden kestänyt työsuhteeni päättyi aikoinaan tylysti. Tiesin joutuvani pihalle, koska määräaikaista työsopimustani ei ollut uusittu, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että joutuisin lähtemään ilman kiitoksen sanaa, hyvästejä, hyvän jatkon toivotuksia tai vailla minkäänlaisia perusteluja siitä, miksi työsuhdettani ei jatkettu. Tuli viimeinen työkuukausi ja sen jälkeen viimeinen työviikko ja odotin esimieheni yhteydenottoa asian johdosta, mutta sitä ei vain kuulunut. Tuli viimeinen työpäivä ja kello neljä, jolloin suljin tuolloin jo tyhjän työhuoneeni oven ja kävelin ulos työpaikastani esimieheni mitä ilmeisimmin piileskellessä työhuoneessaan. En ollut nähnyt häntä tai kuullut hänestä tuolloin pariin kuukauteen enkä siinä tilanteessa katsonut että velvollisuuteni olisi ollut käydä häntä kiittelemässä. Sapetti ja rankasti.

Suomessa on keskusteltu viime aikoina paljon irtisanomisista. Tuntuu siltä, etten ole kokemukseni kanssa yksin. Monissa kertomuksissa toistuu sama kuvio: ei ennakkovaroitusta, selitystä, perusteluita, anteeksipyyntöä tai kunnioitusta. Moni irtisanottu kertoo kokeneensa tilanteen tylyksi, kiusalliseksi ja ahdistavaksi. Usein kaikki kulminoituu epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen. Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet ovat monelle järjellisellä tasolla ymmärrettäviä irtisanomisen perusteita, mutta pitääkö irtisanominen toteuttaa niin kömpelösti ja huonosti, että kaikille jää paha maku suuhun? Oman kokemukseni muisteleminen herättää minussa vieläkin hämmennystä ja epäuskoa, vaikka tapahtumasta on jo vuosia aikaa. Se on herättänyt minussa runsain määrin kielteisiä tunteita, jotka uskoakseni olisivat olleet vältettävissä, mikäli tilanne olisi osattu hoitaa oikein.

Irtisanomisella on lähes aina huomattavia taloudellisia, sosiaalisia ja psykologisia vaikutuksia ihmiselle. Aina tätä ei ymmärretä tai haluta ajatella työnantajan puolella. Potkujen antaminen voi ikään kuin tuntua helpommalta, kun ei ajatella, mitä kaikkea kielteistä siitä voi seurata työntekijälle. Psykologisesti irtisanomiset vaikuttavat kielteisesti muun muassa irtisanottujen asenteisiin, käyttäytymiseen ja terveyteen. Näihin kielteisiin vaikutuksiin voidaan vaikuttaa avoimella, asianmukaisella ja oikeudenmukaisella käyttäytymisellä irtisanomistilanteessa. Empaattinen ja vastuuntuntoinen työnantaja huomioi irtisanomisen psykologiset seuraukset työntekijälle ja tarjoaa tälle tukea ja kannustusta irtisanomisen hetkellä. ”Tiedän, että olet hyvä työntekijä ja uskon, että löydät toisen työn” voi olla hyvin lohdullista kuultavaa kriisissä olevalle irtisanotulle henkilölle, kohentaa hänen murjottua itsetuntoaan ja valaa uskoa ja luottamusta hänen toivottomalta näyttävään tulevaisuuteensa. ”Irtisanomisella voi olla kielteisiä vaikutuksia terveyteen ja toivon, että huolehdit itsestäsi” voi puolestaan viestiä irtisanotulle siitä, että hän on olosuhteista huolimatta ollut tärkeä henkilö työnantajalle ja hänen hyvinvoinnistaan edelleen välitetään. Tarjoamalla syyn ja selityksen irtisanomiselle työnantaja tekee oman toimintansa ymmärrettävämmäksi irtisanotulle henkilölle ja edesauttaa sitä, ettei irtisanottu aiheettomasti leimaa itseään huonoksi ja ei-toivotuksi ihmiseksi.

Irtisanominen ilmiönä ei välttämättä pysy työyhteisön sisällä. Irtisanomisen hetkellä moni sekä työyhteisön sisällä että sen ulkopuolella toimiva ihminen voi arvioida työyhteisön toimintatapaa. Yrityksen tapa toimia näissä tilanteissa voi joutua yllättävänkin julkisen ja avoimen tarkastelun ja keskustelun kohteeksi. Kielteinen maine (esim. ”siellä potkitaan väkeä surutta pellolle ja sulla on tunti aikaa kerätä kamasi ja palauttaa työvälineesi”) leviää tänä päivänä hyvin nopeasti sosiaalisessa mediassa ja joskus myös tiedotusvälineissä. Tällainen julkinen irtisanomisten käsittely vaikuttaa negatiivisesti yritysten maineeseen ja voi myös heikentää yrityksen muiden työntekijöiden työskentelymotivaatiota ja sitoutumista yritykseen sekä aiheuttaa heissä häpeää siitä, että he ovat osa työyhteisöä. Työnhakijoille tällainen yritys ei yleensä ole houkutteleva ja myös asiakkaiden näkemykset yrityksestä voivat muuttua kielteisemmiksi.

Jokaisella on oikeus saada kunnioitusta, vaikka työ päättyisikin. Hyvin hoidetussa irtisanomisessa on havaittavissa kunnioitus ja rehellisyys työntekijää kohtaan. Irtisanotun henkilökohtaisten tavaroiden keräämiselle, työvälineiden palauttamiselle ja työkavereille hyvästien jättämiselle tulisi jättää aikaa. Hätiköinti näissä asioissa viestii usein tarpeettomasta luottamuksen puutteesta työntekijää kohtaan ja luo muille vaikutelman siitä, että irtisanotusta henkilöstä ei välitetä. Hyvin hoidetussa irtisanomisessa irtisanottu tietää ja ymmärtää irtisanomisen perusteet, vaikka ei ole niistä välttämättä samaa mieltä tai niitä hyväksy. Hän kokee, että on tullut kohdatuksi, kuulluksi ja huomioiduksi. Irtisanotulla on oikeus vaatia työnantajaltaan tukea ja apua tilanteeseensa. Hyvin hoidetussa irtisanomisessa irtisanottu kokeekin, että työnantaja on aidosti pahoillaan hänen puolestaan ja että tilanne yritettiin hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla hänen henkilökohtaiset tarpeensa huomioiden. Parhaimmassa tapauksessa työnantaja on myös huolehtinut siitä, että irtisanomiseen liittyvät kielteiset huhut ja kyräily eivät saa tilaa työyhteisössä. Hyvin hoidettu irtisanominen mahdollistaa irtisanotulle kasvojen säilyttämisen, pää pystyssä poistumisen ja omiin vahvuuksiin sekä myönteiseen tulevaisuuteen uskomisen.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä:

Uskonnolliset tunnisteet työelämässä asettavat haasteita työnantajille

Avaimia työpaikan konfliktitilanteiden onnistuneeseen hoitamiseen

Missä luuraa henkilö- ja soveltuvuusarvioinnin tekijän vastuu vai onko sellaista olemassakaan?