Oli kyseessä avio- taikka avoero, on puolisoille yleensä yhteiselämän aikana ehtinyt kertyä sekä yhteistä että yksin omistettua koti-irtainta, joka eron hetkellä tulisi jakaa. Tilanne saattaa olla myös sellainen, että toinen osapuoli on muuttanut kodista nopealla aikataululla pois, ja irtain on jäänyt suurelta osin entiseen kotiin. Oli asetelma millainen hyvänsä, on koti-irtain (esimerkiksi sohva, sänky taikka tv) myös sellainen omaisuuserä, joka tulee jakaa muun omaisuuden ohella erotilanteessa.
Irtaimen jaosta on aina mahdollista sopia, tai jos sovintoon ei päästä, voi käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja ratkaista asian. Jos avioparilla on avioehto tai kyseessä on avoero, tulee kyseeseen omaisuuden erottelu. Tällöin vain yhteisesti omistetut esineet jaetaan, ja kummankin oma esineistö jää lähtökohtaisesti sen hankkineelle taikka muutoin saaneelle. Jos ei pystytä osoittamaan, kumman omaisuutta jokin irtain on, katsotaan sen kuuluvan yhteiseen omaisuuteen. Mikäli avioehtoa ei ole, koko irtaimisto tulee jaon piiriin. Oli kyseessä sitten ositus tai omaisuuden erottelu, saa kumpikin kuitenkin aina oman henkilökohtaisen esineistönsä, kuten vaatteet ja harrastusvälineet itselleen.
Yhteinen irtain on mahdollista joko jakaa tasan esinekohtaisesti (pesukone toiselle, tv toiselle) taikka antaa sille arvo, jonka toinen joutuu toiselle osapuolelle suorittamaan, jos hän saa pitää yhteisen irtaimen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa muutto on ollut äkkinäinen, ja toinen on jo hankkinut korvaavan koti-irtaimen entisten tilalle, voi olla kannattavaa ehdottaa rahallista korvausta. Sekä osituksessa että omaisuuden erottelussa kummankin yksin omistamat esineet on aina mahdollista pitää itsellään. Avioeron jälkeisessä osituksessa tällaisista esineistä voi kuitenkin joutua suorittamaan osituksen yhteydessä tasinkona rahallista korvausta toiselle. Yhteisen irtaimen jako on kuitenkin haastavampi – mikäli sovintoon jaosta ei päästä, voi asian joutua siirtämään pesänjakajan ratkaistavaksi.
Erityisen tärkeä irtaimen osalta on pitää mielessä, että usein esineillä saattaa olla suurempi tunnearvo kuin niinkään rahallinen. Tällöin korostuu se, että erottelussa tai osituksessa yhteisesti saavutettu sovinto palvelee parhaalla tavalla osapuolia sekä säästää kustannuksia. Lisäksi sovinnon kautta saavat kummatkin osapuolet todennäköisemmin heille yhteisestä omaisuudesta tärkeät esineet. Jos jaon suorittaa pesänjakaja, voi lopputulema olla se, että kummallakin on kaksi eriparista tuolia tai jaossa saa pitkään vihaamansa taide-esineen.
Huomioon kannattaa myös ottaa se, etteivät lasten tavarat kuulu irtaimen jaon piiriin. Lapsille kuuluva irtain olisi kuitenkin suositeltavaa jakaa myös puoliksi lasta kuunnellen – jos lapsen toiveena on kantaa mukanaan kodista toiseen tärkeää esinettä, kannattaa lapsen toiveet ottaa huomioon siitä piittaamatta, kuka esineen on hankkinut.
Katso myös videomme aiheesta: