OTM Saara Malinen
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan niitä tilanteita, joissa lähestymiskiellolla suojataan lasta hänen omalta vanhemmaltaan, ja mikä merkitys tällaisella kiellolla on, kun arvioidaan lapsen oikeutta tavata tätä kyseistä vanhempaa lähestymiskiellon voimassaoloaikana. Selvyyden vuoksi on syytä todeta, että ainoastaan lähivanhemman suojaksi määrätty lähestymiskielto ei suojaa lähivanhemman luona olevaa lasta, vaan lasta koskevasta lähestymiskiellosta tulisi määrätä erikseen. Mikäli lähestymiskielto määrätään ainoastaan vanhemman, ei siis vanhemman ja lapsen suojaksi, on lähestymiskiellolla myös erilainen oikeudellinen merkitys, kun arvioidaan lapsen oikeutta tavata vanhempaansa. Jälkimmäistä tilannetta ei tarkastella tässä kirjoituksessa.
Mikäli lasta suojataan lähestymiskiellolla, tällöin kyseessä on oltava vakava henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muun vakavan häirinnän uhka ja tuomioistuin on ratkaisussaan katsonut, että on perusteltu aihe olettaa, että henkilö (tässä esimerkissä tapaajavanhempi), jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään lapsen henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään häntä. Lyhyesti sanottuna tuomioistuin on arvioinut, ettei lähestymiskieltoon määrätty vanhempi ole lapselle turvallinen, sillä on olemassa edellä mainittujen rikosten uhka. Pääsäännön mukaan lähestymiskielto menee tapaamisoikeuden edelle, eikä kieltoon määrätyllä henkilöllä ole kiellon voimassaoloaikana oikeutta tavata lasta, ellei lähestymiskieltopäätöksessä toisin määrätä.
Lähestymiskieltoa koskevassa ratkaisussa voidaan siis rajata, ettei lähestymiskielto koske lapsen oikeutta tavata vanhempaansa siten kuin tapaamisoikeudesta on sovittu tai päätetty. Mikäli lähestymiskieltoa koskevassa ratkaisussa tehdään tällainen rajaus, noudatetaan voimassa olevaa tapaamisjärjestelyä lähestymiskiellosta huolimatta. Toki on mahdollista käynnistää erikseen oikeusprosessi, jossa arvioidaan lapsen oikeutta tavata kieltoon määrättyä vanhempaansa tai sovitaan tapaamisista ja/tai muusta yhteydenpidosta lapseen. Mikäli asiaa käsitellään huoltoriidan yhteydessä lähestymiskiellon ollessa yhä voimassa, tulisi lähestymiskieltoratkaisulla olla merkittävä vaikutus huoltoriidassa, sillä varsin usein kiellon määräämisen taustalla olevat seikat ovat sellaisia lapsen turvallisuuteen liittyviä tekijöitä, jotka ovat olennaisia arvioitaessa tapaamisoikeuden laajuutta.
Se, mikä yhteys lähestymiskiellolla ja lapsen tapaamisoikeudella on, on tietysti tapauskohtaista. Lähestymiskielto-oikeudenkäynnissä on kuitenkin arvioitu lapsen turvallisuuteen liittyviä tekijöitä, ja lasta on päätetty suojella niinkin rajulla toimenpiteellä kuin mitä lähestymiskieltoon määrääminen on. Tällöin herää kysymys, onko tapaamisia ylipäänsä mahdollista toteuttaa turvallisesti ja jos on, niin millä tavoin lapsen turvallisuus voidaan taata tapaamisten aikana? Kyseeseen voi tulla esimerkiksi valvotut ja tuetut tapaamiset, joissa valvonnan ja tuen avulla voidaan mahdollisesti poistaa tapaamisiin liittyviä riskitekijöitä. Mikäli lähestymiskieltopäätöstä ei otettaisi tapaamisoikeutta koskevassa ratkaisussa huomioon, lähestymiskielto käytännössä menettäisi merkityksensä, mikäli lähestymiskieltopäätöksen voisi siis kiertää lapsen tapaamisoikeutta koskevalla päätöksellä.
Varsin usein lähestymiskieltopäätöksessä rajataan lapsen osalta, että lähestymiskielto ei koske tapaamisoikeuta, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lähestymiskiellosta ja sen sisältämästä rajauksesta huolimatta tapaamiset voitaisiin toteuttaa lapsen edun mukaisesti. Lähestymiskielto lasta kohtaan voi myös merkitä sitä, että aikaisempaa tilannetta tapaamisoikeuden osalta on arvioitava uudelleen ja käsillä on mahdollisesti perusteet pyytää tuomioistuimelta väliaikaismääräystä tapaamisoikeuden osalta.
Lähestymiskielto on raju toimenpide ja mikäli sillä suojataan lasta omalta vanhemmaltaan, tarkoittaa se rajuimmillaan sitä, että lapsen ja vanhemman yhteydenpito ja tapaamiset lakkaavat kiellon ajaksi, joka on tyypillisesti vuosi. Joissain harvoissa tapauksissa tämäkin voi olla lapsen edun mukaista, mutta totaalinen kontaktin kieltäminen vaatisi poikkeuksellisia olosuhteita. Lähestymiskielto ei saisikaan johtaa sellaiseen tilanteeseen, että lapsella ei ole mitään kontaktia toiseen vanhempaan. Vähintään tulisi arvioida, onko tapaamiset ja/tai muu yhteydenpito lapsen edun mukaista ja jos on, niin minkälaisessa laajuudessa. Asiaa voidaan arvioida jo lähestymiskieltoasian yhteydessä, jolloin ennakoitavissa olevien välttämättömien yhteydenottojen toteuttamisesta määrättäisiin yksityiskohtaisesti jo lähestymiskieltopäätöksessä. Onkin mahdollista, että lähestymiskieltoasian yhteydessä ratkaistaan lapsen ja vanhemman tapaamisoikeutta koskeva kysymys esimerkiksi siten, että lähestymiskiellosta huolimatta lapsella on oikeus tavata vanhempaansa valvotusti.