Seksuaalirikoksia koskevassa lainsäätelyssä lähtökohtana on seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojeleminen. Lapsien kohdalla tärkeämpää on kuitenkin lapsen terveyden ja häiriöttömän kehityksen suojeleminen, sillä lapsi ei ole kehittymättömyytensä ja koskemattomuutensa vuoksi vielä valmis päättämään sukupuolielämästään tai antamaan suostumusta sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon aikuisen kanssa. Tätä varten sukupuolisuhteet alle 16-vuotiaan lapsen kanssa on säädetty rangaistaviksi siitä huolimatta, että teko olisi tehty lapsen ja tekijän mahdollisessa yhteisymmärryksessä.
Seksuaalista hyväksikäyttöä epäiltäessä asian tutkimisessa voi olla mukana monia tahoja – esimerkiksi poliisi, lastensuojeluviranomaiset ja terveydenhuolto. Seksuaalirikosta epäiltäessä tietoa kerätään lapsen somaattisesta tutkimuksesta, aineellisesta näytöstä, silminnäkijöiden kertomuksista, tekijän tunnustuksesta ja kenties jopa tärkeimpänä lapsen omasta kertomuksesta. Ennen lapsen kertomuksen kuulemista on syytä kerätä tietoa lapsen kehitystasosta, jotta voidaan arvioida kertomuksen luotettavuutta ja ikätasoisuutta, sekä arvioida lapsen valmiuksia haastattelua varten. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä tärkeänä lähtökohtana on lasten kehityksen mukainen arviointi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lasta tulee kuulla ja hänet tulee kohdata lapsentasoisesti.
Monet seikat tuovat haasteita lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämiselle. Lähtökohtaisesti lapsi pyritään saamaan kertomaan hänen kokemuksistaan sellaisesta asiasta, josta hänellä ei pitäisi olla lainkaan tietoa. Haasteita luovat paitsi lapsille tyypillinen vastahakoisuus kertoa asiasta ja toisaalta kertomusta voivat vääristää esimerkiksi manipulaatio, johdattelu tai väärinkäsitykset. Lapsi on paljon aikuista alttiimpi esimerkiksi johdatteleville kysymyksille, ja lisäksi lapsilla on usein taipumus vastata kysymyksiin sen pohjalta, minkälaista vastausta he uskovat kysyjän heiltä toivovan. Lisäksi lapset harvoin kertovat heti kaikkea kokemaansa, vaan kokemuksesta kerrotaan tyypillisesti pala kerrallaan kuulijan reaktioita arvioiden.
Myös lapsen kehitystaso voi aiheuttaa haasteita selvitykselle. Mitä vanhempi lapsi on, sitä pidempiä ja yksityiskohtaisempia lapsen kertomukset yleensä ovat. Tämä ero selittyy ennen kaikkea kielellisten valmiuksien kehitysvaiheella. Psykologisessa kirjallisuudessa tiedetään myös, että lapsi ei pysty myöhemmin kertomaan tapahtumasta, joka on sattunut ennen kuin lapsi on oppinut puhumaan. Lisäksi lapsia kuultaessa on tärkeää kiinnittää huomiota myös lapsuusiän muistinmenetykseen eli ns. infatiiliin amnesiaan, jossa lapsi ei kykene muistamaan elämänsä ensimmäisten vuosien tapahtumia. Ilmiö johtuu siitä, että muistijärjestelmän kehittyminen on vielä kesken, ja yleensä muistamattomuus kattaa lapsen elämän ensimmäiset kolme vuotta. Kaikissa lapsen kehitykseen liittyvissä seikoissa on kuitenkin yksilöllistä vaihtelua, ja lasten välillä voi olla suuriakin eroja.
Lapsen ikätasoiseen kehitykseen liittyy myös monia seksuaalirikosten selvittämisen kannalta merkittäviä puutteita. Erityisesti abstraktit sanat voivat olla lapselle hämmentäviä. Esimerkiksi kosketuksen on esitetty olevan sellainen abstrakti konsepti, jota monien alakouluikäisten lasten on vielä vaikeaa ymmärtää. Lisäksi lapsilla on usein haasteita kuvailla, kuinka kauan aikaa sitten jokin asia tapahtui tai kuinka monta kertaa jotakin tapahtui, sillä myös aika ja tapahtumakerrat ovat pienille lapsille liian abstrakteja käsitteitä.
Koska lasten helppo johdateltavuus sekä kognitiivisten taitojen kypsymättömyys tuottavat erityisiä haasteita lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämiselle, on tärkeää pyrkiä huomioimaan nämä seikat lapsen haastattelua tehtäessä. Lapsiin kohdistuvien rikosten selvittämisessä tärkeässä asemassa on ns. hypoteesiajattelu. Hypoteesiajattelun avulla pyritään huomioimaan myös muita selityksiä sille, että epäily seksuaalirikoksesta on syntynyt. Voi esimerkiksi olla, että lapsen puhetta on ymmärretty väärin, leikkejä tai piirroksia on ylitulkittu tai lapsen puheet voivat liittyä esimerkiksi aikuisviihteen näkemiseen. Hypoteesiajattelun kannalta on tärkeää sisällyttää haastattelurunkoon kysymyksiä myös tapaturmista, valehtelumotiiveista ja muiden kanssa käydyistä keskusteluista, sillä esimerkiksi vanhempien puheet vaikuttavat herkästi lapsen oman puheen tuottamiseen. Suomessa lasten haastatteluissa käytetään NICHD-haastattelurunkoa, jonka pääelementtinä on lapsen tukeminen ja lapsen kehitystason huomiointi läpi haastattelun.
Haastattelussa on aina tärkeää ottaa huomioon lapsen kielelliset taidot, muistitoimintojen kehitys, rajallinen keskittymiskyky ja muut lapsen ikätason kognitiiviset taidot. Arviointikohteen tuottaa myös lapsen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja seksuaalinen kehitys, lapsen oireilun ajallinen kesto ja voimakkuus sekä olosuhteet, jossa epäily tapahtuneesta rikoksesta on syntynyt. On esimerkiksi tärkeää huomioida, onko lapsi kertonut tapahtumista omatoimisesti ja spontaanisti. Lopulta olennaiseksi osoittautuu erityisesti se, kuinka paljon tietoa tapahtuneesta lapsi itse tuo esille haastattelussa.
Lähteet:
HE 13/2022 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle seksuaalirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi.
LaVM 24/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
KKO 2018:74
Barnahus-hanke (https://barnahus.fi/esitutkinta-ja-lapsen-haastattelu/)
Ojala, Timo, Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Edita Publishing Oy 2012.
Finnilä-Tuohimaa, Katarina, Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen. Teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.)m Oikeuspsykologia. Edita Publishing Oy 2008.
Hirvelä, Päivi, Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. WSOY 2007.
Hirvelä, Päivi, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. WSOY 2006.
Solantaus, Tytti – Antikainen, Jorma – Jerkku, Mona – Komulainen, Jorma – Pajunen, Tarja – Palomäki, Eija – Timoska, Rauni, Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2007;123 (3).
Korkman, Julia, Lasten haastatteleminen hyväksikäyttötapauksissa. Teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.)m Oikeuspsykologia. Edita Publishing Oy 2008.
Kaunisto, Jasmin, Poliisityön psykologia. Poliisiammattikorkeakoulu 2021.
Lehtinen, Miia – Rossi, Maria, Käsikirja lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkintaan. Grano Oy 2022.