Lapsen oikeus osallistua ja tulla kuulluksi on yksi lapsen oikeuksien sopimuksen neljästä perusperiaatteesta. Lapsen osallisuusoikeuden tulee toteutua huoltoriidoissakin ja lain mukaan lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon sikäli kuin se on mahdollista lapsen iän ja kehitystason mukaan.
Olen tuoreessa väitöstutkimuksessani tarkastellut osallisuusoikeuden toteutumista tapaamisoikeutta koskevissa tuomioistuinpäätöksissä. Aineistona oli hovioikeuden ratkaisut, joissa oli joko määrätty tai vaadittu tapaamisoikeuden toteuttamista valvottuina tai tuettuina tapaamisina. Tulokset olivat huolestuttavia: lapsen mielipidettä ei useimmissa tapauksissa ollut huomioitu lainkaan. Päätöksistä puuttui joko maininta lapsen mielipiteestä, tai mielipidettä ei ollut edes selvitetty. Tämä on ongelmallista, sillä lain mukaan kaikkien niiden lasten, joiden osalta mielipiteen selvittäminen on mahdollista, tulisi saada äänensä kuuluviin.
Vain 35 % tapauksista lapsen mielipide oli varmuudella selvitetty. Tämä ei selity sillä, että kyseiset lapset olisivat olleet niin nuoria tai kehitystasoltaan sellaisia, ettei mielipidettä olisi voitu selvittää. Päinvastoin yksi merkittävä havainto oli, ettei yhdessäkään päätöksessä ollut lapsen ikään ja kypsyyteen liittyvää arviointia – sellaista, jota lapsen oikeuksien sopimus nimenomaan edellyttää.
Polarisoitunut suhtautuminen lapsen mielipiteeseen
Niissä tapauksissa, joissa lapsen mielipide oli selvitetty ja kirjattu päätökseen, havaittiin toinen ongelma: lapsen mielipiteen merkitys ratkaisuissa vaihteli jyrkästi. Toisinaan sillä ei ollut lainkaan vaikutusta lopputulokseen, kun taas toisinaan se sai lähes veto-oikeuden kaltaisen aseman – erityisesti, jos lapsi oli 12-vuotias tai vanhempi.
Eroja oli myös nuorempien lasten kohdalla. Noin 12-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten mielipiteiden huomioimisessa päätöksenteossa oli selkeitä vaihteluita, eikä oikeuskäytäntö ollut johdonmukaista. Tämä herättää kysymyksen siitä, toteutuuko lapsen oikeus tulla kuulluksi aidosti kaikissa ikäryhmissä.
Lapsen mielipide on osa lapsen edun arviointia
Lapsen osallisuusoikeuteen liittyvät puutteet ovat vakavia, koska lapsen mielipide on keskeinen osa lapsen edun määrittelyä. Toisin sanoen, lapsen etua ei voida arvioida asianmukaisesti, ellei hänen mielipidettään ole otettu huomioon.
On selvää, että tuomioistuimien ratkaisutoiminnassa tulee tapahtua muutoksia, jotta lapsen osallisuus toteutuu lain edellyttämällä tavalla. Lapsen oikeus osallistua ei saa jäädä vain periaatteelliseksi velvoitteeksi – sen on oltava konkreettinen osa päätöksentekoa jokaisessa yksittäisessä tapauksessa.