Keskiviikko 26.10.2016 klo 12:20 – Saara Malinen, OTM, lakimies
Yhä useammin kohtaan asiakkaita, joilla on selkeä näkemys siitä, että tapaamisoikeus toista vanhempaa kohtaan tulisi toteuttaa valvotusti tai tuetusti. Ilmiö sinänsä mielestäni muistuttaa samaa kuin se, että yhä useampi menee lääkärin luokse siten, että he tietävät, mikä heitä vaivaa ja mikä on hoitokeino ongelmaan. Nykyisin tietoisuus vaihtoehdoista ja julkinen keskustelu ovat vaikuttaneet siihen, että asiakkaat itse osaavat ”pyytää” valvottuja tai tuettuja tapaamisia.
Usein esitettyjä kysymyksiä ovat muun muassa ”Kuinka todennäköisesti valvotut (tai tuetut) tapaamiset määrätään?” tai ”Millä perusteilla yleensä saa valvotut (tai tuetut) tapaamiset?” Näihin kysymyksiin vastaaminen ei ole yksinkertaista. Valitettavasti valvottujen ja tuettujen tapaamisten oikeuskäytäntö tällä hetkellä on kuin villi länsi ja ratkaisukäytännöt poikkeavat hyvinkin paljon, vaikka jotain yhdenmukaisuuttakin on havaittavissa.
Seuraavaksi asiakas tyypillisesti ihmettelee, miten oikeuskäytäntö voi olla niin vaihteleva. Ongelmana on se, ettei laki tällä hetkellä erityisesti säädä valvotuista tai tuetuista tapaamisista, vaan oikeuskäytäntö on muodostunut lähinnä käytännön tarpeiden vuoksi. Lainsäädäntö on silti mahdollistanut tapaamisten määräämisen, vaikka laissa ei erikseen puhuta mitään valvotuista tai tuetuista tapaamisista. Koska laissa ei mainita valvottuja ja tuettuja tapaamisia, ei sen seurauksena ole tuomioistuimen ratkaisuja ohjaavaa aineistoa, eikä merkittävässä määrin oikeuskirjallisuutta. Yksittäisen asiakkaan näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että tuomarilla on poikkeuksellisen paljon harkintavaltaa. Tämä johtaa siihen, että avustajan tulee olla erityisen varovainen arvioidessaan vaatimusten menestymismahdollisuuksia. Tämä luonnollisesti vaikuttaa myös siihen, millaisia vaatimuksia kannattaa esittää. Jos oikeuskäytäntö olisi yhtenäisempi, voisi vaatimusten esittämisvaiheessa pohtia realistisemmin eri tapaamismuotojen menestymismahdollisuuksia.
Oma kokemukseni on, että perusteet valvotuille tai tuetuille tapaamisille ovat vaihdelleet tuomioistuimittain (ja tuomareittain) ja osassa tapauksista määräämiskynnys on asetettu hyvin korkeaksi. Toisaalta joissakin tapauksissa toisen vanhemman huoli on riittänyt määräämisperusteeksi. Yleisimpiä syitä tapaamisoikeuden kaventamiseksi ovat olleet muun muassa päihteiden väärinkäyttö, lapsikaappausuhka, epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vanhemman mielenterveysongelmat, kokemattomuus hoitaa lasta tai se, ettei vanhemmalla ole suhdetta lapseen. Yleensä kynnys valvonnan alla tapahtuville tapaamisille on matalampi väliaikaismääräyksessä. Tyypillistä on myös, että tapaamiset määrätään valvonnan alle vain määräajaksi, sillä pyrkimyksenä on normalisoida tapaamiset mahdollisimman pian. Etenkin päihdeongelmatilanteissa on itselläni herännyt kysymys siitä, voidaanko asiassa oikeasti luottaa siihen, että tapaajavanhempi hoitaa päihdeongelmansa (joka on jatkunut pahimmillaan kymmeniä vuosia) kuudessa kuukaudessa pois, minkä jälkeen tapaamiset voidaan toteuttaa hänen kotonaan.
Välillä asiakkaat ovat hämmästyneitä siitä, miksei tuomari ota heidän huoltaan tosissaan eikä määrää valvottuja tapaamisia. On hyvä muistaa, että vaikka tapaamisoikeus on lapsen oikeus ja hänen turvallisuutensa on ensisijainen, ei tuomioistuin voi rajoittaa tapaamisia ihan kevyin perustein. Lapsella on oikeus toiseen vanhempaansa ja yleensä valvotut tai tuetut tapaamiset ovat vain välivaihe kohti normaaleja tapaamisia. Tuomioistuin joutuu arvioimaan sekä lapsen oikeutta suojeluun että lapsen oikeutta vanhempaan ja puntaroimaan, missä määrin toista oikeutta voi rajoittaa.
Hyvä uutinen on se, että nykyinen hallitus on valmistelemassa uudistusta huoltolakia koskien. Hallitusohjelmaan on kirjoitettu, että lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädännön uudistus toteutetaan kuluvalla hallituskaudella. Tähän uudistukseen on kirjattu tarve selvittää, tulisiko laissa säädellä valvotuista ja tuetuista tapaamisista. Tulevaisuudessa tilanne voi siis muuttua ja toivottavasti jatkossa lapsen etua tarkastellaan hieman yhtenäisemmästä näkökulmasta, vaikka tuleekin muistaa, että jokainen lapsi ja huoltoriita on oma tapauksensa.
3 kommenttia. Leave new
Eipä nuo valvotut tapaamisetkaan onnistu vaikka niitä itse vaadin. Vaadin siksi että olisi ulkopuolinen lausunto kaikkiin tekaistuihin väittämien perusteeksi. Olkoon laki mitä vaan niin vanhempien väliset riidat eivät saisi tulla lasten ja vanhemman välikapulaksi, jolla yksinhuoltaja riistää lapsilta täysin tapaamisoikeuden tajunnan lapsilta. Sanotaan et lapsia on kuunneltava. No mieti mitä itse ajattelit 6v tai 9v. Olitko kypsä ajattelemaan omaa etuasi vai mistä tuli ne käsitykset.
Aina kun vanhempien välinen konflikti tulee niin lapset pitäisi sijoittaa siksi aikaa sjais kotiin et vanhemmat tajuaisi ettei he halua pitkittää keskinäisillä asioilla lasten oloa vieraassa ympäristössä. Tällöin ei myöskään lapset kärsisi vanhempien keskinäisistä ilkeilyistä.
Se kumpi jää etävanhemmaksi täytyisi suostua kaikin puolin lähivanhemman alistukseen. Näin kriisisissä tapauksissa melposti käy eikä sekään riitä vaan vieroitetaan kokonaan pois lapsen elinympäristöstä kaikki toisen puolen sukulaiset ja tuttavat lukien.
Eräs lasten psykologi sanoi”kun lapset voi hyvin niin kaikilla on hyvin” mistähän lapset sen tietää kun eivät elämän kokemuksellaan pysty tiedostamaan mitä ajatuksia heille eri elämän vaiheissa tulee.
Tuossakin tekstissä on ohjeena lähivanhemmalle millä saa vieroitettua ja sosiaalitoimen puolelleen kun väittää noista asioita vihjaillen. Niistä väitteistä ei muuta tarviikkaan todistella kun osaa esittää roolinsa loppuun asti.
Kun lapsen saa sanomaan että “lapsi sanoi ettei halua nähdä etävanhempaa” niin sille ei tada lakipykälää löytyä jolla voisi epäillä hänen sanojaan kun lapsen suustahan tulee aina totuus.
Siten tätä valvottua tapaamista jopa voi peloitella lapselle et nyt hänen pitää mennä erikoiseen paikkaan kun muuten eivät uskalla antaa etävanhemman tavata esim. 2 kk:n jälkeen heitä. Kyllä pieni lapsi siinä peloissaa jättää mielihyvin tulematta kun voi saada palkkioksikin jotan lisähyvää kun tekee lähivanhemmalle hyvän mielen.
Tuohon edelliseen kommenttiin ja juttuun viitaten, silloin kun joudutaan järjestämään lapselle ja vanhemmalle valvottu/tuettu tapaaminen niin kyllä sille on ihan syynsä, ja niitä syitä ei ole tuulesta temmattu tai kukaan niitä keksinyt. Oma lapseni näkee isäänsä valvotusti ihan oikeista syistä, on alkoholi, huume ym ongelmaa, tehnyt rikoksia mm pahoinpitelyä, ollut suljetulla ja saanut monta eri diagnoosia, mut lopulta uhkasi jopa tappaa meidät ja melkein siinä kävikin niin, tosiaan jopa oman lapsensakin. Niin ja tietysti tälle isukille annetaan lukemattomia mahdollisuuksia olla lapsen elämässä vaikka jätti lapsen sen ollessa pieni ja kaikki nämä luetellut syyt unohtamatta. Yksin olen lapseni kasvattanut ja niin olisin halunnut tehdä jatkossakin ja se olisi ollutkin paras ratkaisu kaikkien kannalta, mutta kun isällä pitää olla oikeudet lapseensa vaikka mitä tekis ja lapsella tietty oikeudet isäänsä, josta ei oo ees kunnolliseksi vanhemmaksi ikipäivänä. Yhtä kärsimystä ollut elämä näitten oikeuksien takia. Enkä voi tehdä mitään asioille. Joudun vaan suostumaan tapaamisiin.
Niin on paska laki aina isän puolella, isällä on vain oikeuksia ja äidillä vain velvollisuuksia. 😂