Lapsen vieraannuttaminen johtaa torjutun vanhemman merkittävään psyykkiseen huonovointisuuteen – osoittaa uusi tutkimustieto

Maanantaina 28.5. klo 13:20 – Helinä Häkkänen-Nyholm

Helsingin yliopistossa hiljattain tarkastettu, Iiris Mikkolan ohjauksessani toteuttama pro gradu-tutkielma tuo lisää tietoa lapsen vieraannuttamisilmiöstä. Tutkimuksessa selvitettiin lapsen elämästä torjutun vanhemman psyykkistä hyvinvointia kartoittamalla masennukseen ja posttraumaattiseen stressihäiriöön (PTSD) liittyviä oireita. Lisäksi tutkittiin sukupuolieroja sekä stressin ja sosiaalisen tuen merkitystä psyykkiseen oireiluun.

Tutkimuksen aineisto koostui kevään 2017 aikana internet-kyselyyn vastanneista yhteensä 147 vanhemmasta (45 äitiä, 102 isää), jotka kokivat tulleensa lapsestaan vieraannutetuiksi. Tutkimusta oli mainostettu erilaisissa vanhemmuuteen liittyvissä Facebook-ryhmissä. Psyykkistä hyvinvointia kartoitettiin muun muassa posttraumaattisen stressihäiriön oireskaalalla (Impact of Event Scale, IES) ja masennusoireita mittaavalla Beckin depressioinventaarilla (BDI-21). Sosiaalista tukea kartoitettiin Social Provisions Scale (SPS) -kyselyllä.

Vieraannuttamista oli kestänyt vastaajien arvion mukaan keskimäärin kuusi vuotta (kh = 4.7). Lähes puolet kyselyyn vastanneista vanhemmista ei vieraannuttamisen seurauksena tavannut lastaan enää lainkaan. Vaikka vastausten perusteella eroa oli hakenut melko tasapuolisesti kumpi tahansa osapuoli tai molemmat yhdessä, oli 55.1 %:ssa tapauksista entinen puoliso suoraan ilmoittanut aikovansa tuhota vastaajan yhteyden lapseensa tai olla tukematta tämän vanhemmuutta. Tapauksista 73 %:ssa vanhemmilla oli lapsen yhteishuoltajuus. Torjutuista vanhemmista 61 % oli ollut tapauksen johdosta oikeudessa useaan otteeseen, joka kymmenes yli viisi kertaa.

Tulosten perusteella torjutut vanhemmat kokivat voimakkaita psyykkisiä oireita. Vastaajilla ilmeni runsaasti univaikeuksia (74 %), lisääntynyttä alkoholinkäyttöä (26 %) ja mielialalääkkeiden käyttöä (25 %), ja heistä joka viides oli harkinnut ja kolme oli yrittänyt itsemurhaa. Sairaslomalla oli ollut reilu kolmannes vastaajista, psykoterapiaa oli hyödyntänyt joka viides ja työkyvyttömyyseläkkeelle oli jäänyt viisi prosenttia vastaajista. Keskivaikean tai vaikean masennuksen oireita ilmeni 40 %:lla ja vaikean ja todennäköisen PTSD:n oireita 49 %:lla vastaajista. Äidit raportoivat voimakkaampia PTSD-oireita sekä stressin kokemusta isiin verrattuna. Sosiaalisen tuen suurempi määrä ennusti vähäisempiä masennus- ja PTSD-oireita.

Tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että lapsen vieraannuttaminen muodostaa vakavan riskin torjutun vanhemman psyykkiselle terveydelle. Masennusoireilun esiintyvyys tässä tutkimuksessa oli moninkertainen suhteessa siihen, että kokonaisväestöstä masennukseen sairastuu noin viisi prosenttia. Samoin oli PTSD-oireiden osalta: varsinaisen PTSD-diagnoosin saa vuositasolla 0.5 % väestöstä.

Perheiden kanssa työskentelevien viranomaisten tulisikin entistä tehokkaammin perehdyttää työntekijöitään vieraannuttamisen käsitteeseen ja piirteisiin, jotta ilmiö kyetään tunnistamaan ja siihen osataan suhtautua asianmukaisesti. Huomiota tarvitsevat erityisesti vieraannuttamisen kohteena oleva lapsi ja torjuttu vanhempi. Tutkimus yhdessä aikaisempien tutkimusten kanssa korostaa sitä, että ulkomailla käytössä oleville interventiomalleille olisi käyttöä myös Suomessa. Torjutun vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on kaikkien edun mukaista. Toimintakykyisellä vanhemmalla on paremmat mahdollisuudet osallistua lapsensa asioihin ja ylläpitää häneen suhdetta vieraannuttamispyrkimyksistä huolimatta.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä:

“Isänpäivä on vuoden kamalin päivä” – Riistetyn isyyden vaiettu trauma

Vainon uhri vai vieraannuttaja – miten vainon uhrit ja vieraannuttajat eroavat toisistaan?

Suomalaisnuorten keskuudessa tehty tutkimus osoittaa lapsen vieraannuttamisen yhteyden nuoren huonoon elämänlaatuun, masennukseen ja ahdistuneisuuteen