Perjantai 2.8.2019 – Helinä Häkkänen-Nyholm & Jan-Olof Nyholm
Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain, että Suomessa tuomioistuimissa on käsitelty joitakin lemmikkejä koskevia asioita avio- ja avoeron yhteydessä. Tapauksissa on toistaiseksi ollut käsityksemme mukaan kyse koirista, hevosista ja gerbiileistä. Oletettavaa on, että samoin kuin ulkomailla, myös Suomessa nämä tapaukset tulevat lähivuosina lisääntymään. Iso-Britanniassa vuonna 2011 julkaistu tutkimus osoitti, että 20 % avioeroa läpikäyvistä henkilöistä on hakenut juridista apua tai riidellyt lemmikkinsä asemasta erossa. Luku on vuosittain ulkomailla kasvanut. Vuonna 2005 Iso-Britanniassa julkaistu tutkimus puolestaan osoitti, että 87 % koiran omistajista piti koiraa perheenjäsenenä ja 15 % heistä oli valmiita maksamaan yli 15 000 £ siitä, että saisi pitää koiran itsellään avioeron jälkeen. Lemmikin ja sen omistajan välinen kiintymyssuhde onkin todennäköisesti keskeisin syy sille, miksi lemmikkien omistajuudesta ollaan valmiita riitelemään oikeudessa ja maksamaan eron hetkellä tarvittaessa paljonkin.
Lemmikkejä koskevien oikeusriitojen varalta olemme alle koonneet taustatietoa ja joitakin vinkkejä siitä, millä tavoin näitä riitoja voitaisiin ennaltaehkäistä ja hoitaa.
1. Yleisimmät syyt lemmikkejä koskeviin oikeusriitoihin ovat omistajien kiintymyssuhteet lemmikkiin, pyrkimys käyttää lemmikkiä erossa koston tai perusteettoman taloudellisen edun välineenä sekä se, että sen avulla pyritään vaikuttamaan huoltoriidassa osallisena olevaan lapseen. Riidan motiivi on yhteydessä siihen, kuinka helposti ja millä tavoin riita on sovittavissa.
2. Suomen laissa lemmikkieläin käsitetään esineeksi ja sen omistajuutta koskevaan riitaan sovelletaan varallisuusoikeutta. Näin ollen lain mukaan käytännössä se, joka kauppakirjan tai maksutositteen mukaan on ostanut eläimen, saa pitää sen erossa. Tilanne on lain mukaan selkeä silloin kuin ostajia on yksi ja haasteellisempi silloin kun heitä on kaksi tai useampi.
3. Jos lemmikki on ostettu yhdessä, kannattaa sen omistajuudesta ja huollosta tehdä sopimus jo etukäteen eron varalle. Luonnollisinta tällaisen sopimuksen teko on lemmikin hankintavaiheessa, mutta sen voi laatia myös myöhemmin.
4. Sopimuksessa voidaan määritellä muun muassa se, kuka omistaa lemmikin, mikäli yhteiselämä puretaan; onko omistajuudesta luopumaan joutuva taho oikeutettu korvaukseen; onko hänellä ja lemmikkieläimellä mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä eron jälkeen ja esim. mihin lemmikki sen kuoltua haudataan. Sopimus kannattaa räätälöidä yksilöidysti kuinkin eläimen ja sen isännän ja emännän tarpeiden mukaisesti.
5. Sopimusta laadittaessa tulee asiaa tarkastella lemmikin edun näkökulmasta. Tällöin esimerkiksi koiraa koskevan sopimuksen osalta tulee harkita sitä, kenellä on parhaimmat edellytykset vastata koiran huolehtimisesta, onko koira sitoutuneempi jompaankumpaan osapuoleen toista enemmän tai onko koiralla ja sen omistajista jommallakummalla yhteinen harrastus, joka tulee jatkumaan eron jälkeenkin.
6. Mikäli sopimusta ei ole ja eläin omistetaan yhdessä, tulee eläimen omistajuus ratkaistavaksi osana omaisuuden jakoa eli osituksessa tai erottelussa muiden seikkojen perusteella. Tällöin merkitystä voi olla sillä, missä määrin riidan osapuolet pystyvät osoittamaan huolehtineensa eläimestä tai vastanneensa tästä aiheutuneista kuluista yhteiselämän aikana.
7. Viime kädessä lemmikkieläintä koskevan riidan voi saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi moittimalla osituksen tai erottelun tehneen pesänjakajan asiassa tekemää ratkaisua.
8. Mikäli toinen riidan osapuoli vie toisen yksin omistaman lemmikin pois yhteisestä kodista, saattaa asia tulla oikeudellisesti arvioiduksi omaisuusrikoksena. Näin ollen toisen yksin omistamaa eläintä ei pidä lähteä luvatta viemään pois sen kodista, vaikka kokisi vuosien saatossa kiintymyssuhteen muodostuneen vahvaksi tähän eläimeen.
9. Myös lemmikkieläintä koskevan riidan ratkaisemiseen on järkevää pyrkiä sovittelemaan asiaa. Tavoitteeksi voidaan tällöin kahden tasavertaisen omistajan tilanteessa ottaa esimerkiksi se, että kumpikin saa jatkaa kiintymyssuhteensa ylläpitoa lemmikkiin ilman, että lemmikin etu siitä kärsii. Lemmikin omistajuus ja huoltovelvollisuus on mahdollista tarvittaessa pitää jaettuna ja osapuolten sitouttamiseksi siihen voidaan lisätä erilaisia velvoitteita.
10. Ero voi aiheuttaa lemmikkieläimessä stressiä. Tämä voi esimerkiksi koiralla ilmetä ruokahaluttomuutena, lisääntyneenä väsymyksenä, itkuisuutena, liikkumisen vähentymisenä ja apaattisuutena. Tarkkaile lemmikkisi hyvinvointia ja pyri edistämään sitä.
Kysy lisää asiaan erikoistuneelta Lemmikkien lakipalvelut -asianajotoimistolta täältä.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä
Lakimiehen ja psykologin vinkit avioeroon
Tiedä ainakin nämä asiat jos harkitset avioeroa
Mitä huoltoriita maksaa? Vinkkejä kulujen kontrolloimiseen ja säästämiseen