Mies, joka ei osannut sanoa “anteeksi”

Tiistai 23.08.2016 klo 14:35 – Helinä Häkkänen-Nyholm

Istuin vastaanottotuolissani ja huomasin katsovani epäuskoisena miesasiakastani, joka oli juuri osoittanut, ettei osannut sanoa puolisollensa ”anteeksi”. Mies oli pelannut perheen rahat uhkapeleissä, varastanut ja myynyt vaimonsa omaisuutta luvatta ja syyttänyt vaimoaan vuosien ajan perheen varojen tuhlaamisesta (tapauksen yksilöintitiedot on muutettu siten, ettei henkilö ole tunnistettavissa tästä kuvauksesta). Vastaanotollani hän oli hiljattain paljastanut pitkään jatkuneen peliriippuvuutensa ja kertoi siitä nyt vastaanotollani vaimollensa ja… Tämä oli se kohta, jossa jäin odottamaan. Mutta mies ei, kanssani aiemmalla vastaanotolla sovitun vastaisesti, kyennyt pyytämään vaimoltaan anteeksi. Kannustaessani häntä ”Muistatko mitä kerroit äsken minulle että haluat sanoa vaimollesi” mies haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla, katseli avuttomasti ympärillensä ja… oli hiljaa. Itse asiassa niin hiljaa, että tilanne kehittyi vaivaannuttavaksi. Miksi? Siksi että sekä minä että miehen vaimo odotimme tavallisista sosiaalisista normeista tietoisina hänen pyytävän asiaa anteeksi, emmekä osanneet arvata, että sohvallani istui mies, joka ei osannut pyytää anteeksi.

Inhimillisessä vuorovaikutuksessa kyky pyytää anteeksi on tärkeä. Se on jotakin, johon suurin osa meistä on lapsena kasvatettu ja jota odotamme toiselta silloin kun koemme tulleemme loukatuksi. Jo päiväkodissa lapsi opetetaan pyytämään anteeksi ja inhimillisenä ominaisuutena oletamme sen usein kaikille yhteiseksi. Anteeksipyytämisellä on useita tärkeitä merkityksiä. Kyky pyytää anteeksi viestii muille, että henkilö ei koe olevansa aina oikeassa ja ennen kaikkea tunnistaa ne tilanteet, joissa on toista loukannut, ja kykenee toimimaan niissä. Näin ollen kyky pyytää anteeksi kertoo tunneälystä, henkilön kyvystä tunnistaa tunteita itsessä ja muissa ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Toiseksi anteeksipyytämisen taito kertoo siitä, että henkilöllä on halu huolehtia anteeksipyynnön vastaanottajan psyykkisestä hyvinvoinnista ja edesauttaa sitä. Pyytämällä anteeksi edistää sen henkilön mielenterveyttä, jota on tahattomasti tai tahallisesti loukannut. Henkilö kantaa myös vastuuta käyttäytymisestään pyytämällä anteeksi. Kolmas anteeksipyytämisen merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on ennaltaehkäisevä. Pyytämällä anteeksi henkilö voi ehkäistä tilanteen eskaloitumista avoimeksi konfliktiksi, jossa loukatuksi, syrjityksi tai mitätöidyksi tulemisen kokemukset sävyttävät vuorovaikutuskäyttäytymistä.

Mikä sitten estää ihmistä pyytämästä anteeksi? Jos henkilö ei lainkaan ymmärrä loukanneensa toista tai havaitse tai tunnista hänessä loukkaantumista, niin edellytyksiä anteeksipyytämiselle ei ole olemassa. Samoin jos henkilö ei välitä siitä, että hän on loukannut toista, on turha odottaa anteeksipyytämistä. Joillekin anteeksipyytäminen voi olla ylivoimaista, koska he kokevat, että se olisi merkki omasta huonommuudesta, joka ajatuksena voi olla ylivoimainen kantaa. Näille itsetunnoltaan hyvin haavoittuvaisille ihmisille jokapäiväiset virheet, erehdykset ja kömmähdykset ovat minäkuvaa vaurioittavalta merkitykseltään huomattavasti suurempia kuin muille. Olemalla pyytämättä anteeksi ihminen voi välttää häpeän ja muiden tilanteeseen liittyvien kielteisten tunteiden synnyn. Jollekin anteeksipyytämisen välttäminen voi olla myös keino pyrkiä välttämään enemmät syytökset anteeksipyyntöä odottavan taholta tai se voi juontua haluttomuudesta ottaa ikään kuin kaikkea syytä niskoillensa.

Anteeksipyytämistä voi kuitenkin opetella. Tärkeä oivallus sen oppimisessa on se, että kyky pyytää anteeksi edistää onnellisuutta sosiaalisissa suhteissa, on sekä muille että itselle hyväksi ja luo muille mielikuvaa sosiaalisesta älykkyydestä. Anteeksipyytäminen ja anteeksianto mahdollistavat positiivisen muistijäljen synnyn vuorovaikutustilanteesta ja vapauttavat anteeksiantajan tilanteeseen mahdollisesti liittyvistä negatiivisista kokemuksista. Nämä puolestaan luovat pohjaa yhteistyölle ja vuorovaikutukselle tulevaisuudessa. Mutta tärkeintä on kuitenkin oivaltaa, että anteeksipyytäminen voi olla hyvin merkityksellistä paitsi sille, jolta pyydämme anteeksi, niin myös muille käyttäytymistämme seuraaville ihmisille.

Hyvissäkin ihmissuhteissa tapahtuu virheitä ja kukaan ei ole niin täydellinen, että selviäisi elämästä niin ettei koskaan tulisi tilannetta, jossa tulisi pyytää toiselta anteeksi. Näissä tilanteissa olennaista on oman toiminnan korjaaminen, johon anteeksipyyntö ja toisen reaktioiden huomaaminen läheisesti liittyy. Viime vuosikymmeninä julkisuudessa on nähty useita anteeksipyyntöjä. Yrityksistä muun muassa Toyota, Facebook ja Suomessa Nokian Renkaat ovat pyytäneet toiminnassaan todettuja virheitä ja vastoinkäymisiä julkisesti anteeksi. Henkilöistä muun muassa Bill Clinton, Tiger Woods ja Suomessa hiljattain Alexander Stubb ja Axl Smith ovat julkisesti sanoneet ”anteeksi”. Kyky pyytää anteeksi kertoo moraalitajusta ja omatunnosta ja halusta korjata tilanne. Näissä tilanteissa henkilöt ja yritykset ovat punninneet eri vaihtoehtoja ja päätyneet siihen, että heidän vastuuna ja velvollisuutena on pyytää virheitään anteeksi. Kaikki eivät ajattele näin. Esimerkiksi julkisestikin monia loukanneen Donald Trumpin mielestä anteeksipyytäminen on nynnyjä varten.

Uskon, että kyvyttömyys pyytää anteeksi saattoi asiakkaani avioliiton lopulliseen päätepisteeseensä. Jos henkilö ei pyydä anteeksi, ei tilanne korjaannu. Tällöin paha mieli jää jäytämään muistijälkenä loukatun mieleen ja loukatuksi tulemisen kokemukseen kasautuu myös kokemus siitä, ettei henkilö pyytänyt anteeksi. Anteeksipyytämisen taito kannattaa opetella. Se pieni sana, jossa on kahdeksan kirjainta ja jonka sanominen voi joskus olla kovin vaikeata. Myös ulkopuolisen apua voi pyytää tilanteeseen jos se muutoin tuntuu ylivoimaiselta. Japanissa (jossa kasvojen säilyttäminen on kaiken a ja o) toimii yritys, jonka liikeideana on välittää anteeksipyyntöjä tilauksesta – kasvottomina ja nimettöminä totta kai. Kukahan ottaisi tästä liikeideasta Suomessa kopin?