Maanantai 18.2.2019 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Oikeuspsykologia on psykologian sovellusala, jonka tarkoitus on tuottaa tai soveltaa psykologian tieteenalan tietoa tai menetelmiä tuomioistuinten tai lainsäätäjien tarkoituksiin. Kyse voi olla esimerkiksi kehityspsykologian, neuropsykologian, havaintopsykologian tai kliinisen psykologian tiedon tarjoamisesta tuomioistuimen tai lainsäätäjien käyttöön niiden päätöksentekoa varten. Viime vuosina psykologian käyttö osana tuomioistuimen päätöksentekoa on lisääntynyt Suomessa. Tämä näkyy myös korkeimman oikeuden ratkaisuissa, joissa psykologiseen tietoon on viitattu sekä nimenomaisesti että välillisesti. Nämä ratkaisut ovat keskittyneet rikosoikeuteen ja käsitelleet henkilötodistelun luotettavuuden arviointia ulkoisen käyttäytymisen ja kertomuksen sisällön pohjalta (KKO 2013:96 ja KKO 2013:97), seksuaalirikoksen mahdollisia vaikutuksia lapsen käyttäytymiseen (KKO 2013:97 ja KKO 2014:48), seksuaalisen hyväksikäytön vahingollisuutta (KKO 2017:51) sekä ihmisen muistitoimintojen kehittymistä (KKO 2014:48). Lainsäädännön osalta psykologeja on Suomessa lakivaliokunnassa kuultu muun muassa ns. vainoamislain valmistelussa sekä uudistettaessa lakeja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä seksuaalirikoksista.
Oikeuspsykologian oppi-isinä pidettävät yhdysvaltalaiset John Monahan ja Laurens Walker ovat pyrkineet vastaamaan kysymykseen siitä, mihin psykologiaa tarvitaan juridiikassa, jaottelemalla sen ja laajemminkin sosiaali- ja käyttäytymistieteiden tarkoituksen kolmeen luokkaan: käyttäytymistieteitä tarvitaan tosiasioiden osoittamiseksi, lainsäädännön kehittämiseksi sekä oikeudenkäyntistrategian muokkaamiseksi. Esimerkiksi ensimmäisestä tarkoituksesta käy Suomessa meneillään oleva havaintopsykologinen tutkimus, jossa pyritään määrittämään ihmisen havaintokykyä mittaamalla etäisyys, jolta henkilötunnistus voidaan luotettavasti tehdä.
Huomattavassa osassa ulkomailta tiedossa olevista tapauksista, joissa käyttäytymis- ja sosiaalitieteitä on käytetty lainsäädännön ja oikeuskäytännön kehittämistyössä, on kyse Yhdysvaltain perustuslain lisäyksistä. Erityisen merkittävänä voidaan pitää Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1954 antamaa päätöstä oikeustapaukseen Oliver L. Brown ym. vs. Topekan koululautakunta. Korkein oikeus oli tässä tapauksessa yhdistänyt viisi erillistä afroamerikkalaisten lasten rotuerottelua ja kouluolosuhteita koskevaa oikeustapausta Delawaresta, Kansasista, Etelä-Carolinasta, Virginiasta ja Washingtonista yhdeksi kokonaisuudeksi. Keskeinen kysymys, johon oikeus halusi vastauksen, oli se, minkälainen vaikutus koulussa tapahtuvalla rotuerottelulla on lapsen kehitykseen. Psykologipari Mamie ja Kenneth Clark olivat tutkineet 1930-luvulta alkaen ihonvärin vaikutusta amerikkalaisten lasten kehitykseen muun muassa ns. nukkekokeilla, joissa kokeeseen osallistuneiden lasten tuli valita muutoin identtisiltä, mutta ihonväreiltään poikkeavien nukkejen joukosta se, jota he pitivät ”kilttinä”, ”nättinä”, ja jonka kanssa he mieluiten leikkisivät. Lapset liittivät myönteiset ominaisuudet johdonmukaisesti valkoihoisiin nukkeihin. Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultiin Kenneth Clarkia, joka todisti pariskunnan tutkimusten pohjalta rotuerottelun aiheuttavan huomattavaa haittaa afroamerikkalaisten lasten kehitykselle. Tuomioistuimen päätöksen perusteella rotuerottelu yhdysvaltalaisissa kouluissa ja muissa julkisissa laitoksissa muuttui lainvastaiseksi ja päätös aloitti Yhdysvalloissa koulutusjärjestelmän ja yleisemmän yhteiskunnallisen uudistuksen sekä toimi innoittajana kansalaisoikeusliikkeen syntymiselle. Riippumatta siitä, että Clarkin pariskunnan nukketutkimukset ovat saaneet osakseen kritiikkiä metodologiasta, voitaneen Kenneth Clarkin todistusta perustellusti pitää kautta aikain seurauksiltaan merkittävimpänä psykologian alan asiantuntijatodistajan esiintymisenä Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa.
Käyttäytymis- ja sosiaalitieteitä voidaan käyttää myös suunniteltaessa ja toteutettaessa oikeudenkäyntistrategiaa. Tämä voi koskea yksittäistä oikeudellista avustajaa siinä missä syyttäjää tai tuomariakin, tai tuomioistuinta. Ulkomailla tähän luokkaan kuuluvat tapaukset ovat koskeneet muun muassa kysymystä siitä, voiko rikoksesta syytetty saada puolueettoman oikeudenkäynnin sellaisissa tapauksissa, joissa asiaan on kohdistunut huomattavaa yleistä mielenkiintoa ja sitä on käsitelty laajalti mediassa ennen oikeuden istunnon alkamista. Tällöin olennaiseksi kysymykseksi nousee esimerkiksi se, miten tuomitsemisesta päättävien henkilöiden mieleen ja muistiin ovat vaikuttaneet toisaalta oikeusprosessin yhteydessä saatu tieto ja toisaalta median heille välittämä tieto. Ilmiöön viitattiin esimerkiksi Etelä-Afrikassa vuonna 2014 käsitellyssä urheilijatähti Oscar Pistoriuksen oikeudenkäynnissä, jossa tuomari Thokozile Masipa totesi päätöksenluvun yhteydessä huomioineensa oikeudenkäynnissä sen, että todistajilta kysyttiin, olivatko he lukeneet tapauksesta tiedotusvälineistä, ja arveli sen vaikuttaneen heidän muistiinsa. Yhdysvalloissa on tapauksia, joissa oikeudenkäynti on siirretty pois tapahtumakaupungista, koska kyselytutkimukset ovat osoittaneet, ettei ennakkoasenteiltaan puolueetonta valamiehistöä saada koottua tapahtuma-alueelta.
Yksinomaan se, että lainkäytössä on usein kyse ihmisen käyttäytymisestä, ja käyttäytymistieteissä kuten psykologiassa tutkitaan ihmisen käyttäytymistä, ei takaa sitä, että oikeudelliset toimijat varauksetta hyötyvät psykologisesta tiedosta ja menetelmistä. Esimerkiksi tuomioistuimen toiminnan näkökulmasta oikeuspsykologinen kirjallisuus on oikeudessa kuitenkin ”vain” sallittu oikeuslähde, ja käytännössä kirjallisuuskannanotot ovat selvästi heikommin tuomaria ja tämän harkintaa velvoittavia kuin laki, sen esityöt ja oikeuskäytäntö. Näin pitääkin olla. Parhaimmillaan käyttäytymistieteellinen tieto kuitenkin tarjoaa tietoa esimerkiksi näytönarviointiin ja päätöksen perusteluksi, eli psykologia ikään kuin palvelee juridiikkaa. Käytännön työssä kummankin tieteenalan intressi on sama: edistää tuomioistuinten ratkaisujen sisällöllistä oikeellisuutta ja kohtuullisuutta ja siten edistää ihmisten oikeusturvan toteutumista.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä:
Oikeudenkäyntiin liittyvä stressi: Hyvä oikeudellinen avustaja tukee päämiehensä jaksamista
Myötätuntouupumus voi haastaa auttamistyötä tekevän työssä jaksamista