Yhteisen perhe-elämän aikana molemmille vanhemmille ja lapselle on luontaista, että lapsi näyttää avoimesti kaikenlaisia tunteita aina rakkaudesta kiukkuun molempia vanhempia kohtaan molempien tai ainoastaan toisen vanhemman ollessa läsnä. Vanhempien parisuhteen päättymisen ja lapsen maailmankuvan mullistumisen myötä tässä voi kuitenkin tapahtua muutos, joka voi johtaa lojaliteettiristiriitaan.
Lojaliteettiristiriidan keskelle joutunut lapsi joutuu yhtäkkiä tilanteeseen, jossa ei enää olekaan mahdollista osoittaa kiintymystä toista vanhempaa kohtaan toisen vanhemman ollessa läsnä tai sanoittaa toiselle vanhemmalle, että toinen vanhempi on rakas tai että häntä on ikävä. Lapset ovat herkkiä aistimaan, millaisia tunteita asian X sanominen toiselle vanhemmalle aiheuttaa ja vanhemman reaktioiden tai mikroilmeiden perusteella lapsi voi alkaa säännöstelemään sitä, mitä hän kussakin tilanteessa kertoo tai sanoittaa. Lapsi oppiikin kokemustensa kautta, millaisten asioiden sanominen tuottaa vanhemmalle iloa ja millaisten asioiden surua tai pettymystä.
Huoltoriidoissa lojaliteettiristiriita on lähestulkoon aina läsnä, sillä lapsi on riitelyn kohteena, vaikkei asianosaisena olekaan. Lapsiasioissa lasta tulee kuulla hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, mikä edellyttää suurta asiantuntemusta lapsia kuulevilta tahoilta. Esimerkiksi olosuhdeselvityksessä tulee jo selvitystyön puitteissa huomioida, että lojaliteettiristiriita voi rajoittaa lapsen ilmaisua ja lapsi voi esittää vaihtelevia näkemyksiä sen mukaan kumpi vanhempi on lapsen tapaamiseen tuonut tai kumpaa vanhempaa lähempänä lapsi on fyysisesti tai psyykkisesti ollut.¹
Lojaliteettiristiriita on lapsen kannalta haitallista, sillä lähtökohtaisesti lapsi on lojaali kummallekin vanhemmalle ja lapsella on oma ainutlaatuinen suhteensa kummankin vanhemman kanssa. Eron aikana ja eron jälkeen vanhempien tulisi kiinnittää erityisen suurta huomiota siihen, millaisessa ilmapiirissä toisesta vanhemmasta puhutaan, miten lapsen toisesta vanhemmasta kertomaan suhtautuu ja miten lapsen suhdetta toiseen vanhempaan tukee parhaiten. Vaikka vanhempien välinen parisuhde olisi päättynyt ja entinen kumppani herättäisi vahvojakin tunteita, ero ei poista lapsen oikeutta rakastaa toista vanhempaansa ja tulla rakastetuksi.
¹ Opas lapsenhuoltolain mukaisen sosiaalilautakunnan selvityksen laatimiseksi – asiantuntijaryhmän suositus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021.