Tiistai 20.8.2019 – Laura Kause
Parisuhteen päätyttyä ex-puoliso alkaa piinata soittamalla jatkuvasti ja lähettämällä runsaasti häiritseviä viestejä. Hän saattaa myös seurata ja tarkkailla, uhkailla tai tunkeutua entisen kumppaninsa kotiin. Edellä mainitun kaltainen toiminta aiheuttaa usein uhrissa ahdistusta ja pelkoa oman tai läheisten turvallisuuden puolesta. Häirinnän kohteeksi joutuneen suojaksi ex-puolisolle voidaan joutua hakemaan lähestymiskieltoa. Tällaisessa tilanteessa hakija joutuu kuitenkin yleensä itse lähestymiskieltoasian käsittelystä johtuvien kustannusten maksajaksi, vaikka lähestymiskielto määrättäisiinkin. Miksi näin on?
Lain mukaan asiaan osalliset vastaavat itse lähestymiskieltoasian käsittelystä johtuvista omista kustannuksistaan. Lähestymiskiellon hakija voi hakea lähestymiskieltoasiaan oikeusaputoimistolta julkista oikeusapua käyttövarojensa perusteella. Jos oikeusapua ei myönnetä tulojen tai varallisuuden perusteella, hän vastaa pääsääntöisesti itse asian käsittelystä aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista. Nämä muodostuvat oikeudellisen avustajan palkkiosta ja mahdollisista todistelukustannuksista. Oikeudenkäyntimaksua ei kuitenkaan peritä, mikäli asianosaiselle on myönnetty oikeusapua tai tuomioistuin määrää lähestymiskiellon.
Lain mukaan lähestymiskieltoasiassa asiaan osallinen voidaan tuomioistuimessa velvoittaa suorittamaan vastapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan vain painavasta syystä. Lain esitöiden mukaan painavana syynä, jonka perusteella lähestymiskiellon hakijan oikeudenkäyntikulut voitaisiin korvata, on mainittu se, että lähestymiskieltoon määrättävä henkilö pyrkii pitkittämään oikeudenkäyntiä perusteettomasti ja saa näillä toimillaan oikeudenkäyntikulujen määrän kasvamaan aiheettomasti.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2009:8 oli kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hakijalle hovioikeudessa. Lähestymiskieltoon määrätylle henkilölle oli jouduttu hakemaan uuttaa lähestymiskieltoa jo aikaisemman kieltoajan kuluessa. Lähestymiskieltoa oli rikottu ja siitä oli tuomittu rangaistus, minkä jälkeen kiellettyä häirintää oli edelleen jatkettu. Korkein oikeus katsoi, että tällaisessa tilanteessa muutoksenhausta hakijalle aiheutuvien kustannusten jääminen asian hovioikeudessakin voittaneen hakijan itsensä vastattaviksi olisi kohtuutonta. Vahvan pääsäännön mukaan asiaan osalliset vastaavat kuitenkin itse asian käsittelystä aiheutuvista kustannuksista, eikä hävinneellä osapuolella ole velvollisuutta korvata voittaneen osapuolen kuluja asiassa.
Sen lisäksi, että voimassa oleva sääntely ei kaikissa tapauksissa vaikuta kohtuulliselta lähestymiskieltoa hakevan ja häirinnän kohteeksi joutuneen henkilön näkökulmasta, siihen liittyy muitakin ongelmia. Joissakin tapauksissa itsensä uhatuksi tunteva henkilö saattaa jättää lähestymiskieltoa hakematta, jos hän ei katso selviävänsä itselleen asian käsittelystä aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista, vaikka edellytykset lähestymiskiellon määräämiselle täyttyisivätkin. Nämä kustannukset saattavat olla merkittävät suhteessa hakijan tuloihin. Toisaalta kustannusten minimoimiseksi häirinnän kohteeksi joutunut henkilö saattaa hakea lähestymiskieltoa ilman oikeudellisen avustajan apua, mikä saattaa heikentää mahdollisuutta hakemuksen menestymiseen ja lähestymiskiellon määräämiseen tilanteessa, jossa lain asettamat edellytykset sen määräämiselle tosiasiallisesti täyttyisivät.
Molemmissa edellä mainituissa tilanteissa vaarana on, että lähestymiskiellon tarkoitus, rikosten ehkäiseminen ennalta, ei toteudu ja henkilön mahdollisuudet puuttua häneen kohdistuvaan häirintään jäävät heikoiksi. Henkilö jää kokonaan vaille lähestymiskiellon antamaa suojaa häirintää tai rikosta vastaan eikä hänellä välttämättä ole käytettävissä oikeudellisia keinoja tilanteensa helpottamiseksi. Kiellon määräämättä jääminen voi lisätä riskiä siitä, että häirintä jatkuu tai että häiritsijä tekee uhatuksi tuntevaan henkilöön kohdistuvan rikoksen.
Edellä esitettyjen syiden vuoksi voimassa olevaa pääsääntöä siitä, että lähestymiskiellon hakija vastaa pääsääntöisesti itse omista oikeudenkäyntikuluista, voisi olla syytä tarkastella uudelleen. Nähdäkseni niissä tapauksissa, joissa lähestymiskielto määrätään, hakijalle aiheutuvien kustannusten jääminen hänen itsensä vastattaviksi on yleensä kohtuutonta ja lähestymiskieltoon määrätyllä henkilöllä tulisi olla laajempi velvollisuus korvata voittaneen osapuolen kuluja asiassa, vaikka lähestymiskieltoasiassa kysymys ei varsinaisesti ole riita- tai rikosasiasta.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä
Vainoamisesta tuomitaan harvoin vankeutta
Vainon uhri vai vieraannuttaja – miten vainon uhrit ja vieraannuttajat eroavat toisistaan?