Oikeuspsykologi Pia Puolakka, PsyJuridica
Avioero on monelle yksi vaikeimmista elämänvaiheista. Se on kriisi, joka usein pakottaa yksilön pohtimaan parisuhteen lisäksi monia muitakin elämänvalintojaan – ja omaa identiteettiään. On myös tavallista, että monet tarvitsevat eroprosessin aikana myös ammattiapua kuten terapiaa – joko yhdessä kumppanin tai ex-kumppanin kanssa tai yksin. Vaikka ero on kivulias ja traumaattinenkin kokemus, siitä on mahdollista selvitä uuteen elämään, joka osoittautuu paremmaksi vaihtoehdoksi kuin suhteeseen jääminen olisi ollut.
Avioerossa on tyypillistä tunteiden voimakas ailahtelu. Vaikka ero ei tulisi yllätyksenä ja tapahtuisi yksilön omasta aloitteesta, on tavallista, että negatiiviset tunteet hallitsevat eron jälkeistä ensimmäistä vuotta. Yllätyksenä tuleva ero voi saada ihmisen sokkitilaan, jossa asiaa ei pysty käsittämään ja tapahtuneen haluaa kieltää. Kun asiaa alkaa käsittää, pintaan tulevat usein vihan tunteet – niin jättäjä kuin jätetty voivat syyttää tapahtuneesta toinen toistaan, ja erot ovat harvoin ns. riidattomia. Vihavaiheen jälkeen ihminen alkaa kokea surua: pettymyksen ja menetyksen tunteet sekä itsesyytökset ovat tuolloin voimakkaita. Jos näitä tunteita ei pysty käsittelemään, eroa voi seurata syväkin masennus, joka myös estää asiassa eteenpäin pääsemisen. Ero on prosessi, joka on käytävä läpi kaikkine tunteineen, jotta pystyisi siirtymään elämässä eteenpäin.
Vielä pitkään eron jälkeenkin monet yhteiset muistot voivat palata mieleen. Juhlapyhät ja kodin esineet voivat laukaista muistoja. Monen on oltava ex-kumppanin kanssa tekemisissä myös yhteisten lasten vuoksi. Erolla on vaikutusta useimmiten useamman kuin kahden ihmisen (eron osapuolten) elämään. Monet ihmiset kokevat eron epäonnistumisena, vaikka se olisi järjellä ajateltuna ollut ainut oikea päätös. On tavallista, että ihmiset sinnittelevät pitkään huonoissa suhteissa, ja eroamisen tuomat ongelmat arvioidaan niin suuriksi, että huonoon suhteeseen jäämistä pidetään parempana vaihtoehtona kuin eroamista. Myös perheen, suvun ja ystävien reaktiota asiaan pelätään – ero voidaan kokea sosiaalisena kasvojen menetyksenä ja julkisena epäonnistumisena koko lähiyhteisön silmissä. Myös häpeän tunteita on pystyttävä käsittelemään ja hyväksymään se, että kaikki tahot eivät eroa välttämättä hyväksy tai tue eronneita osapuolia uuteen elämään.
Ihmisen on kuitenkin uskallettava tehdä elämänsä tärkeimmät valinnat itse. Niitä ovat niin naimisiin meno kuin avierokin. Kun eroon alkaa sopeutua ja elämään tulee uusia asioita, eron hyvät puolet alkavat konkretisoitua hiljalleen. On tavallista, että eron jälkeen kokee epävarmuutta ja pelkoa uuden kumppanin löytymisen ja seurustelun aloittamisen suhteen. Ero voi kuitenkin opettaa ja kasvattaa ihmistä monella tavoin. Hyvin hoidettu eroprosessi auttaa ihmistä aloittamaan puhtaalta pöydältä ja helpottaa uuteen suhteeseen kiinnittymistä.
Lue aiheesta lisää: https://www.mehilainen.fi/ero-ja-tunteet ja https://vaestoliitonterapia.fi/terapiat/pariterapia/