Torstai 20.11.2014 klo 11:13 – Helinä Häkkänen-Nyholm & Jan-Olof Nyholm
Vieraannuttamisprosessissa vanhemman käytetyimpiä toimintatapoja on toisen vanhemman mustamaalaaminen ja mitätöiminen lapselle tai lapsen läsnä ollessa. Tämä opettaa lapselle, että perheenjäseniin tai ylipäänsä muihin ihmisiin ei tarvitse suhtautua kunnioittaen ja myötätuntoisesti, vaan heitä voi ja saa haukkua ja mitätöidä. Sen sijaan että lapsi oppisi suvaitsevaisuutta muiden epätäydellisyydestä, lapsi oppii julmuutta ja kovuutta sekä sitä, että suhteessa muihin on lupa olla vaativa, ja mikäli toinen ominaisuuksiltaan ei ole tarpeeksi hyvä, hänet voi hylätä. Lapsi oppii, että ihmiset ovat epätäydellisiä ja ketä tahansa, johon hän ei ole tyytyväinen, voidaan kohdella halveksuvasti ja väheksyvästi.
Vieraannuttajavanhempi ruokkii lapsen toiseen vanhempaan kohdistuvia kielteisiä ajatuksia ja tuntemuksia. Esimerkiksi siitä, että vieraannutettava vanhempi on ollut paljon töissä (elättääkseen perhettä) voidaan keskustella lapsen kanssa johdatellen keskustelua siihen suuntaan, että vanhempi ei ollut ”koskaan” kotona. Yhdessä lapsen kanssa voidaan muistella perhetilanteita, joissa vieraannutettava vanhempi on ollut lapselle vihainen, ja ruokkia lapsen mielikuvia ja muistoja siitä, mitä tilanteessa tapahtui. Johdattelemalla lasta eri tavoin todellinen tilanne, jossa vanhempi on pyrkinyt asettamaan lapselle rajoja kieltämällä häntä samalla ääntään korottaen, saadaan helposti muutettua teini-ikäisenkin lapsen mielessä tilanteeksi, jossa vanhempi on ”karjunut” hänelle syyttä ja aiheuttanut hänessä voimakasta pelkoa. Kun viranomaiset astuvat kuvioon (yleensä silloin, kun joku on tehnyt perheestä lastensuojeluilmoituksen tai vieraannutettu vanhempi hakee tapaamisten täytäntöönpanoa tuomioistuimelta), kertoo lapsi heille luonnollisestikin hänelle johdattelemalla luodun muiston tapahtuneista. Koko asian myötä lapsi on oppinut, että on oikein liioitella toisen ihmisen kielteisiä ominaisuuksia tai käytöstä toisen ihmisen miellyttämiseksi. Lapsi oppii manipuloimaan todellisuutta ja sitä, miten sitä voidaan purkaa osiin ja vääristellä oman edun mukaisesti.
Vieraannuttamiseen kuuluu se, että vieraannuttajavanhempi pyrkii epäterveellä tavalla kiinnittämään lapsen itseensä. Vieraannuttajavanhempi luo usein lapselleen epärealistista vaikutelmaa itsestään ”ainoana henkilönä, joka on häntä koskaan rakastanut”. Vanhempi ei yleensä salli lapsella olevan ristiriitaisia tunteita itseään kohtaan, ja mikäli lapsi osoittaa vanhempaa kohtaan kielteisiä tunteita, rankaisee ja painostaa vanhempi lasta esim. pitkään jatkuvalla mykkäkoululla ja muilla psykologisesti lapselle haitallisilla keinoilla. Lapsi opetetaan ja manipuloidaan ajattelemaan, että vieraannuttajavanhempi on monin tavoin täydellinen. Tällainen ristiriidaton, patologisen ihannoiva ja yksinkertaistettu oppi siitä, että joku ihminen voisi olla vailla inhimillisiä puutteita, ei vastaa todellisen elämän realiteetteja. Lapsen, joka vanhemmaltaan oppii, ettei hänen ei tarvitse kelpuuttaa elämäänsä ketään, joka ei ole ”täydellinen”, voi olla hyvin vaikea solmia ystävyyssuhteita ja toimia niissä rakentavalla ja toisia huomioivalla tavalla.
Vieraannuttamiseen ilmiönä liittyy se, että lapsi viestittää ympäristöönsä, että hänen vanhempaansa kohdistuvat kielteisen ajatukset ja tunteet ovat hänen itsenäisen ajattelunsa tulosta. Mitä vanhempi lapsi on kyseessä, niin sitä todennäköisempää on tämän piirteen esiintyminen tapauksessa. Lapsen pyrkimys on yleensä suojella tällä väitteellä vieraannuttajavanhempaansa, koska hän pelkää vanhempien konfliktin eskaloitumista. Vieraannuttamisessa vanhemman pyrkimys kehittää lapsen itsenäistä ja kriittistä ajattelua heitetään kasvatusperiaatteena romukoppaan. Sen sijaan, että lasta itseään opetettaisiin tekemään häntä koskevia päätöksiä, ne tehdään hänen puolestaan ja suodatetaan vieraannuttajavanhemman toiveiden ja tarpeiden mukaan. Lapsi itse ei esimerkiksi saa oppia päättämään, ketä hänen syntymäpäiviinsä tai ylioppilasjuhliinsa kutsutaan. Lapsi ei saa oppia päättämään, mitä hän vanhemmastaan kulloisessakin tilanteessa ajattelee, vaan hänen kognitiivisia prosessejaan johdatellaan vieraannuttajavanhemman tarpeiden mukaisesti. Käytännössä, jos vieraannutettava vanhempi esimerkiksi saapuu hakemaan lasta 15 minuuttia myöhässä, lapsen ei anneta olla auttamattoman epätietoinen siitä, että vanhempi on myöhässä tai opeteta ajattelemaan että liikenteessä oli ruuhkaa eikä myöhästyminen johdu lapsesta. Vieraannuttamistapauksissa lapselle ennemminkin muodostetaan kielteinen mielikuva vanhemmasta toteamalla hänelle esim. ”siinä näet, et sinä ole hänelle tärkeä kun ei viitsi tulla edes ajoissa!” ja opetetaan ottamaan pienimmätkin asiat henkilökohtaisina loukkauksina.
Vieraannutetut lapset eivät ilmaise syyllisyyden tai katumuksen tunteita siitä, että he puhuvat vanhemmalleen hyvin kielteiseen sävyyn, kieltäytyvät tottelemasta häntä, mustamaalaavat häntä muille ihmisille, haluavat hylätä hänet ja eri tavoin saavat hänet voimaan huonosti. Nämä lapset on opetettu olemaan kokematta ja ilmaisematta minkäänlaista omatunnon tuskaa tai empatiaa tämän vanhemman kokemusmaailmaa kohtaan. Tällainen oppi siitä, että läheisen ihmisen huonovointisuuteen saa ja on toivottavaakin suhtautua välinpitämättömästi, ei voi olla vaikuttamatta lapsen tuleviin ihmissuhteisiin. Lapselle ei muodostu psykologisesti tervettä sisäistä moraalikäsitystä siitä, mitä muille ihmisille saa tai ei saa tehdä mikä puolestaan yleensä ehkäisee ihmisiä tekemästä toisille fyysistä tai henkisetä väkivaltaa. Nämä lapset oppivat että läheiseen kohdistuva henkinen väkivalta avioeron yhteydessä ja muutoinkin on ok.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä:
Mitä lapsen vieraannuttaminen on?
Miten toimia lapsen kanssa jota vieraannutetaan vanhemmasta?
13 kommenttia. Leave new
Insestisyytöksistä tuli muoti-ilmiö 1970 luvulla, äidit halusivat varmistaa, että he saavat lapset avioerossa ja syyttivät lasten isää insestä, väkivallasta, raiskauksista j.ne.
Kansanedusta Eerola nosti kissan pöydälle Yle uutisessa.
Kansanedustaja: Insestistä perusteetta syyttävälle pitää langettaa insestituomio
Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola on suivaantunut kymmenistä perättömistä tutkintapyynnöistä, joiden kohteeksi puolueen jäsenet ovat joutuneet. Hänen mielestään rikosilmoituksen tekeminen on nykyään yhtä helppoa kuin kirkosta eroaminen. Eerola hillitsisi “hölynpölyilmoituksia” uudella rangaistuskäytännöllä.
Juho Eerola.
Juho Eerola. Kuva: Yle
Mistä on kyse?
Kansanedustaja Juho Eerolaa (ps.) vastaan on tehty rikosilmoitus perättömästä ilmiannosta
Eerolasta on tehty vuoden 2007 jälkeen useita tutkintapyyntöjä
Hänen mielestään perusteettomia rikosilmoituksia pitäisi hillitä uudenlaisella rangaistuskäytännöllä
Perättömän rikosilmoituksen tehneen henkilön pitäisi Eerolan mukaan saada tuomio samasta rikoksesta, josta toista syyttää
Kansanedustaja Juho Eerola (ps.) on kyllästynyt puolueensa jäseniä vastaan tehtyihin perättömiin rikosilmoituksiin. Eerola oli hiljattain poliisikuulustelussa rikosilmoituksen vuoksi.
“Se oli jo neljäs tai viides rikosilmoitus. Olen itsekin mennyt laskuissa sekaisin”, Eerola sanoo.
Viimeisin tapaus on Eerolan mukaan vastaveto hänen omalle rikosilmoitukselleen. Hän teki noin vuosi sitten rikosilmoituksen laittomasta uhkauksesta ja kotirauhan häirinnästä.
“Tämä henkilö pyyteli sitten anteeksi ja oli kovasti katumapäällä. Sovimme asian ja vedin rikosilmoituksen pois. Nyt hän on mennyt tekemään rikosilmoituksen minua vastaan perättömästä ilmiannosta.”
Eerola joutui poliisin kanssa tekemisiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Sen jälkeen poliisin kuulusteluhuone on tullut hänelle tutuksi. Eerolaa on kuulusteltu mm. kunnianloukkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Yksikään ilmoitus ei ole johtanut tuomioon.
Kiusantekoa
Eerolan mielestä kynnys rikosilmoituksen tekoon on nyt liian matala.
“On niin helppo loukata kunniaa netissä ja toisaalta mennä tekemään rikosilmoitus netissä. Se on yhtä helppoa kuin kirkosta eroaminen”, hän vertaa.
“Kun joku asia vähän aikaa kyrsii, klikataan enteriä ja sitten se lähtee. Nyt jos tällaisessa pakkasessakin pitäisi talsia poliisilaitokselle selvittämään asiaa, niin pilipaliasioista ei ehkä tehtäisi ilmoituksia niin hanakasti.”
Eerola on huomannut, ettei ole ainoa rikosilmoitusten tehtailusta kärsivä perussuomalainen.
“Tapauksia on valtakunnallisesti kymmeniä. Kuullaan väärin ja tulkitaan puheita väärin. Poliitikolle halutaan tehdä kiusaa, jos ollaan eri mieltä tai ei saada omia tavoitteita vietyä läpi. Yritetään hiljentää tai vaientaa tai tehdä araksi politiikan suhteen.”
“Kyllä minä tämän vielä kestän”
Eerola väläytti Facebookissa, että perusteettomia rikosilmoituksia pitäisi hillitä uudenlaisella rangaistuskäytännöllä.
“Perättömän rikosilmoituksen tehneen henkilön pitäisi saada itse tuomio samasta rikoksesta, josta perusteetta toista ihmistä syyttää. Se voisi hillitä näitä hölynpölyilmoituksia.”
Eerola ottaa esimerkiksi insestisyytökset, joista noin puolet on hänen mukaansa tekaistuja.
“Jos perusteetta syytät henkilöä insestistä, niin sinulle tulisi sama tuomio kuin insestistä tulee.”
Lakialoitetta asiasta ei ole vielä vireillä, mutta harkintaan se menee, jos rikosilmoituksia vielä tulee.
“Kyllä minä tämän vielä kestän.”
Eerolaa vastaan tehdystä rikosilmoituksesta kertoi ensimmäisenä Kymen Sanomat.
Helsingin Sanomat 1.5.2010 Tommi Nieminen.
Ainakin sataa lasta käytetty seksuaalisest hyväksi valtakirkon suojissa.
Suomen luterilaisessa kirkossa on paljastunut lasten hyväksikäyttöä.
Suomen valtakirkon suojissa on tapahtunut laajamittaista, pääasiassa lapsiin kohdistunutta
seksuaalista hyväksikäyttöä.
Evankelisluterilaisessa kirkossa asiaa selvittäneiden tietoon on viime viikkojen aikana tullut yli 20 uutta tapausta.
Asia on noussut esille katolisen kirkon skandaalin vuoksi. Viime viikolla Suomen luterilaisen kirkon johto kehotti hyväksikäytön uhreja tuomaan tapauksensa julki.
Uhreja arvioidaan vuosikymmenten saatossa olleen Suomen kirkollisissa piireissä ainakin sata ja hyväksikäyttäjiä useita kymmeniä, arvioi lastensuojelun asiantuntija Johanna Hurtig.
“Tämä on vain jäävuoren huippu”, hän arvioi.
Epäiltyjen joukossa on joitakin pappeja ja muita kirkon työntekijöitä. “Nuorisotyö on alue, jolla näitä on eniten”, kertoo kirkon perheasiain keskuksen johtaja Martti Esko.
Kahdessa vanhassa tapauksessa uhri väittää, että silloinen piispa on vähätellyt ja peitellyt asiaa.
Lisäksi noin kymmentä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä saarnaajana toiminutta epäillään hyväksikäytöstä.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana on tuomittu kuusi liikkeessä toiminutta miestä. Osa tuomioista on ollut pitkiä 8?12 vuoden vankeusrangaistuksia, mikä kertoo erittäin törkeistä seksuaalirikoksista, kuten lasten raiskauksista.
Yksi uhri kertoi tarinansa Helsingin Sanomille. Lähipiiriin kuuluneet miehet käyttivät häntä hyväkseen seitsemän vuoden ajan.
Lisää aiheesta Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla
Tervetuloa PASvanhemmat -sivuille!
PASvanhemmat -sivut kertovat lapsen vanhemmasta vieraannuttamisesta (Parental Alienation). Asiasta käytetään myös lyhennettä PAS, jolloin viitataan vanhemmasta vieraannuttamisen kiisteltyyn oireyhtymään (Syndrome). Vaikka vieraannutetun lapsen oireyhtymä ei ole virallisessa kansainvälisessä mielenterveyden luettelossa (ICD-10), niin lapsen vieraannuttamisessa ei ole mitään epäselvää ? se on läsnä ja keskuudessamme. Minä olen Peter ja haluan jakaa tietämykseni ja kokemukseni asiasta kanssanne. Kerron sivuilla tyttäreni Auroran tarinan. Toivon että te lukijat saatte lisätietoa ongelmasta, joka koskettaa satoja tai jopa tuhansia lapsia. Toivon osaltani, ettei yhdenkään lapsen tarvitse menettää vanhempaansa näiden erotessa. Ongelma josta puhumme on aito, mutta osa sivuston nimistä on muutettu identtiteettimme suojaamiseksi. Ymmärrätte varmasti tarpeemme suojella lapsiamme turhalta julkisuudelta.
Olen käyttänyt runsaasti aikaa selvittääkseni, miksi tyttäreni ei voi tai ei halua tavata minua. Olen halunnut selvittää, mitkä ovat Auroran tapaamattomuuden todelliset syyt ja mitkä ovat sen seuraukset. Toivon tämän sivuston antavan voimia kaikille teille hyville ja vastuuntuntoisille isille ja äideille, jotka jaksatte taistella oikeudenmukaisuuden puolesta lasten huolto-, asumis- ja tapaamisasioissa.
Tällä sivustolla keskitytään lapsista vieraannutettuihin isiin, joissa vieraannuttaja on lapsen äiti. Olen tietoinen, että vieraannuttava äiti on poikkeustapaus kaikkien äitien joukossa. Yleensä äidit ovat tyytyväisiä, kun isät ovat kiinnostuneita lapsista ja haluavat tapaamisia heidän kanssaan. Tiedän myös, että on olemassa isiä, jotka vieraannuttavat lapsia äidistä. Vaikka ongelma ei ole sukupuolesta riippuvainen, niin äidit ovat useimmiten vieraannuttajia. Tämä johtuu siitä, että äidit ovat lähihuoltajia yhdeksässä tapauksessa kymmenestä.
Lapsista vieraannutettujen isien asema on erittäin huono, niin sosiaalitoimessa ja oikeuslaitoksessa. Osaamisessa ja asenteissa on paljon korjattavaa: lapsen vieraannuttamista ei tunnisteta tai haluta tunnistaa lastensuojelussa, lastenvalvojilla tapaamisia sovittaessa, oikeuden määräämissä olosuhdeselvityksissä, eikä oikeudessa. Perheneuvoloiden tekemät olosuhdeselvitykset suosivat räikeästi äitejä, jotka vieraannuttavat lasta isästä. Sama sukupuolinen eriarvoisuus jatkuu oikeudessa, jotka perustuvat virheellisiin ja puutteellisiin olosuhdeselvityksiin.
Tämän sukupuolisen eriarvoisuuden korjaamiseksi toivon teiltä omia kokemuksia, joita haluatte jakaa sivujen kautta muiden samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa. Toivon esimerkkejä onnistumisista, missä olette päässeet läpi vaikeuksien ja saaneet yhdistettyä itsenne uudestaan lasten kanssa. Toivon myös omakohtaisia kokemuksia niiltä aikuisilta lapsilta, jotka ovat tajunneet vasta aikuisena millaista valhetta heille on syötetty toisen vanhemmman tapaamishaluttomuudesta, väkivallasta, alkoholismista, kuolemasta, liiallisesta vaativuudesta tai jopa seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Onko sinulla kokemusta räikeästä eriarvoisuudesta oikeudessa lapsen vieraannuttamiseen liittyen? Ota yhteyttä OTL VT Anja Hannuniemeen, joka on tekemässä aiheesta väitöskirjaa.
Itse oletan, että tulemme käymään ex-vaimoni kanssa vielä monta olosuhdeselvitystä, käräjäoikeuden- ja hovioikeuden istuntoa ennen kuin voimme Auroran kanssa tavata toisiamme ilman häirintää. Kysymys kuuluukin: missä kunnossa Aurora on siinä vaiheessa?
SILMINNÄKIJÄ:
PAINAJAINEN PERHEESSÄ
Yle TV2 ke 18.4.12 klo 22.10
Kun isää epäillään insestistä, kansankodin viranomaisia ei pysäytä mikään – vaikka epäily osoittautuisi aiheettomaksi.
Tämän sai kokea Ruotsin Sandvikenissä asuva Jennin ja Thomasin perhe. Silminnäkijä esittää Ruotsissa suurta kohua aiheuttaneen Uppdrag Granskningin ohjelman perheen painajaisesta.
Tapahtumat alkoivat yhdestä puhelinsoitosta syyskuussa 2010. Jennin sisko teki ilmoituksen, joka johti perheen 3- ja 6-vuotiaiden tytärten kiireelliseen huostaanottoon. Isää epäiltiin tyttären seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapset oli otettu huostaan suoraan koulusta ja päiväkodista, ilman että vanhemmille edes ilmoitettiin etukäteen.
– Raskainta oli voimattomuuden tunne. Että lapset voidaan viedä noin vain, sanoo Thomas.
Epäilyn mukaan perheen tyttärellä on tapana “lypsää isän penistä”. Isä pidätettiin ja myös äitiä syytettiin, koska hän ei ollut estänyt seksuaalista hyväksikäyttöä.
Kyseessä oli väärinkäsitys. Tyttärillä oli tapana tulla vanhempiensa sänkyyn viikonloppuisin. Vanhempi tytär oli koskettanut isän penikseen, mutta isä oli välittömästi siirtänyt käden pois.
Tapaus kertoo kafkamaisella tavalla, kuinka vääjäämättömästi viranomaiskoneisto toimii haluamaansa suuntaan, kun se epäilee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
Käräjäoikeus vapautti vanhemmat, mutta sosiaaliviranomaiset jatkoivat lasten huostaanottoa. Vapauttavasta päätöksestä huolimatta viranomaiset arvioivat, että lapsilla ei ole perheessä seksuaalisia rajoja. Edelleenkään näyttönä ei ollut muuta kuin yksi puhelinsoitto.
– Johtopäätökset olivat aivan sairaita ja hyvin loukkaavia, sanoo isä.
Kaikkiaan perhe joutui käymään läpi kolme oikeusastetta ennen kuin he vapautuivat syytöksistä. Yksi syytös koski perheen lomavideoita, joista tuli syyte lapsipornon hallussapidosta.
Tapaus osoittaa, miten lasten suojaksi tarkoitettu viranomaiskoneisto voi kääntyä täysin perhettä vastaan.
Uusinta torstaina 19.4. Yle TV2:ssa klo 23.35
Toimittaja: Hasse Johansson ja Nicke Nordmark
Alkuperäismateriaali: SVT, Uppdrag Granskning, Ruotsi
Suom.toteutus: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: Yle Ajankohtaistoiminta
Insestin selvittämisessä tarvitaan oikeuslaitosta
Yliopisto-lehdessä 4/95 insestiä käsittelevässä Lea Parkkosen jutussa esitettiin useita seikkoja, joiden syvempi pohdinta on tarpeen. Fredrik Almqvistin näkemyksenä tuotiin esiin, ettei ensisijaista ole saada syytettyä telkien taa ja lasta huostaan, vaan koko perhettä pyritään auttamaan. Hän totesi myös, että insestin tulkinnassa ei kyse ole ammattitaidon vaan resurssien puutteesta.
Niko-tapauksen julkisesta puinnista Parkkonen toteaa mm.: “Viranomaisten menettelytapoja kritisoitiin ankarasti, vaikka itse syytteen todentaminen tai kumoaminen jäikin vähemmälle huomiolle.”
On totta, etteivät tiedotusvälineet osoittaneet suurtakaan kiinnostusta Helsingin hovioikeuden päätökseen, vaikka siinä ilmaistiin ne tyypilliset virheet, joita insestin selvittelyssä tehdään.
Päätös sisälsi tiivistettynä mm. seuraavan: “Erityisesti huomioon ottaen, että asiantuntijat olivat erimielisiä tutkimuksessa käytetyistä menetelmistä, ettei perheneuvolassa ja sairaalassa tehdyistä tutkimuksista voitu päätellä isän syyllistyneen syytteessä kerrottuun menettelyyn.
“Tutkimus ei kohdistunut koko perheeseen vaan pelkästään lapseen. Häntä tutkittaessa oli esitetty johdattelevia ja osittain painostavia kysymyksiä, ja lapsen vastauksia oli ymmärretty väärin.”
“Lapsen lausahduksista ja leikeistä ei voida päätellä, milloin hän kertoi mielikuvitusmaailman tapahtumista ja milloin taas todellisuudesta. Hän on tosin kertonut isän tietävän pyllyleikeistä, mutta hän ei ole kertonut leikkineensä niitä isän kanssa, eikä hänen puheistaan voida päätellä näin tapahtuneenkaan.”
“Riittävästi huomiota ei kiinnitetty siihen, että tutkimustilanne poikkesi tavanomaisesta kanssakäymisestä lapsen ja vieraan aikuisen välillä. Kysymyksessä oli ollut noin viisi kuukautta kestänyt yhtäjaksoinen tutkimus, ja lapsi oli usean kuukauden ajan eristettynä vanhemmistaan saaden tavata heitä vain valvotuissa olosuhteissa. Jo nämäkin seikat olivat saattaneet vaikuttaa haitallisesti lapsen käyttäytymiseen tutkimustilanteessa.”
Ammattitaito ei siis suinkaan ole niin korkealla tasolla, kuin Almqvist uskoo, myöskään kansalaisten oikeusturvaa ei ole riittävästi pohdittu julkisuudessa. Pohdiskelua vaatii erityisesti Almqvistin käsitys siitä, että tarkoitus on auttaa insestiperhettä, eikä järjestää pahantekijää telkien taa ja lasta huostaan.
Miksi lapsen hyväksikäyttöön tulisi suhtautua eri tavoin kuin muihin laissa rikoksiksi määriteltyihin tekoihin, kuten Almqvist esittää? Suomen laki ei toistaiseksi tunne sitä vaihtoehtoa, että tuomittu voisi vankilan sijaan hakeutua hoitoon, ja insestihän on rikos, tosin harvinainen.
Kolme 10 000:sta (0,03 prosenttia) alle 18-vuotiaista kertoo olleensa sukupuoliyhdynnässä vanhempansa kanssa. 0,5 prosenttia tytöistä kertoi olleensa muunlaisen insestin kohteena isän tai isäpuolen taholta (Sariola 1990).
Rikosten tutkinta kuuluu oikeusviranomaisille, poliisille, syyttäjälle ja tuomioistuinlaitokselle. Vain tätä kautta voidaan kaikille asianosaisille, myös lapselle, taata länsimaisen oikeusperiaatteen mukainen oikeussuoja. Sen takaaminen on perheen auttamista.
Perheen oikeusturvan kannalta on mahdoton tilanne se, että esitetään epäily vakavasta rikoksesta, jonka perusteella lapsi otetaan huostaan, mutta asiaa ei tutki oikeusviranomainen, vaan selvittely jätetään lastensuojeluviranomaisten, lääkärin tai psykologin tehtäväksi. Hoidollista ja tutkinnallista puolta ei tule sotkea toisiinsa, niin kuin nykyään tehdään.
Ainoa oikeussuojakeino, joka perheelle tällöin jää, on yrittää tehdä itsestään rikosilmoitus, ja saada sitä kautta asia tutkituksi. Tällainen asetelma on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen vastainen.
Hoitotyön ammattilaisia toki tarvitaan asian tutkinnassa, ja on ihanteellinen tilanne, jos rikoksen tapahduttua pyritään auttamaan koko perhettä. Näinhän tulisi menetellä kaikkien sellaisten rikollisten suhteen, joiden toiminnan taustalla ovat psyykkiset ongelmat.
On kuitenkin epäterapeuttista ja loukkaavaa “hoitaa” perhettä insestin vuoksi, jos ei ole edes varmuutta, onko sellainen tapahtunut.
Syksyllä 1993 pääjohtaja Vappu Taipale totesi MTV3:n uutisissa, että kahden edellisen vuoden aikana lastensuojeluviranomaiset olivat selvittäneet 1500 insestitapausta. Todennäköistä on, että tämän hysteerisen boomin seurauksena Suomeen jäi satoja lastensuojelun insestiksi leimaamia, rikki lyötyjä perheitä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta todistaa syyttömyyttään, tai saada huostaanotettuja lapsiaan kotiin.
Yllättävää on, että oikeusoppineet kuten Hannu-Tapani Klami ovat puolustaneet lastensuojelun oikeutta pitää lasta huostassa, vaikkei näyttöä insestistä olekaan (Defensor 11_12/1993). Perheen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että annetaan julmin mahdollinen rangaistus, lapsen menettäminen. Mitään keinoa syyttömyyden osoittamiseen ei ole.
Niko-tapauksessa lastensuojelu vaati vapauttavan tuomion jälkeenkin perheeltä insestitunnustusta ehtona lasten kotiuttamiselle. Meillä siis näyttää olevan kaksi tuomioistuinta, toinen länsimaisella oikeusperiaatteilla ja toinen inkvisitiolaitoksena toimiva.
Anu Suomela
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto
PESUE ry
HOL Huostaan Otetut Lapset -Rikotut perheet ry on perustettu tukemaan lastensuojelun asiakkuudessa olevia perheitä.
HOL ry ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin.
Yhdistys julkaisee vanhempien, lasten ja perheiden kokemuksia huostaanotoista.
Perheet kertovat asiakasnäkökulmasta mitä lastensuojelun arki on Suomessa 2000-luvulla.
HOL Huostaan Otetut Lapset -Rikotut perheet ry vaatii:
ennaltaehkäisevää tukea lapsiperheille, niin että lastensuojelun asiakkuutta ei tule
kunnallinen kotiapu takaisin perheille
huostaanottojen vähentämistä lisäämällä perheille annettavaa tukea
yhteiskunnan varojen ohjaamista ennaltaehkäisevään tukeen, ei huostaanottokuluihin ja sosiaalityöntekijöiden määrän kasvattamiseen
erityislapsille kuntoutus ja tukipolut ( mm. AS- lapset, ADHD, ADD) -ei huostaanottoa
psyykkisesti sairastuneille lapsille kuntoutus ja tukipolut -ei huostaanottoa
HOL Huostaan Otetut Lapset -Rikotut perheet ry vaatii:
Lainvastaisesti huostaan otetut lapset on palautettava koteihinsa
Vanhempi/ vanhemmat, joiden tilanne on parantunut esimerkiksi kuntoutuksen tai tuen kautta ovat oikeutettuja saamaan huostaan otetut lapsensa kotiin.
Unicef Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä
1. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi.
2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi.
3. Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu.
4. Valtion on toteutettava Lapsen oikeuksien sopimuksen määräämät oikeudet.
5. Valtion on kunnioitettava vanhempien tai muiden lapsen huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa.
6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle.
7. Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.
8. Lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa.
9. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tapaaminen voidaan estää, jos se on lapsen edun vastaista.
10. Jos lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat eri valtioihin, on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä.
11. Valtioiden on estettävä lasten laittomat kuljetukset maasta.
12. Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa.
14. Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Valtion tulee kunnioittaa vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä.
15. Lapsilla on oikeus järjestäytyä ja toimia yhdistyksissä.
16. Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa.
17. Lapsella on oikeus saada tietoa esim. television, radion ja lehtien välityksellä. Valtiolla on velvollisuus rohkaista tiedotusvälineitä tuottamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä tukevaa aineistoa. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta.
18. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Valtion on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa.
19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
20. Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada valtiolta erityistä suojelua ja tukea. Tällöin on kiinnitettävä huomiota lapsen kasvatuksen jatkuvuuteen sekä lapsen etniseen, uskonnolliseen ja kielelliseen taustaan.
21. Lapsi voidaan adoptoida, jos se on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
22. Valtion tulee suojella pakolaislapsia ja huolehtia heidän tässä sopimuksessakin lueteltujen oikeuksiensa toteutumisesta.
23. Vammaisen lapsen erityistarpeet tulee huomioida ja hänen tulee saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä.
24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa.
25. Kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen hoito ja sijoituksen perusteet tulee tarkistaa ajoittain.
26. Lapsella on oikeus sosiaaliturvaan.
27. Lapsella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
28. Lapsella on oikeus käydä ilmaiseksi peruskoulua. Valtion on edistettävä toisen asteen koulutusta ja opinto-ohjausta sekä ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä.
29. Koulutuksen tulee kehittää lapsen kykyjä, ihmisoikeuksien, lapsen vanhempien sekä oman ja muiden kulttuurien kunnioittamista sekä suvaitsevaisuutta.
30. Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus ryhmänsä kulttuuriin, uskontoon ja kieleen.
31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.
32. Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään.
33. Lasta on suojeltava huumeidenkäytöltä.
34. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä.
35. Valtioiden on estettävä lapsikauppa.
Artiklat 34. ja 35.: kts. lisäpöytäkirja koskien lapsikauppaa ja lasten hyväksikäyttöä prostituutiossa ja pornografiassa
36. Lasta on suojeltava kaikelta hyväksikäytöltä.
37. Lasta ei saa kiduttaa. Lasta ei saa rankaista julmalla tai halventavalla tavalla. Lapsen vangitsemista on käytettävä vasta viimeisenä keinona ja tällöin lasta on kohdeltava inhimillisesti ja hänen ikänsä huomioiden.
38. Alle 18-vuotiasta ei saa värvätä armeijaan eikä hän saa osallistua sodankäyntiin. Aseellisissa selkkauksissa on suojeltava lapsia. (Ikäraja nostettu lisäpöytäkirjassa viidestätoista kahdeksaantoista vuoteen.)
Artikla 38: kts. lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin
39. Väärinkäytösten uhriksi joutunutta lasta on autettava toipumaan ja hänen sopeutumistaan yhteiskuntaan on edistettävä.
40. Lakia rikkonutta tai siitä epäiltyä lasta on kohdeltava hänen ihmisarvoaan kunnioittaen ja hänen ikänsä huomioon ottaen.
41. Jos valtion kansallinen lainsäädäntö turvaa lapselle paremmat oikeudet kuin tämä sopimus, sitä on noudatettava.
42. Valtion tulee huolehtia, että kaikki kansalaiset tuntevat lapsen oikeudet.
43. Tämän sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea.
44. Valtioilla on velvollisuus raportoida säännöllisesti lapsen oikeuksien toteutumisesta.
45. Erityisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla YK:n elimillä on oikeus ja velvollisuus arvioida ja edistää sopimuksen täytäntöönpanoa.
46. ? 54. Nämä artiklat koskevat sopimukseen liittymistä, sen voimaantuloa ja muutoksia.
Lapsen oikeuksien sopimus kokonaisuudessaan, Adobe PDF, koko 72 KB
Lapsen arkielämään “yleisimmin” liittyvät artiklat taulukossa (art.1-40, 16 kohtaa, pdf)
Erossa häviävä vanhempi mitätöidään lapselta
ARNO RYDMAN 30.6.2014 klo 10:13
Isät lasten asialla -yhdistys kritisoi sosiaali- ja terveysministeriön esitystä uudeksi sosiaalihuoltolaiksi.
LKS 20130520 LKS 20101110 KUVITUSTA / STT / Lapsen kanta ei tule esiin huoltajuuskiistassa LEHTIKUVA Kimmo Mäntylä
Isät lasten asialla -yhdistyksen mukaan uusi sosiaalihuoltolaki unohtaa lapsen ja tapaajavanhemman.
(Lehtikuva/Kimmo Mäntylä)
Uudistettavan lain tavoitteena on parantaa kansalaisten yhdenvertaista kohtelua ja varhaista puuttumista. Isät lasten asialla ry:n mukaan lain valmistelu on ollut sen tavoitteeseen nähden hyvin puutteellista, sillä lakiesityksessä on unohdettu lähes täysin erolapsen tapaajavanhemman näkökulma.
Lakiesitys pohjautuu osin sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaan Toimiva lastensuojelu -suunnitelmaan, joka luotiin lastensuojelun selvitystyöryhmän raportin perusteella. Sysäyksen työryhmälle antoivat kahdeksanvuotiaan Eerikan kuolemaan johtaneet tapahtumat vuonna 2012.
Isät lasten asialla korostaa, ettei suunnitelmassa mainita lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmasta tai tapaamisten estämistä, vaikka juuri Eerikan kohtalo oli selkeä esimerkki tapaajavanhemman voimattomuudesta tämän kohdatessa lähihuoltajan tekemiä lapsen edun vastaisia toimia.
Yhdistys muistuttaa, että asiantuntija-arvioiden mukaan lasta vieraannutetaan toisesta vanhemmasta 10 prosentissa eroista, joista puolessa lasta vieraannutetaan vakavasti. Yhdistys viittaa tutkimukseen, jonka mukaan vieraannuttamiseen pitäisi suhtautua yhtä kielteisesti kuin lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Yleensä tapaajavanhempaan kohdistuvaa huoltokiusaamista esiintyy näitä lukuja enemmän. Näistä tiedoista huolimatta lakiuudistus ei tarjoa mitään konkreettisia toimia, joilla kyseisiin väkivallan muotoihin puututaan, jos väkivallan tekijä on lapsen kanssa asuva vanhempi. Näin lapseen kohdistuva väkivalta jää tapaajavanhemman ja lapsen taakaksi ilman lain tuomaa suojaa, yhdistys toteaa tiedotteessaan.
Sosiaaliviranomainen tukee käytännössä ainoastaan lapsen kanssa asuvaa vanhempaa, kun taas tapaava vanhempi jää ilman tätä tukea. Tuen tulisi kuitenkin kohdistua perustuslain 6 §:n mukaan kaikkiin perheenjäseniin ja taata vanhempien yhdenvertaisuus, ja sitä kautta lapsen oikeuksien toteutuminen.
Yhdistyksen mukaan lapsen asumisosoitteen ei tulisi määrittää lapsen “perhettä” kuten nykyään, koska se käytännössä mahdollistaa toisen erovanhemman vanhemmuuden mitätöinnin eri tavoin. Tämä mitätöinti ei aiheuta lastensuojelullista huolta, vaan tapaajavanhempi jää käytännössä yksin yrittäessään turvata lapsen oikeutta molempiin vanhempiin.
Jos laki ilman ehdottamiamme muutoksia vahvistetaan, jäävät tuhannet lapset täysin ilman suojaa mm. vieraannuttamiselta. Yhdenvertaisuus ei toteudu tapaajavanhemman osalta vaan jättää heidät huutolaispojan asemaan, huomauttaa Isät lasten asialla ry:n puheenjohtaja Juha Järä.
Väkivaltasyytös ei yksin auta äitiä voittamaan huoltajuuskiistaa
KOTIMAA JULKAISTU 31.10.2010 11:00 (PÄIVITETTY 01.11.2010 21:36) 0
Lastensuojelun Keskusliitto kertoo tiistaina lapsiperheiden eroauttamisen kehittämistarpeista.
Väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat huoltajuuskiistat.
Väitetään, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uskomus on väärä.
Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.
Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.
Väitöskirjassa on selvitetty, miten käräjä- ja hovioikeuksissa on käsitelty huoltajuusriitoja, joissa on esitetty väitteitä perheväkivallasta. Tiedot tutkija on koonnut oikeudenkäyntiasiakirjoista.
Huoltajuusriidoissa oikeusistuimet tarkastelevat vanhemmuutta ja lasten elämää monesta näkökulmasta. Lähtökohtana on lapsenhuoltolaki, joka korostaa molempien vanhempien merkitystä.
Tutkimuksen aineistossa on 158 riitaa vuosilta 2001-2003. Kaikissa oli esitetty väite toisen tai molempien vanhempien väkivaltaisuudesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tietoja kerättiin kolmesta käräjäoikeudesta ja neljästä hovioikeudesta.
Aineisto osoitti, että väitteet ja kuvaukset fyysisestä väkivallasta ovat oikeuteen viedyissä riidoissa tavallisia. Joissakin hovioikeuksissa väkivallasta oli mainintoja jopa joka toisessa kiistassa. Isän väkivaltaisuus oli aineistossa selvästi yleisempää kuin äidin.
Väkivaltaan ei haluta ottaa kantaa
Hautasen mielestä viranomaiset eivät käsittele väkivaltaväitteitä järjestelmällisesti määritellessään lapsen etua.
– Väkivaltaa ei kirjata systemaattisesti asiakirjoihin eikä sitä arvioida ja tulkita yhdenmukaisesti ja ennakoitavasti, hän kirjoittaa.
Ratkaisuissa väkivalta oli vain harvoin keskeinen arvioinnin kohde. Tuomarit ja selvityksiä antavat sosiaalityöntekijät eivät aina edes ottaneet kantaa väkivaltaväitteisiin.
– Väkivaltaa koskeva kielenkäyttö on usein sekä tuomareilla että sosiaalityöntekijöillä epätarkkaa, ympäripyöreää ja jopa silottelevaa, tutkija arvioi.
Väitöskirja tarkastettiin lauantaina Tampereen yliopistossa.
(MTV3 – STT)
Voi kuinka osuvasti mutta kipeästi todettu. Elän perheessä jossa nuorin tytöistä on vielä kotona ja äiti ei päästä irti tytöstä. Perheeseen tunkeutunut “vaihtoehtopsykologi” sai äidin pauloihin ja minua ajetaan ulos. Poika muutti jo pois samasta syystä. Erittäin salakavalaa toimintaa, jonka vieraannuttava vanhempi voi naamioida lapsen rakastamiseksi ja huolehtimiseksi. Tämä vieraannuttaminen tuntuu toimivan varttuneimpienkin lasten kanssa ja pysyykö saman sukupuolen välillä. Äiti vieraannuttaa tytön isästä ja isä pojan äidistä. Vai onko enemmän äitien vaiva.
Onko meillä lainsäädännössä aukko villeille “hoitajille” jotka saavat toimia ilman pätevyyttä ja valvontaa
Vieraannuttaminen on hyvin julmaa. Sanotaan että uhri saattaa kärsiä ja oireilla loppuelämänsä kärsitystä tuskasta. Alkoholismi, masennus jne. Olisi jo todellakin aika saada tunnistettua vieraannuttajavanhempi. Tätä asiaa ei voi ymmärtää sellainen joka ei ole joutunut kohteeksi. Yleensä nämä lapset eivät enää edes aikuistuttuaan pidä yhteyttä toiseen vanhempaansa puhumattakaan sukulaisista. Sitä ei lakkaa kysymästä MIKSI? Vastausta ei saa ja on todella vaikea ymmärtää vieraannuttajan itsekkyys ja omistushalu, sillä sitähän se on. Miksi me ihmiset teemme toistemme elämän raskaaksi ja vaikeaksi? Mitä vieraannuttaja höytyy tapahtumasta? Kokeeko hän tekevänsä oikein? Ainakin hän on empatiakyvytön ja huono esimerkki kasvaville lapsille.
Vieraannuttamista kun lähdetään tunnistamaan, niin mielestäni sitä vieraannuttajaa ei kovin helposti löydä siitä vieraannuttajasta itsestään. Vieraannuttamisen vaikutustutkimuksiin perustuen se kuultava lapsi vai odottaa että kuulija saavuttaa tietyn luottamustason. Kun hän luottaa siihen että nyt on turvassa, niin kaikki lapsessa muuttuu. Huonosti hoidettu kuuleminen on lapsen pettämistä ja vain yllyttää vieraannuttajaa.
Vieraannuttamisn vaikutuksia koskevat tutkimukset kertovat surullista tarinaa lapsen henkisestä vammauttamisesta koko loppuelämäkseen. Niinpä tätä taustaa vasten pitäisi ajatella huoltokiistan aikana esitettyjä valheita ja muita viranomaisen tai oikeuden manipulointiyrityksiä siitä näkökulmasta että valheellisen tiedon esittäjä ei osaa ajatella lapsen etua ja että toiminta viittaa vahvasti vieraannuttajaan. Näin ollen säästyis monet huoltoriidat oikeuksista, kun ei siellä nytkään ketään huvikseen riitele, vaan siksi koska viranomaiset ovat lapsen pettäneet.
Tästä vieraannuttamisesta ja isän kaltoin kohtelusta on tullut oikein muoti-ilmiö. Isä käyttää hyväksi, sen taidon kun osaa, haukkuu vieraannuttajaksi. Ymmärtääkseni vieraannuttamisessa on kyse siitä että vieraannuttaja kertoo valheita tai ainakin muunneltua totuutta. Onko myös lapsen kysymyksiin totuudenmukaisesti vastaamisesta tullut vieraannuttamista?