Tiistai 11.11.2014 klo 22:13 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Lapsen vieraannuttamisella vanhemmasta tarkoitetaan prosessia, jossa toinen ihminen (joka yleensä ymmärretään lapsen toiseksi vanhemmaksi) omalla käytöksellään vieraannuttaa lasta hänen toisesta vanhemmastaan siten, että lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhde usein sen seurauksena vaikeutuu ja vaikeimmissa tapauksessa lapsi ei enää halua lainkaan tavata tätä vanhempaansa. Usein vieraannuttamiseen liittyy vieraannuttajavanhemman herättämät julkiset epäilyt siitä, että toinen vanhempi olisi jollakin tavalla lapselle vahingoksi. Tällöin tuomioistuimen ja lastenvalvojien tehtävänä on selvittää, mistä lapsen kielteinen reagointi vanhempaa kohtaan voisi johtua. Harmillisen usein ainoana selvittämiskeinona pidetään lapsen oman mielipiteen selvittämistä, unohtaen samalla tyystin sen tosiasian, että vieraannutettu lapsi ei lähtökohtaisesti ilmaise aitoa omaa mielipidettään (ja juuri tästä syystä ollaan ko. selvitystilanteessa).
Lapsella huoltoriidan yhteydessä ilmenevä kielteinen reaktio toiseen vanhempaan voi johtua siitä, että lapsi on joko kokenut tulleensa kaltoin kohdelluksi vanhempansa toimesta, tai että toinen vanhempi vieraannuttaa lasta, tai lapsen ikä- ja kehitystasoon liittyvästä halusta ottaa etäisyyttä vanhempaansa (yleensä aikaisintaan noin 13-ikävuodesta eteenpäin). Mahdollista vieraannuttamista arvioitaessa kaikki nämä vaihtoehdot tulee huomioida. Olennainen kysymys on se, onko lapsen ja vanhemman suhde ollut hyvä tai vähintäänkin normaali ennen vanhempien eroa. Vieraannuttaminen lähtee tästä oletuksesta. Havainnoitaessa ja tutkittaessa vieraannutettujen lasten ja aidosti vanhempansa toimesta kaltoin kohdeltujen lasten käyttäytymistä suhteessa vanhempaansa tutkijat ovat löytäneet seuraavia huomionarvoisia eroja näiden lasten välillä:
1) Vieraannutetun lapsen ytimessä on hyvin jyrkkä epäsuhta lapsen vanhempaa koskevissa uskomuksissa suhteessa lapsen ja vanhemman taustahistoriaan. Lapsi saattaa syyttää vailla minkäänlaista näyttöä asiasta vanhempaansa mitä uskomattomimmista asioista, kuten esimerkiksi vakavasta fyysisestä ja henkisestä pahoinpitelystä, omaisuuden tuhoamisesta ja rakkauden puutteesta. Vieraannutetut lapset eivät yleensä kysyttäessä osaa esittää yhden ainutta myönteistä muistoa tai ominaisuutta vieraannutetusta vanhemmastaan. Tällaista yksioikoisen kielteistä asenteellisuutta tai täydellistä myönteisten muistikuvien puutetta ei ole tutkimuksissa havaittu vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.
2) Vieraannutetut lapset ilmaisevat vanhempaansa kohdistuvaa vihaa varsin avoimesti saattaen huutaa tälle raivokkaan kovaäänisesti ja vastustaen häntä fyysisesti lapsen vaihto- ja tapaamistilanteissa. Tällaista rohkeutta ilmaista avoimesti vihaa ei esiinny aidosti kaltoin kohdelluilla lapsilla, jotka ennemminkin pelkäävät vanhempaansa, eivätkä halua toimia tavalla, joka voisi provosoida vanhempaa käyttämään väkivaltaa.
3) Vieraannutetut lapset ilmaisevat vanhempaansa kohdistuvia kielteisiä ajatuksia varsin avoimesti muille ihmisille ja saattavat jopa kirjelmöidä asiassa lastensuojeluviranomaisille ja tuomistuimille. Tällaista avoimen vihamielistä käyttäytymistä ei havaita vanhempiensa kaltoin kohtelemilla lapsilla, joiden kokemusmaailmaa sävyttävät ennemminkin voimakkaat häpeän ja syyllisyyden tunteet.
4) Vieraannutetut lapset kokevat vieraannuttamista harjoittavan vanhempansa yleensä yksioikoisen positiiviseksi ja epärealistisella tavalla ”täydelliseksi”. Tällaista toisen vanhemman epärealistista ihannointia ei esiinny vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.
5) Vieraannutetut lapset ulottavat vanhempaansa kohdistuvan vihakampanjan usein myös tämän sukulaisiin ilmaisten heistä kielteisiä ajatuksia ja tunteita, sekä haluttomuutta heidän tapaamiseen. Tällaista halua päättää vapaaehtoisesti useita aikaisemmin merkittäviä vuorovaikutussuhteita ei ole tutkimuksissa havaittu vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.
6) Vieraannutetut lapset lausuvat toisinaan omina mielipiteinään viranomaisille ajatuksiaan siitä, miten vieraannutettu vanhempi on toiminut väärin ja miten hänen tulisi kehittyä (esim. ”X:n pitäisi oppia hillitsemään kiukkuaan”). Aidosti vanhempansa kaltoin kohtelema lapsi ei ajattele asioita vanhemman perspektiivistä, vaan lapselle luontaisen itsekeskeisestä perspektiivistä kokien usein olevansa itse syyllisiä siihen että heitä on kaltoin kohdeltu (”mitä tein väärin” –ajatus).
7) Vieraannutetut lapset suhtautuvat yleensä hyvin kielteisesti ja oppositionaalisesti lapsen ja vanhemman suhdetta kehittämään pyrkiviin psykoterapeuttisiin interventioihin tai hoitoihin, koska heitä ei yleensä vieraannuttajavanhemman toimesta ole kannustettu niihin osallistumisessa ja he saattavat pelätä ”paljastuvansa”. Aidosti kaltoin kohdellulla lapsella ei yleensä ilmene tällaista vastustusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka pyrkivät auttamaan häntä.
8) Vieraannutetut lapset pyrkivät yleensä voimakkaasti fyysisesti vastustamaan vanhemman tapaamista (mm. lapsen ja vanhemman valvottuja tapaamisia järjestävissä paikoissa) koska heitä on ohjeistettu siihen, tai heille on vieraannuttajavanhemman toimesta kerrottu esim. “Jos juokset karkuun niin voidaan mennä hampurilaiselle yhdessä”. Aidosti kaltoin kohdelluilla lapsilla ei yleensä tällaista avointa fyysistä vastustamista tai karkuun juoksemista tapahdu koska lapsi lähtökohtaisesti pyrkii tottelemaan auktoriteetteja ja saattaa aidosti pelätä vanhempaansa.
Ja lopuksi: Vieraannutetut lapset eivät halua jakaa tulevaisuuttaan vieraannutetun vanhempansa kanssa koska joku on opettanut heidät vihaamaan vanhempaansa, ja he kokevat toimivansa oikein katkaistessaan suhteensa häneen. Aidosti kaltoin kohdeltu lapsi haluaa yleensä jakaa tulevaisuutensa vanhempansa kanssa, koska toivoo että asiat voidaan korjata ja hän edelleen rakastaa vanhempaansa.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä:
Vanhempien välinen kommunikaatio eron jälkeen lapsen silmin
Miten toimia lapsen kanssa jota vieraannutetaan vanhemmasta?
Vainon uhri vai vieraannuttaja – miten vainon uhrit ja vieraannuttajat eroavat toisistaan?
16 kommenttia. Leave new
Isäjärjestö: “Huonot erot” kuormittavat lastensuojelua
Pitkittyvät eroriidat kuormittavat merkittävästi sosiaalitoimea. Päivi Tuovinen
Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta huolestuttaa Isät lasten asialla -järjestöä.
Isät lasten asialla -järjestö on huolissaan siitä, kuinka paljon huoltajuusriidat kuormittavat lastensuojelua.
Järjestön puheenjohtaja, vantaalainen Juha Järä näkee selvän yhteyden pitkien huoltajuusriitojen ja lastensuojelun resurssien ongelmien välillä.
“Huoltajuusriidat aiheuttavat valtavasti kuluja ja siitä on tehty käsittämättömän vähän tutkimusta. Sillä vähällä tutkimuksellakin selviää, että kun otetaan huomioon näihin liittyviä juttuja kuten muun muassa oikeudenkäyntikulut, mahdolliset psykiatrit, poliisin mukaantulo, niin potti on jo aika iso.”
“Joku voisi laskea kuinka paljon rahaa pyörii tällaisten “huonojen erojen” ympärillä. Se on ihan järkyttävän iso taloudellinen ja henkinen pääoma.”
Vantaan lastensuojelun palvelupäällikkö Jaana Vilpas yhtyy järjestön huoleen.
“Voin hyvin sanoa, että tämä pitää paikkansa. Lastensuojelun ei olisi tarkoitus ottaa kantaa vanhempien välisiin riitoihin, mutta jotkut näistä riidoista eskaloituvat siihen pisteeseen, että ne koskettavat myös meitä ja joudumme puuttumaan asioihin. Tämmöiset tapaukset kuormittavat lastensuojelua.”
“Näemme paljon myös ristiriitatilanteita, jossa käräjäoikeus on sitonut kätemme määräämällä lapset tietylle vanhemmalle. Joissain tilanteissa sitä välillä ihmettelee, että tiedetäänkö siellä oikeudessa kaikkia taustoja kun päätöksiä tehdään”, hän lisää.
Isät lasten asialla ehdottaa lastensuojelun taakan keventämiseksi muutamia muutoksia.
“Tapaamisoikeuden rikkomisen kriminalisointi ja lapsen vieraannuttamisen toisesta vanhemmasta kieltäminen ovat eräitä ehdottamiamme keinoja tälllaisten tilanteiden ehkäisemiseksi.”
“Haluamme myös, että isä tunnustettaisiin automaattisesti lapsen syntyessä huoltajaksi. Lisäksi olemme ehdottaneet eräänlaisen vanhemmuussopimuksen käyttöönottoa. Tällaisessa sopimuksessa lapsen vanhemmat sopisivat lapsen huoltajuudesta eron sattuessa jo niin sanotusti hyvän sään aikana.”
Myös lapsen vieraannuttamiseen tapaajavanhemmasta pitäisi Järän mukaan kiinnittää enemmän huomiota. Tällaisissa tapauksissa niin sanottu lähivanhempi vaikuttaa käytöksellään lapseen niin, että tämän suhde toiseen vanhempaan vaikeutuu tai katkeaa.
Järän mukaan mikään ei ole vanhemmalle kamalampaa.
“Se on asia, joka aiheuttaa vieraannutettavalle vanhemmalle masennusta ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia. Ongelma on minulle monta kertaa myönnetty, mutta siitä ei haluta puhua. Nyt asiaan on onneksi pikkuhiljaa herätty.”
Isät lasten asialla
Isät lasten asialla on vuonna 2012 perustettu järjestö eronneille vanhemmille. Järjestön tavoitteita on muun muassa vieraannuttamisen sanktiointi, huoltokiusaamisen estäminen, vanhempien yhdenvertainen kohtelu sekä tasavertainen vanhemmuus.
Isät vaativat: Tapaamisoikeuden rikkomisesta rangaistava
“Noin 30 000 lasta kokee Suomessa avioeron vuosittain. Lapsista kolmannes on syntynyt onnellisten tähtien alla. He saavat eron jälkeenkin tavata molemmat vanhempansa. Loput eli kaksi kolmannesta menettää toisen vanhempansa osittain tai kokonaan”, Jari Pulkkinen sanoo. Terhi Marttinen
“Kello raksuttaa. Joka tunti yli kaksi lasta menettää isänsä.” Näin väittää Isät lasten asialla -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jari Pulkkinen.
Kovia lukuja, mutta mihin nämä perustuvat?
“Noin 30 000 lasta kokee Suomessa avioeron vuosittain. Lapsista kolmannes on syntynyt onnellisten tähtien alla. He saavat eron jälkeenkin tavata molemmat vanhempansa. Loput eli kaksi kolmannesta menettää toisen vanhempansa osittain tai kokonaan”, Pulkkinen sanoo.
“Parissa vuosikymmenessä näiden lasten määrä on kivunnut puoleen miljoonaan. Tämän luulisi kiinnostavan jo väestötutkijoitakin.”
Huolestuneiden isien mukaan lastensuojeluun käytetään satoja miljoonia euroa. Nuo rahat eivät tunnu päätyvän heidän mielestään isien ja lasten parhaaksi.
Pulkkinen uskoo, että elämä isättömänä vaikuttaa ihmiseen läpi hänen aikuiselämänsä.
“Miksi muuten ihmiset etsisivät biologista isäänsä, vaikka eivät ole koskaan tunteneetkaan tätä? Molemminpuolinen kaipuu on pohjaton. Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan, eikä hän usein uskalla tehdä valintaa.”
Päätösten rikkominen on nykymallissa liian helppoa. Yksi ongelma on Pulkkisen mukaan, että tapaamispäätösten toteutumista ei seurata eikä tilastoida. Päätösten rikkominen on helppoa, sillä se ei ole rangaistava teko.
Lapsen elämä vakiinnutetaan lähtökohtaisesti äidin luokse. Sen jälkeen alkaa vieraannuttaminen, johon tahtomattaan saattaa osallistua koko suku.
Pulkkinen puhuu myös yhdistyksen lanseeraamasta termistä, huoltokiusaamisesta. Entinen puoliso pyrkii kaikin tavoin estämään lapsen ja toisen vanhemman välisen yhteyden.
Yhdistykseen on jo ottanut yhteyttä isovanhempia, jotka ovat kokeneet menettäneensä eron myötä lapsenlapsensa.
“Sosiaaliviranomaisilta löytyy kyllä myötätuntoa, mutta se ei tuo yhtään lasta isälle takaisin. Nyt kaivataan tekoja. Yhteiskunnan järjestelmät on muutettava perusteellisesti, jotta nämä ongelmat saadaan ratkaistua.”
Miksi isän pitäisi suostua eron jälkeen kolmen prosentin osuuteen lapsestaan??
Yhdistyksen jäsenet ovat käyneet uuvuttavia taisteluita saadakseen tavata lapsensa. Osa uupuu matkalla ja luovuttaa, osa on vienyt tapauksensa korkeimpaan oikeuteen saakka.
“Mitään syytä tapaamisen kieltämiselle ei ole. Eron jälkeen isät vain ajetaan ahtaalle, ja isän ansioluettelo nollataan. Miksi isän pitäisi suostua eron jälkeen kolmen prosentin osuuteen lapsestaan, jos tutkimustenkin mukaan hän tekee 40 prosenttia kotitöistä avioliiton aikana?”
Pulkkisesta on nurinkurista, että avioehdolla suojataan omaisuus, mutta lasta turvaavaa sopimusta ei tunneta.
“Näistä asioista olisi hyvä sopia vielä silloin, kun kaikki on hyvin. Mitä tehdään, jos jotain sattuu? Jos toiselta osapuolelta puuttuu hyvyys, tilanne ajautuu väistämättä tuhoon.”
Pulkkinen muistuttaa, että pienemmistäkin asioista järjestetään talkoita, mutta etävanhempien ja lasten tilanteesta vaietaan.
“Kysymys kuuluukin, mikä hyvinvointiyhteiskunta sallii tällaisen tapahtua.”
Erosta Elossa ero-opas miehille
Jouni Linnankoski
Markku Valtonen
Ero koettelee miestä monella tavalla. Moni mies jää tilanteessaan yksin. Mieheltä voi puuttua sosiaalinen verkosto tai hän kokee olevansa eron käytännön asioista sovittaessa altavastaajan asemassa. Vaarana erossa on miehen isyyden huomattava kaventuminen ja läpielämätön kriisi.
Tämä opas on kirjoitettu tukemaan miestä ja antamaan käytännön vinkkejä kuinka suunnistaa tässä monitasoisessa ja mieltä kuohuttavassa elämäntilanteessa. Oppaasta voivat hyötyä myös erotyötä tekevät ammattitahot. Kirjan alkupuolella valotetaan eroa henkisenä kriisinä ja pohditaan miehen kokeman eron erityispiirteitä. Kirjan loppuosassa paneudutaan eron käytännön puoleen alkaen avioerohakemuksen vireille panosta huoltajuus- ja tapaamissopimusten tekoon ja näiden samojen asioiden käsittelyyn oikeusistuimessa. Kirjan punaisena lankana on ajatus, että eroon ja sen työstämiseen on hyvä löytää aktiivinen ote ja yksin ei ole hyvä jäädä.
Tilaa kirja
Hinta
15€ + postikulut 3€
Miessakit ry:n jäsenille 10€ + postikulut 3€.
TUNNISTEET: EROSTA ELOSSA
Isät lasten asialla -järjestön kannanotto.
Lastensuojelulain 29 §:n muuttaminen
Hallituksen esitys
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lastensuojelulakia. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lapsen tai hänen perheensä kanssa työskentelevän lastensuojelun työntekijän velvollisuutta tavata lasta henkilökohtaisesti ehdotetaan selkeytettäväksi nykyisestä. Lapsen asiakassuunnitelmaan tulisi jatkossa kirjata, kuinka usein tapaamiset toteutettaisiin.
Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2014 alusta.
OPTULA:n tutkimus “Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa (2006)”
“Tutkimusaineiston kokonaistarkastelu osoitti, että lastensuojelun asiakkuus näyttäisi olevan kaikkiaan yleisempää huoltoriidoissa kuin koko väestössä keskimäärin. Prosentuaalisesti kaikista huoltoriitatapauksista lastensuojelun asiakkuus oli noin kolmasosalla (32 %) perheistä. Lastensuojelun asiakkuus oli suhteessa yleisintä tapauksissa, joissa haettiin muutosta aiempaan huolto- tai tapaamissopimukseen. Huollon muutosratkaisuissa jopa 42 prosentilla perheistä oli asiakkuus lastensuojeluun.”
Lapsen lojaalisuusristiriita
Luontaisesti lapsi on lojaali molemmille vanhemmilleen. Huoltajuusriita on kuitenkin tilanne, jossa lapsen lojaalisuus on kovalla koetuksella. KKO 2004:76
“Yleisesti tiedetään, että lapsi saattaa helposti myötäillä sen vanhemman käsityksiä, jonka luona hän asuu, etenkin jos yhteydenpito toiseen vanhempaan on
syystä tai toisesta ollut vähäistä tai tapahtunut epäsuotuisissa olosuhteissa. Toista vanhempaa koskevien kielteisten käsitysten myötäily saattaa myös vahvistua sitä enemmän, mitä kauemmin mainitunlainen tilanne jatkuu ja mitä huonommat vanhempien välit ovat.”
Sanomalehti Karjalainen 4.3.2009.
Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa
Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.
“Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla”, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.
Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.
“Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isää, vastaan”, hän sanoo.
Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.
“En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisia, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi”, hän sanoo.
Erolapsen huoltoon tarvitaan isien syrjintää laajempi näkökulma
13.6.2013 10:35
Teija Hautanen
Isiä syrjitään erotilanteissa. Näin sanotaan usein. Puhe isien heikosta asemasta hallitsee lasten asumisesta, huollosta ja tapaamisoikeudesta käytyä yhteiskunnallista keskustelua.
Kaksi kansanedustajaa on myös tahoillaan tehnyt lakialoitteet aiheesta. Juho Eerolan aloitteessa halutaan lapsenhuoltolakia muuttamalla kieltää niin sanottu vieraannuttaminen. Pauli Kiurun aloitteen tavoite on kriminalisoida tapaamisten estäminen. Lakialoitteet kohdistuvat käytännössä äitien toimiin, koska äidit ovat isiä useammin lähivanhempia.
Julkinen keskustelu käy kuumana. Yhteiskunnan puuttumista vaaditaan pontevasti. Usein kuitenkin unohtuu, että eron jälkeisestä vanhemmuudesta on yllättävän vähän tutkimus- ja tilastotietoa.
Ei tiedetä kattavasti, mitkä seikat ovat toteutumattomien tapaamisten taustalla. Ei tiedetä, kuinka monessa tapauksessa lähivanhempi estää tapaamiset ja kuinka usein etävanhempi itse laiminlyö ne.
Toisaalta monella yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistujalla näyttää olevan vähäiset perustiedot siitä, miten lasten huolto, asuminen ja tapaamisoikeus yleensä Suomessa järjestetäään.
Valtaosa eroavista pariskunnista sopii lasten asiat sosiaalitoimen avustuksella. Näissä tapauksissa vanhemmat yhdessä päättävät huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden järjestelyistä. Lastenvalvoja ei näitä päätöksiä tee. Tämän vuoksi äitien suuri osuus lähivanhemmista ei ole viranomaispäätösten tai isien systemaattisen syrjimisen seurausta.
Vuoroasuminen näkyy huonosti tilastoissa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL kerää vuosittain luvut vanhempien sosiaalitoimessa tekemistä sopimuksista. Mukana luvuissa ovat nyt kaikki lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta tehdyt sopimukset, kuten esimerkiksi avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten vanhempien tekemät sopimukset. Erovanhemmuudesta tietoa kaipaavan näkökulmasta tilastoinnissa on se ongelma, että erotilanteet eivät erotu joukosta.
Lasten vuoroasuminen on yleistymässä, mutta tilastointi ei tavoita sitä helposti. THL on kerännyt uusista vuoroasumissopimuksista kuntatietoja vuodesta 2009 lähtien. Koko väestön perhetilanteita kuvaavat Tilastokeskuksen perhetilastot eivät kuitenkaan tunnista vuoroasumista, koska virallisesti lapsi voi asua vain yhdessä osoitteessa.
Rekisteritietojen lisäksi niukkaa on tietämys lastenvalvojien pakeilla tapahtuvien neuvottelujen kulusta. Olisi tarpeen kartoittaa, miten neuvottelut etenevät eri osapuolten näkökulmasta ja miten lastenvalvojan toiminta käytännössä vaikuttaa lopputuloksiin.
Tuomioistuimissa käsitellään vuosittain loppuun muutama tuhat huolto-, asumis- ja tapaamisriitaa. Niiden lopputuloksista ei koota rutiininomaisesti tietoja, jotka kertoisivat päätösten tarkan sisällön ja joiden perusteella voisi verrata kumpi vanhemmista ?voitti?. Erillisissä tutkimusprojekteissa saadut tulokset eivät kuitenkaan tue väitettä, että isiä syrjittäisiin oikeustapauksissa laajamittaisesti.
Viranomaisten keräämän tilasto- ja rekisteriaineiston lisäksi tarvitaan lisää tutkimushankkeita huolto- ja tapaamiskäytäntöjen onnistumisista ja epäonnistumisista. Niissä olisi paikallaan selvittää niin isien, äitien kuin lastenkin kokemuksia.
Yhtälailla on tärkeää kysyä, mitä tapahtuu monikulttuuristen ja maahanmuuttajataustaustaisten liittojen päätyttyä eroon tai miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavat vanhemmat järjestävät lasten asiat eron jälkeen.
Huolto- ja tapaamiskäytäntöjen kehittäminen tarvitsee tuekseen monipuolista tietoa. Yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ei ole syytä rajoittaa kysymykseen isien syrjinnästä.
Teija Hautanen
erikoissuunnittelija
Tasa-arvotiedon keskus Minna, THL
Helsingin Sanomat 9.2.2008. Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa
Varatuomari Leeni Ikonen.
Kansalaisen oikeussuojasta huolehtiminen on hallinnon tärkeimpiä periaatteita. Kansalaisen oikeussuojaa hallinnossa toteuttavat maamme kahdeksan hallinto-oikeutta, ja ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus, KHO.
Vuonna 2006 KHO järjesti vain kaksi suullista käsittelyä (4006 ratkaistua asiaa), joista toisessa toimin 13-vuotiaan nuoren lakimiehenä. Asia koski hänen huostaanottoaan ja laitokseen sijoittamistaan.
Nuori ei ollut saanut neuvoja lakimiesavun saamiseen vaan teki itse sosiaalilautakunnan huostaanottopäätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen vaatien lukuisten asiavirheiden korjaamista. Hän ei osannut pyytää asiaan suullista käsittelyä, eikä hallinto-oikeus sellaista hänelle tarjonnut. Hallinto-oikeus vahvisti kirjallisessa menettelyssä huostaanoton perusteiksi sosiaalitoimen väitteet. Nuori valitti KHO:hon.
Kun sosiaalityöntekijä kirjoitti kirjelmässä saaneensa konsulttiapua eri hallinto-oikeuksien lakimiehiltä – toisin kuin päämieheni -, vetosin KHO:n suullisessa käsittelyssä perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen. KHO ei kirjannut tätä vaatimusta, eikä siitä ollut päätöksessä mainintaa. Selvisi, että suullisen käsittelyn nauhoitukset olivat tuhoutuneet.
Tämän ainutkertaisen käsittelyn jälkeen KHO sosiaalitoimen vastustuksesta huolimatta kotiutti nuoren. Sosiaalitoimen avustajana toimi Pelastakaa Lapset ry:n lakimies.
Lapsen huostaanotto on puuttumista perusoikeuksiin ja äärimmäinen lapsen vapauteen kajoava toimi. Jokaisella kansalaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, niin lapsella kuin aikuisellakin. Yhtään lasta ei saa perusteetta erottaa perheestään.
Hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee “puhdistautua” viranomaisen väitteistä.
Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen.
Päätökseen voidaan kirjata “hallinto-oikeudella ei ole syytä epäillä sosiaalityöntekijän lausuntojen luotettavuutta siitä huolimatta, että äiti kertoo asiasta toisin”. Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.
Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan vuoden alussa. Huostaanottoasioiden ensi asteen käsittely siirtyi sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksiin. Lakiuudistus olisi vaatinut laajapohjaista oikeudenkäyntimenettelyn pohdintaa, mutta tähän tärkeimpään asiaan ei kajottu. Oikeusturva-asiain neuvottelukunta esitti huostaanottoasioiden siirtoa käräjäoikeuksiin, mutta esitys sivuutettiin.
Vuonna 2006 suurimmassa eli Helsingin hallinto-oikeudessa ratkaistiin 287 huostaanottoasiaa. Suullisia istuntoja oli vain 28. Kansalaisten perusoikeustasoisia asioita ratkaistiin siis pääasiassa kirjallisesti, ilman oikeudenmukaista suullista käsittelyä.
Maassamme asui vuonna 2006 kodin ulkopuolella 15628 lasta (huostaan otettuina 9532). Huostaanotot koskevat aivan tavallisten perheiden lapsia, ja suurin yksittäinen syy ovat nykyään kouluvaikeudet.
Varhaisen puuttumisen korostaminen on 2000-luvulla laukaissut lastensuojeluilmoitusten suman, joka on purettu huostaanotoilla. YK:n lapsen oikeuksien komitea on ollut huolissaan maamme tilanteesta ja kiinnittänyt huomiota perheen tukemisen tärkeyteen.
Hallinto-oikeuksilla olisi ollut mahdollisuus parantaa lastensuojelun tasoa ja huolehtia lasten oikeusturvasta, mutta sen sijaan ne ovat vuosien mittaan vahvistaneet miltei kaikki huostaanottopäätökset.
Hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta myöten hyväksyneet viranomaisten ihmisoikeusloukkaukset, joiden takia Suomi on saanut useita tuomioita lastensuojeluasioissa. Uusi lastensuojelulaki ei tuo tähän oikeusturvaongelmaan korjausta. Hallinto-oikeudet ja uusi laki horjuttavat maamme koko oikeuslaitoksen uskottavuutta.
Kirjoittaja on varatuomari ja toimii lastensuojeluasioihin erikoistuneena lakimiehenä.
3.12.2014 19:07 Mies ja ero.
Avioero miehen kokemana.
Ben Furman 21.1.2005 ohjelman jälkikeskustelusta poimittu Tuulaus-nimimerkillä kirjotettu naisnäkökulma.
Heräsi paljon ajatuksia ja muistoja kun katsoin ohjelmaa avioerosta miehen kannalta.
Olen 47 vuotias nainen erottanut mieheni 6-7 vuotta sitten.
Syy miksi kirjoitan on se kun haastateltava mies sanoi ettei vieläkään oikein tiedä miksi läheisyys/seksi loppuisuht aikaisessa vaiheessa (yleensä sen jälkeen kun lapsi tulee),
tämän kommentin kuulee aina kun juttelee eronneiden miesten kanssa heidän erostaan eli mielestäni asia on niin että naiset tietävät kyllä miksi mutteivät kerro miehille koska se on aika karu tarina.
Ei ensimmäistä aviomiestä oteta sen takia että häntä RAKASTETTAISIIN SAATIKKA HALUTTAISIIN VILLISTI vaan naiset tekee valinnan selkeästi turvallisuussyistä. Halutaan turvata tulevaisuus itselle ja saada niinsanottu hyvä isä tuleville lapsille.
Tarkoitus ei välttämättä tässä toiminnassa ole niin paha kuin teko on pitkässä juoksussa miehen kannalta.
Täydellistä ja sikamaista loistavan ja kaikkensa perheensä eteen tekevän keskiverron suomalaisen miehen HYVÄKSIKÄYTTÖÄ.
Me suomalaiset naiset viedään mieheltä kaikki rahoja ja itsekunnioitusta myöten.
Vaatimuksia esitämme loputtomasti mitään ei anneta vastalahjaksi ja suomalaisen miehen syyllistäminen on niin helppoa.
Itsekin olen tehnyt samoin, sitten vasta “päästin” mieheni vapaaksi kun lapset olivat riittävän vanhoja pärjätäkseen hyvin.
Eli hyvä mies oli tehtävänsä tehnyt ja voi mennä ikävystyttämästä minua kuoliaaksi.
On ihan höpöpuhetta että suomalainen mies ei osaisi tai haluaisi keskustella parisuhteen ongelmista, nainen useammin on mielestäni se joka ei osaa eikä voikaan keskustella koska mistä nainen keskustelisi jos lähtökohdat parisuhteeseen ovat miehen “kusetusta”.
Niissä tilanteissa kun aviomiehemme yrittävät keskustella kanssamme ongelmista me naiset sopertelemme yleensä sekavia selityksiä kaikenmaailman toisarvoisista
asioista tiskeistä pyykeistä yövalvomisista( jaksetaanhan sitä kapakoissakin valvoa ja pyykit, tiskit ja duunit kuuluu aina elämään oli lapsia eli ei).
Ihanaa kuitenkin nähdä kehityksen suunta että yhä suurempi joukko miehiä uskaltaa itse lähteä surkeista avioliitoistaan,(marimekkotanttojen propagandasta huolimatta) eivätkä suostu loputtomasti meidän sikamaisten suomalaisnaisten hyväksikäytettäviksi.
Tsemppia herrat ja menoksi
asiat eivät ajan mittaan avioliitoissanne parane vaan pahenevat.
Tuulaus
YLE UUTISET
Terveys 20.5.2009 klo 11:42 | päivitetty 27.5.2012 klo 13:21
Psykologi: Miehen pitäisi asettaa naiselle rajat
Naiset kaipaavat miehisiä miehiä, mutta löytävät usein vain joko macho-tyyppisiä alistajia tai liian kilttejä nyhveröitä. Parisuhteen ongelmien ydin onkin liiallinen tasa-arvo, sanoo psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt.
Psykologi, kirjailija Tony Dunderfelt vieraili Aamu-tv:n Ihan perheestä -osuudessa. Kuva: YLE
YLEn Aamu-TV:n haastattelema Dunderfelt muistuttaa kirjassaan Parisuhteen kemia, että nykyaikainen tasa-arvo samanlaisuutena toimii kyllä yhteiskunnallisella tasolla, mutta ei parisuhteessa.
Parisuhteen seksuaalisuus herää erilaisuudesta. Ilman erilaisuutta mies yrittää tulla liian paljon naisen ja nainen miehen kaltaiseksi, jolloin seurauksena on seksuaalisen jännitteen katoaminen.
Miehen ei pitäisi vain myötäillä
Tony Dunderfelt haluaa miehen asettavan naiselle rajat. Miehen ei pitäisi vain myötäillä naista. Moderni nainen kaipaa vastusta, mutta ei vastustajaa. Mies on hyvää hyvyyttään oppinut että naista pitää kunnioittaa. Seurauksena on, että todellista vuorovaikutusta ei synny.
Dunderfelt kuvaa miehisiä pms-oireita sanoin “passiivisen miehen syndrooma”. Vastaavasti naiset kärsivät “paniikinomaisen itsenäistymisen saavuttamisen syndroomasta”, jolloin naisen pitää elämässä kontrolloida kaikkea. Usein se menee psykologin mukaan yli.
Nykymies on jälleen muutoksessa
Parisuhde on muuttunut valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Vuosituhansien historia määritteli perinteisen parisuhteen, jossa naisella ei ollut itsenäistä tahtoa. Dunderfelt kuvaa tätä vaihetta parisuhteessa ykkösvaiheeksi.
Kakkosvaiheessa, noin sata vuotta sitten, tapahtui käänne. Naisille annettiin täysi itsenäisyys parisuhteessa. Koska tässäkin mallissa on omat ongelmansa, ollaan nyt siirtymässä kolmanteen vaiheeseen. Primitiivisen ykkösvaiheen muistot elävät meissä edelleen. Usein käytännössä sovelletaan edelleen vanhoja malleja, jotka eivät nykyaikana enää toimi.
Miten olla mies alistamatta naista?
Naiset kaipaavat miehisiä miehiä. Sinkut eivät löydä kunnon miehiä. Tarjolla on vain ykkösvaiheen machoja, joita moderni nainen ei kaipaa – tai kakkosvaiheen ylikilttejä miehiä.
Psykologi Tony Dunderfelt tarjoaa kolmannen vaiheen miehen mitaksi miestä, joka on kova oikealla tavalla, mutta osaa myös olla pehmeä, avoin ja kuuntelevainen. Ennen aikaa syvästi intiimille parisuhteelle ei ollut. Ruuan ja lämmön hankinta olivat etusijalla. Nyt perustarpeet ovat kunnossa ja aikaa olisi, mutta samalla on vajottu siihen että mies passivoituu ja nainen yliaktivoituu.
Katkeroitunut mies palautuu Dunderfeltin mukaan takaisin ykkösvaiheeseen. Hän ei mahdollisesti halua olla naisten kanssa tekemisissä. Miehiset tarpeet jäävät taka-alalle.
Lähteet: YLE Uutiset / Marcus Ziemann
—
Tähän aiheeseen oli 81 kommenttia, mutta ne eivät näy tässä.
Erolapsi koulussa Opettaja TV.
Suomalaisista avioliitoista suuri osa päätyy eroon. Avioliiton raunioille jäävät sinnittelemään lapset, joille ero voi tulla täysin yllätyksenä ja varoittamatta. Hämmennystä saattaa lisätä eron jälkeenkin jatkuva vanhempien riitely, jossa lapsi jää helposti välikäteen tai jopa riidan pelinappulaksi. Tunnemyllerryksen lisäksi tulevat käytännön ongelmat, muutot, matkustelu ja tavaroiden kuljetus kahden kodin välillä.
Miten avioero vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin? Voiko koulu tukea lasta ja perhettä vaikeassa elämäntilanteessa? Vai onko se edes koulun tehtävä? Millä käytännön ratkaisuilla erolasten ja vanhempien elämää voisi helpottaa? Studiovieraina Bodil Rosengren Yhden vanhemman perheiden liitosta, Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun keskusliitosta ja koulukuraattori Heli Clarke. YLE Teema tiistaina 23.3. klo 18.30..
Studio Kotro kevät 2010
LAPSETTOMIEN ISIEN MAA
Äidit osaavat erotilanteessa temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiinsa. Eikä siinä vielä kaikki. Yhteiskunta auttaa heitä siinä, sanovat eroisät.
teksti Maria Säkö kuvitus Mirka Suikkanen
VESA JÄI aikoinaan koti-isäksi, kun poika oli vielä vauva. Vaimo Minna opiskeli. Kun lapsi oli parivuotias, Minna ilmoitti haluavansa avioeron. Hän haki apua turvakodista ja syytti Vesaa väkivallasta ja insestistä.
Vesa oli shokissa väitteistä. Hän vei tutkinta-aineiston Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (Teo), koska huomasi, ettei Stakesin insestitutkintaan laatimia sääntöjä ollut noudatettu.
Ydintyöryhmä sai Teolta huomautuksen. Se ei vaikuttanut mihinkään. Vesa ei ole tavannut lastaan vuosiin. Virheellisen tutkinnan tehnyt lääkäri jatkaa työssään.
Avioeroisien tarinoissa toistuvat samat syytökset: Äiti hakee eroa yllättäen. Hän on suunnitellut eroa pitkään ja ottanut selvää, miten saada yksin- tai ainakin lähihuoltajuus eli lapset luokseen asumaan. Jos tilanne näyttää heikolta, äiti voi aina heittää insestikortin hihasta.
“Tiedän sairaaloita, joissa lääkärit usein tutkivat insestitapaukset väärin eli eivät noudata suosituksia ja kirjoittavat insestiepäilylausunnot väärin perustein. Ja sosiaalityöntekijöissä on suuria alueellisia eroja”, sanoo vapaaehtoistyössä eroisien tarinoita kuunnellut Ari Jousmäki, joka on toimittanut syksyllä ilmestyvän Syytettynä isä -pamfletin.
“EN OLE KATKERA, mutta kuitenkin / joskus tuntuu että liikaa menetin”, tulkitsee Reijo Kallio vuonna 1980 levytetetyssä camp-iskelmäklassikossa Viikonloppuisä. Internetin keskustelupalstat ovat täynnä lapsettomien isien samanhenkisiä tilityksiä. Paitsi, että ne eivät ole ollenkaan camp. Niitä lukiessa kihoavat kyynelet silmiin.
Eroisien asia on pop. Sitä liputtavat muun muassa vasemmistoliiton ja vihreiden tuoreet miespoliittiset ohjelmat. Mutta onko kyseessä sarja murheellisia yksittäistapauksia vai laaja tasa-arvo-ongelma?
Tilastot näyttävät tältä: Vuonna 2007 tehtiin Suomessa 34 359 sopimusta lastenhuollosta, joista yhteishuoltoon päädyttiin 31 768 tapauksessa. Yksinhuoltajaksi jäi 2 269 äitiä ja 322 isää.
Tässä vaiheessa on tarpeen muistuttaa, että vain pieni osa huoltajuuskysymyksistä paisuu riidoiksi. Oikuedessa käsitellään 2 000 huoltoriitaa vuodessa. Niiden osuus vuosittain ratkotuista lapsen huoltoa koskevista asioista on vain 4-5 prosenttia. Sekin on tietysti liikaa.
Periaatteessa isien asema on kohentunut sitten Viikonloppuisän ilmestymisen. Aiemmin yhteishuoltajuutta ei annettu, jos äiti ei sitä hyväksynyt. Nykyään yhteishuoltajuutta pidetään ensisijaisena vaihtoehtona ja siihen päädytään lähes kaikissa avioeroissa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Käytännössä yhteishuoltajuus on liian usein äitien huoltajuutta ja pikemminkin erottanut isiä lapsista. Yhteishuoltoratkaisuissa 14 670 lasta jäi asumaan äidin kanssa, 3 065 isän kanssa.
PERUSASIAT. Ehkä joidenkin miesten kannattaisi alkaa niistä. Monet feministit, kuten Anna Moring (vihr.), ovat sitä mieltä, että huoltajuuskiistoissa näkyy se, että isät kantavat pienten lasten hoivavastuusta vain murto-osan. Suomessa naiset käyttivät vuonna 2007 vanhempainpäivärahoista 94 prosenttia, miehet kuusi.
Arjen tutkijoiden mukaan lastenhoito pysyy äidin työnä myös vanhempainvapaa- ja hoitovapaakausien jälkeen. Jo kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä nainen käyttää kymmenen tuntia viikossa enemmän kotitöihin kuin mies. Ennen lasten syntymää naisen rahat ovat naisen rahoja; miehen rahat miehen. Ensimmäisen lapsen synnyttyä naisen rahat muuttuvat jotenkin kummasti perheen rahoiksi, miehen rahat pysyvät miehen rahoina.
“Jos vallitsisi täysi tasa-arvo perheen työnjaossa, miehet eivät varmasti kokisi niin laajasti tulevansa syrjityksi näissä asioissa”, muotoilee Lastensuojelun Keskusliiton eroneuvontaa jakavan Neuvo-projektin johtaja Heikki Koiso-Kanttila.
Koiso-Kanttila muistuttaa, ettei lasta voi ikään kuin ansaita itselleen. Lapsen suhdetta kumpaankaan vanhempaan tai kummankaan vanhemman sukuun ei saisi katkaista.
Jos äidit hoitavat lapsiaan enemmän ennen eroa, eikö ole luontevaa, että tilanne jatkuu eron jälkeen samanlaisena? Koiso-Kanttilasta on vanhanaikaista painottaa sitä, että lapsen ympäristö muuttuu mahdollisimman vähän. Nykyisin pidetään tärkeämpänä, että lapsella säilyy yhteys molempiin vanhempiin.
Siihen, että yhteishuoltajuus on harvoin todellista yhteishuoltajuutta, on historialliset syynsä. Aiemmin lainsäädäntö lähti siitä oletuksesta, etteivät eroavat vanhemmat pystyisi jakamaan huoltovastuuta. Näin luotiin pohja vanhempien väliselle kilpailuasetelmalle. Tällainen ajattelu elää Koiso-Kanttilan mukaansa edelleen sitkeästi huoltajuuskiistoiissa lausuntoja antavien sosiaalityöntekijöiden piirissä.
“He suosivat edelleen yhteishuoltajuudessa sitä, että lapsella on ikään kuin ykkössijalla oleva vanhempi. Esimerkiksi vuoroviikkoasumista pidetään lähtökohtaisesti usein huonona ratkaisuna.”
Helsingin kaupungin perheoikeudellisten asioiden va päällikkö Katja Niemelä kiistää syytöksen. Hänen mukaansa käytäntö riippuu täysin perheen tilanteesta.
“Jos edellytykset vuoroviikkoasumiseen ovat olemassa, se käy. On tapahtunut myös niin, että se on haluttu purkaa, koska se ei ole toiminut.”
LUE KOKO JUTTU TULVASTA 3/09!
Vesan tarina kirjasta Syytettynä isä (2009 Teos) Toim. Ari Jousmäki
9.12.2014 19:17 Narsistit.
Pitkän linjan juristi uskoo, että narsismi on huomattavasti luultua useamman oikeudessä käsiteltävän riitajutun takana.
Asianaja Markku Salon mielestä erityisesti huoltajuusperusteluja käsittelevät sosiaalityöntekijät ovat alttiita narsistien pyöritykselle. Vahva narsistinen persoona saattaa vakuuttavuudellaan kääntää asiat päälaelleen.
“Tällaiset häirikköihmiset työllistävät erityisesti oikeuslaitosta huomattavasti enemmän kuin niin sanottu normaaliväestö. Sama kuormitus kohdistuu sosiaalitoimeen ja poliisiin”, uskoo 30 vuotta asianajajana toiminut Markku Salo.
Hän sanoo olleensa mukana noin 500 oikeudenkäynnissä, jossa hänen arvionsa mukaan osallisena on ollut persoonallisuudeltaan häiriintynyt ihminen. Salo korostaa ettei hän ole psykologi. Hän kuitenkin perustaa arvionsa siihen, että näissä tapauksissa maallikon ja juristin silmin henkilön toiminta näyttää poikkeuksellisen itsekeskeiseltä.
Salon mielestä narsistit puhuvat mustan valkoiseksi erityisesti huoltajuuskiistoissa.
“Kiireiset sosiaalityöntekijät tekevät olosuhdeselvityksen muutaman tunnin tapaamisen perusteella. Sen jälkeen oikeuteen lähtee arvio siitä, ovatko vanhemmat tai toinen heistä riittävän sopivia huoltajaksi. Näissä tilanteissa narsistin harjoittaman manipuloinnin vaara on suuri.”
“Normaali ihminenkin pystyy hämäämään hyvin sosiaalityöntekijöitä. Erityisen helppoa se on häiriöiselle ihmiselle, jolle valehteleminen on melkein ammatti.”
Salon mielestä psykologeja pitäisi aiempaa useammin saada mukaan huoltajuuden arviointeihin.
Markku Salon mukaan narsistit saattavat puhua itsensä sananmukaisesti puhtaiksi myös oikeussaleissa.
“Ei ole lainkaan harvinaista, että tällaisen kokonaisuuden seurauksena tulee vääriä ja huonoja päätöksiä.”
JOUNI SIPILÄ
Suomeen pitäisi saada laki, joka takaisi syntymäpäivä- ja joulukortin / lahjan menemisen lapsen käteen asti. Tämä hankaloittaisi osaltaan vieraannuttamista, joten tapahtuu massiivisesti myös sosiaalityöntekijöiden harjoittamana. Soviaalityöntekijät voivat aina huostaanotolla uhkailemalla pakottaa esim. äidin katkaisemaan välit lapsiin ja itseensä, jotta isän rakkaus lapsiaan kohtaan voidaan lapsilta pimittää ja heidät tehokkaasti vieraannuttaa.
Sosiaalitoimi painostaa myös piirittämiään äitejä hakemaan perusteettomia lähestymiskieltoja isiä kohtaan ja tulevat liekanarussa pidettyä äitiä “auttamaan” ja “tukemaan” oikeuteen “todistajina”, jotta isälle saadaan lähestymiskielto aikaan, kun kerran sossukin sitä sitä suosittelee.
Tämä kaikki voitaisiin estää, jos lapsella olisi EHDOTON oikeus saada rakastava kortti etävanhemmaltaa a.i.n.a. Kortin asiallisuus voitaisiin tarvittaessa alistaa esimerkiksi lapsiasiamiehn toimiston tarkistettavaksi. En usko, että aidossti rakastavia kortteja monikaan sossu kehtaisi tatkistuttaa, joten lapsiasiamiehen toimiston työmäärä ei juuri kasvaisi. KOrttien perillesaamisoikeus olisi VALTAVA käytännön askel vieraannuttamisen ehkisytyössä. Minun 13 ja 14 vuotiaan lapseni eivät ole saaneet omaa havaintoa kuuteen vuoteen siitä, olenko isänä edes elossa. Yhteydenottoyritykseen vastattiin sossujen toimesta (muodollisesti äidin) lähestymiskieltohakemuksella, joka “asiantuntijasossujen” tuella meni saman tien läpi.
Väestöliitto. Ero aiheuttaa lapselle stressiä
1. Itse ero on suuri stressitekijä
Lapsi elää elämäänsä luottaen sen jatkuvan samanlaisena. Siksi ero on aina suuri mullistus lapselle, jos lasta ei ole valmisteltu eroon tai valmistelu on tehty riittämättömästi. Monet vanhemmat näyttävät ajattelevan niin, että lapsen kannalta on hyvä, jos häntä suojellaan mahdollisimman pitkään erotiedolta. Joskus taas vanhemmat eivät löydä keinoja tai uskallusta kertoa tulevasta erosta lapselle. Tällöin lapsen elämä muuttuu täysin valmistautumatta, mikä järkyttää lapsen uskoa ja luottamusta elämän ennustettavuuteen. Lapsellakin menee vuosi tai pari uuteen tilanteeseen sopeutumiseen.
Yhtäkkinen vanhemman poistuminen lapsen elämästä lisää lapsen kokemaa stressiä. Uusien käytäntöjen luominen on lapsen voimia koettelevaa. Kun lapselle tulee kaksi kotia, täytyy kaikki totutut tavat ja aikataulut muuttaa. Vie aikaa, ennen kuin toimivat käytännöt löytyvät ja asettuvat osaksi lapsen arkipäivää.
2. Vanhempien välinen riitaisuus
Tutkimusten mukaan yksiselitteisesti suurin riskitekijä lapselle on vanhempien välinen avoin, runsas ja vihamielinen riitely riippumatta siitä, elävätkö vanhemmat yhdessä vai eivät. Erityisen haitallista on, jos lapsi joutuu tämän riitelyn välikappaleeksi tai häntä käytetään vanhempien välisten viestien viejänä. Samoin on haitallista, jos lapselle moittii, nimittelee tai muuten halventaa toista vanhempaa. Ei ole myöskään hyvä, jos lapsi kokee, ettei hänellä olisi oikeutta ja lupaa tavata tai ajatella tai muutoin pitää yhteyttä toiseen vanhempaansa.
3. Vanhemmuuden heikentyminen eron jälkeen
Eron jälkeen vanhemmat ovat kovilla sopeutuessaan elämään yksin ja selviämään vanhemmuuden hoitamisesta käytännön toimissa. Voi käydä niin, että vanhempien voimat eivät riitä omaan erosta selviämiseen, arjen käytäntöjen pyörittämiseen, työhön ja vanhempana toimimiseen. Vanhempien uupuminen voi varsinkin pitkään jatkuessaan rasittaa ja haitata lapsen kehitystä.
4. Tärkeiden suhteiden menetys
Mitä useammat tärkeät ja läheiset ihmissuhteet eron yhteydessä katkeavat tai heikkenevät, sitä suurempi rasite se lapselle on. Jos lapsi joutuu eron seurauksena menettämään läheisiä ystäviään, koulu- tai päivähoitokavereita, tuttuja hoitajia tai opettajia sekä toisen suvun sukulaisia, kasvaa eron rasittavuus.
5. Uudet kumppanit
Lasta rasittaa myös isän tai äidin uuden kumppanin ilmaantuminen kuvioon. Lapselle pitäisi antaa aikaa sopeutua eron aiheuttamaan muutokseen, eikä tuoda hänen elämäänsä lisää muutoksia turhan nopeasti. Lapsen kannalta olisi parempi, jos hän saisi rauhassa luoda tapaamiskäytännöt muualla asuvan vanhemman kanssa ilman, että hänen täytyy samanaikaisesti tutustua uuteen vieraaseen aikuiseen vanhempaa tavatessaan.
6. Lapsen yksilölliset ominaisuudet
Viime aikoina on nostettu esiin myös lapsen temperamenttipiirteet tekijöinä, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, miten rasittavaksi ero lapselle muodostuu. On havaittu, että lapset yleensä sopeutuvat elämän muutoksiin eri tavoin. Lapsille, joilla on hitaasti tai vaikeasti muutoksiin sopeutuva temperamentti, vanhempien ero on erityisen suuri rasitus.
Lapsella voi olla muitakin yksilöllisiä ominaisuuksia, esimerkiksi vamma, sairaus tai oppimisvaikeus, joiden takia hän tarvitsee tavallista enemmän molempien vanhempiensa jatkuvaa tukea. Eron jälkeen tukea voi olla vaikeampi saada ja siitä aiheutuu lapselle stressiä.
7. Taloudelliset tekijät
Usein eron jälkeen kummankin vanhemman elintaso laskee, mikä voi muodostua rasitteeksi lapsellekin joko suoraan tai epäsuorasti. Tiukkeneva taloudellinen tilanne voi karsia lapsen elämästä mahdollisuuksia, esim. harrastuksiin, joita siihen on aiemmin kuulunut. Saattaa myös olla että toinen tai molemmat vanhemmista joutuvat tekemään lisätöitä rahoittaakseen elämää, mikä vähentää lapsen ja vanhempien välistä yhteistä aikaa ja vanhempien jaksamista.
Mitä lapsi haluaa eron jälkeen?
Iisä kysyi 10-vuotiaalta tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi eron jälkeen?”
Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon.
“Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.
Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”
Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta. Terveydenhoitaja kysyi lapselta, saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalle, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.
Lapsen toivomukset toteutuivat täysin.
Jos kaltoinkohdellun lapsen ja vieraannutetun lapsen erottaminen todella olisi noin helppoa, niin kysymys ei olisi enää ihmisten käyttäytymisestä. Toistaiseksi ei vielä ole olemassa noin yksinkertaisiin luokitteluihin perustuvia minkäänmoisia psykologisia testejä, joilla voisi todentaa kaltoinkohtelun tai vieraannuttamisen tai minkään muunkaan mallisen perhedynamiikan olemassa olo! Ylläoleva on siis varsin yksioikoinen ja suorastaan pöyristyttävä mielipidekirjoitus ei faktaa! Eikä juttu myöskään ota huomioon molempien yhtäakaista esiintymistä, siis kaltoinkohdellun lapsen vieraannuttamista, sitä tilannetta, jossa syy vieraannuttamiselle on kaltoinkohtelu. Ja ei, kaltoinkohtelua ei hyvinkään usein voi todentaa tutkimalla lapsen ja vanhemman aiemmasta suhteesta kertovia historiatietoja!