Torstai 30.06.2016 klo 19:20 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Vaasan yliopistossa tarkastetaan heinäkuun alussa Hanna Peltokankaan väitöskirja, joka käsittelee narsismia ja johtajuutta. Tutkimuksessa oli mukana 96 esimiestä ja 203 heidän alaistaan. Tutkimuksen keskeisen tuloksen mukaan alaiset kokevat narsistisen esimiehen yleensä aluksi hyväksi esimieheksi ja johtajaksi, mutta ajan myötä tämä myönteinen mielikuva hälvenee. Toisen keskeisen tuloksen mukaan narsistiset johtajat valittavat harvemmin jaksamisongelmista. Kumpikaan tulos ei nähdäkseni ole uusi tai yllättävä alan tutkimuskentässä. Ikävää on se, että kyseistä väitöskirjaa rasittavat monet huomattavat metodologiset ongelmat alkaen tutkimusaineiston pienuudesta, narsismin ”mittarina” käytetyn Rorschach-musteläiskätestin soveltumattomuudesta kyseiseen tarkoitukseen ja siitä, että väitöskirjan osajulkaisuja on julkaistu tiedelehdissä, joissa vertaisarviointia ei ole. Näistä vakavista puutteista huolimatta päivälehdet päättivät jälleen levittää narsismin ”ilosanomaa” koko kansan tietouteen.
Suomalaista narsismiin liittyvää keskustelua vaivaa yksioikoisuus. Tässä keskustelussa narsisti on paha ja suoranainen kusipää, ja jos olet sellaisen kanssa tekemisissä, tulisi sinun hankkiutua hänestä mahdollisimman pian eroon. Helppoa vai mitä? Mutta mitäpä jos tämä kyseinen henkilö on esimerkiksi perheyrityksesi johtaja ja äitisi, eikä arvoihisi kuulu hylätä sinut kasvattanutta, nyt jo Alzheimerin tautiin sairastunutta 69-vuotiasta äitiäsi, joka vieläpä perheyrityksenne kautta mahdollistaa toimeentulosi. Yhtä lailla ihmettelen, miten nämä mielikuvat ja neuvot palvelevat narsistiksi itsensä tunnistavia ihmisiä. Eräs tällainen henkilö oli jokin aika sitten vastaanotollani suorastaan vihainen siitä, miten parantumaton, peruuttamaton ja yksinkertaistettu mielikuva tästä monimuotoisesta persoonallisuuden häiriöstä julkisessa keskustelussa luodaan. Nyt uutisoitujen tutkimustulosten myötä hän varmasti miettii, miten hänen kymmenet alaisensa hänet kokevat, mikäli ovat narsistiset piirteet hänessä tunnistaneet.
Narsismista on tullut yleinen työelämään liittyvä kysymys. Vähän liiankin yleinen, ottaen huomioon kuinka harvinaisesta persoonallisuuden häiriöstä patologisessa narsismissa lopulta on kyse. Narsismista järjestetään työelämän koulutuksia, internetissä voit testata onko pomosi narsisti ja narsistin leima lyödään helposti otsaan sellaiselle, joka ei suostu toimimaan työpaikan yleisten normien mukaisesti. Työyhteisön ongelmat on helppo selittää sillä, että joku on narsisti.
Narsismilla on kuitenkin puolensa. Ryhmässä narsistinen henkilö luo yleensä hyvän ensivaikutelman, koska hän vaikuttaa avoimelta, itsevarmalta, puheliaalta ja aktiiviselta. Tämä itsessään voi olla hyvää PR:ää yritykselle. Narsistin halu osoittaa omaa erinomaisuuttaan ilmenee yleensä korkeana motivaationa suoriutua tehtävistä hyvin. Tässä tuskin on mitään pahaa. Narsistiset henkilöt näkevät itsensä mieluusti ryhmän johtajan ominaisuudessa ja ottavat tämän roolin nopeasti, jos se on otettavissa. Johtajan narsismin ja ryhmän suoriutumisen välillä ei ole todettu merkittävää yhteyttä. Toisin sanoen narsistinen johtaja ei johda ryhmäänsä yhtään sen parempaan tai huonompaan suoritukseen kuin kukaan muukaan johtaja. Narsismin on kuitenkin todettu olevan yhteydessä ryhmän luovuuteen. Tutkimuksessa, jossa pienryhmien piti tuottaa innovatiivisia suunnitelmia ja suosituksia organisaation tuottavuutta lisäävään toimintaan, todettiin narsismilla olevan positiivinen ja merkittävä vaikutus ryhmän suoritukseen. Ne ryhmät, joiden keskuudessa ilmeni enemmän narsistisuutta, tuottivat muita ryhmiä useampia ja innovatiivisempia ehdotuksia.
Narsismia käsittelevässä tieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että narsismista voi olla hyötyä tai haittaa ryhmän toiminnalle, riippuen paljon siitä kuinka pitkäjänteistä ryhmän työskentely on luonteeltaan. Mikäli ryhmän työskentely on nopeaa ja ohimenevää, ei narsismista välttämättä ole merkittävää haittaa ryhmän toiminnalle, koska narsismiin liittyvät kielteiset piirteet eivät välttämättä tule lainkaan esiin. Tällöin voidaan hyödyntää narsismin yhteyttä ryhmän luovuuteen. Vasta ajan myötä ja esimerkiksi haasteiden ilmaantuessa narsismiin usein liittyvät vastuuttomuus, mielialan vaihtelu, kilpailuhalu, ylimielinen asennoituminen, kyvyttömyys käsitellä epäonnistumisia, muiden mitätöinti ja impulsiivisuus rupeavat aiheuttamaan muissa ryhmän jäsenissä haittavaikutuksia. Tällöin kuitenkin narsismin kielteisiä vaikutuksia voidaan pyrkiä ehkäisemään ohjaamalla ryhmää toimimaan ilmapiirissä, jossa uuden oppimiseen ja jaettuihin tavoitteisiin kannustetaan. Tällaisessa ryhmätyöskentelyssä keskiössä on uudenlainen ajattelu, näkökulman vaihtamisen taito, uusien työmenetelmien kokeileminen, palautteen saaminen ja virheistä oppiminen. Tällöin narsistisen henkilön ryhmätyöskentelyn painopiste voi olla luovuudessa ja uusien innovatiivisten ideoiden tuottamisessa ja hänen persoonansa haitallisten vaikutusten esiinpääsemistä voidaan ehkäistä.
Suomessa käytävä narsismi ja työelämä -keskustelu kaipaa taustakseen kunnollista tieteellistä tutkimusta. Jotta vanha levy ei kuluisi puhki, tulisi siihen tuoda myös uusia, raikkaita näkökulmia, joissa ei yksiselitteisesti tuomita narsismia. Ihmisten erilaisuuden hyväksyminen on ollut yleinen suvaitsevan yhteiskunnan kehittämisen yhteydessä hoettu ohje. Tämän tulisi koskea myös ihmisten persoonallisuuksien erilaisuuden hyväksymistä.