Keskiviikko 15.5.2019 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Moni ihminen joutuu elämänsä aikana osalliseksi oikeusprosessiin. Yksinomaan käräjäoikeuksissa ratkaistaan vuosittain Suomessa lähes 500 000 riita-asiaa ja noin 75 000 henkilöä joutuu vastaajaksi rikosasiassa. Tulevina vuosina väestön ikääntyminen ja siihen liittyvät perintöriidat sekä avioerojen yleistyminen ovat omiaan kasvattamaan riita-asioita koskevia tilastoja. Tilanteen yleisyydestä huolimatta oikeusprosessin vaikutuksista ihmisten elämään on toistaiseksi Suomessa kirjoitettu vasta vähän. Jonkin verran huomiota on kiinnitetty oikeusprosessien kestoon, mutta ei tiettävästi koskaan odottamisen psykologiasta käsin.
Rikosasioiden keskimääräinen kokonaiskäsittelyaika rikoksen tekopäivästä käräjäoikeuden tuomioon on Suomessa yksitoista kuukautta. Puolet jutuista käsitellään kuudessa kuukaudessa; nopein käsittely on rikoslajeittain tarkasteltuna liikennerikoksissa, henkirikoksissa, huumausainerikoksissa, varkauksissa ja vahingonteoissa. Kaikissa edellä mainituissa rikoslajeissa kokonaiskäsittelyn keskiarvo rikoksen tekopäivästä käräjäoikeuden tuomioon on alle vuoden. Toiseen ihmiseen kohdistuvissa vakavissa rikoksissa kokonaiskäsittelyajat ovat huomattavasti pitempiä. Esimerkiksi vuonna 2010 lapsen seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen kokonaiskäsittelyajan keskiarvo rikoksen tekopäivästä käräjäoikeuden ratkaisuun oli 29 kuukautta. Raiskausten kokonaiskäsittelyajan keskiarvo oli tuolloin 18 kuukautta, törkeän pahoinpitelyn 19 kuukautta. Hovioikeuskäsittely kestää kaikissa rikoksissa valitusaikoineen keskimäärin hieman yli yhdeksän kuukautta. Jos hovioikeuskäsittelyn jälkeen päätät hakea valituslupakäsittelyä korkeimmasta oikeudesta, on odotusta luvassa lisää keskimäärin seitsemän kuukautta. Viime vuosina kokonaiskäsittelyaika on ollut kasvussa kaikissa oikeusprosessin vaiheissa.
Selvää on, että oikeusprosessin pitkä kokonaiskäsittelyaika ei edistä siihen osallisena olevien henkilöiden psyykkistä terveyttä ja on omiaan heikentämään ihmisten luottamusta oikeuslaitokseen. Ajan kulun havaitseminen on yksilöllinen kokemus, mutta se tiedetään, että ihmisen suhtautuvat yleensä kielteisesti odottamiseen. Aikajanalle sijoitettuna tapahtumilla on ihmisen mielessä alku ja loppu. Asetut kassajonoon ja saat jonotuksen jälkeen ostamasi tuotteen. Ihmisen huomio keskittyy korostuneesti tapahtuman alku- ja loppuhetkeen. Näiden välisessä ajanjaksossa tapahtuneet asiat saavat vähemmän huomiota ja unohtuvat helpommin. Ihmisen tyytyväisyyteen odottamisen suhteen vaikuttaa se, kuinka pitkään hän oletti joutuvansa odottamaan ja kuinka pitkään hän todellisuudessa koki joutuneensa odottamaan. Kumpikaan näistä ei välttämättä ole yhtä kuin todellinen odotusaika. Luulisin, että moni oikeusprosessissa osallisena oleva henkilö ei oleta prosessin keston olevan niin pitkä kuin mitä se yleensä on. Tutkimukset myös osoittavat, että ihmiset yliarvioivat jonossa odottamiseen kuluvan ajan keskimärin noin kolmasosalla. Epäilen, että jos tehtäisiin tutkimus, jossa pyydettäisiin ihmisiä arvioimaan oikeusprosessiinsa kulunutta aikaa, he arvioisivat sen todellista pitemmäksi.
Yksi syy siihen, miksi odottamiseen yleensä suhtaudutaan kielteisesti, on se, että odottamiseen liittyy epätietoisuus siitä, koska tapahtuman kannalta seuraava merkityksellinen tilanne tulee. Ihmiset eivät pidä epätietoisuudesta ja se aiheuttaa yleensä ahdistusta, levottomuutta ja turhautumista odottamista aikaansaavaan tahoon tai toimijaan. Tästä syystä jotkut ovat valmiita maksamaan jonon ohi pääsemisestä, kuten näkee tapahtuvan esimerkiksi lentokentillä fast track reitillä. Sen käyttö palvelee ihmisen tarvetta saada mahdollisimman nopeasti tietää, että hän on päässyt lentokoneeseen. Samalla jokainen koneeseen tulija varmasti ymmärtää, ettei kone lähde ennen kuin kaikki matkustajat ovat siihen saapuneet. Tuomioistuinlaitoksen lienee syytä olla kaikille tasapuolinen, joten tällainen ”fast track” -reitti tuskin soveltuisi siellä käytettäväksi, joskin joidenkin asioiden osalta lainsäätäjä on asettanut velvollisuuden ottaa ne kiireellisesti käsiteltäviksi.
Huonosti organisoidussa jonoissa ja odotuttamisen tilanteissa odottajat eivät tiedä kuinka kauan heidän pitää odottaa. Odottajan mielessä tämä luo usein kokemuksen siitä, ettei odotuttaja välitä odottajan epätietoisuudesta ja siihen liittyvästä lisääntyvästä ahdistuksesta. Tämä puolestaan voi aikaansaada kokemuksen kyvyttömyydestä vaikuttaa asiaan, voimattomuudesta ja avuttomuudestakin, ja on omiaan herättämään kokemuksen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Oikeusprosesseissa on useissa vaiheissa epätietoisuutta odotusajasta. Varmaa tietoa käsittelyajoista ei ole. Kuten odottamisen psykologian osalta yleensäkin, ahdistavinta on todennäköisesti viimeisen vaiheen eli tuomioistuimen päätöksen odottaminen.
Oikeusprosessiin liittyvän odottamisen synnyttämää ahdistusta voi yrittää eri tavoin helpottaa. Järkevää on pyrkiä suuntaamaan ajatuksiaan siten, että prosessissa on erilaisia etukäteen tunnistettavia vaiheita, joita odotetaan kutakin vuorollaan. Kuten rikosasioissa on poliisikuulustelu, syyttäjän päätös, varsinainen oikeuskäsittely ja päätös. On helpompi odottaa esimerkiksi muutaman kuukauden sisällä todennäköisesti olevaa poliisikuulustelua kuin ehkä vuoden kuluttua saatavaa tuomioistuimen päätöstä. Asiaa hoitavan oikeudenkäyntiavustajan näkökulmasta olisi hienoa, jos olisi mahdollisuus antaa päämiehelle tietoa siitä, kuinka kauan prosessin kukin vaihe tyypillisesti kestää. Jos tätä aikaa aliarvioidaan, on todennäköistä, että päämies ahdistuu, kun arvioitu aikataulu ei pidä, joten odotusaika kannattaa mieluummin arvioida yläkanttiin, jolloin päämies voi olla tyytyväinen siihen, että asia käsiteltiinkin odotettua nopeammin.
Helpottavaa voi olla myös sen hyväksyminen, että oikeusprosesseihin kuuluu odottaminen ja että odotusaikaan liittyy epätietoisuus. Kuuluisa filosofi William James totesi aikanaan osuvasti: ”kyllästyminen seuraa tarkkaavaisuuden suuntaamisesta ajan kulumiseen itseensä”. Samalla tavalla kuin kassajonossa odottamisen osalta, esimerkiksi oikeuskäsittelyssä odottamiseen kuluvan ajan ei tarvitse olla pelkkää odottamista vaan tuon ajan voi täyttää tekemisellä. Toisin kuin sairaaloissa tai lääkäriasemilla, tuomioistuimissa ei odotustiloissa kuitenkaan jostakin syystä ole todistajien ajan kulumisen helpottamiseksi televisioita.
Odottavan aika liene pisin niille, joiden elämään jutun päätöksellä on suurin merkitys. Odotusaikaa harmitellessa kannattaa muistaa kuitenkin se, että se myönteinen asia odotusajassa on, että tällöin on vielä mahdollista, että juttu päättyy henkilön kannalta toivotusti.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä
Aiheuttaako oikeuteen meno nukkumisvaikeuksia? Vinkkejä hyvään uneen.
Oikeudenkäyntiin liittyvä stressi: Hyvä oikeudellinen avustaja tukee päämiehensä jaksamista
Mihin käyttäytymistieteitä ja psykologiaa tarvitaan juridiikassa?
Huoli oikeudenkäynnistä: Miten selvitä vähemmällä huolehtimisella?