201701.120

Odottavan aika voi olla seksuaalirikoksen uhrille oikeusprosessissa sietämättömän pitkä

Perjantai 1.12.2017 klo 17:16 – Helinä Häkkänen-Nyholm

Ajatellaan, että sinä tai läheisesi joutuu seksuaalirikoksen uhriksi ja teette tänään siitä poliisille rikosilmoituksen. Tästä käynnistyy laskenta seksuaalirikosasian kokonaiskäsittelyajasta rikoksen tekohetkestä mahdolliseen tuomioistuimen päätökseen. Tiedossa ei ole, kuinka lyhyiksi tai pitkiksi kokonaiskäsittelyajat väestön keskuudessa arvioidaan, mutta luultavaa on, että viihdeteollisuuden antamat mallit rikosten aktiivisesta, nopeasta ja joutuisasta selvittämisestä ja niistä tuomitsemisesta vaikuttavat siihen, että rikosten kokonaiskäsittelyajat oletetaan todellisuutta merkitsevästi lyhyemmiksi.

Todellisuudessa rikosasioiden keskimääräinen kokonaiskäsittelyaika rikoksen tekopäivästä käräjäoikeuden tuomioon on Suomessa kaikissa rikoksissa keskimäärin yksitoista kuukautta. Puolet jutuista käsitellään kuudessa kuukaudessa; nopein käsittely on rikoslajeittain tarkasteltuna liikennerikoksissa, henkirikoksissa, huumausainerikoksissa, varkauksissa ja vahingonteoissa. Kaikissa edellä mainituissa rikoslajeissa kokonaiskäsittelyn keskiarvo rikoksen tekopäivästä käräjäoikeuden tuomioon on alle vuoden. Kun tarkastellaan toiseen ihmiseen kohdistuvaa vakavaa rikosta, ilmenee, että kokonaiskäsittelyajat ovat huomattavasti pitempiä. Esimerkiksi vuonna 2010 lapsen seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen kokonaiskäsittelyajan keskiarvo rikoksen tekopäivästä käräjäoikeuden ratkaisuun oli 29 kuukautta. Raiskausten kokonaiskäsittelyajan keskiarvo oli 18 kuukautta, törkeän pahoinpitelyn 19 kuukautta.

Jos siis teet tänään rikosilmoituksen esimerkiksi 12-vuotiaaseen lapseesi kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, on arvioitavissa, että mikäli asia etenee kaikki prosessin vaiheet käräjäoikeuden ratkaistavaksi, julistetaan käräjäoikeuden päätös kahden ja puolen vuoden kuluttua, kesällä 2020, lapsen iän ollessa tuolloin mahdollisesti jo 15 vuotta vanha. Mikäli asia etenee hovioikeuteen, on luvassa lisää odottamista. Hovioikeuskäsittely kestää kaikissa rikoksissa valitusaikoineen keskimäärin hieman yli yhdeksän kuukautta. Tässä vaiheessa lapsi on ehkä jo ehtinyt täyttää 16 vuotta. Jos hovioikeuskäsittelyn jälkeen päätät hakea valituslupakäsittelyä korkeimmasta oikeudesta, on odotusta luvassa lisää keskimäärin seitsemän kuukautta.
Raiskausten osalta tilanne on hiukan parempi. Jos tänään teet rikosilmoituksen raiskauksesta, on kokonaiskäsittelyaikojen keskiarvoista arvioitavissa, että asiasta saadaan käräjäoikeuden ratkaisu kesällä 2019.

Kokonaiskäsittelyaikoja on pyritty 2000-luvulla lyhentämään erilaisilla oikeudenkäyntimenettelyjä koskevilla uudistuksilla kuten käräjäoikeuksien kirjallisella menettelyllä rikosasioissa (ROL 5 a luku), mahdollisuudella kuulla todistajia vastaajan poissaolosta huolimatta (HE 271/2004 vp.) sekä lisäämällä asioita käsiteltäväksi yhden tuomarin kokoonpanossa (HE 85/2008 vp.). Kokonaiskäsittelyaika on kuitenkin viime vuosina ollut kasvussa kaikissa prosessin vaiheissa, eikä rikosasioiden lukumäärän lisääntyminen sinänsä selitä käsittelyaikojen muutoksia muutoin kuin korkeintaan hovioikeuksien osalta. Paljon on tehty ja pyritty tekemään, jotta tähän epäkohtaan saataisiin parannusta ja tämän haastavan tehtävän edessä ovat olleet niin esitutkintaviranomaiset, syyttäjät, oikeudelliset avustajat kuin tuomioistuinlaitoksetkin. Siksi on myös entistä enemmän pyrittävä miettimään, mitä keinoja on käytettävissä uhrin aseman helpottamiseksi, jos ja kun odotusaika on pitkä.

Traumapsykoterapeuttisesta näkökulmasta tarkasteltuna rikosprosessin pitkä kesto on omiaan pakottamaan asianomistajaa ylläpitämään tilanteen mahdollisesti synnyttämää traumamuistoa mielessään. Yleensä traumaattisiin tilanteisiin liittyvät kielteiset tunteet kuten pelko, ahdistus, häpeä ja syyllisyydenkokemus aiheuttavat sen, ettei henkilö mielellään muistelisi kokemusta. Joskus tulevaisuudessa edessä häämöttävä oikeudenkäynti, jonka ajankohdasta ei yleensä ole tietoa ennen kuin korkeintaan muutama kuukausi ennen sitä, voidaan kuitenkin kokea siten, että siellä tulee pystyä tuottamaan mahdollisimman tarkka sanallinen kertomus tilanteesta ja siksi traumaattiseen tilanteeseen liittyviä kielteisiä muistoja ei saisi unohtaa tai pyrkiä unohtamaan. Traumamuiston mukanaan kannatteleminen aiheuttaa kuitenkin rikoksen asianomistajalle usein myös turvattomuuden tunnetta ja ahdistuneisuutta sekä altistaa häntä muun muassa traumaperäiselle stressihäiriölle ja masennukselle.

Nykytiedon valossa on selvää, että rikosprosessin pitkä kokonaiskäsittelyaika ei edistä asianomistajan psyykkistä terveyttä ja on omiaan heikentämään ihmisten luottamusta oikeuslaitokseen. Asianomistajan hyvinvointia ei myöskään edistä se, että joissakin rikostapauksissa oikeusprosessin pitkästä kestosta voidaan myöntää korvauksia rikoksesta syytetylle henkilölle, mutta ei asianomistajalle.

Istuin hiljattain vastaanotollani erään teini-ikäisen tytön kanssa, joka tuolloin oli odottanut lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa oikeudenkäyntiänsä noin kahden vuoden ajan. Hän kieltäytyi enää keskustelemasta kokemuksestaan, koska koki odottaneensa liian kauan sitä, että asia etenisi oikeuskäsittelyyn. Hän halusi ns. ottaa ohjat omiin käsiinsä, pyrkiä unohtamaan kokemansa ja edetä omassa elämässään, koska millään muulla ei hänen mielestään ollut enää merkitystä. Tämän tapauksen osalta on hyvä, ettei häntä kuulla oikeudessa, koska oletettavaa on, että asianomistajan väsyminen prosessin etenemisen odottamiseen heijastuu myös oikeudessa esiintymiseen esimerkiksi niukkasanaisuutena. Tämä puolestaan on omiaan heikentämään asianomistajan asemaa jos ja kun asiat näyttävät oikeudessa toisenlaisilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat olleet, ja se johtuu ainoastaan siitä, että rikoksen uhri on väsähtänyt ja antanut asiassa periksi turvatakseen oman jaksamisensa.

Kirjoituksessa käytetyt lähteet:
Lappi-Seppälä, T., Niemi, H. & Hinkkanen, V. (2015). Rikosten viranomaiskäsittely ja rikosprosessin kesto. Teoksessa Seuraamusjärjestelmä 2014: Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa (s. 37-53). Helsinki: Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.


Voisit olla kiinnostunut myös näistä:

Rikosuhrin oikeuspsykologinen valmisteleminen oikeuden istuntoon voi tuoda uhrille merkittävän hyödyn

Videokirjasto 45. Oikeudenkäyntiuupumus

Videokirjasto 3. Ohjeita oikeudenkäyntiin rikoksen uhrille

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *