Torstai 23.2.2017 klo 17:42 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Tällä viikolla Suomessa vietetään kansainvälistä rikosuhriviikkoa. Me haluamme osaltamme edesauttaa rikosuhrien trauman tunnistamista lakipalveluissa ja siksi julkaisemme asiakkaamme luvalla blogitekstin, jossa kerrotaan esimerkinomaisesti, millä tavoin rikosuhria voidaan psykoterapiassa käytettyjen menetelmien avulla valmistella oikeudenkäyntiin ja miten hänen psyykkistä hyvinvointiaan voidaan ennen oikeuden istuntoa pyrkiä edistämään. Kutsumme asiakastamme tässä Eevaksi.
Eeva oli tullut miesystävänsä vakavasti pahoinpitelemäksi ja hänet oli naapurin valppauden ansiosta pahoinpitelyn seurauksena toimitettu sairaalaan, jossa hän oli ollut hoidossa useita viikkoja vakavien vammojen johdosta. Hän näki toistuvasti painajaisia, oli arka ja masentunut. Traumaperäisen stressihäiriön oireita kartoittavassa IES-kyselyssä hän sai lähes täydet pisteet. Tullessaan tapaamiseemme Eeva kertoi, että hän oli aiemmin ”jänistänyt” lähestymiskieltoa koskevasta oikeudenkäynnistä, mikä oli hänen mielestään osittain mahdollistanut nyt tapahtuneen pahoinpitelyn. Hän halusi apua siihen, että hän kykenisi menemään oikeuden istuntoon ja tulla kuulluksi siellä.
Eevan oikeuden istuntoa kohtaan tuntemaa voimakasta jännitystä ja pelkoa ryhdyttiin vastaanotolla työstämään sekä neurobiologisesti että psykologisesti vaikuttavalla EMDR-menetelmällä. Vastaanoton alussa ajatus oikeudenkäyntiin menosta oli Eevan mielessä ns. häiritsevyysasteikolla 0-10 yhdeksän eli erittäin häiritsevä. Hän sanoi tuntevansa tämän häiritsevyyden kehossaan; palleassaan ja kurkussaan. Muutaman silmänliikesarjan jälkeen ajatuksen häiritsevyys saatiin sellaiseksi, että sitä voitiin sanoittaa. Pyysin Eevaa kuvaamaan hypoteettisesti istuntopäivän kulkua alkaen hetkestä, jolloin hän herää ja nostamaan sormensa pystyyn, mikäli ajatus kustakin tilanteesta tuntuu häiritsevältä. Jokaisessa kohdassa, jossa Eeva nosti sormensa, tehtiin silmänliikesarjoja ja liikutettiin näin häiritsevää informaatiota kohti sopivia neurofysiologisia reittejä kunnes ajatus ei hänestä tuntunut enää häiritsevältä. Kysyttäessä sitä, millaisia ominaisuuksia tai piirteitä Eeva tarvitsisi oikeuden istuntoon, jotta hän selviäisi siitä, hän vastasi ”itseluottamusta”, ”rohkeutta” ja ”kykyä ottaa etäisyyttä tilanteesta”. Näistä kaksi ensiksi mainittua ominaisuutta ovat yleisimmät ominaisuudet, jotka rikosuhrit tällaisissa valmisteluissa mainitsevat.
Seuraavaksi Eevalta tiedusteltiin sellaista tilannetta, jossa hänellä oli ollut nämä ominaisuudet täydellisesti käytössään, ja hän kuvasi tilanteen työelämästään. Pyysin häntä pitämään mielessään tätä tilannetta parhaiten edustavaa mielikuvaa ja yhdistämään siihen myönteisen uskomuksen itsestä eli ”tarvittaessa kykenen olemaan rauhallinen, luottamaan itseeni ja ottamaan etäisyyttä”. Mielikuvaa ja ajatusta juurrutettiin silmänliikesarjoilla. Vastaanoton hoidollisesti kriittisimmässä vaiheessa pyysin Eevaa ”copypastaamaan” myönteisen mielikuvan ja uskomuksen itsestään työelämässä mielikuvaan tulevassa oikeuden istunnossa olemisesta. Jälleen tätä mielikuvaa ja ajatusta juurrutettiin silmänliikesarjoilla. Juurruttamisen päätteeksi Eeva vastasi kysyttäessä, ettei mielikuva oikeuden istunnossa olemisesta häiritse häntä enää lainkaan ja hän uskoo täysin siihen, että hän kykenee olemaan istunnossa rauhallinen ja luottamaan itseensä, sekä kykenee tarvittaessa ottamaan tilanteeseen etäisyyttä.
Vastaanoton lopuksi tarkistin vielä, ettei Eevalle ollut jäänyt jännitystä kehollisten aistimusten muodossa. Ei kuulemma ollut, mutta Eeva totesi olevansa niin onnellinen ja väsynyt, että hän kysyi voisiko hän jäädä sohvalleni vartiksi nukkumaan.
Onnistunut EMDR-menetelmällä toteutettava informaation prosessointi muuttaa häiritsevää ajatusta sellaiseksi, joka ei ole henkilölle enää tunnetasolla ahdistava tai häiritsevä. Eevan tapauksessa oikeuspsykologisen valmistelun tavoitteena oli vaikuttaa hänen ahdistuksen ja pelon tunteisiinsa siten, että hän kykenisi olemaan läsnä ja tulemaan kuulluksi oikeuden istunnossa. Tämä tulos saavutettiin yhden tunnin kestävän valmistelun aikana. Oikeuspsykologisesta valmistelusta koitui Eevalle tuolloin kuluja reilu 100 euroa, jotka hän vaatii oikeudenistunnossa korvattavaksi rikoksesta syytetyltä.
Jälkikäteen sain kuulla Eevan asianajajalta, että Eeva suoriutui oikeudessa kuulemisesta esimerkillisesti eikä istunnolla ollut häneen lisätraumatisoivaa vaikutusta. Hänet pahoinpidellyt henkilö tuomittiin vankeusrangaistukseen ja mittaviin vahingonkorvauksiin, joissa huomioitiin myös oikeuspsykologiseen valmisteluun liittyvä kulu.
Eevan tapaus ei ole ainoa laatuaan, mutta se on minulle yksi mieluisimpia tapauksia, koska se kiistatta osoitti rikosuhrille tarjottavan oikeuspsykologisen valmistelun hyödyn. Samalla olen tavattoman ylpeä Eevasta, joka kykeni lähtemään väkivaltaisesta parisuhteesta ja aloittamaan itsenäisen elämän väkivallasta vapaana.
4 kommenttia. Leave new
Todella hyvä että rikosten uhrit saavat kauan tarvitsemaansa tukea. Itse olen toiminut jonkin verran rikosuhrien tukihenkilönä ja keskittynyt nimenomaan heidän valmentamiseensa oikeudenkäyntiä varten eli ollaan yhdessä käyty läpi tarkkaan oikeudenkäynnin kulku, henkilöt salissa ja heidän roolit, miten kenenkin tulee toimia siellä, sekä ihan konkreettisesti kaikkien istumapaikat ja kulkureitit ym. Lisäksi olen pyrkinyt kertomaan miten uhrin tulee suhtautua kysymyksiin salissa. Syyttäjän, tuomarin, oman asianajajan ja mahdollisten muiden uhrien avustajien kysymyksiin kannattaa vastata mahdollisimman tarkasti ja sen mukaan, mitä tapahtumasta muistaa. Ongelma voi olla syytetyn asianajaja, joka saattaa kysyä hyvinkin provosoivia ja tunteita herättäviä kysymyksiä. Näihin kysymyksiin tulisi valmentaa uhria siten, että hän kykenisi parhaansa mukaan ohittamaan ne vastaamalla vain itse rikoksen osalta, unohtamatta siinä hetkessä pahimmat tunteet. Tässä kohtaa tukihenkilöllä on tärkeä rooli olla rinnalla. Mutta on todella tärkeää saada rikoksenuhreille jatkossa myös sellaista tukea, että heidän oikeusturvansa on vähintään samalla tasolla rikoksentekijän kanssa. Seksuaalirikosten ja lähisuhdeväkivallan uhrien asema on ollut aina hyvin heikko suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ja olen iloinen, että siihen yritetään saada muutosta.
Kiitos Katja kommenttistasi ja kokemuksesi jakamisesta!
Te rikosuhrien tukihenkilöt teette arvokasta työtä ja varmasti moni rikosuhri on teille siitä kiitollinen. Yritän omalta osaltani edesauttaa sitä, että myös lakialalla asioita hoitavat juristit (sekä uhrin että syytetyn avustajat) ja tuomarit nykyistä paremmin tunnistaisivat ja huomioisivat rikosuhrin trauman vaikutuksia uhrin kuulemistilanteeseen. Minulta on liian monta kertaa pyydetty EMDR-sessiota siihen, että rikosuhri on lisätraumatisoitunut oikeuden istunnossa. Näin ei saisi käydä.
Hei!
Kuuntelin Joensuussa pitämiäsi oikeuspsykologian luentoja etänä, ja puhuit niissä EMDR-terapiasta. Jäin miettimään, poistaako muiston neutralisoiminen myös traumaattisen muiston mahdolliset positiiviset vaikutukset? Esimerkiksi pitkäaikaisen koulukiusaamisen uhrit puhuvat usein haittojen lisäksi myös siitä, että kokemus on auttanut heitä jollain tapaa vahvistumaan, ja esimerkiksi antanut heille samaistumispintaa ja motivaatiota auttaa nykyisiä kiusaamisen uhreja. Jos koulukiusaamismuistot neutralisoidaan, katoavatko tai laimentuvatko em. asiat siinä samalla? Toisinaan kuulee myös, että trauman läpikäyneet ihmiset kokevat kriisin muuttaneen heidän identiteettiään, ajattelutapaansa, elämänasennettaan tai jopa persoonallisuuttaan. Mitä näille muutoksille tapahtuu, kun muistolla onkin enää vain pieni ja neutraali vaikutus?
Kiitos mielenkiintoisesta luentosarjasta!
Hei Ella,
Kiitos erittäin hyvästä kysymyksestä. EMDR:llä voidaan vaikuttaa niihin spesifeihin muistoihin, jotka ovat työstämisen kohteena. Traumamuistoissa nämä muistot ovat trauman aiheuttaneet tilanteet ja tapahtumat. Traumaattiseen kasvuun ei EMDR:ssä näin ollen ns. kajota, eikä kielteisten muistojen neutralisointi nähdäkseni estä traumaattista kasvua, vaan ennen kaikkea edistää ja nopeuttaa sitä. Käytännössä se siis aiheuttaa nopeammin asiakkaalle “selvisin siitä” kokemuksen kuin ilman sitä.
Eräs sovellus missä EMDR:llä neutralisoidaan ns. positiivisia tuntemuksia, ovat riippuvuudet. Niissä voidaan neutralisoida haitallisen riippuvuuden aiheuttamaa myönteistä tunne- ja kehollista kokemusta. Minulla on siitä esim. peliriippuvaisten osalta hyviä kliinisiä kokemuksia. Tällöin luonnollisesti asiakkaan pitää olla valmis haluamaan riippuvuudesta eroon.