Tuomarit ympäri maailmaa käyttävät kaapua (ns. toogaa), miksi näin ei ole Suomessa?
Perjantai 1.3.2019 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Kirkon, puolustusvoimien, poliisin ja pelastustoimen palveluksessa olevat henkilöt käyttävät virkapukua. Myös lääkärit ja apteekkarit, samoin kuin lentokapteenit ja -emännät käyttävät ammattipukua, vaikka työtehtävät sinänsä eivät sitä heiltä edellytä. Oikeuden alalla tuomarin tooga, tai kansanomaisemmin kaapu, on käytössä lähes kaikissa Euroopan maissa (mm. Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa, Benelux-maissa, Ranskassa, Sveitsissä, Iso-Britanniassa, Venäjällä, Ukrainassa, Puolassa, Kroatiassa, Virossa, Italiassa, Skotlannissa ja Irlannissa). Myös kansainvälisissä tuomioistuimissa tuomarit käyttävät toogaa. Tuomarin ammattipukeutuminen on tiettävästi satoja vuosia vanha perinne ja juontaa juurensa 1600-luvun Iso-Britanniaan. Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi Ruotsissa ja Suomessa tuomarit eivät käytä toogaa?
Virka- tai ammattipuku toimii sosiaalisena vihjeenä, ikään kuin oikotienä siihen, että ihmiset voivat tehdä päätelmiä toistensa statuksesta, ryhmään kuulumisesta, auktoriteetista, vallasta ja ammatista. Sosiaalisissa suhteissa ensivaikutelma luodaan osittain pukeutumisen perusteella. Havainnoitsija liittää tällöin usein havaitsemaansa henkilöön tiedostamattaan kyseiseen ammattiryhmään liittyvät stereotypiansa. Ammattipukuun pukeutuminen viestii myös tiettyyn fyysiseen ympäristöön kuulumisesta: lääkärin takkiin pukeutunut henkilö ei sairaalan leikkaussalissa herätä ihmetystä siten kuin siviilivaatteisiin pukeutunut henkilö tekisi. Ammattipuku viestii myös vallasta ja auktoriteetista.
Ammattipukeutumisen merkitystä on psykologian alalla tutkittu sekä puvun käyttäjän että sen havaitsijan näkökulmasta. Tutkimus on osoittanut ammattipukeutumisen olevan yhteydessä ammatti-identiteettiin, -ylpeyteen ja itseluottamukseen. Pukeutuminen ammattipukuun merkitsee tiettyyn ammattirooliin astumista ja voi toimia myös muistutuksena siitä, että ammattirooliin liittyvien kognitiivisten skeemojen eli mielen sisäisten muistirakenteiden tulee käynnistyä.
Ammattipukeutumisen havaitsemisen näkökulmasta erityisen paljon huomiota on saanut poliisin virkapuku, joka ensimmäisen kerran otettiin käyttöön vuonna 1829 Lontoossa. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan useiden eri ammattialojen ammattipukujen herättämiä tunteita. Poliisin virkapukuun liitettiin systemaattisesti turvallisuuden tunne. Leonard Bickmanin kokeessa puolestaan tutkittiin, miten ammattipukeutuminen vaikuttaa ihmisten tottelevaisuuteen. Hän pyysi osanottajia lähestymään kadulla bussipysäkillä seisovia ihmisiä kolmessa eri asussa: maitomieheksi tai poliisiksi pukeutuneena tai siviilivaatteissa. Henkilön tehtävänä oli pyytää kadulla seisovaa ihmistä joko nostamaan kadulla olevan kassi, siirtymään muualle seisomaan tai antamaan rahaa. Poliisin ammattipuku sai aikaan tottelevaisuutta 89 %:ssa tapauksia, maitomiehen puku 57 %:ssa ja siviilipuku 33 %:ssa tapauksia. Poliisiasun vaikutus ulottui myös tilanteisiin, joissa henkilö oli jo poistunut paikalta. Durkin ja Jefferyn tutkimuksessa puolestaan tutkittiin lasten poliisin ammattiin liittyviä uskomuksia ja ulkoasua ja osoitettiin, että lapset liittävät poliisin oikeuden pidättää henkilö vahvasti poliisin ulkoasuun.
Ammattipukeutumisen ja tottelevaisuuden välistä yhteyttä tutkittiin myös klassikoksi muodostuneessa Stanley Milgramin tottelevaisuutta ja auktoriteettiuskoa mittaavassa ns. sähköshokkikokeessa, jonka tausta puolestaan on SS-everstiluutnantti Otto Adolf Eichmannin oikeudenkäynnissä israelilaisessa tuomioistuimessa. Eichmannin todistus siitä, että hän vain totteli käskyjä ja pyrki täyttämään velvollisuutensa, herätti Harvardin yliopistoprofessori Milgramin mielenkiinnon. Tutkimuksessa koehenkilöille kerrottiin, että he osallistuvat tutkimukseen, jossa tutkitaan rangaistuksen vaikutusta oppimiseen. Heidät ”arvottiin” tutkimuksessa kahden henkilön joukosta aina opettajan rooliin. Kun valekoehenkilönä toiminut ”oppilas” vastaisi muistitehtävään väärin, tuli opettajina toimivien koehenkilön antaa tälle rangaistukseksi sähköisku, jonka voimakkuutta asteittain korotettiin. Koetilanne luotiin siten, että koehenkilöt luulivat oppilaan olevan viereisessä huoneessa, kun tosiasiallisesti uhrin vaikerointi, vaatimukset kokeen keskeyttämisestä ja huoneesta ulospääsystä, sekä lopulta uhrin vaikeneminen, tulivat nauhalta. Kun kokeeseen osallistuneet koehenkilöt epäröivät sähköiskujen antamista ja halusivat lopettaa, kokeenjohtaja kehotti heitä neljällä eri käskymuodolla jatkamaan. Ammattipukeutumisen näkökulmasta mielenkiintoista on se, että tutkimuksen ensimmäisessä osassa kokeenjohtaja käytti laborantin asua. Tässä tilanteessa koehenkilöistä 65 prosenttia antoi yli 300 voltin eli käytännössä kuolettavan sähköshokin. Myöhemmin koeasetelmaa muutettiin siten, että kesken kokeen kokeenjohtajalle tuli menoa ja toinen, siviiliasuinen avustaja astui kokeenjohtajan tilalle. Tällöin niiden ihmisten osuus, jotka tottelivat käskyjä, laski 20 prosenttiin.
Tutkimuksen ohessa käytännön elämä on lisännyt ymmärrystä lainvalvontaviranomaisen ammattiasun merkityksestä ja osoittanut, ettei se, millaista virka-asua poliisi käyttää, ole yhdentekevää. Vuonna 1969 Kalifornian Menlo Parkissa uusi poliisijohtaja pyrki parantamaan poliisin ja yhteisön välejä ja määräsi poliisit luopumaan perinteisen laivastonsinisen univormun käytöstä. Tilalle otettiin käyttöön uutena ammattipukuna metsänvihreä pikkutakki, valkoinen kauluspaita ja musta solmio, joka asuna muistutti huomattavasti sen ajan yhdysvaltalaista yliopistopukeutumista. Ajan myötä poliisissa kuitenkin koettiin, etteivät uudet asut herättäneet kansalaisten kunnioitusta tai edistäneet tottelevaisuutta, ja näin ollen vuonna 1977 Menlo Parkin poliisi palasi takaisin vanhantyyppisiin univormuihin. Poliisiin kohdistuneiden pahoinpitelyiden tilastot uuden asukokonaisuuden ajalta osoittivat, että ne olivat lähes kaksikertaistuneet asun vaihdon myötä, mutta vähenivät merkitsevästi vanhanlaiseen asuun palautumisen myötä.
Kanadalainen poliittinen pilapiirtäjä J.J. McCullough on kerännyt nettisivuilleen kokoelman tuomarin toogista eri maissa (kts. http://jjmccullough.com/judges.htm). Monet toogista ovat mustia, mutta niissä voi olla myös väritehosteita. Musta värinä on perusteltu, koska ihmiset liittävät mustan väriin usein vahvuuteen ja voimaan. Toiseksi suosituin tuomarin toogan väri maailmalla on punainen. Joissakin maissa, kuten Meksikossa, toogaa käytetään vain hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa.
Suomessa hallintotuomioistuinpäivillä vuonna 2015 silloinen EU:n tuomioistuimen julkisasiamies ja hiljattain Euroopan unionin tuomioistuimeen nimitetty korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvos Niilo Jääskinen valaisi EU-tuomioistuimen ja Suomen oikeudenkäyntimenettelyn eroja muistuttamalla siitä, että suomalainen oikeudenkäyntimenettely on kansanomaista, siinä missä Euroopassa oikeudenkäyntimenettelyä leimaa vuosisatainen auktoritatiivisuutta ja arvokkuutta korostava oikeuskulttuurinen perinne. Toogan käytöstä Suomessa Jääskinen totesi: ”Suomessa presidentti Yrjö Hakulisen Helsingin hovioikeuden perustamisen yhteydessä ajama ajatus tuomarin toogasta ei saanut ilmaa siipiensä alle. Unohduksiin on myös jäänyt kihlakunnantuomari Väinö Voipion Lakimies-artikkeli 50-luvun alusta. Hän osoitti siinä, että Senaatin virkapukuohjesääntöä ei ole koskaan kumottu. Tästä huolimatta oikeusneuvokset ja hallintoneuvokset eivät tepastele vihreästä sametista kultaisin punoksin olevassa frakissa. EU-tuomioistuimessa sen sijaan olen ainoastaan kerran osallistunut lainkäyttöön siviilivaatteissa. Tämä on tapana täytäntöönpanokieltoihin liittyvissä asianosaisten kuulemisissa, ei koskaan muutoin.” lähde
Sosiaalipsykologinen tutkimus ja käytännön elämä ovat osoittaneet, että ihmisen ammattipukeutumisella on huomattava psykologinen vaikutus niihin, jotka havaitsevat sen. Lainvalvontaviranomaisten osalta se lisää ihmisten tottelevaisuutta ja uskoa auktoriteettiin. Mikäli oikeudenkäyntimenettelyllä halutaan herättää luottamusta, auktoritatiivisuutta ja arvokkuutta, puoltaa sosiaalipsykologinen tutkimus ja tieto ihmisen havaintotoiminnasta ja auktoriteettiuskosta toogan käyttöä. Tällä hetkellä Suomessa oikeussaliin astuva henkilö voi tehdä päätelmän siellä istuvien oikeuden jäsenten roolista vain, jos hän tietää, että käräjäsihteeri istuu yleensä vasemmassa reunassa ja puheenjohtaja keskellä ja mahdolliset muut tuomarit hänen sivuillaan. Pukeutuminen suomalaisessa tuomioistuimessa ei kerro tuomioistuimen jäsenten roolia, viesti vallasta tai auktoriteetista, eikä se myöskään ole omiaan itsenäisenä ärsykkeenä herättämään esimerkiksi rikosasian asianomistajassa turvallisuuden tunnetta.
Tiedossani ei toistaiseksi ole, miten suomalaiset tuomarit suhtautuisivat ajatukseen toogan käytöstä. Tätä tekstiä varten haastattelin kahta Espanjan tuomioistuimissa aikanaan tuomarina toiminutta espanjalaista henkilöä, joilla on kokemusta toogan käytöstä. Kumpikin piti toogaa tärkeänä siksi, että se osoittaa tuomioistuimessa henkilön roolin ja toimii ulkoisena signaalina auktoriteetista. Kumpikin koki toogan käytön olevan myös yhteydessä tuomarin ammatti-identiteettiin, -ylpeyteen ja itseluottamukseen. Erityisen tärkeä merkitys itsetunnon kohottajana toogan käytöllä koettiin olevan nuorille naistuomareille. Toisen haastattelemani henkilön, Maria Jose Jorques Puigin, kanssa otimme tätä tekstiä varten kaksi valokuvaa, joissa toisessa hänellä on päällään tuomarin tooga (kuva 1) ja toisessa siviilivaatteet (kuva 2). Näin lukija voi itse arvioida, kummassa ulkoasussa on enemmän oikeudenkäyntimenettelyn auktoritatiivisuutta, luottamusta, professionalismia tai arvokkuutta.
Kuva 1
Kuva 2
Tuomioistuimessa rikosasioissa tuomarin eli auktoriteetin puoleen käännytään asianomistajan näkökulmasta avun hakemisen tarkoituksessa. Syytetyn näkökulmasta tuomioistuimessa ollaan rankaisemisen ja rikosoikeudellisen seuraamuksen tarkoituksessa. Kummassakin tapauksessa auktoriteettiasemassa olevaan tuomariin liittyy odotuksia uskottavuudesta ja luottamuksesta. Samoin on siiviili- ja hallintoasioissa. Ammattipukeutuminen on osa tätä uskottavuutta ja luottamusta ja tärkeä osa ulkomailla olevien tuomioistuinten harjoittamaa vaikutelmanluontia.
Lähteet
Bickman, L. (1974). The social power of a uniform. Journal of Applied Social Psychology, 4(1), 47-61.
Durkin, K., & Jeffery, L. (2000). The salience of the uniform in young children’s perception of police status. Legal and Criminological Psychology, 5(1), 47-55.
Milgram, S. (1963). Behavioral study of obedience. The Journal of Abnormal and Social Psychology, 67(4), 371.