Ositus, eli avioliiton päättyessä tehtävä omaisuuden jako, tulee eteen usein suurten elämänmuutosten keskellä, jolloin juridisen asiakirjan laatiminen ja omaisuuden jaon miettiminen on harvemmin ensimmäisenä asiana mielessä. Arkisten asioiden hoitaminen ja tunteiden käsittely vie todennäköisesti suurimman osan ajasta ja voimavaroista, jolloin koko ositus ja osituskirja saattaa jäädä tekemättä. Ositus saatetaan myös kokea tarpeettomaksi tilanteissa, joissa avioliiton kummallakaan osapuolella ei ole ollut merkittäviä varoja. Ositus ei kuitenkaan missään tilanteessa ole tarpeeton, sillä sen oikeusvaikutukset saattavat ulottua yllättäviin tilanteisiin ja pidemmälle tulevaisuuteen kuin ensi alkuun ajattelisi.
Ositus toimitetaan avioliiton purkautuessa joko avioeron taikka puolison kuoleman vuoksi. Avioeron yhteydessä ositusperusteen syntyhetkeksi katsotaan avioerohakemuksen vireilletulopäivä, jolloin jompikumpi puolisoista tai puolisot yhdessä hakevat avioeroa. Mikäli avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, ositusperusteen syntyhetkeksi katsotaan kuolinpäivä. Vaikka ositus voidaan, ja kenties kannattaisikin, toimittaa pikimmiten ositusperusteen synnyttyä, käytäntö on varsin kirjavaa, eikä ositukseen välttämättä ryhdytä laisinkaan. Ajan kuluminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa osituksen toimittaminen painuu kokonaan unohduksiin.
Avioliittolaissa ei olekaan säädetty erillistä määräaikaa ositusvaateen esittämiseen. Helsingin hovioikeus antoi kuitenkin toukokuussa 2020 ratkaisun, joka vahvisti oikeuskirjallisuudessa esitetyn näkemyksen siitä, että ositusvaateen menettäminen voi painavilla perusteilla olla ajan kulumisen ja passiivisuuden vuoksi mahdollista (Helsingin HO 8.5.2020 nro 662). Käytännössä tämä on kuitenkin hyvin korkean kynnyksen takana. Entinen puoliso voikin esittää vaateen vielä vuosienkin päästä, vaikka itselle ero ja yhteinen talous tuntuisikin kaukaiselta historialta.
Usein ositus saatetaan jättää toimittamatta myös tarkoituksella. Ositus saatetaan jättää toimittamatta siitä syystä, että puolisoilla on ollut voimassa oleva avioehtosopimus. Avioehtosopimus on oikeustoimi, jolla joko osa tai koko omaisuus määrätään avio-oikeuden ulkopuolelle. Tällöin kyseeseen tulee lähtökohtaisesti omaisuuden erottelu, josta myös laaditaan oma erottelukirjansa. Kokonaan avio-oikeuden poissulkeva avioehtosopimuskaan ei välttämättä johda siihen, että osapuolet pitäisivät ainoastaan oman omaisuutensa, vaan ositusta voidaan sovitella. Tästä hyvänä esimerkkinä on hovioikeuden elokuussa 2020 antama ratkaisu, jossa avioehtosopimuksen noudattaminen sellaisenaan olisi johtanut kohtuuttomaan lopputulokseen ottaen huomioon avioliiton kesto sekä puolisoiden panostus- ja tarveperusteet (Itä-Suomen HO 15.9.2020 nro 449, dnro S 20/223).
Toinen yleinen tilanne on se, että puolisoilla ei ole ollut merkittävää omaisuutta, eikä ositusta pidetä tarpeellisena. Tällöin sovitaan usein suullisesti, että kumpikin vastaa omista veloistaan ja saa omissa nimissään olleen omaisuuden. Käytännössä myös suullisesti sovittu ja reaalisesti hoidettu ositus on pätevä, mutta tämä voi johtaa epäselviin tilanteisiin tulevaisuudessa. Esimerkiksi perunkirjoituksen yhteydessä saattaa ilmetä epäselvyyttä osituksen toimittamisesta, mikäli osituskirja puuttuu. Vaikka kyse olisi yli 20 vuoden takaisesta avioliitosta, dokumentin puuttuminen voi johtaa laajaankin selvitystyöhön. Mikäli selviää, että avioliiton jälkeen ei ole tehty ositusta, niin entinen aviopuoliso katsotaan kuolinpesän osakkaaksi. Tällainen tilanne voi mutkistaa perunkirjoituksen hoitamista ja mahdollistaa myös entisen aviopuolison vaatimusten esittämisen, vaikka avioliitosta ja erosta olisi jo yli vuosikymmen aikaa.
Osituksen toimittamatta jättämiseen liittyvät ongelmat saattavat olla myös hyvin kauaskantoisia. Tällaisiin ongelmiin törmätään usein toiseksi kuolleen puolison perunkirjoitusta tehtäessä. Yllättävän usein käy siten, että ensiksi kuolleen puolison perukirjassa on vedottu lesken osalta avioliittolain mukaiseen tasinkoprivilegiin, jolloin leski ei luovuta jäämistöosituksessa tasinkoa perillisille, mutta ositusta ei kuitenkaan ole toimitettu ennen lesken kuolemaa. Tällaisessa tilanteessa lesken tasinkoetuoikeus ei realisoidu lainkaan. Tilanne muodostuu sekä verotuksen että perinnönjaon kannalta ongelmalliseksi.
Edellä kuvatut tilanteet ovat vain osa niistä ongelmallisista tilanteista, joihin voi törmätä osituksen toimittamatta jättämisen vuoksi. On varsin inhimillistä, että eron tai puolison menehtymisen hetkellä juridisten asiakirjojen laatiminen ja tulevaisuuteen liittyvien skenaarioiden pohtiminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Tällaisissa tilanteissa toimistomme juristien tehtävänä onkin avustaa osituksen toimittamisessa siten, että asiakkaamme voi keskittyä omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin osituskirjan laatimisen sijaan. Arjen pyörittäminen ja muiden käytännön asioiden hoitaminen on jo muutenkin tavanomaista kuormittavampaa muuttuvissa elämäntilanteissa, joten yhteydenotto oikeudelliseen avustajaan voi omalta osaltaan vähentää tilanteen kuormittavuutta ja edistää omaa jaksamista.