Avoliitto on yhä suositumpi tapa elää parisuhteessa ilman avioliiton muodollisia sitoumuksia. Monille avoliitto tuntuu luontevalta vaihtoehdolta, mutta on hyvä tiedostaa, että avopuolison oikeudellinen asema on huomattavasti heikompi kuin aviopuolison, vaikka arjessa tämä ero ei ehkä tunnukaan merkittävältä.
Vuonna 2011 voimaan tullut laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, eli avoliittolaki, toi avoliitot ensimmäistä kertaa perhevarallisuusoikeudellisen sääntelyn piiriin Suomessa. Tämä laki tulee kuitenkin sovellettavaksi vasta silloin, kun avoliitto päättyy – olipa syynä ero tai avopuolison kuolema. Laki koskee vain tiettyjä avoliittoja: avopuolisoiden on täytynyt asua yhdessä vähintään viisi vuotta, tai heillä tulee olla yhteinen lapsi tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Sen lisäksi heillä tulee olla yhteinen talous. Kaikki yhdessä asuvat pariskunnat eivät näin ollen kuulu avoliittolain soveltamisalan piiriin ja lain tarkoittama avoliiton käsite poikkeaa maallikon ymmärtämästä avoliittokäsitteestä.
Avoliittolaki perustuu siihen, että avopuolisoiden omaisuus on erillistä. Tämä tarkoittaa sitä, että avopuolisoilla ei ole oikeutta toistensa omaisuuteen samalla tavalla kuin aviopuolisoilla. Avoliiton aikana ei ole velvollisuutta selvittää varallisuussuhteita, ja omaisuuden jaossa avoliiton päättyessä lähtökohtana on, että kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa. Tämä saattaa tuntua reilulta, mutta jos yhteinen omaisuus on hankittu vain toisen puolison nimiin, voi omaisuuden jakaminen aiheuttaa yllätyksiä.
Juuri tällaisia tilanteita varten avoliittolaissa on hyvitysjärjestelmä. Jos omaisuuden erottelu pelkkien omistussuhteiden perusteella ei tunnu oikeudenmukaiselta ja toinen osapuoli saisi toisen kustannuksella itselleen perusteetonta etua, voi toisella avopuolisolla olla mahdollisuus hyvitykseen yhteistalouteen antamansa panoksen perusteella. Annetusta panoksesta saatava hyvitys voidaan maksaa rahana tai muina varoina, ja sen tarkoituksena on tasapainottaa omaisuuden jakoa osapuolten välillä.
Annettu panos voi olla esim. työpanos tai rahallinen panos yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi. Oikeuskäytännössä työpanokseksi on katsottu mm. toisen avopuolison omaisuuteen kohdistunut huomattava rakennus- tai korjauspanos, mistä avopuolisolla ei ole ollut oikeutta saada työpalkkaa. Työpanos voi olla myös pitkäaikainen kotona tehtävä hoivatyö avopuolison hyväksi sekä tietyin edellytyksin jopa kotityön muodossa annettu panos silloin, kun se on ollut merkittävän pitkäkestoista ja yksipuolista.
Avoliittolain säännökset ovat suurelta osin tahdonvaltaisia, mikä tarkoittaa sitä, että avopuolisot voivat sopia omaisuuden jaosta ja varallisuussuhteiden purkamisesta haluamallaan tavalla. Tämä koskee myös hyvitysjärjestelmää. Mitä enemmän asioista on sovittu etukäteen, sitä helpompaa omaisuuden ja varallisuuden jako on avoliiton päättyessä. Vaikka avoliiton aikana omistussuhteet eivät ehkä tunnu merkityksellisiltä, voivat ne avoliiton päättyessä nousta tärkeiksi.
Avoliittoon liittyvissä varallisuuskysymyksissä on hyvä olla tietoinen omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Näin voi varmistaa sen, että tulevaisuus on turvattu, tapahtui elämässä mitä tahansa.