Perjantai 22.11.2019 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Yhdysvaltojen johtavien psykiatrian alan asiantuntijoiden toimesta narsistiseksi luonnehdittu presidentti Trump on viime viikkoina hämmästyttänyt sillä, miten hän reagoi häntä koskevaan virkarikostutkintaan. Kuten presidentti Trumpin tapauksessa yleensä muutoinkin, myös tässä tilanteessa olemme jonkin aivan uuden ja normaalista poikkeavan äärellä.
20 vuotta sitten salasuhdekohun takia virkarikostutkinnan kohteeksi joutunut Bill Clinton palkkasi monihenkisen ja toiminnaltaan tarkoin kontrolloidun lakimies- ja viestintätiimin hoitamaan tiedotus- ja suhdetoimintaa. Tiimin keskeisin tehtävä oli luoda ja ylläpitää vaikutelmaa siitä, että presidentti jatkaa niiden tehtävien suorittamista, mihin kansa oli hänet valinnut. Tämä strategia oli tietoisesti valittu, koska edellisen kerran syytteessä olleen presidentti Nixonin uran oli kansalaisten mielestä kaatanut se, että Nixon oli puhunut syytteestä julkisesti hyvin paljon.
Rikossyytekäsittelyissä, joita käsitellään julkisuudessa, sosiaalisen vaikutelmanluonnin strategialla on keskeinen merkitys henkilön maineen ja tulevaisuuden kannalta. Tietoinen, strateginen kuvaus itsestä katuvana ja anteeksipyytävänä henkilönä ei aina johda siihen tavoitteeseen, johon sillä yleensä pyritään, eli suuren yleisön anteeksiantoon ja asian unohtumiseen.
Valkoisen talon neuvonantaja Kellyanne Conway on todennut presidentin virkarikossyytteestä ja mahdollisen viestinnästä vastaavan asiantuntijatiimin perustamisesta, että se olisi ylireagointia. Kun huomioidaan, miten vilkkaasti ovi on käynyt valkoisessa talossa viime vuosina, on todennäköistä, että ajatus siitä, että presidentti antaisi kohtaloansa kenenkään ulkopuolisen käsiin, on lähtökohtaisesti väärä.
Narsismiin ja johtajuuteen kuuluu se, ettei ulkopuolisiin luoteta, ja ainakaan he eivät osaa hoitaa asioita niin hyvin kuin johtaja itse. Myös tässä tapauksessa tyylilleen uskollisena presidentti on hoitanut tiedottamisen itse, twiitaten esimerkiksi toissa lauantaina 82 kertaa. Viestinnässään presidentti kiistää tosiasioita, hyökkää tutkintaa tekeviä henkilöitä ja todistajia vastaan ja syyttää heitä noitavainosta. Tämänpäiväisen SCHIFFS”FACT” WITNESSES -twiittinsä yhteyteen hän on julkaissut videon, johon on leikattu pätkiä kongressin kuulemistilaisuuksista todistajien lausumista kohdista, joissa he sanovat ”I believe” ja edeten ”I have no awareness”, ”I don’t know” ja ”I assumed that…” -lausumiin. Viime viikolla presidentti twiittasi myös kesken Yhdysvaltain entisen Ukrainan-suurlähettiläs Marie Yovanovitchin julkisen kuulemisen ”Kaikkialla, minne Marie Yovanovitch meni, asiat menivät pieleen. Hän aloitti Somaliasta, miten se sujui? Pikakelataan Ukrainaan, missä maan uusi presidentti puhui hänestä kielteiseen sävyyn toisessa puhelinkeskustelussa kanssani.” Vaikutelmanluonnin strategiana presidentillä vaikuttaisi olevan pyrkimys kontrolloida ennen kaikkea sitä, mitä ihmiset ajattelevat jutun todistajista, eikä niinkään se, mitä ihmiset ajattelevat hänestä.
Presidentti Trumpin käyttäytymistä virkarikostutkinnan yhteydessä on mielenkiintoista tarkastella narsismin ja johtajuuden psykologiasta käsin. Narsismissa on kyse minuuden kokemiseen liittyvästä psykologiasta ja itsetunnon säätelyn ongelmasta eli siitä, millaiseksi ihminen itsensä kokee, ja missä määrin hän tarvitsee muita ihmisiä siihen, että hän ylläpitää itsestään myönteistä kokemusta. Presidentti Trumpin julkinen hyökkäys todistajia vastaan palvelee tätä tarkoitusta. Jos jutun todistajat saadaan vaikuttamaan typeriltä ja osaamattomilta, niin itseen liittyvä mielikuva säilyy myönteisempänä. Käyttäytymisen tasolla narsismiin ja johtajuuteen on liitetty muun muassa herkkyys syyttää virheistä muita ihmisiä, yliherkkyys kritiikille, vaikea ohjattavuus, epärealistisen suuri usko omiin menestymisen mahdollisuuksiin ja huono harkintakyky. Presidentti Trumpin käyttäytyminen ilmentää tätä hyvin.
Psykologian alan tutkimuksissa johtajan narsistisuus on liitetty epäeettiseen ja rikolliseen käyttäytymiseen muun muassa yrityksen taloudenhoidossa. Narsismiin liittyvien työssä ilmenevien väärinkäytösten ajatellaan selittyvän narsismiin liittyvän oikeutuksen kokemuksen, empatiapuutteen sekä itsekkyyden kautta. Charles O’Reillyn, Bernadette Doerrin ja Jennifer Chatmanin Stanfordin yliopistossa tekemässä tutkimuksessa selvitettiin johtajan narsismin ja väärinkäytösten yhteyttä ja osoitettiin, että narsististen henkilöiden johtamat yritykset joutuivat muita useammin osallisiksi oikeusprosesseihin ja niissä he olivat muita haluttomampia sopimusratkaisuun, vaikka riski jutun häviämiseen oli suuri. Vuonna 2007 USA Today -lehti raportoi Trumpin ja hänen liiketoimintansa olleen osallisena kolmen vuosikymmenen aikana yli 3500 oikeustapauksessa. Kaikkivoipaisuuttaan Trump on todennut, ettei hän koskaan sovittele oikeusriitoja, vaikka tosiasiassa USA Today -lehden mukaan sovintoon on päädytty ainakin 100 tapauksessa.
Tulevaisuus näyttää, mitkä ovat virkarikossyytetutkinnan seuraukset presidentti Trumpille. Mielenkiintoista tulee olemaan myös se, onko hän tutkinnan aikana syyllistynyt virkarikoksiin. Narsismiin liittyvä liiallinen itsevarmuus, haluttomuus ottaa riskejä ja toisaalta suurempi riskienottokyky sekä usein uhan alla korostunut vihamielisyys ja kilpailullisuus voivat johtaa siihen, että henkilö juuri uhattuna ollessaan tekee kohtalokkaan virheen.
Lähteet
Lee, B. (2017). The dangerous case of Donald Trump: 27 psychiatrist and mental health experts assess a president. New York: Thomas Dunne Books.
O’Reilly III, C.A., Doerr, B., Chatman, J.A. (2018). “See You in Court”: How CEO narcissism increases firms’ vulnerability to lawsuits. The Leadership Quarterly 29(3), 365-378.
Penzenstadler, N., & Page, S. (2016). Exclusive: Trump’s 3,500 lawsuits unprecedented for a presidential nominee. USA Today. https://eu.usatoday.com/story/news/%20politics/elections/2016/06/01/donald-trump-lawsuits-legal-battles/84995854/