Pia Puolakka, oikeuspsykologi, PsyJuridica
Psykologeilta pyydetään usein apua lapsen huoltajuuteen ja tapaamisiin liittyvissä kiistoissa. Tilanne on usein ammattieettisesti haastava, sillä psykologin on pysyttävä tilanteissa puolueettomana asiantuntijana kuullen tasapuolisesti kaikkia osapuolia. Psykologin on arvioitava näissä tilanteissa ennen kaikkea lapsen etua, lapsen etua psykologisesta näkökulmasta, ja hankittava riittävän laajasti tietoa niin lapselta kuin tämän vanhemmilta. Psykologi arvioi tällöin mm. lapsen kehitystasoa, lapsen mielipidettä ja toiveita sopivasta ratkaisusta, lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen toimivuutta, vanhempien kasvatus- ja yhteistyötaitoja sekä erilaisia sosioekonomisia ja muita resursseja tarjota lapselle tämän kehitystä tukeva kasvuympäristö. Erityistä ammattitaitoa vaatiikin juuri lapsen kuuleminen huoltoriidoissa.
Selvityksen tekemiseksi psykologilla on oltava riittävä ammattitaito, mikä tarkoittaa huoltoriitatapauksissa kasvatus- ja perheneuvonnan erikoistumiskoulutusta tai muuta vastaavaa perehtyneisyyttä kehityspsykologiaan ja perheiden dynamiikkaan sekä tietämystä avo- ja avioeroprosesseista. Selvitykseen voi ryhtyä vain molempien aikuisosapuolten tai kiistan selvittelyyn valtuutettujen sosiaali- ja oikeusviranomaisten pyynnöstä. Usein selvitys edellyttää moniammatillista tiimityöskentelyä, ja usean asiantuntijan tutkimustulosten ja näkemysten yhdistämistä luotettavan ja puolueettoman kokonaiskuvan muodostamiseksi. Psykologin on tehtävä selvitys siten, että hänellä on ensikäden tietona saatua eli omiin tutkimuksiin ja haastatteluihin perustuvaa tietoa kaikkien asianosaisten näkökulmista. Psykologi ei siis voi muodostaa selvitystä pelkkien paperitietojen tai vain toisen aikuisosapuolen (ts. toisen vanhemman) kuulemisen perusteella. Selvitystä tehdessä psykologi noudattaa Suomen Psykologiliiton ammattieettisiä periaatteita ja muita liiton antamia suosituksia huoltoriitojen selvittämiseen liittyen.
Lähde: Psykologiliitto – Psykologi ja huoltajuusriidat