Perjantai 7.9.2018 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Viime vuosina käsitteellä ”rakkaushuijaus” on viitattu nettipetoksiin eli tilanteeseen, jossa internetdeittailussa toinen osapuoli on teeskennellyt rakastunutta ja siten pyrkinyt hyötymään taloudellisesti ”rakkautensa” kohteesta. Itse olen törmännyt käsitteen osalta myös tilanteisiin, joissa henkilö kertoo olleensa työyhteisössään intiimissä suhteessa henkilöön, josta sittemmin on paljastunut, että hänellä on puoliso ja liuta entisiä tai nykyisiä intiimejä kumppaneita samassa työyhteisössä.
Samoin kuin nettipetoksissa, nämäkin suhteet ovat yleensä alkaneet vaaleanpunaisten lasien sumentamana. Kaikki tiedossani olevat tapaukset käsittävät naisen, joka kokee tulleensa huijatuksi, ja miehen, joka on elänyt ainakin suhteeseen huijatun naisen näkökulmasta kaksoistodellisuutta. Suhteen alussa ihastuminen on usein perustunut ammatilliseen yhteistyöhön ja siihen, että rakkaushuijauksen kohde on arvostanut huijaria ammatillisesti ja pitänyt tätä esimerkiksi aikaansaavana, viisaana, luottamusta herättävänä, järkevänä ja työyhteisön arvostusta nauttivana. Suhde on voinut olla työssä näkyvää, mutta yleisempää on, että se tapahtuu kollegoilta salassa. Tyypillisesti nainen on suhteen alussa itse ollut epätyydyttävässä parisuhteessa tai eroamassa. Monelle naiselle huijarin ihailu on toiminut psyykkisenä lääkkeenä kolhitulle egolle ja yksinäisyyden kokemukselle.
Joillekin ihmisille kaksoistodellisuus on arkea. Tapaamani kaksoistodellisuutta elävät ja rakkaushuijaukseen syyllistyneet henkilöt eivät ole kokeneet sen herättävän heissä syyllisyyttä tai häpeää. Heidän on ollut ilmeisen vaikeaa kokea myötätuntoa niitä kohtaan, joita he ovat huijanneet tai hyväksikäyttäneet. Valehteleminen sinänsä ei ole tällaisille ihmisille vaikeata. Yleensä käyttäytymistä suhteessa on säädellyt voimakas seksuaalinen side huijauksen kohteeseen ja seksiriippuvuus. Tästä johtuen kohde on voinut vaihtua hyvinkin nopeasti tai heitä on voinut olla samanaikaisesti useita. Keskeinen näiden henkilöiden temperamenttia luonnehtiva piirre on elämyshakuisuus. Elämyshakuinen ihminen janoaa uusia, erilaisia ja intensiivisiä kokemuksia tai tuntemuksia, eikä hän epäröi ottaa taloudellisia, fyysisiä tai sosiaalisia riskejä saavuttaakseen tavoitteensa. Rakkaushuijarin käyttäytymistä voi ajaa myös voimakas tarve kokea itsensä hyväksytyksi ja halutuksi muiden itselle tarjoamien mielikuvien kautta. Lapsuuden kiintymyssuhteissa on usein puutteita. Kun aikuisena jatkuvasti onnistuu kaatamaan työyhteisön naisia sänkyyn, voi kokea itsensä tosimieheksi ja paremmaksi ainakin muihin työyhteisön miehiin verrattuna. Joissakin tapauksissa rakkaushuijari on valinnut kohteekseen nimenomaan parisuhteessa eläviä työyhteisön naisia saadakseen itse suuremman tyydytyksen varatun naisen viettelemisestä. He ovat ikään kuin suurempia saaliita. Jatkuvaa pariutumiskäyttäytymistään nämä ihmiset usein selittävät pakonomaisena tarpeena. Toisilta ihmisiltä ja erityisesti puolisoilta he toivovat avarakatseisuutta.
Samoin kuin nettihuijauksissa, myös työyhteisöissä rakkaushuijaus on luonnehdittavissa ihmisen, tässä tapauksessa kollegan, syvimmillä tunteilla leikkimiseksi. Monissa tapauksissa huijauksen kohteeksi joutuneen henkilön oma elämä menee sekaisin ja hän päätyy esimerkiksi eroamaan toivoessaan parisuhteensa huijarin kanssa jatkuvan, ennen kuin huijaus myöhemmin paljastuu. Tällainen usein avoimestikin ilmaistu toive suhteen ns. seuraavasta askeleesta saa rakkaushuijarin yleensä perääntymään eikä ole poikkeuksellista, että hänen kaksoiselämänsä tällaisessa tilanteessa paljastuu.
Rakkaushuijauksen kohteeksi joutuminen tyypillisesti traumatisoi ihmistä. Rakkaus ja intiimi suhde toiseen henkilöön työyhteisössä sisältää luottamusta, uskoa, toivoa ja sitoutumista. Huijauksen paljastuminen aiheuttaa uhrille post-traumaattisen stressireaktion oireita kuten unettomuutta, keskittymisvaikeuksia, välttämiskäyttäytymistä, yliherkkyyttä ja epäluottamusta toisiin ihmisiin ja se voi johtaa masennukseen. Uskoisin, että moni jää töistä sairaslomalle. Tiedän joitakin, jotka ovat vaihtaneet asian johdosta työpaikkaa kamppailtuaan sitä ennen pettymyksen, epäuskon, ja tilanteen synnyttämien vihan tunteiden kanssa.
Työpsykologian ja juridiikan näkökulmasta rakkaushuijaus työyhteisössä on vaikea asia. Esimiehen kynnys puuttua työntekijöiden henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhteisiin on korkea. Rakkaushuijaukset, kuten muutkaan työntekijöiden parisuhdeasiat, eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa työhön ja sen tekemiseen. Työnantajalla pitäisi olla asiassa omakin intressi, jos tilanne on esimerkiksi johtanut työntekijöiden sairaslomiin ja irtisanoutumisiin.
Toimistoamme aikanaan konsultoinut rakkaushuijauksen kohteeksi joutunut nainen toivoi sitä, että työyhteisön naiset tulisivat tietoiseksi miehen petollisesta ja huijaavasta käyttäytymisestä ja osaisivat suojella itseään häneltä. Hän oli huijausketjussa nainen numero neljä. Hän kantoi vastuuta siitä, ettei kenellekään toiselle kävisi kuten hänelle. En voinut suositella häntä kirjoittamaan avoimesti asiasta naiskollegoillensa kuten hän pohti, koska riskinä oli, että huijari olisi tehnyt hänestä rikosilmoituksen kunnialoukkauksesta. Haasteelliseksi tällaisen lähestymistavan tekee myös se, että huijauksen kohteeksi joutuvien henkilöiden rakkauden jano on usein niin kova, että heidän voi olla vaikea uskoa sitä, että he tulisivat huijatuiksi. Miten sinä neuvoisit tällaisessa asemassa olevaa naista?
1 kommentti. Leave new
Itse olen juuri irtisanoutunut hyvästä ja pitkäaikaisesta työpaikasta eräänlaisen rakkaushuijauksen uhrina. Tässä tapauksessa ei ollut kysymys sen ”pahemmasta” kuin laastaroinnista. Minä jo vuosia sitten edellisestä suhteesta eronnut ja hän jonkin aikaa sitten eronnut. Yhdeksän kuukauden ajan olin ihana ja rakas, ja ikävä kyllä ehdin itse rakastua, jonka jälkeen täysin päin seinää hän ilmoitti, että ei haluakaan parisuhdetta. Kelpasin paijaamaan ja kehumaan siihen asti, kun ”oikea” ero ei enää tuntunut niin pahalta. Hän kieltäytyi puhumasta mistään ja minun olisi silti pitänyt kohdata hänet iloisena tai edes neutraalina töissä ja työtehtävissä. Minun sydämeni, mieleni ja elämäni on rikki, hänellä on omien sanojensa mukaan kaikki nyt juuri niin kuin pitääkin, elämä maistuu.
Ymmärrän, että näitä asioita on mahdotonta kriminalisoida tai ainakaan asettaa mitään rangaistusasteikkoja, mutta se on äärettömän väärin, että toista ihmistä saa huijata ja hyväksikäyttää, rikkoa, ilman mitään sanktioita. Jos hän olisi vahingoittanut jotain omaisuuttani, olisi hän joutunut sen korvaamaan, mutta nyt hän nauttii elämästään, kun minä olen työtön ja taistelen mielenterveyteni ja työkykyni säilyttääkseni/palauttaakseni. En keksi mitään esinettä, jota vahingoittamalla/tuhoamalla hän olisi voinut aiheuttaa minulle samanlaista kärsimystä.