Tiistai 28.10.2014 klo 15:24 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Suomea puhuttaa perheenäiti, joka tällä viikolla parisuhderiidan seurauksena ajoi autolla kovaa vauhtia päin bussia, jonka kyydissä hänen aviomiehensä istui, surmaten näin itsensä ja perheen kuusi, kaksi ja yksi vuotiaat lapset. Mikä sai perheenäidin tekemään tällaisen teon? Sitä pohtii moni suomalainen tänään. Julkisuudessa on tuotu esiin perheen isän halu avioeroon ja esitetty arvailuja perheenäidin syvästä ahdingosta ja epätoivosta. Minulle tapaus edustaa ääriesimerkkiä siitä itsekkyydestä, vihasta, impulsiivisuudesta ja kostonhalusta mitä välillä näen työskennellessäni pariskuntien kanssa, jotka pohtivat avioeroa tai ovat eroprosessissa osallisina.
Tapauksena tämä edustaa uudenlaista perhesurman muotoa, jossa silmittömän vihan sekä ilmeisen impulsiivisuuden ja kostonhalun myötä teossa aiheutetaan myös perheen ulkopolisille, täysin sivullisille henkilöille loukkaantumisen ja kuoleman riski. Kenen tahansa täytyy ymmärtää että ajettaessa autolla tarkoituksellisesti kovaa vauhtia päin bussia aiheutetaan loukkaantumisen ja hengenvaara myös bussin matkustajille ja kuljettajalle. Kenen tahansa täytyy ymmärtää että ajettaessa autolla tarkoituksellisesti päin bussia aiheutetaan myös loppuiän traumatisoitumisen vaara ja mahdollinen työuran päättyminen kyseisen bussin kuljettajalle. Mutta joskus oma tarkoitusperä menee sen edelle. Mitä väliä, kun en ole sitä kuitenkaan enää näkemässä? Mitä väliä, kun tarkoituksenani on tuottaa puolisolleni mahdollisimman suurta kärsimystä ja voin näin sen toteuttaa? Kaikessa itsekkyydessään tapaus on yksi surullinen esimerkki, joka tukee huolestuttavia psykologian alan tutkimustuloksia, joissa on laajoja syntymäkohortteja otoksina käyttäen osoitettu, että ihmisen itsekkyys ja oman edun tavoittelu persoonallisuuspiirteinä ovat jyrkässä kasvussa samalla kun ihmisen kyky kuvitella ja kokea muiden ihmisten tunteita ja kokemuksia on jyrkässä laskussa.
Parisuhteessa kokemus petetyksi tai hylätyksi tulemisesta johtavat usein vihan tunteen heräämiseen. Viha kapeuttaa ihmisen ajattelua ja aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä huonovointisuutta. Ihmisen kyky rationaaliseen päätöksentekoon vihaisena on olennaisesti heikentynyt. Vaikka viha voi näennäisesti lisätä itseluottamusta ja omaa hallinnan tunnetta, ovat vihaisena tehdyt päätökset yleensä kapea-alaisia, jyrkkiä ja harkitsemattomia. Vihaisena ihminen ei esimerkiksi kykene asettumaan toisen asemaan. Jatkuessaan vihan tunne johtaa vihassa märehtimiseen eli toistuviin ja tahattomiin ajatusprosesseihin ja mielikuviin vihan herättämästä tilanteesta, ja niihin liittyviin kielteisiin tulkintoihin. Se ajatus, ettei puolisosi mielestäsi esimerkiksi tarpeeksi osallistu kodin hoitoon voi vihassa märehtimisessä kehittyä uskomukseksi siitä, että perhe ei ole hänelle tärkeä, hänellä on uusi suhde ja sinä olet hänelle samantekevä. Äärimmäinen stressitila aiheuttaa pian sen, että ajatuksestasi tulee mielessäsi tosiasia. Pitkäaikainen kauna yhdessä tämän ”tosiasian” kanssa puolestaan lisää paranoidisuutta ja epäluottamusta kumppania kohtaan.
Mitä enemmän ihminen ajattelee kokemaansa vääryyttä ja nöyryytystä, sitä enemmän kostonhalu kasvaa. Kostamisella tavoitellaan sen kohteelle samanlaista tai suurempaa vahinkoa ja tuskan tunnetta, kuin jonka kohde kostajassa aiheutti. Yleisimmät motiivit kostamiselle ovat halu tehdä henkilölle selväksi, ettei kukaan voi kävellä ylitseni ja pyrkimys korjata loukattu itsetunto. Kostaminen koetaan usein oikeuden palauttamiseksi. Kostaminen voi ilmetä nopeana ja reaktiivisena väkivaltana tai harkitumpana ja suunnitelmallisempana tekona kuten kouluampumistapauksissa ja verikostoissa. Kun ihminen surmataan teräaseella tai astalolla koston motivoimana, ilmenee viha ja teon henkilökohtainen motiivi tekotavassa: vammat sijoittuvat useammin uhrin kasvojen alueelle ja lyöntien lukumäärä on suurempi. Naiset yhtä lailla kuin miehetkin surmaavat koston motivoimina.
Viranomaisten pohtiessa keinoja estää perhesurmia haluan herättää kysymyksen siitä, mitä ihmisten mielissä pitäisi tapahtua, ettei parisuhdekriisi johtaisi perheen lapsiin ja itseen kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan. Liian usein työssäni törmään siihen, että mahdollisesta avioerosta on keskusteltu perheessä puolisoa syyttäen, mitätöiden ja halveksuen tai ainakin toinen osapuoli on näin tilanteen kokenut. Esimerkiksi sillä, että puolisolle kerrotaan, ettei hän ole enää pitkään aikaan ollut seksuaalisesti haluttava, tai että elämä on mielenkiintoisempaa ja viihdyttävämpää toisessa seurassa, istutetaan aika varmasti vihan siemenet kumppaniin. Otollisissa olosuhteista näistä siemenistä syntyvät kostonhalun juuret. Nämä juuret sitten yleensä kasvavat kun henkilö kommunikoi asiasta internetin keskustelupalstoilla sekä ystävien ja sukulaisten kanssa, jotka hyvää tarkoittaen tukevat vihassa jo mahdollisesti märehtivää henkilöä viestimällä kuinka törkeä toinen osapuoli on ja kuinka epäoikeudenmukaisesti asianosaista on kohdeltu. Näiden keskustelujen avulla kostonhaluinen henkilö oikeuttaa kostotoimensa.
Keskusteltaessa mahdollisesta avioerosta empatia ja sovinnollisuus edistävät anteeksiantoa puolin ja toisin. Jos avioerosta keskusteleminen puolisosi kanssa ei luonnistu lainkaan tai johtaa aina voimakkaisiin vihan ilmaisuihin, hae teille nopeasti yhteistä ammatillista keskusteluapua. Tärkeintä on saada toisessa tai molemmissa syntynyt viha laantumaan mahdollisimman nopeasti ja opetella vihan tunteen hallitsemista. Mikäli olet viranomainen ja työskentelet parisuhdekriisissä olevien perheiden kanssa, opettele tunnistamaan ihmisissä vihan eri sävyjä, voimakkuuksia ja ilmenemismuotoja, ja pyri löytämään keinoja joilla voit nopeassakin kontaktissa saada vihan tunteet laimenemaan. Jos olet vihassa elävä, väkivaltaisesta kostosta fantasioiva, avioeron tai perhekriisin hiljattain kokenut henkilö, pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi miten tapasi ajatella ja tuntea edistää omaa hyvinvointiasi? Jos vastauksesi on ”ei mitenkään”, niin hae itsellesi apua ja onnittele itseäsi siitä että otit juuri ensimmäisen askeleen uuteen suuntaan.
22 kommenttia. Leave new
Journalistina kehotan laittamaan jäitä hattuun, me emme tiedä, mahdollisesti emme koskaan saa tietää – ajoiko ao henkilö tahallaan päin bussia kostonhimossa kiemurrellen. Media väittää näin, poliisi toppuuttelee koska ei ole tutkinut. Journalistina 40 vuotta työskennelleenä väitän, että tapahtumien alkuvaiheen kommentoijana media on kaikkein epäuskottavin taho totuuksien suhteen. Vanha toimittajan tokaisu on “tosiasiat pilasivat hyvän jutun”.
Entä jos äiti oli tunnekuohussa palaamassa kotiin ja luiskahti päin bussia vahingossa? Tai sata muuta syytä.
Itse kirjoitus on toki asiaa.
Hei,
Entä jos kyseessä onkin äärimmäinen väsymys? Äiti jolla on esikouluikäinen lapsi (tarvitsee paljon virikkeitä ja vaatii vanhemmalta paljon). Äiti jolla tämän lisäksi on kaksi hyvin pientä, todennäköisesti öisin useasti valvottavaa lasta. Ja lisäksi mies joka tekee matkatöitä ja haluaa ehkä itsekkäästi mennä töihinsä välttääkseen kodin työtaakkaa ja väsynyttä puolisoa. Entä jos kyseessä onkin umpiväsynyt ja epätoivoinen äiti?
Äidin tunnetilaa ei ymmärrä kukaan muu kuin itse väsyneenä äitinä lapsiaan aikanaan hoitanut. Äiti joka äärimmäisessä väsymyksessä on päästänyt ulos suustaan sanoja kuten ” upotan tämän lapsen kohta kuumaan kattilaan, järveen tms.” Entä jos kaiken väsymyksen lisäksi tuntuu että maailma kaatuu kun mieskin jättää…. Kyllä siinä on itsekkyys kaukana. Siinä on kyse epätoivosta ja siitä tunteesta ettei enää selviä. Umpikujasta.
Halusin vain kommentoida, jotta toinenkin näkökulma tulee huomioitua…
Ystävällisin terveisin,
Tiia
Kahden ihanan ja rakkaan lapsen äiti, parisuhdekriisestä selviytynyt ja monta elämäntarinaa kuullut sairaanhoitaja
” Ja lisäksi mies joka tekee matkatöitä ja haluaa ehkä itsekkäästi mennä töihinsä välttääkseen kodin työtaakkaa ja väsynyttä puolisoa”
Luultavasti äiti on äitiyslomalla/hoitovapaalla, joten isä on ainoa palkansaaja perheessä. Ei tarvitse olla kovinkaan “itsekäs”, jos haluaa mennä töihin turvatakseen perheen elannon. Kunnioitettavaa, jos näin on, että ei elä sosiaaliavustusten varassa. En väheksy äidin väsymystäkään, mutta työt ja toimeentulo on hoidettava, ja tämä olisi myös vaimon ymmärrettävä.
Minä olen jo mummo, kaksi lasta aikuiseksi kasvattanut, ei ne olosuhteet ennen ainakaan paremmat olleet. Ehkä ihmismielet olivat vakaammat.
Äidinrakkaus päättyi bussin keulaan. Äiti oli “saanut sovittua” 6 -vuotiaan lapsen isän kanssa käräjäoikeudessa huoltajuudesta (rajatusta), tapaamisista (ns. pitkä viikonloppu) sekä puheluista (ke ja su klo 18-19, eikä mielellään kovinkaan pitkiä). Olisikohan kyseessä saattanut olla persoonallisuushäiriöstä (patologinen dissosiaatio, narsismi..) kärsivän äidin tarkoitus vieraannuttaa 6 -vuotiaan isä lapsestaan.. Ja asian uusiuduttua (ero aikeet) “hieman” itsekkääseen ratkaisuun päätyi.
Samaa mieltä. Äiti oli äärettömän väsynyt ja masentunut. Ei jaksanut enää yksin, takana liian monta taistelua. Ja mies hylkäsi.
Kysymys: mistä sitä apua voi hakea / saada? Oikeasti tämän päivän Suomessa ei mistään! Sanon tämän oman rankan eroni jälkeen. Pahimmassa vaiheessa yritin todella saada apua, mutta minua kohdeltiin kuin olisin syyllinen johonkin. Edelleen perheeni kaipaisi apua, mutta en keksi mitään tahoa, jolta sitä hakea. Onneksi olen vahva ihminen ja tulen kyllä pärjäämään. Toivottavasti lapsenikin…
Keskustelu avioeroista, vihasta yms. jatkuu osaltani huomenna YLE:n Aamu TV:ssä klo 7.17. YT
Kiitos tästä kirjoituksesta!!
Mua on niin viimeaikoina ärsyttänyt tämä ihmisten paijailu ja ymmärtämisen halua äitiä tämän raskasta taakkaa kohtaan!
Kyse on puhtaasta narsismista. Aina, kun media tai blogistit kirjoittavat siitä että äidin yksinäisyyttä ja työtaakkaa lasten kanssa pitäisi ymmärtää, se kylvää johonkin narsistiin pienen idean siemenen siitä miten voisi käyttää tätä valtaa hyväkseen toimia näin ympäristön, olosuhteiden ja puolison piikkiin.
Äiti oli sairaalloisen mustasukkainen ja kontrolloiva – täydellisen narsistin merkit täyttyvät.
Minun äitinin on 25 vuotta kärsinyt syvästä masennuksesta ja raskaasta taakasta lastenkasvatuksessa, koska isä ei ollut ikinä kotona. Hän toivoi joka ilta sänkyyn menneessä, ettei heräisi enään seuraavana aamuna. Silti hän heräsi, ja jos äitini riiteli todella pahasti isän kanssa puhelimessa autolla ajaessaan, minulla ei kertaakaan käynyt mielessäkään etten enään olisi tässä kertomassa tätä tarinaa.
Isäni taas edustaa vastapuolta: hän on psykopaattinen narsisti. Äitini erosi isästä vuosi sitten, ja voin sanoa että tämä vuosi ei ole ollut helpoimmasta päästä. Koko lähisuku on ollut masennuslääkityksellä ja hankkinut asianajajia ja erinäisiä turvakeinoja kotiinsa isäni ja hänen valtansa vuoksi.
Narsismia on vaikea selittää, mutta se tarkoittaa käytännössä jumaluuskompleksia.
Lyhyesti tiivistettynä: isä ajoi menestyvän bisneksensä nurin ja otti suuria lainoja kyseenalaislta tahoilta koska päätti keskittää koko elämänsä sen ympärille että tekisi äitini elämästä helvettiä kostoksi erosta. Minulla meni koko elämänsäästöni alta, koska jouduin maksamaan äitini laskuja (isä hankki äidin todelliseen kuseen ja menetti kaikki tulonlähteensä) ja isän velkoja. Siinä vaiheessa kun jouduin masennuslääkitykselle ja ottamaan lomaa töistä, rukoilin isääni lopettamaan tämän pelleilyn ja jatkamaan elämäänsä. En voi sanoin kuvailla sitä oksettavan tyytyväistä katsetta, kun hän tiesi että äitini syyttäisi itseään ahdingostani. Ja kyllä, olen tärkeintä isälleni mitä hänen elämässään on. Narsisti voi asiaa nanosekuntiakaan harkitsematta pilata puolisonsa, lastensa ja kaikkien rakkaiden elämän vain saadakseen agendansa läpi.
Tilanne kiristyi siihen asti, että äitini harkitsi jopa itsemurhaa että isäni saisi tahtonsa läpi. Tämä tapahtui suurinpiirtein siinä vaiheessa kun isäni ystävien kanssa asiasta puhuimme ja isäni katseesta näin ettei kaikki ollut vielä tässä, vaan pelkäsin että joudumme perhesurmatapauksesta iltalehden etusivulle, joten aloimme päsmäröimään kulkemiset niin, etten IKINÄ ollut samassa lähimaastossa äiti tai isäni kanssa, vaan yleisen turvallisuuden vuoksi olimme aina eri tahoilla toistemme tietämättä missä olemme.
Minun, äitini, äidin isäni ja isäni vanhempien elämä on ehkä korjaamattomasti pilalla narsistisen isän vuoksi (isä oli vastuussa isänsä tileistä ja rahoista ja k*si kaiken kostoretkeensä keskittyneenä, heillä ei ollut edes varaa ostaa kaupasta ruokaa).
Nyt joku ihmettelee miksei hänelle hankittu apua?
Me yritimme, mutta miten tuollaisen narsistin päähän saa taputeltua että hänessä on jotain vikaa? Jokainen, joka yritti häntä auttaa joutui samanlaisen helvetin kohteeksi.
Ja kyllä, hän oli aivan toisenlainen ennen kuin koki itsensä uhatuksi. Hän oli rakastavin ja ihanin isä mitä ihmisellä voi olla.
Joten pyydän, että lopetamme tällaisten ihmisten selkääntaputtelemisen ja alamme puhumaan asioista niiden oikealla nimellä, ennen kuin uusi narsisti saa näistä “ymmärtävistä” mediajulkaisuista idean päähänsä miten työntää vastuu ja seuraukset ympäristön syyksi.
Pitääkö näin järkyttävää asiaa puida akateemisesti? Akateeminen pohdiskelu ainoastaan etäännyttää ihmisen tapahtuneesta. Pelastaa itsensä tuntemasta sitä järkytystä ja voimattomuutta elämän edessä jota varmaasti jokainen ihminen tuntee tästä tapahtumasta.
ei pidä akaateemisesti eikä muutenkaan, emmehän tiedä tämän perheen taustoista mitään eikä jälkiviisaus ole sitä. Todellisuus sattaa olla ihan muuta mitä on tuotu esiin lehtien palstoilla ja siksi niitä ei pitäisi levitellä vielä lisää ja aiheuttaa läheisille lisää tuskaa ja mielipahaa. Kuka meistä tietää tai osaa ottaa sen tosiasian esille, että mikä oli kaiken tämän takana. Ei kukaan. Avomies voi kertoa mitä vain, mutta vain omasta puolestaan kun toista ei ole enää puolustamassa omaa näkökantaansa ,oliko se asia näin vai näin, se jää arvailujen varaan.
Monet puoltavat äitiä,hyvä niin koska ei tiedetä sitä perimmäistä syytä ja kuinka kauan tätä jatkunut. Sanot,että vihaa oli en ole siitä niin varma se ei tule yhtäkkiä vaan on yleensä pitkän prosessin tulos ja purkautui tällä tavalla olisihan kohteen ( avomies) pitänyt olla lähtemättä esim.yötä vasten ja jäädä kotiin. Monen monta tekijää joita ei voitu valitettavasti välttää koska poliisi ei tehnyt mitään vaikka tiesi olihan kuulemma tehty sossuun ilmoitus, mutta siellä ei sitä tiedetty. Kehen voi luottaa. paras olla ruotimatta tätä julkisuudessa ja antaa omaisten rauhassa surra.
Äidit, te pärjäätte vallan mainiosti ilman sitä miestäkin, ette ole mitenkään riippuvaisia heistä, osaatte kasvattaa, kouluttaa, vaatettaa, rahottaa, ja vedätte sitä arkea yhtä hyvin yksinkin, ette saa olla niin läheisyysriippuvaisia siitä miehestänne tai miehestä ! ennenaikainen kuolema ei ole mikään ratkaisu kellekkään. Ja kaikki eivät halua hakeakaan apua perheelle koska ollaan jo siinä pisteessä ettei ole mitään tehtävissä, sitä kun sossu tädit ovat tänä päivänä mitä ovat..
8-vuotiaan Eerikan kuolema – 11:tä syytetään virkavelvollisuuden rikkomisesta
Jussi Helttunen
Julkaistu: 4.7.2014 13:23, päivitetty: 4.7.2014 14:26
8-vuotiaan Eerika-tytön kuolema puistatti koko Suomea keväällä 2012. Tytön isä ja tämän naisystävä saivat elinkautiset tuomiot pienen tytön murhasta.
Nyt Helsingin kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi on päättänyt nostaa syytteen kolmea Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaalityöntekijää ja yhtä johtavaa sosiaalityöntekijää vastaan epäillystä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tekoajat sijoittuvat aikavälille lokakuusta 2010 toukokuuhun 2012.
Yhdelle sosiaalityöntekijälle on tehty päätös syyttämättäjättämisestä.
Syyttäjän mukaan näin monta syytettyä yhden tapauksen ympärillä on harvinaista.
– Kyllä se tässä juttulajissa on [harvinaista]. Yksittäisiä virkavelvollisuuden rikkomuksia aina välillä ilmenee terveydenhuollon henkilökunnalla ja sosiaalityöntekijöillä, mutta että yhden asiakokonaisuuden ympärillä on näin paljon vastaajia ja tekoaika on näin pitkä, niin onhan tämä tapaus aika omanlaisensa, Tamminiemi sanoo IS:lle.
Syyttäjä ei tässä vaiheessa avaa rikkomusten sisältöä tarkemmin. Tiedotteen mukaan syyte epäillystä virkavelvollisuuden rikkomisesta on nostettu myös Helsingin kaupungin perusterveydenhuollon kahta lääkäriä ja kahta terveydenhoitajaa vastaan sekä kolmea HUS lasten ja nuorten sairaalan lääkäriä vastaan. Tekoajat sijoittuvat aikavälille elokuusta 2011 huhtikuuhun 2012.
Syytteet sosiaaliviranomaisten osalta liittyvät 8-vuotiaan lapsen asiakkuuden hoitamiseen Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta syytteet liittyvät lapsen pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun tunnistamiseen terveydenhuollossa.
Kaikki epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä asiassa rikoksiin.
Kuoli pahoinpitelyyn
8-vuotias tyttö kuoli kotonaan Helsingin Puotilassa äitienpäivänä. Hänet oli sidottu pakettiin, mikä aiheutti tuntien jälkeen lapsen tukehtumisen. Eerikaa oli kohdeltu eri tavoin kaltoin jo aiemmin.
Isä oli saanut tytön huoltajuuden vuonna 2010. Tällöin tyttö siirtyi asumaan isänsä ja tämän naisystävän luo. Muuton jälkeen lasta pahoinpideltiin sekä pakotettiin juoksemaan ympäri pihaa. Tekoja myös kuvattiin.
Sosiaaliviranomaiset liittyivät tapaukseen, kun vuonna 2011 Eerika sijoitettiin asumaan perhetukikeskukseen. Parin kuukauden jälkeen lastensuojeluviranomaiset päättivät kuitenkin palauttaa tytön kotiin. Koulussa ihmeteltiin tytön vartalossa näkyneitä vammoja, ja niistä tehtiin myös lastensuojeluilmoituksia. Ilmoituksista huolimatta Eerika palautettiin isän ja äitipuolen luo.
Simo Holopainen, Annu Laine
Kuopion epäilty perhesurma herättää vahvasti tunteita
Psykologi Hannele Törrösen mukaan erityisesti siksi, että toinen uhreista on vain 1,5 kuukautta vanha vauva ja tekijäksi epäillään äitiä. Toinen uhreista oli 2,5 vuotta vanha.
Törrönen sanoo, että mitä pienempi lapsi joutuu perhesurman uhriksi, sen todennäköisemmin tekijä on isän sijaan äiti.
– Tämä ymmärrettävästi järkyttää ihmisiä. Kuitenkin raivo mikä äitejä kohtaan lähtee, on ihan kohtuuton. Ihmiset miettivät, ettei naisessa voi olla väkivaltaisuutta. Naista ajatellaan väkivallan suhteen vain uhrina. On uskallettava ajatella häntä myös tekijänä.
Törrösen mukaan perhesurmassa on monesta asiasta kysymys. Tekijä voi esimerkiksi olla psykoottinen, harhainen ja toimia päänsisäisten äänien kehottamana. Teko voi olla suunnitelmallinen tai käsistä riistäytynyt hermostuminen tai kurinpitotilanne. Taustalla on usein itse koettua kaltoin kohtelua, laiminlyöntiä tai stressiä.
– Tekijä kokee olevansa puun ja kuoren välissä, eikä kerta kaikkiaan pärjää. Lapsesta lähtevä vaativuus alkaa tuntua siinä määrin ylivoimaiselta, että realiteetit katoavat. Lapsi muuttuu vanhemman mielessä kiusaajaksi tai pedoksi, jota ei enää pidä itse suojella, vaan jolta pitää itse suojautua. Kun se mielikuvamuutos tapahtuu, voi kilahtaa.
Tehokkaampi apu on tarpeen
Törrönen sanoo, että pienen lapsen avuttomuus voi herättää sietämättömän avuttomuuden tunteen myös vanhemmissa.
Törrösen mukaan etenkin pienten lasten vanhemmat tarvitsevat intensiivisempää tukea ja apua, kun ovat pulassa. Lastensuojelussa yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla asiakkaana 80-90 perhettä.
– Ihmisiä saatetaan lähettää moneen paikkaan. Tilanne on voinut näyttää rauhalliselta, mutta mitä äidin mielessä on tapahtunut, sitä ei voi tietää, jos häneen ei ole kontaktia. Vanhempien pitäisi saada tiiviimpää apua yhdeltä taholta riittävän pitkään.
Rautavaaran perhesurma herätti keskustelun äitien väsymyksestä. Törrösen mukaan väsymyskeskustelu johtaa harhaan. Kaikki vanhemmat väsyvät pienten lapsien kanssa, mutta kaikki eivät käy lasten kimppuun saati surmaa heitä.
– Jos vanhemmat ovat väsyneitä, pitää avata mistä on kysymys. On selvitettävä, onko äiti väsynyt, masentunut, ahdistunut tai pelkääkö hän väkivaltaisia ajatuksia, vai onko hän jo käynyt lapsensa kimppuun.
Antti Halonen
27.11.2014 16:23 Naisen viha.
Naisen aggressio ja viha
9.1.2009
Reenkola, Elina. 2008. Nainen ja viha -aggressio voimavaraksi. Minerva Kustannus.
Psykoanalyytikko ja terapeutti Elina Reenkolan teos ei ole tarkoitettu vain raivopäisille naisille, vaan ihan kaikille. Kuten hän Nainen ja viha -kirjassaan osoittaa, aggressioita piilee jatkuvasti meissä kaikissa. Arkipuheessa asiaan yleensä liitetty fyysinen väkivalta on vain yksi aggression ilmenemismuoto. Kyse on paljon muustakin.
Naisen suhde aggressioihin on vaikea siksi, että esimerkiksi vihantunteiden näyttäminen koetaan helposti yhteiskunnassa vain miesten “alueeksi”. Omien aggressioiden hyväksyminen, ymmärtäminen ja purkaminen on Reenkolan mukaan naiselle todellinen haaste. Vihaa kun ei usein osata kohdata ja paljastaa, vaan se padotaan syvälle omaan itseen vahingollisin seurauksin.
Monipuolinen kirja Nainen ja viha auttaa avaamaan naisen aggressiota ja sen käsitteistöä niin ansiokkaasti, että kirjasta on epäilemättä hyötyä myös mieslukijoille. Reenkola etenee kuvauksessaan naisen fyysisen ja psyykkisen aggression ilmenemisestä muun muassa raskauden, äitiyden ja koston teemoihin.
Kuten teoksen sivuilta käy ilmi, aggressio ei ole ulkoa ihmiseen iskeytyvä ominaisuus, vaan sillä on sekä geneettinen että kasvatuksellinen perusta. Reenkola huomauttaa, että aggressio on alati mukana naiseksi kasvussa. Tyttö käyttää aggressiota hyväkseen jo irrottautuessaan symbioottisesta rakkaudesta äitiin.
Mielenkiintoiseksi seikaksi nousee muun muassa se, miten aggressio voi toimia käyttövoimana esimerkiksi luovuudelle tai omien tavoitteiden toteuttamiselle. Myös syyllisyyden, häpeän ja kostonhimon linkittyminen aggressioihin on esitetty kirjassa kiintoisasti. Monesti ne kaikki kiteytyvät jollain tavoin äiti-lapsi-suhteeseen. Esimerkiksi äidin voi olla vaikea hyväksyä omia aggressioitaan lastaan kohtaan, mistä voi seurata erilaisten negatiivisten tunteiden kehä. Aihepiiriä käsittelee Väestöliiton 2008 kustantama teos Äidin kielletyt tunteet.
Lapsi joutuu kohtaamaan itsensä sivuuttamisen vanhempien välisestä suhteesta, mikä on Reenkolan mukaan omiaan herättämään häpeän ja nöyryytyksen tunteita. Ne puolestaan voivat toimia yllykkeenä intensiivisille koston ajatuksille. Reenkola korostaa, että lapsena koettuja pettymyksen ja häpeän tunteita voi kuitenkin rakentaa voimavaraksi vielä aikuisiälläkin.
Kirjassa esitellään monia tapauskohtaisia esimerkkejä Reenkolan omista potilaskokemuksista. Konkreettiset kertomukset avaavat hyvin aggression eri muotoja arkielämän suuntaan. Lisäksi Reenkola käyttää Sigmund Freudin vanhoja tapausesimerkkejä.
On virkistävää huomata, että Reenkola peilaa ja käsittelee aggressioita myös myyttisten hahmojen, tarinoiden ja elokuvien kautta. Myös tutkija Susanna Välimäki Helsingin yliopistosta on tulkinnut elokuvaa nykymytologiana. Kulttuurituotteethan heijastelevat ihmisen syvimpiä tuntoja ja mietiskelyn aiheita. Reenkola tulkitsee naisen kipeimpiä taakkoja, kuten insestiä ja hyväksikäyttöä ja niistä kumpuavaa kostonhimoa, Quentin Tarantinon Kill Billin ja Pedro Almodóvarin Volverin kautta.
Teoksen teemoissa on jonkin verran päällekkäisyyksiä ja toistoa, mutta monesti tämän kautta päästään tarkastelemaan samoja kysymyksiä eri näkökulmista. Aggressio linkitetään läpi kirjan vahvasti alistamiseen, mikä väkisinkin ajaa eräät kommenteista sukupuolisesti asenteellisiksi.
Reenkolan mielestä nainen tuskin olisi päässyt presidentiksikään vailla aggressiota, joka voi toimia rakentavana voimana. Tällaisen väitteen voi katsoa pikemminkin vähättelevän kuin kunnioittavan presidenttimme henkilökohtaista ammattitaitoa ja kyvykkyyttä virassaan, vaikka Reenkolan ajatuksen tarkoitus onkin varmasti toinen. Siirtyessään käsittelemään naisen psykofyysistä olemusta Reenkola mainitsee kuukautisten voivan voimistaa vihaa ja kateutta miehen helpompaa osaa kohtaan, mistä voi seurata avioerosuunnitelmien lisääntymistä.
Jotkut kirjassa esitetyistä tulkinnoista saattavat siis herättää hämmennystä, mutta kirja toimii ajatusten herättäjänä ja keskustelun virittäjänä. Kaiken kaikkiaan Nainen ja viha on pätevästi koostettu ja tarpeellinen kirja nykynaiselle sekä naisen aggressiota kohtaaville terapiatyön ammattilaisille. Lisälukemista löytyy Reenkolan aiemmista naisteoksista Naisen verhottu sisin ja Intohimoinen nainen.
Tomi Nordlund
Psykologi Hannele Törrönen. Asuuko teilläkin pirttihirmu?
Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Jos ei Usko usko niin…
Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.
– Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa.
Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten reviireille tunkeutuen. Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan. Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen, koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.
– Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.
Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi.
– Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.
“Teenkö minä mitään oikein?”
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit. Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa.
– Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.
Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.
– Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli
ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli.
– Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.
Mies on naisen oma projekti
Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan “tietää”, että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.
– “Tietäminen” johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin – materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi. Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: “Kyllä minä sen muutan”! Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen. Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.
– On elämäntilanteita – kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet – joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten omaa patologiaa.
Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin pölysokeri – testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli, milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin kaveriporukassa.
Ei ilkeyttä, vaan sokeutta
Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?
– Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.
– Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.
Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.
– Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.
Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt. Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti. Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat – ja tekee sen
rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.
Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista saa nauttia vasta, kun on laihtunut.
– Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme riittämättömiksi ja uhriudumme.
Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa jää omien toimintatapojen tarkasteluun.
Lepää, hullu, lepää!
Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman vallankäytön voi havaita?
– Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen neuvoo.
– Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.
Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.
– Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin kateellinen.
Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä lukeekin: Lepää, hullu, lepää! Samaa psykologi suosittelee muillekin.
– Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.
Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen kehottaa luomaan kotiin säännöt – yhdessä.
– On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten sopii.
– Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen.”
(Julkaistu Iltalehdessä)
Perhesurmiin uusia näkökulmia: Psykologi Hannele Törrönen.
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003-2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002-2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004-2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
“Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.”
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
“Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin”, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvään ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
“Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti”, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
“Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.”
YLE UUTISET
Kotimaa 27.11.2014 klo 10:13 | päivitetty 27.11.2014 klo 10:36
Itä-Suomessa tehdään laaja selvitys alueen lastensuojelun tilanteesta. Taustalla Kuopion ja Rautavaaran tragediat. Esimerkiksi perheiden kotipalvelut, viranomaisten yhteistyö ja työntekijöiden riittävyys nousevat esiin aluehallintoviraston yhteenvedossa ja analyysissa.
Enkeliheijastin kahden surmatun lapsen kotitalon edustalla Kuopiossa sunnuntaiaamuna.
Mistä on kyse?
Itä-Suomen lastensuojelun tilanteesta ja kehittämistarpeista tehdään laaja selvitys. Aluehallintoviraston selvityksessä kiinnitetään huomiota muun muassa lapsiperheiden kotipalveluihin, viranomaisyhteistyön toimivuuteen ja lastensuojelun työntekijöiden työtaakkaan. Selvitys tehdään, koska lastensuojelusta kaivataan tietoa esimerkiksi viimeaikaisten tragedioiden taustaksi.
Peruspalvelut -yksikön päällikkö Kirsi Kaikko kertoo, että selvityksen teon taustalla on viimeaikaisten Kuopion ja Rautavaaran perhesurmien esiin tuoma median ja kansalaisten tiedontarve.
“Lastensuojelussa on paljon salassapidettävää tietoa kanteluissa ja valvonta-asioissa ja koimme, että nyt olisi tarvetta ja hyvä aika tehdä laaja yhteenveto aiheesta. Ehkä kun lastensuojelusta saa tietoa näiden yksittäisten tapausten taustaksi, niiden kanssa on helpompi elää ja sitten jättää taakse”, Kaikko sanoo.
Selvityksen teko aloitetaan sen jälkeen kun virasto on ratkaissut Kuopion kaupunginsosiaaliviranomaisten toimintaa koskevan selvityksen liittyen kaupungissa lauantaina tapahtuneisiin lapsisurmiin. Selvityspyyntö on lähetetty Kuopion kaupungille eilen.
Aluehallintovirasto totesi tänään torstaina, että Nurmeksen kaupungin lastensuojelu on toiminut asianmukaisesti Rautavaaralla lokakuussa tapahtuneessa perhesurmatapauksessa. Äiti ja hänen kolme lastaan menehtyivät, kun äiti ajoi todennäköisesti tahallaan päin linja-autoa.
Kaikko toivoo, että selvitys saataisiin valmiiksi kuukauden kuluessa.
Helmi Nykänen
Yle Savo
Johtuvatko perhesurmat synnytysmasennuksesta- saavatko perheet apua ja tukea?
ÄIMÄ ry järjestön yhteystietoja.
Yhteystiedot
Äidit irti synnytysmasennuksesta
ÄIMÄ ry
Asemamiehenkatu 4, 6.krs
00520 HELSINKI
Toimistosihteeri
Maria Rissanen
puhelin: 040 725 6229
sähköposti: toimisto[ät]aima.fi
Toiminnanjohtaja
Laura Piirainen
puhelin: 045 845 2713
sähköposti: toiminnanjohtaja[ät]aima.fi
Hallituksen puheenjohtaja
Leena Honkavaara
puhelin: 040 741 2424
sähköposti: puheenjohtaja[ät]aima.fi
Jos haluat tulla tapaamaan meitä toimistolle, niin soitathan aina etukäteen varmistaaksesi, että olemme paikalla.
ENSIKODISTA APUA HAKEVIEN ÄITIEN MIELENTERVEYSONGELMAT LISÄÄNTYNEET
18.5.2009
Noin puolet ensikodista apua hakevista äideistä kärsii mielenterveysongelmista. Määrä on kasvanut selvästi, sillä vuonna 2007 alle neljänneksellä ensikodissa olevista äideistä oli mielenterveysongelmia. Äitien mielenterveysongelmien lisääntyminen näkyy perheiden voimavarojen hiipumisen myötä vauvojen hyvinvoinnissa.
– Vauva ei voi odottaa vanhempansa toipumista ja kuntoutumista vaan mielenterveyden ongelmista kärsivien perheiden vanhemmat ja vauvat tarvitsevat yhdessä samanaikaisesti tukea, sanoo projektipäällikkö Erja Lohtander Ensi- ja turvakotien liitosta.
Perheiden auttaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää, sillä vanhempien voimien hiipuminen voi johtaa vauvan kaltoinkohteluun, joka lisää vauvaan kohdistuvan fyysisen väkivallan riskiä.
– Ongelmat ovat usein nähtävissä jo raskausaikana. Vauvan turvallisuuden ja perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että apua on saatavilla jo ennen vauvan syntymää, Lohtander sanoo.
Perheneuvoloissa ja lastensuojelussa osataan kiinnittää huomiota äitien mielenterveysongelmiin aiempaa paremmin. Tämä näkyy myös ensikodeissa; lähes neljännes äideistä tulee kuntoutukseen jo raskausaikana.
Erityisesti synnytyksen jälkeiseen masennukseen osataan kiinnittää huomiota entistä paremmin, mutta valtaosa mielenterveysongelmaisista äideistä jää kuitenkin avun ulkopuolelle ja perheen tilanteeseen kiinnitetään huomiota vasta kun lastensuojelua tarvitaan.
Mielenterveysongelmien taustalla väkivaltaa ja kaltoinkohtelua
Mielenterveysongelmien vuoksi ensikotiin tulevilla äideillä on usein taustalla myös muita ongelmia, kuten päihteet, väkivalta parisuhteessa tai omassa lapsuudessa koettu väkivalta.
Ensikotien kokemuksen mukaan lapsuudessa tapahtunut kaltoin kohtelu välittyy sukupolvelta toiselle; lapsuuden kaltoinkohtelukokemukset tulevat esille oman äitiyden myötä. Ongelmat ilmenevät esimerkiksi äidin kyvyttömyytenä vastata lapsen tarpeisiin tunnetasolla. Kiintymyssuhteen syntyminen on vauvalle elintärkeää koko hänen elämänsä kannalta.
– Vauvan ensimmäinen elinvuosi on merkittävä vauvan ja vanhemman kiintymyssuhteen syntymisessä. Vanhemman mielenterveydenongelmat, päihteet sekä omat varhaislapsuuden vaikeat kokemukset tuovat haasteita vauvaperheen arkeen sekä vauvan ja vanhemman välisen suhteen kehittymiseen. Häiriöt kiintymyssuhteessa näkyvät vauvojen psyykkisessä ja fyysisessä kehityksessä, sanoo Oulun ensikodin vastaava ohjaaja Tarja Kuivala.
Ensikodissa tuetaan vauvan ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta sekä vanhemman omien voimavarojen löytymistä. Vanhemmuuden myötä on mahdollisuus saada uusi suunta elämälle.
Ensikodissa tukea vanhemmuuteen
Ensikodissa tuetaan perheitä vanhemmuudessa ja arjen hallinnassa. Äiti voi tulla ensikotiin odotusaikana tai pienen vauvan kanssa. Tarvittaessa myös isä voi asua ensikodissa. Asumisaika sovitaan perheen tarpeiden mukaan. Ensikodissa tuetaan vauvan ja vanhemman hyvää suhdetta ja opetellaan arkielämästä ja vauvanhoidosta selviytymistä kädestä pitäen.
Ensikotityö on ennaltaehkäisevää ja korjaavaa lastensuojelutyötä sekä vanhemmuuden tukemista. Tavoite on turvata kasvavalle lapselle hänen ikätasonsa ja tarpeidensa mukainen hoito ja huolenpito.
Ensikotiasiakkaat ovat raskaana olevia äitejä ja vauvaperheitä, joiden on vaikea tunnistaa vauvan tarpeet ja. jotka ovat tiiviin tuen tarpeessa. Tällaisia syitä voivat olla synnytyksen jälkeinen masennus tai äidin oma turvaton lapsuus.
Ensikotiin tulon syyt seuraavat yhteiskunnan muutoksia. Ensikotityön alkuaikoina turvaa haettiin äidin aviottomuuden vuoksi, 70-luvulla asuntojen puute ja 80-luvulla äitien nuori ikä olivat syitä hakeutua ensikotiin. 90-luvulla nousivat mielenterveysongelmat, äitien uupuminen ja masennus merkittävimmiksi tulosyiksi.
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset ylläpitävät 11 ensikotia, joista saa apua vuosittain yli 200 perhettä.
Lisätietoja:
Oulun ensi- ja turvakotiyhdistys, toiminnanjohtaja Arja Sutela, puh. (08) 561 5525
Ensi- ja turvakotien liitto, projektipäällikkö, Vauvana elämä alkaa -projekti, Erja Lohtander, puh. 040 776 4790
Ensi- ja turvakotien liitto, projektisuunnittelija Tanja Henttonen, puh. 0400 225583
Ensi- ja turvakotien liitto, tiedottaja Mikko Savelainen, puh. 040 5877 278
HUOLI2015-kampanja puolustaa mielenterveyspalveluita
Kansan Uutiset.
“Seuraavaan hallitusohjelmaan leikkausten pysäyttäminen sekä perustuslain mukainen ja subjektiivinen oikeus välittömään hoitoon ja huolenpitoon jokaiselle kansalaiselle.”
Sairaalapaikkojen ja hoitoaikojen vähentäminen, osastojen sulkeminen sekä hoitajaresurssien väheneminen on kiihtynyt viime vuosina. Mielenterveyspalveluiden jatkuva alasajo keräsi yhteen kuusi kokenutta psykiatrisen puolen hoitajaa vaatimaan riittävien ja laadukkaiden mielenterveyspalveluiden turvaamista. Näin syntyi HUOLI2015 -kampanja.
Kampanja vaatii seuraavaan hallitusohjelmaan toimenpiteitä jotka takaavat hoitoon pääsyn yhdenvertaisena koko maassa. Vaatimuksina on muun muassa leikkausten pysäyttäminen sekä perustuslain mukainen ja subjektiivinen oikeus välittömään hoitoon ja huolenpitoon jokaiselle kansalaiselle.
Kampanjan järjestäjät varoittavat toistamasta edellisen laman virhettä, terveydenhuollon säästöjen kohdistamista pääasiassa psykiatriaan. Säästöt lisäävät turvattomuutta ja väkivaltatapauksia, jotka kohdistuvat sekä hoitajiin että potilastovereihin mutta myös perheenjäseniin ja yhä useammin tekijälle tuntemattomiin. Poliisin mukaan viime vuosina henkirikoksiin syyllistyneistä nuorista runsas puolet on ollut hoidossa mielenterveysongelmien johdosta jo ennen rikosta. Paljon jää kertomatta ja piiloon julkiselta sanalta, vaitiolovelvollisuuden taakse.
Säästöt kolahtavat yhä useampiin
“Palvelujärjestelmä on pirstaleinen ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan etenkin silloin, kun tarvitaan hoitoa ja kuntoutusta mielenterveyden häiriöihin ja sairauksiin. Vaadimme muutosta tähän”, kertoo kampanjan perustajiin kuuluva psykiatrinen hoitaja Jenni Sorvari.
Kampanja-adressin laatineen psykiatrisen hoitajan Soile Roivas-Korhosen mukaan mielenterveyspalveluihin kohdistuvat säästötoimet ja palveluiden karsiminen ovat johtaneet kestämättömään tilanteeseen, jossa kärsijöinä ovat yksittäiset ihmiset, heidän läheisensä, mielenterveyspalveluissa työskentelevät ammattilaiset sekä yhä useammin meistä jokainen.
Parissa viikossa kampanja on kerännyt yli 6 800 Facebook-tykkääjää sekä yli 3 000 nimeä verkkoadressiin.
“Asia on selvästi tärkeä ja koskettaa kaikkia kansalaisia. Olemme iloisia, että olemme saaneet mukaan myös julkkistukijoita kampanjallemme”, kertoo kampanjan koordinaattoriksi valittu kansalaisaktivisti Pia Lohikoski.
HUOLI2015 -kampanja huipentuu 27.1.2015 eduskuntatalolla järjestettävään Huolen Ilmaus -päivään, jonka yhteydessä sosiaali- ja terveysministerille luovutetaan asiaa koskeva adressi.
HUOLI2015 -kampanjan takana on iso joukko huolestuneita hoitajia, potilaita, omaisia, ystäviä. Lisäksi tukijoukkoihin on ilmoittautunut myös muusikkoja, näyttelijöitä sekä muita julkisuuden henkilöitä, muun muassa Paleface, Raakel Lignell ja Wallu Valpio. Kampanjaa tehdään kansalaisaktiivisuuden voimalla, ilman rahaa tai puoluepoliittisia tunnuksia.
Lastenpsykiatri Anne Kauppi kertoo, minkä takia äidit surmaavat lapsiaan.
Kun äiti surmaa oman lapsensa, syynä ovat yleensä mielenterveysongelmat.
Lastenpsykiatri Anne Kaupin mukaan traagiseen tekoon päätyvä äiti kärsii usein synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai jopa psykoottisesta tilasta. Kun tilanne kärjistyy, äidin ajattelu vääristyy ja lapsen hengiltä ottaminen tuntuu hänestä ainoalta mahdolliselta ratkaisulta.
“Kun äiti surmaa useamman kuin yhden lapsensa, hän tavallisesti haluaa päästää lapsensa pois pahasta maailmasta, kokee epäonnistuneensa äitinä tai kärsii parisuhdeongelmista. Lisäksi hän saattaa yrittää surmata myös itsensä. Usein hän ei siinä kuitenkaan onnistu, toisin kuin laajennettua itsemurhaa yrittävät isät”, Joensuun perheneuvolan ylilääkärinä toimiva Kauppi selvittää.
Hän on tutkinut 25 vuoden ajalta tapauksia, joissa äiti tai isä on surmannut lapsensa. Tutkimuksen mukaan äitien surmaamista lapsista suurin osa on alle yksivuotiaita. Isien surmaamat lapset ovat selvästi tätä vanhempia.
Äidin tekemän henkirikoksen taustalla saattaa olla myös väkivaltaisuus. Äiti pahoinpitelee lastaan ja surmaa tämän vahingossa.
Kauppi sanoo, että useimmiten äidin masennus havaitaan neuvolassa. Aina ei näin silti käy, sillä äidin saattaa olla vaikea ilmaista tilaansa tai hänen vointinsa voi huonontua hyvin nopeasti.
Kauppi perää pikaista apua lapsiperheille silloin, kun äiti on uupunut ja sanoo, ettei hän uskalla jäädä yksin lapsensa kanssa.
“Silloin äiti ja vauva tarvitsevat psyykkisen tuen lisäksi konkreettista hoitoapua, usein myös öisin.”
STT
Poliisi on saanut valmiiksi Rautavaaralla tapahtuneen kolarin tutkinnan.
Henkilöauton ja linja-auton välisessä kolarissa kuoli henkilöautoa kuljettanut nainen ja hänen 1-, 2- ja 6 -vuotiaat lapsensa. Nurmeksesta Kuopioon matkalla olleen linja-auton kuljettaja sekä neljä linja-autossa ollutta matkustajaa loukkaantuivat lievästi.
Linja-autossa oli 14 matkustajaa, joista yksi oli henkilöautoa kuljettaneen naisen avopuoliso sekä hänen kahden nuorimman lapsensa isä. Turma tapahtui 26. lokakuuta Rautavaaran Hankamäessä.
Poliisin mukaan vuonna 1981 syntynyt nainen törmäsi linja-auton keulaan tahallaan. Esitutkinnassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, että epäilty olisi suunnitellut tekoa etukäteen.
“Pikemminkin näyttäisi siltä, että henkilö on tehnyt teon kiihtyneessä mielentilassa äkkipikaistuksissaan”, poliisi kertoo.
Kolaria edelsi naisen ja hänen avomiehensä kinastelu perheen sisäisistä asioista. Mies lähti riidan jälkeen Nurmeksen linja-autoasemalle mennäkseen sieltä edelleen työmatkalle Kuopioon.
Epäilty lähti seuraamaan henkilöautolla linja-autoa ja pysäytti linja-auton reitin varrella olevalle pysäkille. Poliisin mukaan nainen nousi bussiin ja kävi siellä äänekkään keskustelun avomiehensä kanssa.
Linja-auton kuljettaja pyysi naista ystävällisesti poistumaan linja-autosta, jonka jälkeen linja-auto oli jatkanut matkaansa kohti Kuopiota. Nainen lähti ajamaan linja-auton perään, ohitti sen ja kävi kääntymässä Nurmeksentien ja Rautavaarantien risteyksessä. Todistajan mukaan kääntyminen oli ollut vauhdikas U-käännös.
Hetkeä myöhemmin, noin 1,5 kilometrin ajon jälkeen naisen kuljettama henkilöauto törmäsi kovalla nopeudella vastaan tulleen linja-auton keulaan. Keskusrikospoliisin laboratorion tutkimuksen mukaan linja-auton nopeus törmäyshetkellä on ollut 47 km/h.
Onnettomuustutkintalautakunnan selvityksen mukaan naisen kuljettaman henkilöauton nopeus on ollut 92-123 km/h.
“Törmäyksen henkilöautoon ja linja-autoon aiheuttamien vaurioiden sekä naisen kuljettaman henkilöauton keskinopeuden perusteella voidaan olettaa, että henkilöauton nopeus törmäyshetkellä on ollut kuitenkin lähempänä 123 km/h kuin 92 km/h”, poliisi kertoo.
Henkilöautolle on laskettu keskinopeudeksi 105 km/h siitä hetkestä, kun se lähti linja-autopysäkiltä linja-auton perään ja siihen hetkeen, kun se törmäsi linja-autoon.
Oikeuslääkärin lausunnon mukaan henkilöautoa kuljettaneen naisen verestä ei ole löytynyt alkoholia, eikä muitakaan päihteitä. Muilta osin oikeuslääkärin lausunto on salassa pidettävä.
Esitutkinnassa on kuulusteltu kaikki linja-autossa olleet henkilöt, uhrien lähisukulaisia, perheen kanssa tekemisissä olleita henkilöitä sekä seitsemää muuta todistajaa. Tapausta on poliisin lisäksi selvittänyt liikenneonnettomuustutkintalautakunta.
IS