Elina Kokkonen, oikeusnotaari
Rikoksen uhrista käytetään esitutkinnan ja oikeuskäsittelyn aikana termiä asianomistaja, joka ei itsessään kerro paljoakaan rikoksen uhriksi joutuneesta henkilöstä tai hänen kokemuksistaan. Asianomistajan ominaisuudet ja kokemukset onkin rikosprosessissa niputettu varsin mitäänsanomattoman termin alle, ja samalla on helppo unohtaa, että rikosten uhrit eivät ole samasta puusta veistettyjä. Toimistomme juristeja ja harjoittelijoita onkin kouluttautunut uhrin sensitiivisestä kohtaamisesta Lakimiesliiton ja Raiskauskriisikeskus Tukinaisen järjestämissä koulutuksissa syksyllä 2020. Koulutuksen ansioista saimme lisää työkaluja rikoksen uhrin kohtaamiseen ja yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.
Rikoksen uhrin oikeuksien toteuttamisen kannalta niin sanottu uhridirektiivi (2012/29/EU) on tuonut mukanaan merkittäviä parannuksia. Uhridirektiivin mukaisesti uhrin erityissuojelun tarve tulee arvioida niissä tilanteissa, joissa uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet (muun muassa lapset, nuoret, vammaiset, maahanmuuttajat) tai uhrin ja tekijän välinen riippuvuussuhde (muun muassa seksuaalinen väkivalta, hyväksikäyttö, lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa) viittaavat uhrin haavoittuvaan asemaan. Haavoittuvassa asemassa olevista uhreista ei kuitenkaan voida tehdä tyhjentävää listaa uhridirektiivinkään perusteella, vaan rikoksen uhrin haavoittuvuutta tulee aina tarkastella yksilöllisesti.
Haavoittuvassa asemassa olevan uhrin tunnistaminen ja sensitiivinen kohtaaminen korostuu tilanteissa, joissa henkilön omat voimavarat voivat olla koetuksella tai olosuhteet ovat muutoin haasteelliset. Kynnys rikosilmoituksen tekemiseen itsenäisesti voi olla kohtuuttoman suuri tai henkilö on edelleen siinä riippuvuussuhteessa, jonka puitteissa rikoskin on tehty. Voidaankin kysyä, millä todennäköisyydellä omaishoidossa oleva henkilö tekee rikosilmoituksen tai hankkii omatoimisesti apua tilanteessa, jossa rikoksentekijä on omaishoitaja? Entä kuinka uskonnollisen yhteisön sisällä rikoksen uhriksi joutunut lapsi tai nuori hankkii apua, mikäli ympäröivä yhteisö kieltäytyy uskomasta lapsen tai nuoren kertomaa todeksi?
Rikoksesta ilmoittamista on myös voinut edeltää vuosien kaltoinkohtelu ja vaikeneminen omasta tilanteestaan. Luotto muihin ihmisiin ja viranomaisiin voi olla hataralla pohjalla. Takana voi myös olla erityisen traumatisoiva kokemus, kuten seksuaalinen väkivalta, minkä vuoksi uhrilla voi olla vaikeuksia palauttaa mieleen tekoon ja tekoaikaan liittyviä yksityiskohtia. Uhri on myös voinut yrittää kertoa kokemuksistaan aiemmin, mutta häntä ei ole otettu tosissaan tai hänen kokemustaan on vähätelty.
Kohdatessamme asiakkaan kiinnitämmekin huomiota siihen, että henkilö tulee inhimillisesti kohdatuksi ja hän saa kertoa oman tarinansa omalla tahdillaan. Psykologisen ymmärryksen myötä tiedostamme, että ihmismielen omien suojamekanismien vuoksi muistot eivät välttämättä palaudu mieleen järjestyksessä tai loogisena kokonaisuutena tai että kertomus voi muuttua prosessin aikana. Rikokseen liittyvät häpeän tunteet voivat myös aiheuttaa sen, että ensimmäisellä tapaamiskerralla ei pysty kertomaan kaikkea tapahtuneeseen liittyvää. Luottamuksellisen suhteen luominen onkin meille ensiarvoisen tärkeää.
Tavoitteenamme on myös edistää rikoksen uhriksi joutuneen omaa toimijuutta ja tässä nousee keskiöön uhrin omat toiveet rikosprosessin edistämisen suhteen. Oikeudellisen koulutuksen ja kokemuksen ansiosta meillä on oma näkemyksemme siihen, kuinka asiassa kannattaisi edetä, mutta kaikki toimenpiteet tehdään aina asiakkaan näkemystä kunnioittaen. Rikoksen uhrin oman toimijuuden tukemisessa korostuu lisäksi tiedon jakaminen, ja haluammekin aina pitää asiakkaan ajan tasalla prosessin etenemisestä ja seuraavista vaiheista. Ennen kaikkea haluamme jo ensimmäisellä tapaamiskerralla selvittää, mitä asiakas toivoo toimeksiannolta ja millaisia tarpeita hänellä on.
Rikoksen uhreja kohdatessamme haluamme myös huomioida sen, että uhrin oikeuksien toteuttaminen ei kuormittaisi rikoksen uhriksi joutunutta henkilöä liikaa. Kohtaamisissa onkin muistettava, että vakavankaan rikoksen uhriksi joutuminen ei ole millään tavalla uhriksi joutunutta henkilöä määrittävä ominaisuus, vaan henkilössä on aina paljon muutakin kuin pelkkä ”uhri” tai ”asianomistaja”.