Tiistai 1.3.2016 klo 16:45 – Maaret Kallio
Oikeudenkäyntipäivä ei tule seksuaalisen väkivallan uhrille koskaan odottamatta. Hän on mitä todennäköisimmin jännittänyt, odottanut ja pelännyt päivää pitkän aikaa. Seksuaalisen väkivallan uhrin keskeisimpiä väkivaltatrauman jälkeisiä tunnekokemuksia ovat syyllisyys ja häpeä, jotka valitettavasti myös tehokkaasti sulkevat suun. Usein juuri niiden voiman vuoksi uhri ei kerro kokemastaan kenellekään. Vaikka matka olisi edennyt jo oikeudenkäyntiin saakka, eivät nämä tunteet ole mitä todennäköisemmin vielä hellittäneet täysin otettaan. Vaikka oikeudenkäyntiin saapuminen on myös huojentavaa, on vallitsevana tunnetilana useimmiten pelko.
Uhrin mielessä pelon kohteet ovat oikeudenkäyntipäivänä moninaisia: miten pystyn kertomaan oman tarinani edes jotenkin loogisesti? Miten kestän todistamisen pyörtymättä tai oksentamatta? Miten pystyn kohtaamaan tekijän uudelleen? Mitä jos minua ei uskota? Mitä jos minua syytetään tapahtuneesta tai minun ymmärtämättömyydelleni nauretaan ivallisesti? Mitä jos henkilökohtainen elämäni revitään auki?
Uhrin kokemusta ja päivän tuskallisuutta ei voi poistaa, mutta tilanteen osallisilla on monia mahdollisuuksia tehdä kokemuksesta uhrin näkökulmasta siedettävämpi. Uhrin luotettava ja uskottava kertomus on usein keskeinen näyttö seksuaalirikoksissa, minkä vuoksi haastateltavan vointi ja turvallisuuden tunne ovat keskeisiä tekijöitä kertomuksen antamiseksi. Useimmiten uhria ahdistaa voimakkaasti tekijän kohtaaminen oikeudessa, mikä vie jo itsessään runsaasti voimavaroja tilanteessa. Kohtaamistilanteiden rajaaminen, tukihenkilön tuoma turva ja luottamuksellinen suhde omaan asianajajaan ovat keskeisiä lähtökohtia tilanteen siedettävämmäksi tekemiselle.
Haastateltavana oleminen ja kertomuksen antaminen ovat uhrille raskaita tilanteita. Samanaikaisesti on palautettava mieleen tuskallisia muistoja ja tuotettava mahdollisimman jäsentynyttä kertomusta. Sen vuoksi on olennaista, että taukojen mahdollisuus sanoitetaan ääneen. Monia helpottaa jo ajatus siitä, että tarvittaessa saa pitää hengähdystauon, on luvallista purskahtaa itkuun tai nähdään ymmärrettäväksi, että yleisvointi voi heikentyä kuormittavan tilanteen aikana. Väljä ajankäyttö haastattelutilanteessa vähentää painetta tuottaa oma kertomus nopeasti.
Uhri tietää, että hänellä on tilanteessa velvollisuus puhua totta, mikä voi myös tuottaa suuria paineita kertomuksen tuottamiselle. Totuuden kertominen ei sinällään ole vaikeaa, mutta moni pelkää tahattomasti toimivansa väärin. Traumaattiseksi koetun tilanteen muisteleminen ei ole aina yksinkertaista, eivätkä muistot loogisesti jäsentyneitä. Siksi on olennaista sanoittaa etukäteen ääneen, että omaa kertomustaan saa myös korjata, peruutuksia voi ottaa tai palata kohtaan, joka jäi jollain tavoin vaillinaiseksi. Tuskallisten ja intiimien kokemusten kuvaaminen muiden läsnä ollessa on jo itsessään uhrille hyvin kuormittavaa.
Keskeisintä uhrin näkökulmasta on koko oikeudenkäynnin ajan säilyvä kunnioittava ja ihmisarvoa vaaliva lähestymistapa. Vaikka uhrille joudutaan esittämään monia vaikeita kysymyksiä tai palaamaan ikäviin yksityiskohtiin, ne voidaan esittää kuitenkin siten, että uhrin turvallisuudentunne säilyy. Haastattelijan avoin suoruus ja tilanteen ääneen sanoittaminen tuovat jäsentyneisyyttä kuormittavaan hetkeen.
Monesti uhrin kannalta on jo helpottavaa, että hänen tilannettaan kohtaan osoitetaan myötätuntoa: ”Olen pahoillani, että joudun vielä tarkistamaan tätä yksityiskohtaa ymmärtääkseni oikein” tai ”Joudun vielä palaamaan tarkemmin tähän aiheeseen, koska..” ovat kunnioittavia tapoja lähestyttäessä toisen äärimmäisen vaikeaa ja henkilökohtaista kokemusta. Myötätuntoinen lähestymistapa auttaa uhria tuottamaan vastauksensa, vaikka niihin palaaminen tai kertominen muiden läsnä ollessa olisikin vaikeaa, häpeää virittävää ja kehollisia reaktiota herättävää.
Tuomarilla on oikeudenkäynnissä erityisen keskeinen rooli uhrin sietokyvyn säätelijänä. Jo tuomarin pienet eleet merkitsevät: silmiin katsominen ja myötäelävä lähestymistapa ovat monesti uhria rauhoittavia tekijöitä. Tuomarilla on myös valta puuttua tilanteeseen, jossa vastapuoli kohtelee uhria epäkunnioittavasti, syyllistää tätä tai lähtee epäolennaisiin painotuksiin, jotka loukkaavat uhria ja tämän intimiteettiä. Asiallisen haastattelutyylin vaatiminen ja pilkkaaviin kommentteihin puuttuminen ovat hyvin rauhoittavia elementtejä uhrin turvallisuuden tunteen kannalta.
Kirjallisuutta:
Kallio, M. 2015: Oon siellä jossain mun. Seksuaalisesta väkivallasta toipuminen. Väestöliitto.
Kervinen, H., Hintikka, S. 2015: Välittäminen kannattaa! Seksuaaliväkivaltatyön toimivat käytännöt. Viestipaino Oy.