Keskiviikko 9.12.2015 klo 9:30 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksella julkaistu Marja Aleneffin psykologian alan pro gradu -tutkimus on ensimmäinen Suomessa julkaistu tutkimus, jossa on arvioitu lapsen vanhemmasta vieraannuttamisen esiintyvyyttä suomalaisnuorilla ja tutkittu sen vaikutuksia heidän hyvinvointiinsa.
Aleneff keräsi Vieraannuttaminen ja nuorten elämänlaatu -tutkimustaan varten otoksen, joka käsitti yhteensä 2027 iältään 15-20-vuotiasta nuorta. Tutkimuksen otos koottiin erilaisten nuorten verkkosivustojen ja 19 eri puolilla Suomea sijaitsevan lukion satunnaisotannan kautta. Nuoret täyttivät anonyymin verkkokyselyn, jossa käytettiin vieraannuttamisesta Parental Alienation Behavior Scale (PABS) -arviointimenetelmää, elämänlaadun osalta KiddoKINDL-14–17-mittaria ja mielialan osalta RBDI-mielialamittaria. PABS-kysely sisältää kuusi äitiä ja kuusi isää koskevaa väittämää, jotka mittaavat vanhemman asennoitumista lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen ja joiden paikkansapitävyyttä arvioitiin 7-portaisella asteikolla. KiddoKINDL-14–17-mittari koostuu erilaisista elämänlaatua mittaavista osioista, joita ovat fyysinen hyvinvointi, emotionaalinen hyvinvointi, itsearvostus, perhe, ystävät, koulu ja sairaudet. RBDI:ssä on erilaisia masennusta ja ahdistuneisuutta kartoittavia kysymyksiä mm. mielialasta, tulevaisuudesta ja itsensä vahingoittamisesta. Sitä on aiemmin käytetty useissa suomalaisissa koululaisille ja opiskelijoille tehdyissä terveystutkimuksissa ja sitä käytetään osana kouluterveyskyselyä.
Tulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuneiden nuorten osalta 33 %:n vanhemmat olivat eronneet. Vähän yli puolessa tapauksia vanhemmilla oli yhteishuoltajuus ja noin kolmasosassa tapauksia nuoren äidillä oli yksinhuoltajuus. 669 eronneiden vanhempien nuoresta 45 % asui äidin luona, 8 % isän luona ja 25 % vuoroin isän ja vuoroin äidin luona. Tutkimuksen erovanhempien nuorista 75 % tapasi äitiä ja 27 % isää viikoittain. Äitiään tapasi harvemmin kuin kerran kuukaudessa 8 % nuorista ja isää tapasi harvemmin kuin kerran kuukaudessa 37 % nuorista. Nuorista 8 % raportoi että suhde äitiin oli eron jälkeen selvästi huonontunut tai välit olivat menneet poikki. Vastaava luku suhteessa isään oli 25 %. Tutkimus viittaa näin ollen vahvasti siihen, että nuoren suhde isään katkeaa tai huononee merkittävästi useammin vanhemmin eron seurauksena kuin nuoren suhde äitiin.
Tutkimuksessa käytettiin PABS-kyselyn osalta erilaisia raja-arvoja arvioitaessa vieraannuttamisen yleisyyttä suomalaisnuorilla. Tiukinta raja-arvoa käytettäessä tulos osoitti, että vieraannuttamista oli kokenut eroperheissä 5 % nuorista äidin toimesta ja 4 % nuorista isän toimesta. Lievempää raja-arvoa käytettäessä tulos osoitti, että vieraannuttamista oli kokenut eroperheissä 14 % nuorista äidin toimesta ja 9 % nuorista isän toimesta. Tulos kokonaisuudessaan viittaa nähdäkseni siihen, että noin 10 % erovanhempien nuorista on kokenut vieraannuttamista ja Suomessa sitä koetaan tapahtuvan hiukan useammin äitien kuin isien toimesta. Huomionarvoista tulosten kannalta on myös se, että vieraannuttamista olivat myös kokeneet ne nuoret joiden vanhemmat eivät olleet eronneet. Heistä 1-2 % koki altistuneensa vieraannuttamiselle, mikä tukee tutkimuskirjallisuudessa esitettyä ajatusta siitä, että lapsen vieraannuttamista vanhemmasta voi myös tapahtua vanhempien vielä ollessa yhdessä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat myös sen, että niillä nuorilla, jotka saivat korkeita pisteitä vanhemman vieraannuttamista koskevassa kyselyssä, oli muihin verrattuna merkitsevästi enemmän masennusoireita ja ahdistuneisuutta. Korkeita pisteitä saaneilla nuorilla oli myös kaikilla osa-alueilla matalampi elämänlaatu kuin muilla nuorilla. Yhteys säilyi kun muut olennaiset elämänlaatuun vaikuttavat tekijät vakioitiin. Niiden nuorten keskuudessa, jotka olivat saaneet korkeita pisteitä vieraannuttamisasteikolla äidin osalta, masennusoireita esiintyi 59 %:lla, ahdistuneisuutta 43 %:lla ja keskimääräistä parempi elämänlaatu vain 16 %:lla. Niiden nuorten keskuudessa, jotka olivat saaneet korkeita pisteitä vieraannuttamisasteikolla isän osalta, vastaavat osuudet olivat 49 %, 35 % ja 32 %. Niiden nuorten keskuudessa, jotka olivat saaneet matalia pisteitä vieraannuttamisasteikolla, masennusoireita esiintyi 30 %:lla, ahdistuneisuutta 20 %:lla ja keskimääräistä parempi elämänlaatu 49 %:lla. Masennuksen, ahdistuneisuuden ja huonomman elämänlaadun esiintyvyys on siis noin kaksinkertainen niiden nuorten keskuudessa, jotka ovat kokeneet voimakasta vieraannuttamista äitinsä toimesta. Karkeasti voidaan todeta, että on todennäköisempää, että tällaisella lapsella on näitä oireita, kuin että hänellä ei niitä olisi. Tulos tukee ulkomaisissa tutkimuksissa raportoituja tuloksia vieraannuttamisen kielteisistä ja joskus vuosia kestävistä vaikutuksista ihmisen elämään.
Nyt tehty nuorisotutkimus osoittaa nähdäksemme, että lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta muodostaa vakavan riskitekijän pitkäaikaisille ja kumuloituville ongelmille lapsen ja nuoren elämässä. Tutkimus nostaa esiin tarpeen pohtia vieraannuttamisperheille tarjottavia hoidollisia interventioita ja haastaa huoltoriitoja hoitavat oikeudelliset ja terveydenhuollon ammattilaiset yhteistyöhön. Tämän jälkeen on enää vaikeaa piiloutua sen ajatuksen taakse, että ”eihän meillä Suomessa….”