Maanantai 15.12.2014 klo 22:50 – Helinä Häkkänen-Nyholm & Jan-Olof Nyholm
Sekä poliisi että armeija ovat jo pitkään hyödyntäneet kuulustelemisessa psykologisia tekniikoita. Viime viikolla CIA:n käyttämät ns. kuulustelumenetelmät tulivat maailmanlaajuiseen tietouteen kun senaatin tiedustelukomitea julkaisi suuren kohun aiheuttaneen raportin menetelmistä, joihin sisältyi muun muassa vesikidutusta. Menetelmien kehittäjiksi nimettiin CIA:n käyttämät psykologit James Mitchell ja Bruce Jessen. Psykologien ammattieettiset säännöt Suomessa ja Yhdysvalloissa toteavat varsin yksiselitteisesti, että psykologin tulee kunnioittaa yksilön perusoikeuksia, arvokkuutta ja arvoa sekä työskennellä siten, ettei hänen osaamistaan käytetä yksilön loukkaamiseen, hyväksikäyttöön ja sortamiseen. Psykologin ei tule osallistua toimintaan, jonka tavoitteena on fyysisin tai psyykkisin pakkokeinoin tai niiden uhalla kiristää jokin tieto tai tunnustus. Psykologin tulee pyrkiä myös aktiivisesti estämään psykologisten tietojen käyttö tällaiseen tarkoitukseen. Guantánamon vankileirin perustamisesta lähtien tätä ammattieettisen säännön tulkintaa on Yhdysvalloissa venytetty argumentoimalla muun muassa että mikäli psykologilla ei ole hoitosuhdetta tutkittavana olevaan henkilöön, voi hän konsultoida kuulustelijoita terrorismiepäiltyjen kuulustelumenetelmissä.
Kansallisen turvallisuuden kulttuuri ja sen nimissä tehdyt päätökset ovat Yhdysvalloissa selvästikin menneet ihmisoikeuksien edelle, ainakin mitä tulee CIA:n kuulustelukäytäntöihin. Ihmisen moraalikäsitys määrittää suhtautumista kuulustelumenetelmiin. Toisinaan sen tahon tai henkilön, jonka koetaan kohdelleen meitä epäoikeudenmukaisesti, ei katsota omaavan mitään oikeuksia. Tämä mahdollistaa henkilön rajaamisen ulos siitä piiristä, johon käyttäytymistämme ohjaava moraalitajumme ulottuu. Tämän ajattelun mukaan epähumaaniksi kokemamme vihollinen ansaitsee epähumaanin käsittelyn. Merkillepantavaa on että huomattava osa yhdysvaltalaisista pitää kiduttamista ainakin ”jossakin määrin” oikeutettuna tiedonhankintamenetelmänä terrorismiepäiltyjen kuulusteluissa. Tämä suhtautuminen on ainakin ennen tämän viikon uutisointia pitkälti perustunut virheelliseen käsitykseen siitä, että esimerkiksi kiduttaminen olisi tiedonhankintamenetelmänä tehokas. Kiduttamisen puolesta käytävä argumentaatio on myös naivistista ja perustuu usein epärealistisiin käsityksiin mm. siitä, millaisia ovat terrorismiepäiltyjen kuulustelut. Toisinaan kiduttamista menetelmänä perustellaan esimerkiksi ns. ticking time-bomb vertauskuvalla, jolla viitataan siihen, että aikapommin sijainnin tietävää henkilöä voidaan kuulustella pakottavilla ja kiduttavilla menetelmillä, koska muutoin pommi ehtii räjähtämään. Tällainen naivistinen näkemys terrorismiepäiltyjen kuulustelutilanteista pohjautuu enemmän elokuvateollisuuden luomiin malleihin kuin todellisuuteen. Rikostutkinnassa ei juuri koskaan ole tilannetta, jossa rikoksesta epäilty olisi kiinniotettuna ja jossakin tikittäisi aikapommi. Valta-osaa terroristi-iskuista ei toteuteta aika-pommeilla.
Operatiivisessa poliisi- ja sotilastoiminnassa mukana olevien psykologien keskuudessa on jo pitkää tiedetty että hyvä tiedonhankintataktiikka, erityisesti terrorismiin liittyvässä tutkinnassa, pohjaa ennen kaikkea sosiaalipsykologiaan. Pienryhmädynamiikkaa, lojaliteettiristiriitaa ja sosiaalista vertailua ohjaavat teoriat ja sovellukset kuulustelutilanteeseen ovat psykologeille näissä tilanteissa huomattavasti tärkeämpiä työkaluja kuin tieto siitä, miten aisti deprivaatiolla voidaan vaikuttaa ihmisen mieleen. Kiduttaminen kuulustelumenetelmänä edellyttää kuulustelijalta tunnekylmyyttä ja empatiakyvyttömyyttä. Sosiaalipsykologista tietoa soveltavat menetelmät ja lähestymistavat edellyttävät kuulustelijalta lingvististä osaamista, herkkyyttä erilaisille kulttuureille, vahvaa tilannetajua, kykyä joustavaan ajatteluun, itsehillintää, sekä kykyä asettua kuultavan henkilön asemaan ja nähdä asioita hänen näkökulmastaan. Kiduttamisen käyttäminen kuulustelumenetelmänä edustaa kiihkomielistä ja osaamatonta ammattikäytäntöä, josta puuttuu tyystin emotionaalinen tilanteen hallinta. Psykologisesti hyvä kuulustelija toimii kameleonttimaisesti muuttaen persoonaansa tilanteen vaatimusten mukaan ja kyeten hyvän myyntimiehen tavoin myymään itsestään niin monta eri puolta kuin on tarpeen, jotta kuultava ryhtyy puhumaan. Hyvän kuulustelijan tärkein ominaisuus on kyky hyödyntää sosiaalisessa vaikuttamisessa empatiaa kokematta sitä kuitenkaan liikaa itse.
2 kommenttia. Leave new
Jokainen äiti tietää tuon kyllä 😀
Psykologiliitto: Valemuistojen istuttaminen on potilaan manipuloimista
KOTIMAA 5.3.2014 18:53
Jussi Lehmusvesi
HELSINGIN SANOMAT
Suomen Psykologiliitto tuomitsee jyrkästi manipulatiivisen toiminnan, jossa istutetaan valemuistoja potilaalle.
“Jos psykoterapeutti toimii työssään tällä tavalla, hänen ammattitoimintansa asianmukaisuudesta voi tehdä tutkintapyynnön Valviralle”, sanoo Psykologiliiton puheenjohtaja, erikoispsykologi Tuomo Tikkanen.
Tikkanen vastaa Helsingin Sanomien kolumnisti Jani Kaarolle, joka nosti torjuttujen muistojen ongelman esiin verkkosivujen kolumnissaan maanantaina 3. maaliskuuta.
Artikkeliin liittyvät
Psykologiliitto: Valemuistojen istuttaminen on potilaan manipuloimista 5.3.2014
Kaaron kolumnissa väitetään, että osa Suomessa työskentelevistä psykoterapeuteista uskoo niin sanottuun torjuttujen muistojen teoriaan. Teorian mukaan ihminen voi tukahduttaa traumaattiset kokemukset pois tietoisuudestaan, mutta nämä muistot voidaan palauttaa terapiassa. Ongelmalliseksi asian tekee se, että tällaisessa terapiassa syntyvät muistikuvat ovat usein valemuistoja, jotka eivät vastaa todellisuutta.
Torjutuiksi väitettyjä muistoja on yritetty käyttää todisteina oikeudessa ja ne liittyvät usein väitteisiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapauksille on tyypillistä, että muisto lapsena tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä herää terapiassa, usein terapeutin johdattelemana, vaikka potilaalla ei aikaisemmin ole ollut mitään tietoa sellaisesta tapahtumasta. Tämä on johtanut pulmallisiin oikeudenkäynteihin muun muassa Yhdysvalloissa ja Ruotsissa.
Kaaro referoi kolumnissaan Åbo Akademin tutkimusta, jossa on selvitetty oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Sen mukaan yli 52 prosenttia ilmoitti epäilevänsä vain harvoin ja 25 prosenttia ei koskaan, että traumassa olisi kyse valemuistosta.
Tulos yllätti tutkijat itsensäkin.
“Se on ehdottomasti huolestuttava asia”, sanoo psykologian tohtori Katarina Finnilä, joka oli yksi tutkimuksen tekijöistä. “Suuri osa vastanneista ei ottanut millään tavoin huomioon sitä, että muistikuvat eivät pitäisikään paikkaansa.”
Tutkimuksessa on selvitetty asiakastyötä tekevien psykoterapeuttien tietotasoa. Sen mukaan lääkärit ja psykologit olivat muita paremmin selvillä tieteellisistä faktoista. Silti joukossa oli paljon myös akateemisen koulutuksen saaneita terapeutteja. Psykoterapiaa antavat psykologien ja lääkärien lisäksi esimerkiksi erikoissairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät.
“Suomessa on ajateltu, että ollaan turvassa tällaisilta ajattelutavoilta. Kuitenkin vaikuttaa, että täällä ne elävät jopa pidempään kuin muualla.”
Finnilä ei usko, että Suomessa yksikään terapeutti istuttaisi tarkoituksellisesti potilaidensa mieleen valemuistoja vaan kysymys on tiedostamattomasta toiminnasta. Sekin aiheuttaa tietysti vahinkoa.”Terapeutin takertuminen fiktiiviseen traumaan aiheuttaa sen, että asiakkaan todellisten oireiden aiheuttaja jää hoitamatta”, hän sanoo.
Kaaro toivoi Suomen Psykologiliitolta vastausta, onko tukahdutettujen traumojen terapoiminen asiallista praktiikkaa. Tänään liiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen ilmoitti, että liiton kanta asiakkaan manipuloimiseen on ehdottoman kielteinen.
“Kyllä meillä kaiken asiakastyön tavoitteena on realiteettien selkeyttäminen yhdessä asiakkaan kanssa, ei missään tapauksessa todellisuuden vääristäminen.”
Tikkanen myös korostaa, että jos psykoterapeutti alkaa ehdotella asiakkaan oireiden johtuvan esimerkiksi unohtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka potilas ei ole mihinkään tällaiseen viitannut, se olisi psykoterapeutilta täysin asiatonta.
Tikkasen mukaan psykologiliiton tiedossa ei ole yhtään valemuistotapausta. Myös hän pitää huolestuttavana joidenkin oikeudessa esiintyneiden psykoterapeuttien heikkoa tietotasoa. Finnilä puolestaan pitää mahdollisena, että näitä käytetään oikeudessa tietoisena strategiana.
“Suomessa oikeuteen saa tuoda todistajaksi kenet haluaa. On tietysti mahdollista, että sinne halutaan tarkoituksellisesti joku tietämätön.”
Psykoterapiakoulutus on siirretty viime vuodesta alkaen yliopistoihin. Sen toivotaan karsivan alalta hämärimmät kouluttajat pois. Psykologiliitto edustaa psykologin koulutuksen saaneita psykoterapeutteja, joita on noin 30 prosenttia kaikista psykoterapeuteista.
Aiheet
JUSSI LEHMUSVESI
PSYKOLOGIA