Maanantai 18.5.2015 klo 15:30 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Suomessa on parin viime vuoden aikana keskusteltu lisääntyvissä määrin erityisherkistä ihmisistä. Ulkomaisten tutkimusten mukaan noin 15-20 % väestöstä on hermojärjestelmältään erityisherkkiä. Erityisherkkyys ei ole diagnosoitava sairaus tai vamma vaan perinnöllinen ja synnynnäinen piirre, joka voi ilmetä monin eri tavoin. Yhteistä erityisherkille ihmisille on tavanomaista suurempi herkkyys ympäristön vivahteille, ärsykkeiden liiallisuuden kokemus, voimakas emotionaalisuus ja vahva empatia sekä asioiden ja kokemusten syvällinen käsittely. Tutustuminen muutamaan erityisherkkään ihmiseen on herättänyt minussa huolen siitä, miten ihmisen erityisherkkyys tunnistetaan oikeusprosessissa ja miten erityisherkät kokevat tulevansa ymmärretyksi tuomioistuimissa.
Aistitiedon käsittelyherkkyys tarkoittaa käytännössä sitä, että erityisherkät ihmiset huomaavat asioita, joita muut eivät yleensä huomaa, heillä on taipumus nähdä uhkaavien tilanteiden yksityiskohdat ja niiden sisältämät vihjeet, heidän tahdosta riippumaton hermostonsa on herkkä reagoimaan (esim. sykkeen kiihtymisellä) ja he usein kokevat ”tietävänsä” ymmärtämättä itsekään miten tai miksi näin on. Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa oikeusprosessissa osallisena olevalle erityisherkälle ihmiselle? Käytännössä ennen kaikkea sitä, että jos oikeudenkäynti uutena elämänkokemuksena aiheuttaa ei-erityisherkässäkin ihmisessä yleensä voimakasta stressiä ja virittyneisyyttä, niin erityisherkän ihmisen se voi lamaannuttaa ja hän voi kokea, ettei hän selviä siitä.
Erityisherkät ihmiset yleensä väsyvät ja ahdistuvat nopeasti joutuessaan käsittelemään runsaasti tietoa. Hermostollisten ominaisuuksien johdosta heillä on vaikeuksia sietää esimerkiksi melua ja he välttävät intensiivisiä tilanteita. Mikäli he kohtaavat ns. informaatiotulvan, aiheuttaa se heidän kehossaan käytännössä voimakkaan hermostollisen uupumustilan. He tarvitsevat ajoittaista hiljaisuutta kerätäkseen voimia. Konkreettisin oppi minulle tästä oli eräs asiakkaani, jonka kanssa intensiivisen EMDR-terapiamenetelmän käyttö oli mahdollista vain 20 minuuttia kerrallaan normaalin 60 minuutin sijasta. Lyhyenkin session jälkeen asiakkaani kertoi kokevansa kehonsa siten kuin olisi juossut maratonin ja hänellä oli tuskin lainkaan fyysisiä voimia jäljellä. Tuomioistuimissa usein nähtävä tilanne, jossa syyttäjä tai oikeudenkäyntiavustaja nopeasti etenevällä kysymyssarjallaan ”hiillostaa” asianosaista, voi olla erityisherkälle ihmiselle sietämätöntä, eikä hänellä ole mitään edellytyksiä pysyä perässä, vaan hän saattaa kehollisista reaktioistaan johtuen tahtomattaan luoda epäuskottavan, epätietoisen, epävarman tai varautuneen vaikutelman.
Erityisherkille ihmisille on ominaista tiedon tavanomaista syvällisempi käsittely. Heillä aivot aktivoituvat enemmän aivosaaren alueella, joka yhdistää tilojen ja tunteiden, ruumiin asentojen ja ulkoisten tapahtumien hetkelliset tiedot. Onkin sanottu, että kun ei-erityisherkkä luokittelee asioita yleensä kahteen tai kolmeen luokkaan, on erityisherkillä taipumusta luokitella samat asiat kymmeneen luokkaan. Tästä johtuen osana tuomioistuinprosessia tehtävien päätösten tekeminen vie erityisherkillä ihmisillä tavallista enemmän aikaa ja he voivat takertua yksityiskohtiin. Erityisherkät ihmiset käyvät läpi suuren joukon tiedostettuja ja alitajuisia asioita ja pohtivat asiaa monelta kantilta ennen kuin tekevät päätöksensä. Ulkopuolisen silmissä tällainen käyttäytyminen voi vaikuttaa jahkailulta.
Erityisherkillä ihmisillä on tavanomaista voimakkaampi reagointikyky sekä myönteisiin että kielteisiin tunteisiin. Suhteessa muihin heillä on tavanomaista enemmän aktiivisuutta empatiaa käsittelevissä aivoalueissa, ja näin ollen heidän kykynsä liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan on tavanomaista parempi. Herkkyys kritiikille ja esimerkiksi itkeminen on heillä yleisempää, mikä uskoakseni ilmenee myös tuomioistuinten istuntosaleissa heidän käyttäytymisessään. Asia, joka muiden ihmisten mielissä voi olla suhteellisen neutraali, voi erityisherkässä ihmisessä aiheuttaa hyvinkin voimakkaan emotionaalisen reaktion.
Oikeuslaitoksen kyky ja halu ymmärtää asianosaisten henkilöiden persoonallisuuden vivahteita käsiteltäviä asioita ja vastaantulevia ilmiöitä selittävinä tekijöinä vaihtelee. Viime vuosina tuomioistuimissa on oikeudenkäyntiavustajien toimesta viitattu persoonallisuutta koskevien argumenttien yhteydessä lähinnä narsismiin pyrittäessä selittämään esimerkiksi riidan toisen osapuolen ”hankaluutta”. Onkin ilahduttavaa, että toisin kuin mustanpuhuva ja negatiivisesti sävyttynyt narsisti-käsite, erityisherkän ihmisen käsite voidaan nähdä hattaramaisen pastellisävyisenä käsitteenä, johon liittyy vahva myönteisyys ja erityinen emotionaalinen lämpö. Erityisherkkiä ei tule piirteidensä johdosta leimata eikä piirteitä tule käyttää heitä vastaan (esim. vanhemmuutta koskevassa argumentaatiossa), mutta ne on hyvä tunnistaa osana jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä:
Menossa oikeuteen? Miten hallita siihen liittyvää huolta, stressiä ja ahdistusta?
“Mä en voi uskoa tätä todeksi!” Erään asiakkaan kokemus EMDR-hoidosta
Huoli oikeudenkäynnistä: Miten selvitä vähemmällä huolehtimisella?
5 kommenttia. Leave new
Hyvä teksti, asiaa! Hienoa, että on tällainen blogi.
Me erityisherkät kiitämme tästä! Tärkeä asia, ja varmasti merkityksellinen monessa kohtaa oikeusprosessia.
Kiitos tästä tekstistä! Ite hsp-ihmisenä olen joutunut istumaan oikeussalissa vastassani narsistinen exä. Kun kaksi tällaista ihmistä laitetaan vastakkain missä vaan, asettelu on äärimmäisen paha. Herkkänä jäin alakynteen, murskatuksi ja monissa tilanteissa en tullut kuulluksi, varsinkin kun narsisti hallitsi tilaa ja ihmisiä. Vapisevana ja itkuisena minua pidettiin häiriintyneenä ja sairaana ihmisenä, jolla oli todellisuudentaju hukassa. Sain asianajalta puhelun, jossa hän haukkui minut, ja sanoi tietävänsä kuinka sairas ja hullu olen. Uhkaili kaiken päälle. Oikeussalitilanteet olivat minulle helvetti, joista en tuntenut selviäväni hengissä. Tunsin aina, että tallaisena kuin minä olen, minulla ei ole mitään toivoa eikä mahdollisuutta. Se kauhu oli fyysisestikin niin voimakas, että syke oli pilvissä ja ajatus lamaantunut, sekä kehossa oli fyysisiä kipuja. Minut on diagnosoitu psyykkisesti terveeksi traumoista huolimatta, mutta samalla todettu, että olen hsp.
Oma viimeaikainen kokemukseni käräjäoikeuden tasosta toimia oikeudenmukaisesti on masentava. En mielestäni ole erityisherkkä ainakaan siinä määrin, kuin blogissa on kuvattu. Mutta voin kuvitella että jos olisin, olisi kuluneena keväänä käymäni istunto ollut täyttä helvettiä minulle. Olen ollut sadoissa ellen jopa tuhannessa erilaisessa neuvottelutilanteessa, mutta käräjäoikeuden tuomarin menettely oli niin ala-arvoista, mitä en ole osannut oikeuslaitokselta koskaan odottaa, koska en ole vastaavaan törmännyt kuin yhdessä ennalta päätetyssä yt-neuvottelussa. Tuomari oli selkeästi valinnut puolensa ja koetti hiillostaa minua saadakseen mieleisensä kirjaukset pöytäkirjaan. Avustajani puuttui tähän todeten oikeusturvani vaarantuvan, mutta tuomaria se ei juurikaan pidätellyt. Mutta koska ei hän perusteluitaan päätökselleen minultakaan saanut, hän runnoi ratkaisunsa itse. Täysin absudia oli, ettei hän ottanut kirjallista näyttöä vastaan ollenkaan. Hän kieltäytyi siitä. Avustajanikin mielestä esitys oli täysi farssi.
Blogin otsikko: Tuomari: Tunnista erityisherkkä ihminen oikeusprosessissa, lähtee mielestäni ajatuksena siitä, että ikään kuin oikeuslaitosten tuomarit olisivat lähtökohtaisesti oikeita henkilöitä tehtäväänsä ja asemansa mukaisesti tasapuolisia molempia osapuolia kohtaan, mutta tarvitsisivat hieman näkemystä ja koulutusta tunnistamaan asiakkaansa. Oma kokemukseni erään pääkaupunkiseudun käräjäoikeuden naistuomarin menettelystä puolestaan kertoo, että hän saattaa hyvinkin tunnistaa erityisherkän ihmisen, mutta käyttää tätä ominaisuutta vain härskisti hyväkseen. Suurin ongelma onkin, miten oikeuslaitoksista saadaan karsittua nämä valkokauluspsykopaatit jo hakuprosesseissa pois. Niin kauan kuin sitä seulaa ei ole, otsikon kehoitus valuu hukkaan ja oikeusmurhat saavat jatkua.
Yritin jättää kommentin. Se poistui vahingossa. Todella traumaattinen kokemus oikeudenkäynnistä. Pitkä tarina. Siitä on muutama vuosi aikaa. En usko enää oikeudenmukaisuuteen, enkä siihen, että olisin turvassa vastaavassa tilanteessa. Sen hetkinen elämäni ja hermot romahtivat. Kauaskantoiset vaikutukset myös lapseni elämään. Kun on täysin hajalla ja paniikissa ei pysty toimimaan kuin ihmiset yleensä. Vältän kanssakäymistä naapurien kanssa.