Torstai 7.1.2015 klo 12:30 – Helinä Häkkänen-Nyholm & Jan-Olof Nyholm
Kuvitellaan että yhdessä puolisosi kanssa päätätte erota ja haette asumiseen ja lapsen luonapitojen järjestämiseen ratkaisua käräjäoikeudesta. Itse olet valmis siihen, että lapsenne viettäisi sinun ja puolisosi kanssa tasavertaisesti aikaa ja haluaisit jäädä asumaan yhteiseen asuntoonne, jonka olet itse perinyt vanhemmiltasi ja yksin omistat.
Puolisosi kuitenkin vaatii saada asua asunnossasi ja sitä, että lapsenne olisi pääosin hänen kanssaan ja tapaisit lastasi vain joka toinen viikonloppu. Neljä kuukautta odotatte käräjäoikeuden väliaikaismääräystä, ja kun se tulee, oikeus määrää sinut välittömästi muuttamaan pois omasta kodistasi määräämättömäksi ajaksi (kuitenkin enintään kahdeksi vuodeksi) ja tapaamaan lastasi joka toinen viikko perjantai-illasta klo 18 alkaen sunnuntai-iltaan klo 18 asti. Tämän päätöksen mukaan näet lastasi kuukauden noin 720 tunnista 96 tunnin ajan. Tämä merkitsee sitä, että lapsesi ja sinä vietätte kuukausittaisesta ajasta kolmetoista prosenttia yhdessä, kun taas toinen vanhempi viettää lapsen kanssa 87 prosenttia ajasta. Koska lapset nukkuvat yleensä vähintään kahdeksan tuntia yössä, voidaan tuo 96 tunnin yhdessäolon aika typistää käytännössä 64 tunniksi. Saat siis viettää lapsesi kanssa 64 tuntia kuukaudessa. Millä perusteella?
Käräjätuomari tuntuu verraten usein olevan sitä mieltä, että lapsen tilanne tulee rauhoittaa erossa. Ja rauhoittaminen tarkoittaa ilmeisesti sitä, että lapsi ei vietä aikaa toisen vanhemman kanssa kuin yllä mainitun ajan. Voidaan perustellusti kysyä, saako edellä mainittu järjestely aikaan sen, että lapsi erosta huolimatta kokee, että hänen yhteytensä kumpaankin vanhempaan säilyy hyvänä – ja saadaanko lapsen tilanne rauhoittumaan?
Kauankohan kestää, että lapset näissä tilanteissa rauhoittuvat? Ei sillä niin väliä, koska päätöksen myötä sinulle kerrotaan, että seuraavan kerran asiaan palataan kun olosuhdeselvitys on saatu toimitettua. Se kestää noin 5-8 kuukautta, ja tänä ajanjaksona vietät lapsesi kanssa aikaa vain tuon yllä mainitun ajan. Muutama kuukausi sitten elitte yhdessä ja teitte asioita päivittäin yhdessä, nyt lapsen etu on rauhoittua erillään sinusta useiden kuukausien ajan.
Tunnetko olosi järkyttyneeksi? Koetko tulleesi kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti? Oletko vihainen? Ymmärrämme jos vastaat ”kyllä” kaikkiin edellä olleisiin kysymyksiin. Suomessa tehdään, uskoisimme vähintäänkin viikoittain, yllä kuvatun kaltaisia päätöksiä lasten asumisesta ja luonapidosta vanhempien luona. Emme ihmettelisi vaikka Suomessa kehittyisi katkeroituneiden vanhempien joukko, joka pohtii miten he tällaiset henkilökohtaiset vääryydet oikaisevat ja korjaavat.
Seuraavan kerran kun tapaat lapsesi, sinun tulisi kertoa hänelle, että tuomari oli sitä mieltä, että hänen elämäänsä tulee rauhoittaa, ja siksi me saadaan nyt olla yhdessä niin vähän. Ja tätä ”rauhoittamisjärjestelyä” jatkuu nyt ainakin puolen vuoden ajan, koska edessä on sosiaaliviraston olosuhdeselvitys, jossa sellaiset ihmiset, jotka eivät tunne meitä ollenkaan, sanovat mielipiteensä siitä, missä lasten kirjojen pitäisi olla väestörekisterissä, ja se vie aikansa. Mutta hei, onhan meillä juhlittavaakin. Ensi kesänä saadaan olla yhdessä neljä viikkoa. Ajatella, yhdessä neljä viikkoa vuoden 52 viikosta! Ensi heinäkuussa, siis seitsemän kuukauden kuluttua tästä hetkestä.
Tunnetko olosi pettyneeksi? Koetko, että sinun on vaikeaa selittää asiaa lapsellesi? Oletko surullinen ja hämmentynyt kun joudut kohtaamaan hänen itkunsa ja hämmennyksensä? Ymmärrämme jälleen, jos vastaat ”kyllä” kaikkiin edellä olleisiin kysymyksiin. Suomen tuomioistuimessa tehdään päivittäin tuomioistuimen päätöksiä edeltäviä johtopäätöksiä ”lapsen edun” tai ”lapsen hyvinvoinnin” nimissä, joissa olisi ehkä tullut pohtia miten ne ihan aidosti vaikuttavat lapsen arkeen ja miten ne näyttäytyvät lapsen silmissä. ”On tarpeen rauhoittaa lapsen tilanne” -johtopäätös voi syntyä sillä perusteella, että toinen vanhempi näin uskottavasti väittää. Oikeusprosessiin liittyvä käytäntö sitten sanelee sen, että tällaista ”tilanteen rauhoittamista” jatketaan niin kauan kunnes seuraava prosessin vaihe tapahtuu, riippumatta siitä kuinka nopeasti itse lapsi rauhoittuu tai sopeutuu uuteen järjestelyyn.