Maanantai 19.9.2016 klo 14:50 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Väsyttääkö? Tuntuuko siltä, etteivät työt maistu? Onko sinun vaikeaa innostua kesän jälkeen uusista työn haasteista? Syksyä on perinteisesti pidetty tarmokkuuden aikana. Lasten koulut alkavat, ilmoittautuminen erilaisiin harrastusryhmiin alkaa ja työpaikoilla pohditaan tulevia haasteita. Näin oli ennen, mutta en ole varma siitä, onko enää. Nykyinen työaikakulttuuri uuvuttaa monen sen seurauksena, ettei työntekijä oikeastaan olekaan vapaa-ajalla kesälomallansa vaan aika ajoin lomansa aikana käyttää sähköpostiansa, vastailee työpuheluihin ja tekstiviesteihin ja seuraa työpaikkansa päivityksiä sosiaalisessa mediassa. Kuulostaako tutulta? Tutkimusten mukaan noin kolmannes työntekijöistä ei pysty viettämään kaikkia lomia ja vapaapäiviä ilman työtehtävien suorittamista.
Voi niitä aikoja, kun työpaikalle piti erikseen siirtyä, vastata siellä olevaan lankapuhelimeen ja avata sinne tullutta postia. Noihin aikoihin työn ja vapaa-ajan erottaminen oli verraten helppoa ja hullunahan sellaista työntekijää olisi pidetty, joka lomallansa olisi ilmestynyt työpaikalle vastailemaan puhelimeen ja avaamaan postiaan. Kuitenkin kyse on aivan samoista asioista kuin tänä päivänä eli esimerkiksi tavoitettavuudesta, näkyvyydestä, vastuullisuudesta ja tiedon hallinnasta. Mitenköhän tuo 1980-luvun työntekijä olisi perustellut kesälomallansa työpaikalle saapumistaan: ”Minun on tärkeää olla tavoitettavissa”, ”voin menettää jotakin olennaista jos en heti vastaa kirjeeseen” tai ”pomon on hyvä nähdä että olen työhöni sitoutunut”? Oli selitys mikä tahansa, luulen että häntä olisi silti pidetty mielenvikaisena, enkä usko että tilanne olisi edesauttanut hänen työurallaan etenemistä. Tänä päivänä on toisin.
Rajat vapaa-ajan ja työajan välillä ovat nykyisin epämääräisempiä ja moni tunnustaa tekevänsä töitä tai ainakin seuraavansa työpaikkansa tapahtumia loman aikana. Yrityskulttuuri tai yrityksen vaikea tilanne ja uhka esimerkiksi yt-neuvotteluista voivat myötävaikuttaa tässä. Myös teknologinen kehitys myötävaikuttaa siinä, että työasioita on helppo seurata ja töitä on helppo tehdä vapaa-ajalla. Vastuullisuuden tunne, velvollisuudentunto ja tunne siitä, että on jotenkin uhattuna tai korvaamaton, aiheuttavat psyykkisinä kokemuksina sen, ettei henkilö kykene viettämään loma-aikaansa ilman kosketusta töihin. Kyse on ennemminkin siitä, että henkilö kokee työasioiden seuraamisen ja töiden tekemisen tärkeäksi, kuin että hän haluaisi seurata tai tehdä niitä lomallansa. Kuitenkin osa perustelee töiden tekemistä lomalla myös sillä, että työ on hänelle intohimo. Mitä tämä kertoo meille ajastamme?
Kesälomalla ei kuulu tehdä töitä. Ihmistä ei ole suunniteltu tai kehitetty sellaiseksi, että hän kykenisi ilman haittavaikutuksia tekemään pitkään yhtäjaksoisesti töitä ilman lomaa. Tutkimukset osoittavat, että jatkuva työn tekeminen ilman lomaa vaarantaa terveyden ja hyvinvoinnin: erityisesti riski kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin on merkitsevästi korkeampi niillä miehillä ja naisilla, jotka lomailevat vain vähän tai eivät lainkaan. Harva vastuuntuntoinen työnantajakaan toivoo, että työntekijä tekisi kesälomallaan töitä. Kesälomalla työntekijän (ja yrittäjän!) tietokoneen ja sähköpostitilin kuuluu olla suljettuna, samoin työpuhelimen. Mieli tarvitsee kesällä rauhoittumista, jotta se kykenisi syksyllä taas katsomaan asioita uudesta näkökulmasta, olemaan luova ja jaksamaan siinä työssä, jota siltä silloin odotetaan. Myös perhe ja erityisesti perheen lapset tarvitsevat sitä, että äidin ja isän mieli on töiden sijasta heissä ja yhteisessä loma-ajassa. Loma on paitsi läsnäoloa omalle mielenrauhalle niin myös läsnäoloa perheelle.
Kesälomasta lintsaamisesta seurauksena oleva työuupumus voi pitkittyneenä aiheuttaa monia haittavaikutuksia. Fyysiset oireet, univaikeudet, itseluottamuksen puute, vaikeudet ihmissuhteissa ja ilon katoaminen elämästä ovat sen yleisimpiä vaikutuksia. Jotta tilanteesta päästäisiin eteenpäin, on jonkun asian muututtava. Ainoa henkilö, joka voi laittaa rajat jatkuvalle työn tekemiselle ja suorittamiselle vapaa-ajalla, on työntekijä itse. Muutos kohti oman työhyvinvoinnin kehittämistä lähtee näin ollen itsestä. Nyt jo voi olla hyvä tehdä tietoinen päätös siitä, että syys- ja joululomalla en tee töitä.