Vainoamisen rangaistuskäytäntö on Suomessa ja Ruotsissa varsin erilainen
Torstai 6.6.2019 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Suurimmassa osassa Suomessa vainoamisesta annetuista tuomioista on rangaistusseuraamuksena ollut sakkoa, selviää tuoreesta tutkimuksestamme. Yhdessä Helsingin yliopiston tutkijan Verna Salon kanssa toteutetussa tutkimushankkeessamme tarkasteltiin käräjäoikeuksien antamia vainoamistapauksia koskevia päätöksiä vuosilta 2015-2016. Tutkimus osoitti, että näinä vuosina vain viisi henkilöä 59:stä vainoamisesta tuomitusta tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Yhtäkään ehdotonta vankeustuomiota ei annettu. Vainoamisesta ja sen liitännäisrikoksista tuomituista 211 henkilöstä 67 tuomittiin ehdolliseen ja 38 henkilöä ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Näiden 38 henkilön osalta pisin ehdoton vankeusrangaistus oli 365 päivää ja keskiarvo oli 225 päivää. Suurin osa liitännäisrikoksista oli pahoinpitelyitä, lähestymiskiellon rikkomisia ja laittomia uhkauksia.
Kokonaisuudessaan Suomessa vainoamisen rangaistusseuraamuksena on siis tyypillisesti päiväsakko. Keskimäärin maksettavaa kertyy noin 50 päiväsakon verran, mikä tuomittujen henkilöiden tuloilla merkitsee noin 900 euron sakkoa. Ruotsissa rikoksentorjuntaneuvosto osoitti vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessaan, että noin puolessa tapauksista rangaistusseuraamus Ruotsissa on ehdoton vankeusrangaistus. Sakko ei edes ole mahdollinen rangaistusseuraamus vainoamisesta Ruotsissa, jossa rangaistuksen maksimi on kaksi vuotta korkeampi kuin Suomessa, eli neljä vuotta vankeutta. Vuosina 2011-2013 Ruotsissa vainoamisesta annetuista tuomioista ehdottomien vankeusrangaistusten pituus vaihteli yhdestä kuukaudesta kahteen vuoteen keskimääräisen pituuden ollessa neljä kuukautta.
Merkillepantavaa Ruotsissa annetuissa tuomioissa on myös se, että siinä missä Ruotsissa 14 %:ssa tapauksista syytetty määrättiin psykiatriseen hoitoon, Suomessa syyntakeettomaksi arvioitiin vain yksi syytetyistä ja kuuden muun henkilön osalta vastaajan mielenterveyteen liittyvien tekijöiden voitiin katsoa vaikuttaneen rangaistukseen alentavasti.
Suomessa tuomituista henkilöistä 86 % oli miehiä ja asianomistajista 80 % oli naisia. Noin puolessa tapauksista taustalla oli päättynyt parisuhde. Tulos on vastaava kuin Ruotsissa.
Tutkimuksessamme tarkasteltiin tuomioiden lisäksi tuomitsematta jättämistä. Tuomioistuimeen edenneistä tapauksista 14 %:ssa syytetty jätettiin tuomitsematta. Useimmiten tähän oli syynä yhteydenottojen vähäinen lukumäärä tai näytön rajoittuminen henkilötodisteluun. Kokonaisuudessaan tuomioiden lukumäärä vastasi noin 15 %:ia poliisin tietoon näinä vuosina vainoamisesta tulleita rikosilmoituksia. Tämä johtunee osittain vainorikosten alhaisesta selvitysprosentista (noin 50 %) ja siitä, että rikoksen tunnusmerkistö hakee käytännön tasolla vielä paikkaansa.
Siinä missä rangaistuskäytäntömme vainoamisrikoksissa on naapurimaatamme lievempi, on hyvä huomioida kuitenkin se, että Suomessa vainoaminen johtaa tuomioon suurimmassa osassa (86 %) syytteeseen edenneistä tapauksista. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa vainoaminen johtaa tuomioon vain noin puolessa oikeuteen edenneistä tapauksista.
Lähteet
Häkkänen-Nyholm, H & Salo, V. (2019). Miten vainoamisesta tuomitaan: oikeuskäytäntö Suomessa vuosina 2015-2016. Defensor Legis, 3, 297-308.
Sheridan, L. & Roberts, K. (2011). Key questions to consider in stalking cases. Behavioral Sciences and the Law, 29(2), 255–270.
Brottsförebyggande rådet (Brå). (2015). Olaga förföljelse Tillämpningen av den nya straffbestämmelsen. Rapport 2015:2. Lataa PDF
Voisit olla kiinnostunut myös näistä:
Löydät vainoamisesta tietoa myös videokirjastostamme: Videokirjasto, rikosoikeudelliset videot