Tapaamisoikeuden toteuttaminen edellyttää, että lapsen kummankin vanhemman on myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (huoltolaki) korostaa, että vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä voisi haitata lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. Myötävaikutusvelvollisuus on ehdoton, ja se ilmentyy myös muista huoltolain säännöksistä.
Usein tapaamisoikeuden myötävaikutusvelvollisuus on koettu pääsääntöisesti lähivanhemman tehtäväksi. Laki osoittaa kuitenkin velvollisuuden molemmille vanhemmille ja on siten tasavertainen. Täysin tasapuolisena myötävaikutusvelvollisuutta ei voi pitää, koska lähivanhemman on mahdotonta saada tapaamisia toteutumaan, mikäli tapaajavanhempi ei omalta osaltaan toteuta tapaamisia. Toisaalta jos lähivanhempi toimii siten, että lapsen ja tapaajavanhemman suhde vaikeutuu, ovat myös tapaajavanhemman keinot tilanteeseen puuttumiseksi rajoitetut. Lähivanhemmasta poiketen tapaajavanhempi voi tukeutua täytäntöönpanoprosessiin eli hakea uhkasakon tai lapsen noudon määräämistä tapaamisoikeuden turvaamiseksi, mikäli myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti on johtanut tapaamisten peruuntumiseen.
Myötävaikutusvelvollisuudella on keskeinen rooli lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen kannalta, sillä ilman sen toteutumista lapsen oikeus vanhempaansa voi jäädä jopa kokonaan toteutumatta tai ainakin vaikeutua entisestään. Valvottuihin ja tuettuihin tapaamisiin usein liittyy tavanomaista suurempia haasteita myötävaikutusvelvollisuuden näkökulmasta. Tilanne voi olla sellainen, että lähivanhempi ei kykene tai halua tukea tapaamisten toteutumista. Vakavimmissa tapauksissa lähivanhempi tekee aktiivisia toimenpiteitä lapsen ja tapaajavanhemman suhteen vaikeuttamiseksi, kuten vieraannuttaa lasta tapaajavanhemmasta. Kyse voi olla myös siitä, että tapaajavanhemmalla on vaikeuksia sitoutua tapaamisiin tai hän käyttäytyy tapaamisilla siten, että lapsi ei halua tulla tapaamisille.
Vanhempien velvoittaminen omalta osaltaan myötävaikuttamaan tapaamisiin on hankalaa, eikä lain keinoin voida muuttaa vanhempien käyttäytymistä. Jos lapsi tapaa valvotusti tai tuetusti tapaajavanhempaa, niin tilanne on lapsen ja vanhemman suhteen kannalta haastava. Jos siihen lisätään se, ettei jompikumpi vanhempi tai pahimmassa tapauksessa molemmat, myötävaikuta tapaamisten toteutumiseen, on tilanne entistä vaikeampi eikä juridiset keinot ole riittävät ongelman ratkaisemiseksi. Pahimpiin tilanteisiin, joissa myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti lähivanhemman osalta on johtanut siihen, ettei hän noudata tapaamisoikeutta koskevaa ratkaisua tai on saanut lapsen vastustamaan tapaamisia vieraannuttamalla, voi olla mahdollista reagoida täytäntöönpanolain mukaisin säännöksin. Mutta esimerkiksi siihen, että vanhemmat eivät käyttäydy tavalla, joka luo lapselle turvallisen ja miellyttävän ilmapiirin tapaamisiin osallistumiseen, on oikeudellisesti vaikeampaa puuttua, vaikka tällaisella käytöksellä voi olla merkittävästikin vaikutusta tapaamisoikeuden toteutumiseen.