Perjantai 9.9.2016 klo 13:05 – Helinä Häkkänen-Nyholm
Lokakuussa 2015 alkaneen The River 2016 -kiertueen 45 konsertissa Bruce Springsteen on esiintynyt yli 1,1 miljoonalle katsojalle. Yksinomaan Göteborgissa Bruce Springsteen yhtyeineen esiintyi tänä kesänä kolmelle loppuunmyydylle stadionyleisölle, jotka käsittivät yhteensä yli 189 000 katsojaa. Myös monissa muissa kaupungeissa Bruce Springsteen rikkoi katsojaennätyksiä: Dublinin ja Milanon osalta kahden illan konsertit keräsivät yhteensä 160 000 ja 104 000 katsojaa. Moni rakastaa tätä kohta jo 67-vuotiasta yhdysvaltalaista rockin ikonia.
Laulunkirjoittajana Bruce Springsteen on aina ammentanut teksteihin kokemuksia elämästään. Useat Springsteenin lauluista ovat saaneet vaikutteita hänen vaikeasta suhteesta isäänsä, joka kuoli vuonna 1998, neljätoista vuotta poikansa maailmanlaajuisesti menestyksekkään albumin Born in the U.S.A. julkaisun jälkeen. Springsteenin edesmennyt isä Doug Springsteen on kuvattu eristäytyneeksi, vaativaksi, erilaisista mielenterveysongelmista kärsiväksi, alkoholisoituneeksi ja elämässä paikkaansa monin tavoin etsiväksi hahmoksi. Kesän Euroopan-kiertueen toiseksi viimeisessä konsertissaan Oslossa Bruce avautui haasteellisesta suhteesta isäänsä. Isästä irtautumisesta kertovaa Independence Day -kappaleen esittämistä edelsi Brucen pitkä tarinointi siitä, miten hän lauluntekijänä koki kotikaupunkinsa ja erityisesti isänsä:
“In my teens all I could think about was…I got to get out of here…I got to get out of here…
…hey, born to run…you know…
…and I never really understood my parents’ feelings at home…and there was never a conversation about it and I could never…my dad was one of those quys who didn’t really talk too much…so, as I became a songwriter I figured the only way to have a conversation was through my songs…and I started to write about our relationship.. and hoping that he’d hear it.
Years and years went by, I never heard anything back….if this song was good, if it was bad, if he liked having this parade..if he thought they all sucked…I didn’t hear anything….
And one day when we were getting quite close towards his death…I said Dad, you know…what of my songs, what are your favorite songs about… …and without blinking an eye he said: “the ones that are about me”…
…So he had been listening.”
Tarina löytyy live-taltiointina youtubesta mm. osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=NBL3GFIf_PI
Springsteenin tarina Oslossa pureutuu monen lapsestaan etäisen ja itsekeskeisen vanhemman kanssa elämäänsä jakavan jälkeläisen kokemukseen ja tuo esiin useita jaettuja kokemuksia: a) halun päästä pois tilanteesta, b) kyvyttömyyden ymmärtää vanhempaansa, c) avoimen keskusteluyhteyden puuttumisen, d) pyrkimyksen löytää yhteys vanhempaansa, e) vanhemman kyvyttömyyden tukea varauksetta menestyvää lastaan ja f) jälkeläisen joskus läpi elämänkin jatkuvan hyväksynnän hakemisen vanhemmaltaan, ja g) sen, että lopulta tällaisen vanhemman voi olla mahdotonta antaa lapsellensa hyväksyntää muuten kuin itsensä kautta. Uskon, että lähes poikkeuksetta tällaisen vanhemman kanssa elänyt lapsi kokee, ettei ole ollut vanhemmalleen riittävän hyvä. Myös Bruce kertoo tulevassa kirjassaan, kuinka häneen vaikutti se, että ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen vuonna 1990 hänen isänsä antoi hänelle vihdoinkin myönteistä palautetta.
Tällaista ihmisen kasvutarinaa luonnehtii hyväksynnän hakeminen tavalla, joka joskus saa epätoivoisiakin piirteitä. Tuntuu käsittämättömältä, että Oslossa Brucen jakaman kokemuksen mukaan vielä isänsä kuoleman kynnyksellä Bruce Springsteenillä on ollut tarve hakea laulujen kirjoittajana itselleen isänsä hyväksyntää. Isänsä kuolemaa edeltävinä vuosina Springsteen oli myynyt maailmanlaajuisesti yksinomaan Born in the U.S.A. -albumiansa yli 30 miljoonaa kappaletta ja sen kappaleista seitsemän oli yltänyt Billboardin top kymmeneen. Bruce Springsteenin esimerkki osoittaa, että edes vuosia jatkunut maailmanlaajuinen ihailu ja hyväksyntä eivät riitä poistamaan ihmisestä tätä kaipuuta vanhemman hyväksynnästä. Itsekeskeisen ja emotionaalisesti etäisen vanhemman lapsi kyselee kerta toisensa perään ”olenhan mielestäsi hyvä edes jossakin?”, ”kelpaanhan tällaisena sinulle?”, tai Springsteenin tavoin ”pidäthän edes jostakin mitä itse ajattelen saaneeni aikaan?”, ymmärtämättä että vanhemman hyväksyntä jälkeläistä kohtaan voi olla täysin riippumatonta siitä, mitä tämä saa aikaan tai luo tai miten muut ihmiset tähän suhtautuvat. Kuten Bruce Springsteenin isä vastauksessaan kertoi, kyse on lopulta siitä, että jälkeläisen arvo mitataan siinä, miten hän onnistuu menestymisensä kautta glorifioimaan ja tuomaan esiin vanhempaa itseänsä.