PsyJuridican laki- ja psyko-info -videokirjasto
Videot tekstimuodossa
Tältä sivulta löydät suurimman osan infovideoista myös tekstimuodossa.
Sisällysluettelo
1. Ensimmäinen käynti oikeudenkäyntiavustajan luona – miten valmistautua ja mitä odottaa?
2. Todistajaksi oikeuteen! Apua, mitä velvollisuuksia ja oikeuksia minulla on?
3. Ohjeita oikeudenkäyntiin rikoksen uhrille
4. Menossa oikeuteen? Miten hallita siihen liittyvää huolta, stressiä ja ahdistusta?
5. Miten hyvä lakimies valitaan: Kysy ainakin nämä asiat ennen kuin palkkaat hänet.
6. Oikeudellinen avustajani ei vastaa yhteydenottoihini, miksi ei ja mikä neuvoksi?
7. Voiko oikeudellista avustajaa vaihtaa kesken oikeusprosessin?
8. Koska oikeudellinen avustaja on jäävi?
9. Miten teen hyvän vaikutuksen oikeudessa?
10. Mitä huoltoriita maksaa? Vinkkejä kulujen kontrolloimiseen ja säästämiseen.
11. Miten elatusapu lapselle määräytyy?
12. Mitä Follo-sovittelussa tapahtuu?
13. Mitä lapsen vieraannuttaminen on?
14. Miten toimia lapsen kanssa jota vieraannutetaan vanhemmasta?
15. Miten toimia vainoajan kanssa?
16. Miten toimia vainoamisen herättämien tunteiden kanssa?
17. Olosuhdeselvitys ja siinä tehtävä kotikäynti
18. Menossa oikeuteen kuultavaksi? Varo johdattelevia kysymyksiä!
19. Mitä tarkoittaa lähivanhemmuus ja mitä oikeuksia se ei kata?
20. Mitä poliisikuulustelussa tapahtuu?
21. Vastapuolen juristi kohteli minua TÖRKEÄSTI! Voiko niin tehdä?
22. Mitä tarkoittaa lapsen huoltajuus ja mitä se ei tarkoita?
23. Voiko tuomioistuimen päätöksen ennustaa?
24. Miten avioeroprosessi käytännössä etenee?
25. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset huoltoriidoissa
26. Psykologin lausunto huoltoriidassa: millainen se saa olla ja millainen se ei saa olla?
27. Vinkkejä silminnäkijätodistajalle: miten tehostan omaa muistamistani?
28. Miten voit tukea kriisissä olevaa läheistäsi?
29. Miten kertoa lapselle erosta?
30. Myyttejä pariterapiasta
31. Mitä tulee huomioida kun etsit psykoterapeuttia?
32. Vanhempien välinen kommunikaatio eron jälkeen lapsen silmin
33. Mitä on EMDR-terapia?
34. Voiko valehtelemisen tunnistaa?
35. Voittaako narsisti aina oikeudessa?
36. Omaisuuden jakaminen avioerossa
37. Koska ja miten testamentti tulisi laatia?
38. Mistä narsismissa on kyse?
39. Isovanhemman oikeus tavata lastenlastaan
40. Millainen on hyvä testamentti ja muita testamenttiin liittyviä käytännön asioita
41. Lastensuojeluilmoitus ja huoltoriidat
42. Käytännön ohjeita lähestymiskiellon hakemiseen
43. Isyyslain keskeiset uudistukset
1. Ensimmäinen käynti oikeudellisen avustajan luona – miten valmistautua ja mitä odottaa?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica Oy
Olet menossa tapaamaan lakimiestäsi ja mietit varmaankin, miten asiaan pitäisi valmistautua ja mitä pitäisi ottaa huomioon. Yksi asia, joka ainakin kannattaa selvittää etukäteen, on se, minkä hintainen tapaaminen on. Pääsääntöisesti tämä löytyy lakimiehen toimiston nettisivuilta, missä on määritelty veloitusperusteet ja se, kuinka paljon aikaveloitus on tunnilta. Jos tämä asia on epäselvä, niin on todella tärkeää kysyä suoraan avustajalta tai lakimieheltä, mikä heidän veloitusperusteensa on ja koska veloitus lähtee pyörimään.
Ennen varsinaiseen tapaamiseen tuloa voit lähettää lakimiehelle tärkeimmät asiakirjat tutustumista varten. Tämä edesauttaa sitä, että itse tapaamisesta lakimiehen kanssa saadaan kaikki mahdollinen hyöty irti. Kun tulet tapaamiseen, niin omana suosituksenani on, että ota mukaan ennemmin enemmän kuin liian vähän papereita. Papereista voidaan aina karsia ne, jotka eivät välttämättä ole olennaisia tässä tapauksessa. On sääli, jos kaikki paperit eivät ole mukana, koska mahdollisuus olisi hyödyntää niitä samalla, kun olet tapaamisessa ja käydä papereita läpi. Tapaamisessa voidaan myös kopioida ne asiakirjat, joita tarvitaan toimeksiantoon. Voit myös ottaa itse kopiot valmiiksi niistä asiakirjoista, joista tiedät jo etukäteen, että ne ovat olennaisia. Näin säästät omia kulujasi sekä myös aikaa itse työtehtävän hoitamista varten.
Kuinka kauan ensimmäiseen tapaamiseen kannattaa varata aikaa? Lähtökohtana on tietenkin se, että on sääli, jos peruskysymyksiä ei saada selvitettyä siksi, koska aika loppuu. On hyvin juttukohtaista, millainen haaste tai ongelma on käsiteltävänä ja kuinka paljon siihen liittyy esimerkiksi asiakirjoja. Tunti on tyypillinen peruslähtökohta, mutta harvoin puolitoista tuntia on myöskään liian pitkä aika. Parempi, että aika ei lopu kesken silloin, kun jutun käsittelyssä ollaan syvimmällä. Tärkeää olisi, että saadaan ensimmäisellä käynnillä ainakin kokonaisvaltainen ongelma hahmotettua.
2. Todistajaksi oikeuteen! Apua, mitä velvollisuuksia ja oikeuksia minulla on?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, Psyjuridica Oy
Todistajan rooli on yksinkertaisuudessaan se, että hän tulee kertomaan niistä omista kokemuksistaan, joita hän on itse havainnut ja jotka liittyvät asian ratkaisemiseen. Todistaja siis ei ole paikalla ratkaisemassa juttua, eikä hänen pidä kokeakaan asiaa sellaiseksi, että se mitä hän sanoo, tulee kääntämään jutun suuntaan tai toiseen. Näin ei ole. Tuomioistuin arvioi sen, mitä merkitystä todistajan kertomuksella on, kun asiasta tehdään kokonaisvaltainen ratkaisu.
Ei ole kovinkaan tavanomaista, että ihmiset nimenomaan haluavat tulla oikeuteen todistamaan. Onko todistamaan pakko mennä? Todistaminen on lähtökohtaisesti kansalaisvelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että jos henkilöllä ei ole laillista estettä, sairautta tai muuta vastaavaa, niin hän on velvollinen saapumaan todistamaan kutsusta. On kuitenkin olemassa tiettyjä erityistilanteita, joissa on joko kieltäytymisoikeus tai velvollisuus kieltäytyä todistamasta.
Kieltäytymisoikeus tarkoittaa lähtökohtaisesti niitä tilanteita, joissa todistaja on esimerkiksi lähisukulainen ja hänen ei tällöin tarvitse vastoin omaa tahtoaan todistaa esimerkiksi äitiä, isää tai lastaan tai muita laissa mainittuja henkilöitä vastaan. Tällaisissa tapauksissa todistamisesta on oikeus kieltäytyä ja henkilöltä tiedustellaan tätä ennen todistamisen alkamista. Toinen tilanne, joka saattaa aktualisoitua, on velvollisuus olla todistamatta. Tällainen tilanne koskee lähinnä eräitä ammattikuntia, esimerkiksi papit, asianajajat ja lääkärit, joilla on salassapitovelvollisuus. Heillä on oikeus kertoa asioista ilman asiakkaan suostumusta ja todistaa niistä oikeudessa vain tietyin, laissa mainituin edellytyksin. Nämä ovat lähinnä ne tilanteet, joissa ei saa tai ei tarvitse todistaa.
Miten todistamiseen kannattaisi valmistautua? Ensimmäiseksi kannattaa pyrkiä selvittämään, mistä asioista sinua halutaan oikeudessa kuulla, jotta pystyt mielessäsi käymään läpi, mikä tapahtuma on tärkeä ja mistä halutaan, että kerrot. Joskus saattaa olla hieman vaikeaa hahmottaa sitä, mikä näkemässäsi tai kuulemassasi on sellaista, mikä on asian kannalta relevanttia. Se henkilö, joka on kutsunut sinut todistamaan, varmasti pystyy antamaan informaatiota, jos asia ei ole itsestäänselvä asianyhteydestä.
Onko sinulla oikeus saada korvausta siitä, että sinut on haastettu oikeuteen todistamaan? Sinulla on oikeus korvauksiin, jotka jakautuvat lähinnä menetettyihin ansiotuloihin sekä esimerkiksi matkakuluihin ja muihin kuluihin, jotka mahdollisesti ovat syntyneet siitä, että olet joutunut saapumaan oikeuteen. Palkkioiden perusteet vaihtelevat kuitenkin suhteellisen paljon riippuen siitä, millaisesta jutusta on kysymys ja kuka sinut on kutsunut todistamaan. Jos asia on sinulle tärkeä, niin kannattaa hieman selvittää etukäteen, miten korvaukset määräytyvät kyseisessä tapauksessa. Voit kysyä asiasta sinut kutsuneelta henkilöltä ja myös tuomioistuinlaitokset ja käräjäoikeus voivat antaa tästä tietoa.
3. Ohjeita oikeudenkäyntiin rikoksen uhrille
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica Oy
Rikosprosessissa asianomistajalla tarkoitetaan rikoksen uhria. Vaikka oikeudenkäynti on hyvin piinaava syytetylle, on se myös hyvin rankka kokemus uhrillekin. Oikeudenkäyntiä varten, useissa eri rikoksissa, uhrilla on mahdollisuus saada ilmainen oikeusapu. Jos ei ole oikeutettu oikeusapuun, kannattaa selvittää omalta vakuutusyhtiöltä, saako korvausta sitä kautta oikeudenkäyntikuluihin. Avustajan hankkiminen oikeudenkäyntiin voi olla tarpeellista esimerkiksi siksi, että uhrilla on mahdollisuus esittää vaatimuksia ennen oikeudenkäyntiä. Nämä vaatimukset voivat muun muassa olla vahingonkorvauksia ja kärsimyskorvauksia. Tärkeää on tietää, että vaikka syyttäjä ajaa rikosprosessissa rangaistusvaatimusta, on nämä edellä kuvatut vaatimukset asianomistajan itse esitettävä.
Rikoksen uhrin kannattaa valmistautua oikeudenkäyntiin yhdessä avustajansa kanssa. Avustaja voi kertoa, mitä istunnossa tapahtuu ja mahdollisesti yhdessä käydä läpi niitä kysymyksiä, joita avustaja tulee esittämään istunnossa. Rikoksen uhrin kannalta on tärkeää tietää, että joissakin tapauksissa hänen ei tarvitse kohdata tekijää oikeudenkäynnissä. Tämä koskee erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikoksia, joissa istuntosaliin laitetaan osapuolten välille sermi. Istuntopäivä tulee olemaan rikoksen uhrille varmasti rankka kokemus. Tämän vuoksi kannattaa hakea tukea läheisiltä tai tarvittaessa myös ammattiapua.
4. Menossa oikeuteen? Miten hallita siihen liittyvää huolta, stressiä ja ahdistusta?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica Oy
Moni ihminen kantaa huolta siitä, että hän on menossa oikeuteen. Huoli liittyy yleensä esimerkiksi näihin kysymyksiin: Kuunnellaanko minua? Tulenko oikein ymmärretyksi ja osaanko selittää asiat sillä tavalla, kuin minun on tarkoitus? Huoli on melko riippumatonta siitä, missä asemassa ihminen on oikeuteen mennessään. Niin asianosaiset, todistajat kuin syytetytkin kantavat huolta omasta suoriutumisesta. Moni osaa kysyttäessä sanoittaa huolensa eli he osaavat kertoa, mikä heitä huolestuttaa. Usein voikin olla hyvä pysähtyä ja kriittisesti tarkastella omia ajatuksia ja huolia, esimerkiksi siitä tulenko kuulluksi. Kannattaa pohtia, kuinka realistinen huoli on ja voiko kuuluksi tulemista edistää jollakin tapaa, että asiasta ei tarvitsisi huolehtia etukäteen. Aivan kuten monessa muussakin toiminnassa, valmistautuminen edistää huolten hälvenemistä tai niiden heikkenemistä eli kannattaa valmistautua oikeuteen menemiseen hyvin.
Etukäteen voi esimerkiksi selvittää, miltä oikeudessa näyttää, jotta paikka tuntuu tutummalta. Usein vieras asia tai ympäristö on sellainen, joka stressaa eri tavoin jo itsessään. Esimerkiksi googlettamalla voi selvittää, miltä oikeudessa näyttää ja minkälaisia odotustiloja ja saleja siellä mahdollisesti on. Kannattaa myös olla yhteydessä oikeudelliseen avustajaan etukäteen ja sopia, missä tavataan, koska tavataan ja mitä tapahtuu ennen sitä, kun mennään esimerkiksi saliin. Voi olla hyvä sopia avustajan kanssa, että tavataan vaikka parkkipaikalla, jolloin on mahdollisuus esimerkiksi istua omassa autossa niin kauan, kunnes oikeudellinen avustaja saapuu paikalle. Tällöin ei tarvitse kohdata yksin esimerkiksi riidan toista osapuolta oikeustalolla. Oikeudelliselta avustajalta voi hyvin selvittää, mitä hän tulee kysymään, kun tulee oman kuulemisen vuoro. Tämä on hyvä kysyä senkin vuoksi, että silloin on mahdollisuus valmistautua paremmin omiin vastauksiin. Oikeudelliselle avustajalle voi myös purkaa omia huolia omasta esiintymisestä ja hyvä oikeudellinen avustaja ottaa nämä asiat huomioon ja rauhoittaa asiakasta ennen oikeuden istuntoa.
Mieti etukäteen, mitä haluat sanoa ja mitä kertoa. Mitkä ovat vähintäänkin ne tärkeimmät asiat, jotka haluat ilmaista ja käy myös läpi se, miten haluat tuoda nämä esiin. Mielikuvaharjoituksia omasta esiintymisestä voi hyvin tehdä ja käydä vaikka mielessään läpi, että mikä on pahinta, mitä istunnossa voitaisiin kysyä. Täten on mahdollisuus valmistautua siihen, että tällainen kysymys sattuu tulemaan, vaikka yleensä ei tulekaan. Kannattaa myös sitoutua siihen, että palkitsee itsensä jollakin tavalla istunnon jälkeen etenkin silloin, jos istunto on ollut erityisen stressaava ja raskas. Tämä luo asiaan positiivista perspektiiviä ja jotain hyvää seuraa stressaavan tapahtuman jälkeen. Tämä voi jo itsessään laskea stressitasoa tilanteessa.
Oikeuteen kannattaa pukeutua niin, että sinulla on itsevarma ja luottavainen olo ja mukava olla. Voit hyvin ottaa mukaan jonkun tsemppiesineen, esimerkiksi korun tai kiven, joka tuo sinulle voimaa jaksaa koko päivän ja tsemppiesinettä voi esimerkiksi pitää kädessä, jos haluaa. Vaikka istunnon jälkeen tuntuu, että kaikilla on kiire lähteä pois, on sen jälkeen kuitenkin tärkeää keskustella oikeudellisen avustajan kanssa heti siinä tilanteessa, jos joku asia jäi askarruttamaan. Moni oikeudellinen avustaja luontaisesti varaa istunnon jälkeen hetken aikaa. Tämän tarkoituksena on ikään kuin valmistella itsensä pois tilanteesta sen sijaan, että murehdittaisiin kotona esimerkiksi sitä, olivatko vastaukset tiettyihin kysymyksiin oikein vai väärin.
Vaikka oikeuteen meneminen voi olla monelle ahdistavaa, stressaavaa ja huolia herättävää, niin voi olla mielekkäämpää ajatella, että mitä jos kaikki meneekin hyvin sen sijaan, että miettisi mitä kaikkea voi mennä pieleen. Yleensä kaikki menee aivan hyvin.
5. Miten hyvä lakimies valitaan? Kysy ainakin nämä asiat ennen kuin palkkaat hänet.
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica Oy
Olet ehkä tilanteessa, jossa harkitset, että sinun pitäisi saada lakimies. Ja nyt pohdit, että mitkä ovat ne tärkeät asiat, jotka minun tulee ottaa huomioon silloin, kun valitsen nimenomaan sellaisen lakimiehen, joka sopii minulle. Sinun on löydettävä sellainen lakimies, josta sinulla syntyy vahva luottamus, että tämä henkilö ja hänen toimistonsa on sitoutunut siihen, että sinun asiaasi hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla ja nimenomaan sinun etujesi mukaisesti.
Mistä asiakkaan ja lakimiehen välinen luottamuksellinen suhde sitten syntyy? Oma käsitykseni on se, että puhelimitse tällaista luottamuksellisuutta ei voida arvioida, eikä näin ollen pääsääntöisesti puhelimitse myöskään toimeksiantosopimuksia pitäisi lopullisesti sitoa. On tietenkin mahdollista, että ensikäynnillä käydään asia läpi ja selvitetään, että mikä lakimiehen neuvo olisi tähän tapaukseen. Mutta pidempiaikaisen toimeksiannon suhteen tapaaminen ja siinä syntynyt vuorovaikutus on aivan ratkaiseva, kun mietitään, että sinulle tulee tunne, että tämä ihminen on sellainen, jota juuri tähän tehtävään haen. Kun keskustelet mahdollisen tulevan lakimiehesi kanssa, mielestäni hyvä asia on pyrkiä saamaan hänen näkemyksensä siitä, että miten hän tämän tyyppisessä tilanteessa lähestyisi ongelmaa. Tämän suhteen on olemassa hyvin erilaisia lähestymistapoja. Jotkut lähtevät niin sanotusti hieman kovemmin keinoin liikkeille ja toiset taas lähtevät sovinnolliselta puolelta lähestymään asiaa. Onko se tapa, jota mahdollinen uusi lakimiehesi esittää sinulle, juuri sellainen lähestymiskulma, jota toivot jutussasi käytettävän?
Oikeudellisissa kysymyksissä ihmisillä on usein sellainen ajatus, että on olemassa jokin absoluuttinen oikea ja absoluuttinen väärä. Näin ei kuitenkaan elävässä elämässä ole. Monet oikeudelliset kysymykset myöskin ratkaistaan arvostelun ja harkinnan perusteella, että mikä katsotaan oikeaksi juuri nimenomaan jossakin tietyssä tapauksessa. Tällöin pohjimmiltaan kysymys on siitä, mitä arvoja korostetaan ja mitä ei korosteta tässä tapauksessa. Tämä on myös mielestäni asia, joka sinun kannattaa selvittää tulevan lakimiehesi kanssa, että mitkä hänen ja hänen toimistonsa arvot ovat ja vastaavatko nämä niitä arvoja, joita sinulla itselläsi on? Jos arvoissa on voimakas ristiriita, niin varmasti joutuu miettimään, onko tämä se oikea lähestymistapa. Jos taas tuntuu, että molemmilla, sekä lakimiehellä että hänen edustamallaan toimistolla sekä sinulla, on samanlaiset arvot ja käsitykset asioista, niin varmasti teille syntyy hyvä ja merkityksellinen suhde.
Mistä sitten tiedät, että olet valinnut oikean juristin, kun olet tehnyt valintasi? Jos sinulla on tunne, että avustajan luona käytyäsi osa siitä elämääsi rasittaneesta ongelmasta, haasteesta tai solmukohdasta jäi toimistoon hoidettavaksi, niin todennäköisesti olet tehnyt hyvän valinnan.
6. Oikeudellinen avustajani ei vastaa yhteydenottoihini, miksi ei ja mikä neuvoksi?
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica Oy
Suurin syy, tai oikeastaan tekosyy siihen, miksi oikeudellinen avustaja ei vastaa yhteydenottoihisi, on yksinkertaisesti kiire. Avustajat ovat paljon oikeusistunnoissa, jolloin yksinkertaisesti ei ole mahdollista vastata yhteydenottoihin. Luonnollisesti kiire ei saa vaikuttaa asiasi hoitamiseen ja avustajan tulee vastata kaikkiin yhteydenottoihin kohtuullisessa ajassa. Mikäli koet, että asiasi hoitaminen kärsii siitä, että avustaja ei vastaa yhteydenottoihisi, neuvon sinua keskustelemaan asiasta avustajasi kanssa. Mikäli asiaan ei tule muutosta, on suositeltavaa jopa harkita avustajan vaihtamista.
7. Onko oikeudellista avustajaa mahdollista vaihtaa kesken prosessin?
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica Oy
On mahdollista vaihtaa oikeudellista avustajaa kesken prosessin. Sillä ei ole väliä, oletko oikeutettu oikeusapuun, onko sinulla oikeusturva vai maksatko itse oikeudenkäyntikulusi. Vaihtamisesta tulee aina informoida nykyistä avustajaa. Oikeusapuasiakkaiden osalta nykyisen avustajan ja tulevan avustajan tulee hoitaa asia käräjäoikeuden kanssa. Avustajan vaihtamistilanteessa uusi avustaja joutuu luonnollisesti käyttämään työtunteja siihen, että perehtyy juttuun perinpohjaisesti ja alusta alkaen. Mikäli nykyinen avustajasi ei hoida juttuasi riittävällä ammattitaidolla, ei vastaa yhteydenottoihisi tai teillä ei vallitse luottamussuhde, on jopa suositeltavaa harkita avustajan vaihtamista. Asiaa voi verrata aivan hyvin siihen, että eihän juuri kukaan halua hoitaa sairauttaan sellaisen lääkärin luona, johon ei luota.
8. Koska oikeudellinen avustaja on jäävi?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica Oy
Milloin oikeudellinen avustaja on jäävi edustamaan asiakasta? Ensimmäinen tilanne, joka saattaa tulla esiin, on sellainen, jossa avustajalla on samassa tapauksessa toinen asiakas, jonka oikeudet tai velvollisuudet saattavat joutua ristiriitaan uuden mahdollisen asiakkaan kanssa. Toinen mahdollinen tilanne, jossa saatetaan joutua miettimään, että onko avustaja jäävi edustamaan uutta asiakasta, on niin sanottu mahdollinen lojaliteettiristiriita. Lojaliteettiristiriita tarkoittaa sellaista tilannetta, että avustajalla on joskus aikaisemmin ollut asiakas, jonka asioiden hoitaminen jollain tavalla saattaa kytkeytyä tai liittyä tähän uuteen asiaan. Näin ollen saattaa syntyä sellainen kuva, että hän ei täysimääräisesti ja keskittymällä tähän asiakkaaseen voi olla lojaali niin, ettei heräisi epäilys, että vanha asia vaikuttaa jotenkin. Lakimies saa työssään hyvin paljon sellaista tietoa, joka on muuten salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden alaista. Mikäli lakimiehen hallussa on sellaista tietoa, joka saattaisi vaikuttaa asian hoitamiseen niin, että hän ei pysty tapausta täysimääräisesti hoitamaan, niin hänen on tästä ilmoitettava asiakkaalle. Hänen on kerrottava, että valitettavasti hän on esteellinen hoitamaan tapausta, koska toisessa tapauksessa on saatu tietoa, joka joutuisi ristiriitaan tämän asian hoitamisen kanssa.
On myös erilaisia muita tilanteita, joissa jääviyskysymys saattaa tulla eteen, mutta nämä ovat suurimmaksi osaksi erityiskysymyksiä. Varsin usein saattaa kuitenkin nousta esiin tilanne, jossa lakimiehen luo saapuu kaksi päämiestä, esimerkiksi vaimo ja mies tai muuten kaksi ihmistä, jotka haluavat, että joku heidän asiansa ratkaistaan. Mikäli tässä tilanteessa lakimies alkaa hoitamaan asiaa ikään kuin molempien puolesta (tavoitteena voi olla esimerkiksi yhteisen sopimuksen laatiminen) niin jos syntyy tilanne, jossa osapuolet eivät pääsekään sopimukseen (tai lopputulokseen, johon on pyritty), niin lakimies joutuu lopettamaan tehtävän hoitamisen. Mutta jatkossa hän ei voi hoitaa kummankaan asioita tämän henkilön asiamiehenä, koska hän on aikaisemmin hoitanut asiaa yhteisesti molemmille.
Koska jääviystilanne tulee ajankohtaiseksi? Lakimies tietenkin pyrkii selvittämään jo heti alussa, että onko sellaista tilannetta, että hän olisi jäävi hoitamaan tapausta ja luopuu tässä tapauksessa heti tehtävästä. Mutta velvollisuus olla ikään kuin valveilla siitä, että jääviystilannetta ei synny, jatkuu koko tehtävänannon ajan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heti kun ilmenee sellainen seikka, josta voidaan olettaa tai ajatella, että jääviys on tullut, niin tämä pitää selvittää. Jos näin on, niin silloin toimeksianto keskeytetään ja katsotaan, miten asian hoitaminen saataisiin siirrettyä toiselle lakimiehelle, jolla ei ole tätä jääviysasiaa.
9. Miten teen hyvän vaikutuksen oikeudessa?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, Psyjuridica Oy
Tuomareiden päätöksentekoon ei vaikuta ainoastaan se, mitä he kuulevat oikeussalissa. Siihen vaikuttavat myös asianosaisten tapa kysyä asioita, tapa vastata asioihin, ulkoinen olemus ja ylipäätään ilmeet ja eleet. Nämä kaikki vaikuttavat siihen mielikuvaan, joka ihmisellä, eli tässä tapauksessa tuomarilla, syntyy asiasta. Samalla tavalla, kuin voi olla tärkeää miettiä sitä, miten valmistaudun oikeuden istuntoon, niin voi olla tärkeää miettiä myös, miten teen siellä mahdollisimman hyvän vaikutuksen.
Ensimmäinen asia, joka kannattaa huomioida on ulkoinen olemus ja esimerkiksi vaatetus. Liian räikeän sävyinen vaate ei ole paras mahdollinen valinta tuomioistuimeen ja yleisesti ottaen, mitä neutraalimpi sävyiltään ja mitä hillitympi tyyliltään, sen parempi. Pukua ei ole välttämätöntä pukea päälle, mutta jos käytät pukua ja esimerkiksi solmiota muuten työssä, niin tämä voi olla hyvä valinta tuomioistuimeenkin. Tärkeintä vaatetuksen osalta on se, että vaatetus on sellainen, jossa itse viihdyt ja jossa tunnet olosi varmaksi. Tärkeää on kiinnittää huomioita myös elekieleen ja siihen, kenelle vastauksensa osoittaa. Kun sinua kuullaan tuomioistuimessa, tuomioistuimen puheenjohtajana toimii tuomari ja tarkoitus on osoittaa vastaukset tuomarille, eikä itseasiassa välttämättä ollenkaan oikeudelliselle avustajalle. Vaikka oikeudellinen avustaja esittää sinulle kysymyksiä, niin luo mielellään katsekontakti ainakin välillä tuomariin ja osoita vastaukset hänelle. Kerro hänelle ne asiat, mitä hän ei vielä lainkaan tiedä.
Kannattaa kiinnittää myös ystävällisyyteen ja asiallisuuteen huomiota. Liian ystävällinen eli ikään kuin yliystävällinen tyyli, jossa hymyillään koko ajan aina, kun vastataan kysymykseen, ei välttämättä ole se tuomioistuimeen sopivin. Silloin sinut saatetaan esimerkiksi tulkita väärin niin, että asia ei ole sinulle tarpeeksi tärkeä tai vakava. Myös puheen sisältöön kannattaa kiinnittää huomiota. Käytä kohteliaita ilmaisuja ja puhu muista kunnioittavasti. Älä ajaudu jankkaamaan tai riitelemään kenenkään kanssa asiasta ja kaikkein vähiten tietenkään tuomioistuimen puheenjohtajan kanssa. Jos sinulle esitetään asia, joka ei mielestäsi pidä paikkaansa tai joka ei ole totta, niin järkevää voi olla siinä yhteydessä sanoa, että tämä ei vastaa käsityksiäsi tai ajatuksiasi asiasta. Ja sitten esimerkiksi kertoa, miltä osilta tämä ei vastaa niitä.
Vastaa totuudenmukaisesti ja niin hyvin kuin muistat. Voit ihan hyvin tuomioistuimessa sanoa, että et muista jotakin asiaa tai ettet ole varma jostakin asiasta. Valehtelu ei koskaan tuomioistuimessa kannata ihan jo siitäkin syystä, että jos valheesta jää kiinni, niin se helposti murentaa koko kertomuksen uskottavuuden ja luotettavuuden.
10. Mitä huoltoriita maksaa? Vinkkejä kulujen kontrolloimiseen ja säästämiseen
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica Oy
Tuntiveloitus lakialalla vaihtelee huoltoriitojen osalta yleensä noin 190 eurosta 220 euroon ja tältä väliltä. Tämä on arvonlisäveroton hinta, eli tähän päälle lisätään vielä 24% arvonlisävero. Suomen Asianajajaliitto on arvioinut, että keskimäärin huoltoriidat käräjäoikeusvaiheessa maksavat 4 000 eurosta noin 10 000 euroon. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä: on niitä, jotka maksavat vähemmän ja sitten on tapauksia, joissa kulut nousevat yli 10 000 euroon.
Mistä kulu koostuu? Jos edetään kronologisessa järjestyksessä, niin yleensä ensimmäiseksi on tapaaminen asiakkaan ja oikeudellisen avustajan välillä ja usein tämä on monissa toimistoissa jo maksullinen. Tapaamisessa kuitenkin käsitellään jo asioita ja käydään läpi oikeudenkäyntistrategiaa. Tämän jälkeen alkaa yleensä kirjelmöinti ja saattaa olla sovintotapaaminen vastapuolen kanssa eli toisen oikeudellisen avustajan kanssa. Tämän päälle tulee tietysti kaikki sähköpostikirjeenvaihto asiakkaan ja oikeudellisen avustajan välillä. Suurin yksittäinen kuluerä laskuissa on yleensä oikeudessa esiintyminen. Oikeudessa esiintymiseen voi mennä päivä, 7-8 tuntia, ja sitä ennen on saattanut olla Follo-sovittelu, jossa on voinut mennä useita tunteja ja kaikissa näissä raksuttaa tuntihinta. Oikeudessa esiintymisen isäksi usein laskutetaan matkakulut, jos oikeudenkäynti on esimerkiksi toisella paikkakunnalla, sekä matkaan käytetty aika. Joissakin toimistoissa laskutetaan myös kopiokulut. Nämä kaikki vaiheet ovat niitä, joissa 190-220 euroa laskutetaan aina aikaperusteisesti.
Laskun loppusummaan voi vaikuttaa merkittävästi myös se, kuinka paljon sähköpostikirjeenvaihtoa on käyty asiakkaan ja oikeudellisen avustajan välillä. Usein laskutetaan sähköpostiin perehtymisestä ja siihen vastaamisesta 15 minuuttia, joka on yleensä normaalikäytäntö riippumatta siitä, kuinka monta minuuttia sähköpostin käsittelyyn on tarkalleen mennyt. Ajatellaan, että sähköpostiin perehtyminen vaatii aikaa, siihen vastaaminen vaatii aikaa ja tapauksen mieleen palauttaminen vaatii aikaa. Jos lähetät oikeudelliselle avustajalle yhden päivän aikana esimerkiksi viisi sähköpostia, niin saattaa olla, että jokaisesta laskutetaan 15 minuuttia. Jos haluat säästää kulujasi, niin kannattaa kerätä esimerkiksi yhden päivän aikana kaikki mieleen tulleet kysymykset yhden sähköpostin alle. Tällöin on todennäköisempää, että sinulta laskutetaan se vain se 15 minuuttia. Tämä on asia, joka kannattaa huomioida käydessäsi kirjeenvaihtoa oikeudellisen avustajan kanssa.
Tärkeä asia huoltoriitaan liittyvässä laskutuksessa on myös se, että sovit oikeudellisen avustajasi kanssa heti alusta alkaen, mikä tuntiveloitushinta on, kuinka usein sinua laskutetaan ja mistä toimenpiteistä laskutetaan. Voi olla mielekästä pyytää kuukausipohjaista laskutusta, koska silloin voit koko ajan seurata sitä, kuinka paljon rahojasi on käytetty asian hoitamiseen. Voi olla erittäin ikävä yllätys, jos et ole sopinut kuukausilaskutuksesta ja usean kuukauden jälkeen (tai joissakin tapauksissa vuoden tai puolentoista vuoden jälkeen) saat laskun, joka on useita tuhansia euroja ja et pysty enää tässä vaiheessa kontrolloimaan sitä, mistä nämä kulut koostuvat tai voinko esimerkiksi sähköpostikirjeenvaihdon vähentämisellä hieman rajoittaa kuluja. Tästä johtuen voi olla mielekästä heti alusta alkaen sopia kuukausipohjaisesta laskutuksesta.
Kannattaa lisäksi tarkistaa heti oikeudellisen avustajan kanssa, että oletko mahdollisesti oikeutettu oikeusapuun tai onko sinulla mahdollisesti kotivakuutus, joka sisältää myös oikeusturvavakuutuksen.
11. Miten elatusapu lapselle määräytyy?
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica
Elatusavut lasketaan oikeusministeriön ohjeen mukaisesti. Ohje ei ole laki, eikä samalla tavalla velvoittava, mutta käytännössä tuomioistuimet ja myös lastenvalvojat tekevät elatusapulaskelmat oikeusministeriön ohjeen mukaisesti. Elatusavussa lasketaan lapsen elatuksen tarve siten, että kaavasta tulee suoraan yleiset kustannukset ja niihin lisätään mahdollisesti päivähoito- tai iltapäivätoiminnasta aiheutuvat kulut, harrastuskulut ja erityiset terveydenhoitomenot. Erikseen laskelmaan ei lasketa tavanomaisia ruokailukuluja, puhelinlaskuja, nettikuluja eikä myöskään harrastuskuluja, mikäli ne ovat vähäisiä. Terveyskulut otetaan huomioon siinä tapauksessa, mikäli lapsella on joku diagnosoitu sairaus, joka vaatii jatkuvaa lääkitystä tai hoitoa. Näistä edellä mainituista kuluista vähennetään lapsilisä. Mikäli lapselle tulee jotain isoja hankintoja, elatusapu ei niitä valitettavasti kata. Tällaisissa tilanteissa vanhemmat voivat kuitenkin keskenään sopia, että he maksavat nämä isommat hankinnat puoliksi.
Lopulliseen elatusavun suuruuteen vaikuttaa lapsen elatuksen tarpeen lisäksi vanhempien elatuskyky. Tämä lasketaan siten, että siinä otetaan huomioon vanhempien ansiotulot, pääomatulot, sosiaaliset etuudet, heidän asumiskustannuksensa sekä myös työmatkakulut ja erityiset terveydenhoitomenot. Lopulta tämä lapsen elatuksentarve jaetaan vanhempien elatuskyvyn suhtein. Mikäli elatusavusta on sovittu aikaisemmin tai on aikaisempi käräjäoikeuden päätös, on elatusapua mahdollista muuttaa myös jälkikäteen. Tällöin elatusavussa ja sen suuruuteen vaikuttavissa lapsen elatuksen tarpeessa tai vanhempien elatuskyvyssä on täytynyt tapahtua olennaisia muutoksia. Mitään summaa, kuinka suuri elatusapu yleensä on, ei voida sanoa, sillä se vaihtelee hyvin paljon riippuen vanhempien elatuskyvystä ja lasten elatuksen tarpeesta. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että elatusapu on lapselle, ei toiselle vanhemmalle.
12. Mitä Follo-sovittelussa tapahtuu?
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica
Yleensä sovittelu aloitetaan aamulla. Sovittelupäivä voi kestää koko työpäivän ajan, harvemmin sitä kauemmin. Sovittelua voidaan jatkaa myös toisena päivänä ja tarvittaessa voidaan tehdä myös määräaikaisia sovintoratkaisuja. Sovittelupäivä alkaa sillä, että tuomari ja asiantuntija pitävät pienen briiffauksen päivästä. Asiantuntijan tarkoitus sovittelussa on tuoda sovitteluun lapsen näkökulmaa ja toiset avustajista ovat aktiivisempia kuin toiset. Toki myös omat oikeudelliset avustajat voivat olla tilaisuudessa läsnä, mutta he harvemmin osallistuvat aktiivisesti keskusteluun. Tämän jälkeen keskustelu jatkuu vapaamuotoisesti tuomarin ja asiantuntijan ohjatessa keskustelua. Kun oma puheenvuoro tulee, kannattaa keskittyä siihen, että pysyy asiassa, eikä rupea haukkumaan vastapuolta. Tämän jälkeen tuomari antaa molemmille vanhemmille puheenvuoron ja he voivat lyhyesti kertoa oman näkemyksensä asiasta. Sovittelua kannattaa kokeilla, jos on yhtään sellainen olo, että asiassa voidaan saavuttaa kompromisseja. Sovittelu kuitenkin vaatii aina molempien vanhempien suostumuksen. Sovittelun voi koska tahansa keskeyttää ja halutessaan myös palata normaaliin käräjäoikeusprosessiin.
13. Mitä lapsen vieraannuttaminen on?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Vieraannuttamiselle ei ole olemassa mitään yksiselitteistä täysin hyväksyttyä määritelmää. Yleensä sillä viitataan prosessiin, jossa joku ihminen (joka yleensä ymmärretään lapsen toiseksi vanhemmaksi) pyrkii eri tavoin vaikuttamaan lapsen mieleen siten, että hänen yhteytensä ja suhde toiseen vanhempaan vähintäänkin heikkenee ja vaikeutuu ja joissain tapauksissa katkeaa kokonaan. Lapsen vieraannuttamiseen vanhemmasta voidaan pyrkiä hyvin eri tavoin. Yleisimpiä toimintatapoja on kertoa lapselle pahaa toisesta vanhemmasta, mustamaalata häntä lapselle ja herättää lapsessa erilaisia pelkoja, jotka kohdistuvat toiseen vanhempaan. Tämä voi olla avointa tai hyvin hienovaraista. Lapselle voidaan esimerkiksi kertoa, että muistatko niitä aikoja, jolloin isä aina rankaisi tai äiti rankaisi sinua jollakin julmalla tavalla ja näin herättää hänessä huolta siitä, että ehkä tällainen tapahtuu joskus tulevaisuudessakin.
Muita vieraannuttamisessa käytettyjä toimintatapoja ovat muun muassa epäterveen allianssin eli yhteyden luominen lapsen kanssa. Tällä tarkoitetaan sitä, että sovitaan esimerkiksi erilaisia koodi- tai salakieliä, joilla voidaan kommunikoida keskenään niin, että toinen vanhempi ei ymmärrä. Hyvin yleinen vieraannuttamisessa käytetty toimintatapa on tapaamisten ja yhteydenpidon rajoittaminen eli ei esimerkiksi hyväksytä Skype-kontakteja, vaihdetaan lasten puhelinnumerot salaisiksi ja pyritään eri tavoin epäämään toisen vanhemman kontaktia, yhteydenpitoa ja mahdollisuutta viettää aikaa lasten kanssa. Lapselle voidaan myös hyvin kertoa vieraannuttamisen yhteydessä, että toinen vanhempi ei ole häntä koskaan rakastanut, eikä hän ole koskaan ollut arvostettu toisen vanhemman mielestä.
Vieraannuttamisen erottaminen tietoiseksi, tahalliseksi ja tahattomaksi on äärettömän vaikeaa. On tapauksia, joissa se on hyvin tarkoituksenmukaista, hyvin tietoista ja tapauksia, joissa se on hyvin lievää, satunnaista ja tunnemyrskyissä lausuttua kielteistä asiaa vanhemmasta. Vanhempi ei välttämättä tule ajatelleeksi, että tällä voisi olla lapselle jotain vahingollista vaikutusta. Lapsen ja toisen vanhemman suhteeseen voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan kielteisellä tavalla luomalla esimerkiksi lapsen ja vanhemman välille erilaisia konfliktitilanteita. Käytännössä nämä tapahtuvat yleensä niin, että vanhempi voi kertoa lapselle, että hänellä olisi kaikkea kivaa lapsen varalle suunniteltuna, mutta kun se toinen vanhempi ei suostu näihin. Eli sepitetään eri tavoin tarinaa siitä, kuinka minä olen kelvollinen, ihana ja täydellinen vanhempi, mutta toinen vanhempi kieltää lasta kaikesta hauskanpidosta vanhemman kanssa. Koska lapsi uskoo vanhempaansa, joka hänelle näin kertoo, lapsi totta kai suhtautuu jo lähtökohtaisesti kielteisesti vanhempaan, jota hän on esimerkiksi menossa tapaamaan.
Eräs kaikkein vakavimmista ja kielteisimmistä vieraannuttamisen toimintatavoista on lapselle niin sanottujen väärien muistojen luominen. Lapselle voidaan kertoa, mitä kaikkea pahaa hänen vanhempansa on lapselle tehnyt silloin, kun tämä on ollut nuori, millaisilla nimillä hän on esimerkiksi lasta kutsunut tai minkälaisia rangaistuskeinoja hän on käyttänyt. Lapsella itsellään ei välttämättä tietenkään ole mitään muistikuvaa tällaisista tapahtumista, koska ne eivät vastaa hänen todellisia kokemuksiaan. Mutta pienen ihmisen maailma on rakentunut sillä tavalla, että kun hänelle kerrotaan jotakin, niin hän alkaa niihin uskomaan. Eli toisin sanoen tarinat siitä, kuinka häntä on esimerkiksi kaltoin kohdeltu eri tavoin hänen lapsuudessaan, muodostuvat lapsen mielessä todellisiksi muistoiksi ja hän voi ryhtyä niitä todellisina muistoina prosessoimaan ja myös mahdollisesti työstämään muiden kanssa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun ihminen kertoo lapsuuden kaltoinkohtelustaan (jota siis tosiasiallisesti ei ole koskaan tapahtunut, mutta lapsi uskoo tapahtuneen) esimerkiksi viranomaisille, niin hän on hyvin vakuuttava. Totta kai, koska hän itse uskoo näihin, hänellä ei ole ollut mitään syytä epäillä, että se mitä hänelle kerrottiin hänen menneisyydestään, ei olisi pitänyt lainkaan paikkaansa. Aktiivinen lapsen vieraannuttaminen johtaa yleensä ennemmin tai myöhemmin siihen (varsinkin mitä vanhemmista lapsista on kyse), että lasten suhde vaikeutuu ja joissain tapauksissa lakkaa kokonaan olemasta toiseen vanhempaan.
14. Miten toimia lapsen kanssa jota vieraannutetaan vanhemmasta?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Miten toimia lapsen kanssa silloin kun koet, että häntä vieraannutetaan sinusta? Ensimmäinen tärkeä asia tässä vaikeassa tilanteessa on yrittää ylläpitää lapsen kanssa positiivista ilmapiiriä. Älä lähde mukaan toisen vanhemman haukkumiskampanjaan, mutta älä myöskään anna lapsen uskoa kaikkea, mitä toinen vanhempi hänelle kertoo ja herätä ristiriitoja näiden asioiden välillä. Jos toinen vanhempi esimerkiksi kertoo lapselle, että sinua kannattaa pelätä, olet jollakin tavalla uhkaava tai jollain muulla tavalla kielteinen lapselle, niin pyri tekemään lapsen kanssa asioita, joilla luot ikään kuin näyttöä näitä väittämiä vastaan. Lapselle on saatettu myös synnyttää erilaisia vääriä muistoja hänen menneisyydestään. Keskustele lapsen kanssa aktiivisesti siitä, millaisena hän muistaa teidän vuorovaikutuksen. Käytä hyväksi valokuvia, videofilmejä, tutki niitä lapsen kanssa ja tee niistä erilaisia kertomuksia lapsen kanssa siitä, millainen menneisyys teillä on. Mikä on teidän vuorovaikutuksessa tehnyt lapsen onnelliseksi ja mitä te voisitte ehkä tulevaisuudessa suunnitella, joka tekisi hänet onnelliseksi.
Kannusta lasta keskustelemaan hänen tunteistaan. Vieraannuttamistapauksissa lapsen mielen sisäisessä maailmassa todennäköisesti on pieni maanjäristys käynnissä. Hän ei tiedä mihin uskoa, hän on keskellä lojaliteettiristiriitaa, jossa hän pyrkii toimimaan (ehkä etenkin silloin, kun olette molemmat vanhemmat läsnä tilanteessa) siten, että hän miellyttää sitä vanhempaa, jonka hän kokee auktoriteetiksi. Yleensä tämä on myös se vanhempi, joka vieraannuttaa. Kerro lapselle, että näissä tilanteissa hänellä on oikeus toimia siten, miten hän itse kokee parhaaksi. Kannusta lasta myös ilmaisemaan omia toiveitaan avoimesti, myös sille toiselle vanhemmalle ja tämä voi olla lapselle vaikeaakin näissä tilanteissa. Kaiken A ja O on myös ylläpitää kontaktia eli älä suostu siihen, ettet saa olla lapsen kanssa tekemisissä. Kannusta lasta esimerkiksi puhelinsoittoihin. Kerro lapselle, että se on sinulle tärkeää ja mielelläsi puhut lapsen kanssa puhelimessa niinä aikoina, kun ette tapaa. Pidä yllä kontaktia mahdollisimman tiivisti.
Voit myös opettaa lapselle erilaisia vastakeinoja vieraannuttamiseen esimerkiksi tilanteessa, jossa vieraannuttava vanhempi puhuu sinusta pahaa lapselle. Keskustele lapsen kanssa avoimesti siitä, miltä se hänestä tuntuu ja jos se tuntuu hänestä pahalta, niin kuin yleensä on kyse, niin keskustele lapsen kanssa siitä, että voiko olla jotain tapoja, miten hän voisi toimia niissä tilanteissa. Mitä hänen pitäisi oppia? Voisiko hän oppia esimerkiksi ilmaisemaan äidilleen tai isälleen sitä, että hänestä ei tunnu kivalta, kun puhutaan toisesta vanhemmasta näin? Mitä vanhempi lapsi on kyseessä, niin sitä herkemmin hänellä voi olla vaikeuksia tässä ilmaisutaidossa. Opeta lapsellesi myös joitain vastakeinoja siihen, miten hän voi toimia vieraannuttajaa vastaan. Toisin sanoen, jos vanhempi esimerkiksi puhuu lapselle sinusta pahaa, mieti lapsen kanssa millä tavalla hän voisi oppia toimimaan tätä vanhempaa vastaan. Voisiko lapsi näissä tilanteissa esimerkiksi sanoa vanhemmalle, että minusta ei tunnu kivalta, että puhut toisesta vanhemmasta pahaa? Usein tämä voidaan opettaa lapselle nimenomaan miettimällä niitä keinoja, mitä hänen pitäisi oppia näissä tilanteissa, miten pitäisi toimia ja onko hänellä mahdollisuuksia tällaiseen toimintaan jo ehkä jossain toisessa elinpiirissään, esimerkiksi tarhassa tai muualla. Kaiken kaikkiaan olisi tärkeää kannustaa lasta ilmaisemaan omaa tahtoaan näissä tilanteissa.
15. Miten toimia vainoajan kanssa?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Vainoamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö joutuu toistuvasti tilanteisiin, joissa hän kokee, että häntä lähestytään ei-toivotuilla tavoilla ja ei-toivottavan henkilön toimesta. Tilanne aiheuttaa hänessä pelkoa tai tilanne on sellainen, että se ulkopuolisen toimesta perustellusti voisi aiheuttaa pelkoa ja sitä voitaisiin pitää pelottavana. Syyt, minkä takia ihminen ryhtyy vainoamaan jotakuta, vaihtelevat suuresti. Yleensä miehillä tyypillisin syy on pyrkiä parisuhteeseen, jossa on esimerkiksi aikaisemmin ollut vainotun henkilön kanssa ja toiveena on ikään kuin palauttaa tämä suhde. Naiset ovat vainoajina hieman erilaisia. Heillä yleisin syy vainota on puolestaan se, että he toivovat pääsevänsä parisuhteeseen kohteen kanssa vaikka yleensä taustalla ei ole mitään parisuhdehistoriaa. Se, millä tavoin vainotaan tai mikä vainoamisen motiivi on, kannattaa aina huomioida silloin, kun mietitään, miten tilanteessa voidaan toimia.
Jos ajatellaan niin, että tyypillisimmät tilanteet ovat sellaisia, joissa henkilö pyrkii parisuhteeseen vainoamisen kohteena olevan henkilön kanssa, niin ensimmäinen ja kaikkein tärkein neuvo vainoamisen kohteena olevalle henkilölle on se, että hän pyrkii eri tavoin minimoimaan vuorovaikutuksen vainoajan kanssa. Tämä on juuri se, joka vainoajan motiivina ikään kuin taustalla ajaa, eli pyrkimys olla vuorovaikutuksessa henkilön kanssa. Tällöin ensimmäiseksi halutaan, että tätä vuorovaikutusta ei ole enää. Miten voidaan edistää sitä, ettei vuorovaikutusta enää ole? Vuorovaikutusta voidaan estää täydellisellä huomiotta jättämisellä, eli jos saat esimerkiksi kirjeitä tai puhelinsoittoja vainoajalta, niin älä missään tapauksessa vastaa niihin. Älä lähde keskustelemaan hänen kanssaan, koska tämä on hänelle viesti juuri siitä, että asia ja hän ovat sinulle jollakin tavalla tärkeitä.
On myös tärkeää miettiä omaa pelonkokemusta tilanteessa ja esimerkiksi sitä, että onko tarkoituksenmukaista pelosta, turvattomuuden tunteesta ja päivittäisen arjen häiriintymisestä johtuen hakea esimerkiksi lähestymiskieltoa tälle henkilölle. Yleensä lähestymiskielto koetaan suhteellisen tehokkaaksi suojakeinoksi. Hyvin harvoin tapahtuu niin, että kun haetaan lähestymiskieltoa, niin tilanne eskaloituisi tämän seurauksena väkivaltaiseksi. Moni pelkää tätä, mutta käytännössä tätä harvoin tapahtuu. Vainoaminen voidaan tehdä vainoajalle vaikeaksi esimerkiksi muuttamalla päivärutiineja ja kulkureittejä, eli pyrkimällä eri tavoin vaikeuttamaan sitä, että vainoaja saa minkäänlaista kontaktia.
Yksi hyvin tärkeä asia on myös se, että kerrot tästä asiasta niille ihmisille, joiden kanssa olet päivittäin tekemisissä. Vainoaja saattaa yrittää lähestyä sinua heidän kauttaan. Tällöin on hyvä, jos he tietävät, että tällainen tilanne on käynnissä ja he osaavat kiinnittää siihen tarvittaessa huomiota. Vainoajien kanssa ei kannata lähteä uhkailemaan, määräämään tai asettamaan jonkinlaisia ehtoja tai muuta vastaavaa. Kaikenlainen keskustelu on sellaista, joka yleensä provosoi ja saattaa aiheuttaa vaikeuksia tilanteessa. Myöskään järkeen vetoaminen ei yleensä auta, vaan ylläpitää kontaktia.
Lopuksi on vielä tärkeää painaa mieleen ja muistaa se, että kaikki kannattaa dokumentoida, koska nämä ovat osoituksia vainoamisesta. Jos asia etenee oikeusprosessiksi, niin vainoaminen on pystyttävä todistamaan eli kaikki kirjeet, tekstiviestit, sähköpostit, yhteydenotot, pihalla seisoskelut tai muut pitää ja kannattaa pyrkiä dokumentoimaan.
16. Miten toimia vainoamisen herättämien tunteiden kanssa?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Vainoaminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta sen uhrissa erilaisia psykosomaattisia oireita. Näistä tyypillisimmät ovat keskittymisvaikeudet, ruokahaluttomuus, unettomuus, erilaiset pelkotilat, ahdistuneisuus ja niin edelleen. Ei ole kovinkaan poikkeuksellista, että näitä oireita ilmenee vainoamisen uhrilla hyvin moninaisesti. Tyypillisesti kahden viikon rajaa pidetään ikään kuin rajatekijänä. Jos vainoaminen vielä tämän jälkeen jatkuu, se saattaa muuttua intensiteetiltään voimakkaammaksi ja kahden viikon jälkeen se myös usein aiheuttaa uhrissa eri tavalla oireita, kuin ehkä alkuvaiheessa. Yleensä tässä vaiheessa vainoamisen kohteena oleva henkilö ymmärtää, että tämä saattaa tulla jatkumaan pitkään ja hänen on aloitettava tekemään erilaisia varotoimia tämän johdosta. Se, että joudut sietämään esimerkiksi puhelinsoittoja ja sähköpostiviestejä henkilöltä, jota et ollenkaan halua elämääsi, tai että hän saattaa seistä kotisi ulkopuolella tai ilmestyä paikkoihin joissa liikut, herättää yleensä ihmisessä pelkoa. Tämä on aivan luontainen reaktio tähän tilanteeseen. Ihmisen pelkoreaktio elää silloin, kun hän kokee jollakin tavalla olevansa vaarassa. Vainoamiseen juridisena määritelmänä sisältyy lähtökohtaisesti nimenomaan tämä pelon elementti.
Mitä pelon kanssa kannattaa tehdä? Usein tilanne aiheuttaa myös sen, että pelko ulkopuolisen näkökulmasta hieman korostuu, eikä välttämättä pysy realistisissa mittasuhteissa. Tämä on kuitenkin hyvin vaikea asia, sillä ihminen haluaa pyrkiä tietenkin kaikin keinoin suojaamaan itseään ja esimerkiksi läheisiään, ja sitä kautta reagoinnit näissä tilanteissa eivät välttämättä aina ole liioiteltuja. Pelontunteen kanssa kannattaa olla kuitenkin varovainen, että se ei valtaisi koko elämää. Toisaalta kannattaa pyrkiä miettimään niitä tapoja, joilla pelon tunnetta olisi mahdollista jollakin tavalla kontrolloida. Jos on mahdollista, niin voi hankkia esimerkiksi sellaiset turvatoimet kotiin, joilla voi lievittää pelkoja (esimerkiksi hälyttimet tai muut vastaavat). Myös kulkureittejä ja tapoja liikkua voi vaihtaa eli muuttaa omia arkirutiineja ja vaikeuttaa vainoamisen ilmenemistä omassa elämässä. Näillä keinoilla ainakin joissakin tilanteissa voi jonkin verran lievittää pelkoa. Yleinen ahdistuneisuus ja se, miksi minulle käy näin ja muut kysymykset, joita ihminen usein käy läpi ollessaan vainottu, kannattaa pyrkiä laittamaan tietyllä tavalla perspektiiviin. Kannattaa hakea ulkopuolista apua ja myös ystävän tai tuttavan kanssa voi keskustella tilanteen aiheuttamista tunteista. On hyvin tärkeää, että ei jää yksin tilanteeseen.
Osa vainoamisen kohteena olevista henkilöistä syyllistää itseään siitä, että on toiminut tyhmästi asian kanssa tai tehnyt väärin, kun on esimerkiksi lopettanut parisuhteen tietyllä tavalla. Tämä on luonnollista, mutta tietyllä tavalla tämä ei paranna henkilön psyykkistä olotilaa, vaan on omiaan heikentämään sitä. Tämä on asia, josta kannattaa pyrkiä opettelemaan pois. Vainoamisen kohteena olevat henkilöt kokevat myös joskus, että ulkopuoliset henkilöt vähättelevät sitä, mitä he joutuvat kokemaan esimerkiksi entisen parisuhdekumppanin osalta. Osa ystävistä tai tuttavista saattaa kehottaa esimerkiksi puhumaan järkeä henkilölle tai sanoa, että kyllä se siitä. Nämä ohjeet ovat varmasti tarkoitettu kannustaviksi, mutta esimerkiksi se, että kehotetaan puhumaan henkilölle järkeä, on ehkä huonoin neuvo tässä tilanteessa. Omaan intuitioon kannattaa myös luottaa. Tutkimuksissakin on todettu, että intuitio siitä, onko jotain pelottavaa tai vaarallista mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtumassa, osuu usein oikeaan. Kuten sanottu, kannattaa kuitenkin asettaa asia perspektiiviin ja olla ennemminkin realisti kuin pessimisti oman pelon tarkastelussa.
17. Olosuhdeselvitys ja siinä tehtävä kotikäynti
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Jos vanhemmilla on lapsen huoltoriidan yhteydessä erimielisyyttä siitä, kumman luona lapsi on kirjoilla (eli kumman luona lapsi asuu), niin tällöin tehdään oikeusprosessin yhteydessä olosuhdeselvitys. Moni pohdiskelee niiden kysymysten kanssa, että mitä olosuhdeselvityksessä tapahtuu, kun ollaan tekemisissä esimerkiksi sosiaaliviranomaisten kanssa ja erityisesti, miten pitäisi toimia ja käyttäytyä, kun he tulevat tekemään selvitykseen kuuluvaa kotikäyntiä. Tyypillisesti selvitykseen kuuluu vanhempien haastattelua sosiaaliviranomaisten luona. Vanhemmat käyvät yksin haastattelussa esimerkiksi yhdestä kahteen kertaan ja yleensä sen lisäksi vanhemmat tapaavat yhdessä sosiaaliviranomaiset. Tällöin sosiaaliviranomaiset pyrkivät tietysti saamaan tietoa siitä, että miten vanhempi suhtautuu lapseensa ja millainen hän on vanhempana sekä tietysti myös siitä, miten vanhemmat tulevat toimeen keskenään ja miten he kommunikoivat.
Toinen asia, mikä yleensä askarruttaa ihmisten mieltä on se, että sosiaaliviranomaiset tulevat omaan kotiin katsomaan, että miltä siellä näyttää. Tyypillisimmät kysymykset ovat, mitä tilanteessa tapahtuu, miten siihen kannattaa valmistautua ja miten lapselle kannattaa puhua tästä (myös muita tilanteeseen liittyviä kysymyksiä on yleensä paljon). Omasta mielestäni tilanteeseen voi valmistautua ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa ihminen tulisi käymään, eli tavallaan ulkopuolisten ihmisten kotivierailuna. Koti kannattaa olla siisti ja jos haluaa, niin esimerkiksi kahvia voi varmasti aivan hyvin tarjoilla. Kotona sosiaalivirkailijat yleensä käyvät esimerkiksi lapsen huoneessa, sillä he haluavat nähdä, millaiset olosuhteet lapsella on kummankin vanhemman kotona. He tavallaan tarkistavat sen, että kumpikin vanhempi pystyy huolehtimaan lapsen niin sanotusta edusta kotona ja tarjoamaan lapselle ne virikkeet, jotka sen ikäinen lapsi yleensä tarvitsee. Miten lapselle kannattaisi sitten kertoa siitä, että on tulossa kaksi sosiaalivirkailijaa, jotka haluavat kysellä erilaisia asioita ja keskustella myös lapsen kanssa? Yleensä lapselle kannattaa kertoa asioista niin, kuin ne ovat. Esimerkiksi tutkimuksista tiedetään, että lapset haluavat erossa tulla kuulluiksi ja kertoa asioitaan ja ajatuksiaan. He eivät välttämättä halua ottaa suoranaisesti kantaa asiaan, mutta ehkä ilmaista mielipiteitään. Itse en näe mitään ongelmaa tai haastetta siinä, että lapselle kerrotaan ennen olosuhdeselvittäjän tuloa, että on tulossa kaksi ihmistä, jotka haluavat keskustella lapsen kanssa siitä, millaista lapsella on kotona.
Yleensä ennen käyntiä tai viimeistään sen jälkeen järjestetään myös lapsen yksilötapaaminen sosiaaliviranomaisten kanssa. Lasta kannattaa kannustaa, että hän voi tässä tilanteessa ilmaista avoimesti mielipiteitään näille ihmisille ja hän voi luottaa siihen, että kumpikaan vanhemmista ei suutu hänelle, jos hän kertoo jotakin asioita tai mielipiteitään. Tällä tavalla kunnioitetaan lapsen itsemääräämisoikeutta tilanteessa. Kaiken kaikkiaan olosuhdeselvitysprosessissa olisi tärkeää olla kantamatta turhaa tai liiallista huolta siitä, vaikka varmasti on tärkeää minkälaisen vaikutelman itse antaa. Olosuhdeselvityksellä itsellään voi olla melko suuri merkitys tuomioistuimessa, mutta ennen kaikkea olisi tärkeää, että prosessin voisi läpikäydä omana itsenään, sillä erilaisen vaikutelman luominen tai teeskentely voi tulla esiin.
18. Menossa oikeuteen kuultavaksi? Varo johdattelevia kysymyksiä!
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Tilanteessa, jossa ihminen joutuu kuultavaksi oikeuteen, hän varmasti miettii, että mitä kuulemistilanteessa oikein tapahtuu. Ne, jotka eivät ole tuomioistuimessa aikaisemmin käyneet tai olleet osana prosessia, voivat miettiä, että onko se lainkaan samanlaista kuin jossakin tv-sarjassa nähty. Useimmiten ei. Tässä ei lähdetä erittelemään sitä, onko kysymys rikos- vai riita-asiasta ja ollaanko oikeudessa todistajana, asianomistajana, syylliseksi epäiltynä vai muussa roolissa. Sen sijaan tässä valaistaan hieman sitä, mitä tapahtuu siinä tilanteessa, kun oikeudessa kysytään ja vastataan. Kysymyksen esittelyn aloittaa useimmiten se henkilö tai se puoli, joka on kutsunut sinut oikeuteen eli jos itse olet osallisena oikeudenkäynnissä, niin silloin oma avustajasi ja todistajan osalta se, joka on kutsunut sinut todistamaan.
Tätä ensimmäistä kysymysosaa kutsutaan oikeudellisella kielellä pääkuulusteluksi. Siinä on tarkoitus, että kuultava eli sinä, kerrot asiat niin hyvin, kuin muistat ja jättämättä mitään oleellista pois. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos et muista jotakin, niin silloin sanot sen sillä varmuudella, kuin muistat. Ei ole siis tarkoitus, että tilanteessa todistellaan hyvää tai huonoa muistia vaan se, että välitetään juuri se kokemus, mikä itsellä tilanteesta on. Pääkuulustelussa voidaan auttaa kuultavaa sillä tavalla, että täsmennetään niitä alueita, joista halutaan tietoa, jotta pysytään asiassa. Sen sijaan kaikki niin sanotut johdattelevat kysymykset ovat kiellettyjä pääkuulustelussa. Mikä sitten on johdatteleva kysymys? Johdatteleva kysymys on esimerkiksi sellainen, jossa itse kysymyksessä ei kysytä mitä kuultava on mieltä asiasta tai mitä hän on kokenut, vaan usein sillä pyritään vahvistamaan omaa käsitystä. Tai sitten johdattelevalla kysymyksellä annetaan tietyt vaihtoehdot, joista kuultavan on valittava. Näin ollen vastaus ei ole kuultavan omasta vapaasta harkinnasta, vaan kysyjä on rajannut tai suunnannut sitä johonkin suuntaan. Pääkuulustelussa tämän tyyppinen kysymyksenteko on kiellettyä ja on pääsääntöisesti käräjätuomarin tehtävä huomauttaa, jos tähän mennään.
Pääkuulustelun jälkeen aloitetaan niin sanottu vastakuulustelu, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että vastapuolen avustaja saa esittää kuultavalle kysymyksiä. Vastakuulustelussa kysymyksenasettelua koskevat säännöt eivät ole aivan yhtä rajattuja kuin pääkuulustelussa. Tällä tarkoitetaan sitä, että vapaan kerronnan osuus on vähäisempi ja yleensä kysymykset kohdistuvat joihinkin tiettyihin asioihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kysymykset saisivat olla sellaisia, jossa vaikutetaan kysymyksellä vastauksen vapaaseen muodostumiseen. Eli kannattaa olla tarkkana siitä, ettei kysyjä vastakuulustelussa oikeastaan pyri vahvistamaan omaa käsitystään asiasta sinulla. Kysymyksen tulee olla aito kysymys ja annat siihen aidon vastauksen, joka on sinun vastauksesi. Mitkä ovat sellaisia kysymyksiä, joissa kannattaa olla erityisen tarkkana? Esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa vastapuolen avustaja toteaa, että sieltä paikasta, jossa sinä seisoit, niin sinähän et tehnyt sieltä tarkkoja havaintoja. Tässähän ei ole kyse kysymyksestä vaan toteamuksesta, jonka hän pyrkii siirtämään osaksi totuutta. Tällaisessa tilanteessa voi hyvin sanoa, että oliko tämä kysymys vai toteamus? Toinen vaihtoehto voi olla sellainen, että hän toteaa, että näissä olosuhteissa olet varmaan epävarma siitä, että oliko se auto sininen vai oliko se punainen. Tämä pitää jo sisällään sen olettamuksen, että jompikumpi näistä väreistä oli auton väri. Jollet ole aikaisemmin kertonut mitään näistä värivaihtoehdoista, niin voit hyvin sanoa, että itseasiassa minun näkemykseni on, että auton väri oli x tai että en muista, mikä auton väri oli.
Vaikka avustajat usein käyttävät kyselyoikeuttaan eniten tuomioistuinsaleissa, niin luonnollisesti tuomioistuimen kaikilla jäsenillä on oikeus missä tahansa vaiheessa esittää omia kysymyksiä. Tämä on oikeus, jota toivoo usein, että tuomioistuimen jäsenet käyttävät, koska se tuottaa aika paljon informaatiota myöskin siitä, että mihin suuntaan ja mitkä asiat ovat sellaisia, jotka he haluavat selvitettävän tässä esillä olevassa jutussa. Kaiken kaikkiaan tulisi muistaa, että olipa kuultava kuka tahansa tuomioistuinsalissa ja ennen kaikkea, jos on kysymys todistajasta, hän on siellä vieraana ja vieraalle pitää osoittaa sitä kunnioitusta ja arvonantoa, jota me yleensäkin osoitamme vieraalle.
19. Mitä tarkoittaa lähivanhemmuus ja mitä oikeuksia se ei kata?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Lapsioikeudessa törmäämme melko usein käsitteeseen lähivanhemmuus. Mitä tämä lähivanhemmuus tarkoittaa? Ensinnäkin lähivanhemmuus ei välttämättä ole käsitteenä kaikkein onnistunein, mutta se on juurtunut oikeuskäytäntöömme. Lähivanhemmuus viittaa itseasiassa ainoastaan siihen, missä lapsi on kirjoilla. Suomessa järjestelmä ei mahdollista sitä, että lapsella on osoite kahdessa eri paikassa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa on päädytty siihen, että lapsella voi olla kaksi kotia ja kaksi asunto-osoitetta. Tämä voisi olla hyvä järjestelmä meilläkin, mutta tällä hetkellä noudatetaan sitä, että lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa.
Asumiskysymystä eli lähivanhemmuutta ratkaistaessa pyritään arvioimaan sitä, millaiset ovat ne fyysiset ja emotionaaliset ympäristöt, joissa lapsi eläisi, jos hän asuisi vanhemman A luona tai vanhemman B luona. Hyvin usein nämä ovat hyvin samankaltaiset eli molemmilla vanhemmilla on hyvä koti, hyvä kyky huolehtia lapsesta, eikä näistä siis suurempia eroja löydy. Toinen vähintään yhtä tärkeä arvioitava seikka, kun mietitään kumman luokse asuminen pitäisi määrätä, on se, kumpi vanhemmista pystyy paremmin tukemaan lapsen suhdetta nyt ja tulevaisuudessa toiseen vanhempaan, jonka luona hän mahdollisesti viettää vähemmän aikaa.
Mihin lähivanhemmuus sitten ei oikeuta? Lähivanhemmuus ei oikeuta siihen, että se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, määräisi lähivanhemmuuden oikeutuksella sitä, mitä lapsen kanssa tehdään, kun hän on toisen vanhemman luona. Eli että sieltä tulisi ohjeita esimerkiksi siitä, mitä voi harrastaa, milloin tulisi syödä, minne voi matkustaa ja tämänkaltaisia asioita. Kun lapsi on toisen vanhemman luona, hän tekee sitä, mitä tämä vanhempi päättää yhdessä lapsen kanssa, että he haluavat tehdä. Tähän toisella vanhemmalla ei ole juurikaan sanottavaa, eikä pidäkään olla. Kysymys on samankaltaisesta tilanteesta kuin silloin, kun vanhemmat elivät yhdessä. Toivottavasti tällöinkin on ollut se tilanne, että kumpikin vanhempi on antanut tilaa toisen vanhemmuudelle, eikä alkanut tätä perusteettomasti rajoittamaan.
20. Mitä poliisikuulustelussa tapahtuu?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Jos olet menossa poliisikuulusteluun, niin sinua varmasti mietityttää, mitä siellä tapahtuu. Etenkin silloin, jos kyseessä on ensimmäinen kerta, kun olet sinne menossa. Poliisikuulustelu on useimmiten osa esitutkintaa, jossa siis pyritään selvittämään jonkin tapahtuman kulkua ja nimenomaan keskitytään siihen, että pyritään selvittämään, että onko mahdollisesti joku rikoksen tunnusmerkistö täyttynyt. Jos on, niin kuka tai ketkä rikokseen ovat mahdollisesti syyllistyneet. Voit olla erilaisessa asemassa, kun sinut kutsutaan kuulusteluun joko asianomistajana, todistajana tai syylliseksi epäiltynä. Se, miten nämä eroavat toisistaan, liittyy lähinnä siihen, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia sinulla kuulustelussa on. Jos olet paikalla asianomistajana tai todistajana, sinulla on velvollisuus pysyä totuudessa ja on säädetty tiettyjä rangaistusuhkia, jos kuulustelussa tahallaan valehtelee, tuo esiin vääräksi tietämiään seikkoja tai jättää kertomatta asioita, jotka edesauttaisivat rikoksen selvittämistä (jollei ole laillista perustetta). Jos olet paikalla syylliseksi epäiltynä, niin silloin sinulla ei ole tällaista velvollisuutta. Itseasiassa ei ole velvollisuutta puhua yhtään mitään.
Mitä kuulustelussa sitten tapahtuu? Kuulustelussa kuulustelijan tehtävänä on esittää niitä kysymyksiä, jotka ensisijaisesti antavat tietoa syyttäjälle sen selvittämiseksi, tuleeko tapauksessa nostaa syyte vai ei. Tämän vuoksi kuulustelija kohdistaa kysymykset tiettyihin seikkoihin, jotka liittyvät tunnusmerkistön tai olosuhteiden selvittämiseen. Vastauksesi tulee kirjata nimenomaan sillä tavalla, kuin sinä olet asian kokenut, nähnyt ja koet oikeaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kuulustelijan kirjaamalla näkemyksellä ei ole relevanssia. Jos koet, että se ei vastaa täysin haluamaasi, niin sinun on pyydettävä korjausta ja hänen tulee se korjata. Sinulla on myöskin halutessasi oikeus käyttää avustajaa kuulustelutilanteessa, riippumatta siitä, missä asemassa olet. Todistajana avustajaa käytetään harvemmin, eikä siihen ole tarvettakaan. Sen sijaan asianomistajan ja syylliseksi epäillyn osalta tätä vaihtoehtoa kannattaa miettiä.
Avustajan tehtävä ei ole kuulustelussa kertoa sinun puolestasi, mitä on tapahtunut, vaan avustaja seuraa sivusta sitä, miten kuulustelutapahtuma toteutetaan. Lopuksi hänelle annetaan mahdollisuus esittää kysymyksiä, joita hän pyytää kuulustelijan välityksellä sinulle esittävän. Tällä saattaa joskus olla hyvinkin suuri merkitys, koska näin oma avustajasi pyrkii tuomaan esiin sellaisia seikkoja, jotka välttämättä poliisin esittämissä kysymyksissä eivät ole tulleet esiin, mutta jotka koette avustajan kanssa tärkeiksi. Tämän tarkoituksena on, että asia tulee riittävän laajalti sinun kannaltasi selvitettyä, jotta tilannetta voidaan myöhemmin arvioida joko syyttäjän tai tuomioistuimen toimesta.
21. Vastapuolen juristi kohteli minua TÖRKEÄSTI! Voiko niin tehdä?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Joskus tapaa asiakkaita, jotka ovat järkyttyneitä siitä, minkälaisen kohtelun he ovat saaneet vastapuolen oikeudelliselta avustajalta. He voivat esittää kysymyksen siitä, voiko juristi sanoa oikeudessa mitä tahansa päämiehensä puolesta tai käyttäytyä aivan kuten itse haluaa. Tunnistan itsekin tilanteita, joissa oikeudenkäynnissä avustajan kielenkäyttö, esittämät väitteet ja yleinen olemus alkavat olla sillä rajalla, että onko tämä enää hyvän asianajotavan mukaista. Ensisijainen vastuu tämän tyyppisessä tilanteessa on (paitsi tietenkin kyseisellä avustajalla) tuomioistuimen puheenjohtajalla, jonka pitäisi jämäkällä otteella pitää prosessi kurissa ja ojentaa näin käyttäytyvää henkilöä, jotta asiallisuus säilyisi salissa. Näin ei kuitenkaan käytännössä aina käy. Oikeudenkäyntiavustajaa sitoo hyvää asianajotapaa koskevat ohjeet, esimerkiksi kunniallisuutta koskeva sääntö. Tämä tarkoittaa sitä, että niin oikeudenkäynneissä kuin oikeudenkäyntien ulkopuolellakin, oikeudenkäyntiavustajien on käyttäydyttävä siten, että he kunnioittavat vastapuolta ja kolmansia osapuolia, jotka ovat jutussa mukana. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että käytös on hyvien tapojen mukaista. Jokainen meistä pääsääntöisesti tietää, mitä tämä tarkoittaa.
Valvontalautakunta, joka valvoo asianajajien toimintaa, on myös antanut joitakin päätöksiä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten annettiin päätös tapauksessa, jossa oikeudenkäyntiavustaja kertoi käyttäneensä puhelimessa sopimatonta kieltä asiakasta kohtaan, koska hän ei saanut itse puhelimessa puheenvuoroa. Tämän katsottiin olevan sellaista käytöstä, joka ei ole hyvien tapojen mukaista käytöstä ja hän sai tästä huomautuksen. Mikä sitten avuksi, jos joudut tilanteeseen, jossa vastapuolen avustaja käyttäytyy sopimattomasti? Ensinnäkin on ymmärrettävää, että tämä tuntuu todella pahalta ja joskus tilanne saattaa olla hyvin yllättävä. Kaiken kaikkiaan kannattaa ajatella siten, että avustaja käyttäytyy nyt näin jostain tuntemattomasta syystä ja tähän peliin ei itse kannata lähteä mukaan. Omalla avustajalla on tässä tilanteessa luonnollisesti hyvin tärkeä rooli. Usein avustaja tietää ja tuntee vastapuolen eri avustajien käyttäytymis- ja lähestymistavat asioihin ja hän osaa näihin varautua. Hän on ehkä jo etukäteen kertonut, että pahimmassa tapauksessa tämän tyyppistä saattaa olla odotettavissa.
Ainakaan ei kannata lähteä mukaan tähän peliin ja alkaa käyttäytyä samalla tavalla, koska silloin oma asiakin alkaa hämärtyä sinne taakse. Sen sijaan pitäisi pyrkiä pysymään asiassa niin hyvin, kuin se on niissä olosuhteissa mahdollista. Usein pidemmän päälle oikeudenkäynnissä myös käräjätuomarit antavat arvoa sille, kuka pysyy itse asiassa ja sivupelit jäävät omaan arvoonsa.
22. Mitä tarkoittaa lapsen huoltajuus ja mitä se ei tarkoita?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Lapsen huoltajuus on käsitteenä sellainen, jonka ymmärrämme hieman eri tavalla, kun puhutaan arkikielestä kuin silloin, kun puhutaan siitä oikeudellisella kielellä. Oikeudellisena terminä huoltajuus tarkoittaa itseasiassa päätöksentekojärjestelmää niiden asioiden suhteen, jotka ovat tärkeitä lapsen elämässä, esimerkiksi asuminen, uskonto, koulu, terveydenhoito, passi ja niin edelleen. Tässä yhteydessä huoltajuus ei siis tarkoita samaa kuin arkikielessä eli sitä, että lapsen jokapäiväisestä elämästä pidetään huolta, vaan tämä velvollisuus säilyy edelleen molemmilla vanhemmilla. Yhteishuoltajuus on lähtökohta ja onneksi tällä hetkellä on niin, että suurimmassa osassa tapauksia vanhemmat, erosta huolimatta, päättävät edelleen yhdessä lapsen tärkeistä asioista. Hyvä näin, koska lapsi kokee tämän miellyttäväksi ja tämä antaa turvallisuuden tunnetta, koska lapsi huomaa, että erosta huolimatta vanhemmat tulevat toimeen lasta koskevissa asioissa. Kaikissa tapauksissa tämä ei valitettavasti kuitenkaan ole se tarkoituksenmukaisin tapa hoitaa lapsen asioita tulevaisuudessa.
Mistä tämä johtuu? Tämä johtuu yleensä siitä, että vanhempien välit ovat hyvin tulehtuneet. Vaikka suljettaisiin pois erosta johtuva lyhyt aikakausi, jolloin tunteet ovat pinnalla, on jo selvästi nähtävissä, että aina kun vanhemmat keskustelevat, joko lapsen asioista tai muista asioista, niin asiasta syntyy ilmiriita. Näissä tilanteissa ei ole lapsen edun mukaista, että säilytetään lapsen yhteishuoltajuus, vaan silloin huoltajuuskysymys ratkaistaan niin, että jompikumpi vanhemmista on se, joka päättää näistä asioista. Jos yksinhuoltajuuteen päädytään, niin on selvä, että yksinhuoltajuuden saa vanhempi, jonka luokse lapsi myös jää asumaan. Ei voida ajatella sellaista tilannetta, että lapsi asuu toisaalla ja toinen sitten päättää yksin lapsen tärkeistä asioista. Huoltajuuskysymys on lapsen huoltoasioista sellainen, joka ehkä synnyttää eniten periaatteellisia keskusteluja. Käsittääkseni tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että kun puhutaan yksinhuoltajuudesta, niin se vanhempi, joka jäisi ikään kuin huoltajuuden ulkopuolelle omasta näkökulmastaan, voi kokea tilanteen hyvin tunteellisesti ja siten, että hänet eristetään kokonaan lapsesta ja hänen oikeuksiaan loukataan. Tämä on tunne, joka on täysin ymmärrettävä.
Asiaa tulisi kuitenkin lähestyä siitä näkökulmasta, että on kuitenkin pienempi paha, kun asia ratkaistaan lapsen näkökulmasta kuin se, että joka kerta kun lapsen asioista keskustellaan, niin vanhemmille syntyy ilmiriita, jonka lapsi pahimmassa tapauksessa näkee tai vaistoaa. Lapsi voi huonosti, kun hän näkee sen, että hänelle rakkaimmat ihmiset riitelevät jälleen kerran hänestä. On hyvä muistaa myös se, että jos yksinhuoltajuuteen päädytään, niin se ei tarkoita sitä, että toinen vanhempi olisi täysin poissuljettu kaikista lasta koskevista asioista. Lähes pääsääntöisesti tänä päivänä toiselle vanhemmalle myönnetään laaja tiedonsaantioikeus kaikkiin lasta koskeviin asioihin. Tällä tarkoitetaan sitä, että vanhempi saa viranomaisilta ja muilta tahoilta lastaan koskevia tietoja, vaikka hän ei olekaan huoltaja sanan varsinaisessa merkityksessä.
23. Voiko tuomioistuimen päätöksen ennustaa?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Ihmiset haluavat usein tietää sen, että voidaanko tuomioistuimen päätöstä ennustaa ja millä todennäköisyydellä voidaan sanoa, miten asia päättyy omalta kannalta. Ei ole täysin tavatonta, että jotkut juristit ilmaisevat, että juttu tullaan joko häviämään tai voittamaan. Itse näen asian siten, että arvioiden kanssa pitäisi olla äärimmäisen varovainen, koska ratkaisunhan tekee tuomioistuin ja viime kädessä siellä olevat tuomarit, emmekä me. Ennakoitavuus on kyllä oikeusjärjestelmämme peruspilareita, mutta se, että tämä on periaatteena, ei tee sitä aina käytännössä helpoksi toteuttaa. Mistä tämä johtuu? Ensinnäkin, jokainen tapaus on erilainen ja sillä on omat erikoispiirteensä. Melkein valtaosa jutuista on sellaisia, joissa lopuksi tulee harkinta mukaan, eli tuomioistuin harkitsee jonkin tietyn olosuhteen ja sen mahdollisen merkityksen juuri tämän jutun tapauksessa. Tämä on se, joka tekee arvioinnista vaikeaa, vaikka onkin olemassa oikeuskäytäntöjä ja -linjauksia, jotka pyrkivät linjaamaan asiat niin, että samankaltaisissa tilanteissa jutut ratkaistaan suunnilleen samalla tavalla.
Toinen asia, joka liittyy nimenomaan harkintaan, on se, että monessa lakipykälässä käytetään sellaisia sanontoja, jotka merkitsevät kaikille ihmisille hieman eri asiaa. Esimerkiksi jonkun etu ja kohtuullistaminen voidaan ymmärtää monella tavalla ja näille joudutaan antamaan merkitys itse jutussa ja tämä ratkaisee asian. Kun ruvetaan arvioimaan omaa lopputulosta, niin ennakoitavuuteen vaikuttaa hyvin merkittävästi se seikka, miten me näemme asian. Avustaja lähtee siitä, että se, mitä hänen asiakkaansa tai päämiehensä hänelle kertoo, on totta. Hän ei kyseenalaista tätä, mikäli hänellä ei ole tähän erityistä syytä. Hän näkee asian siis samasta lähtökulmasta kuin asiakas. Hän ei tässä tilanteessa tiedä eikä voi ottaa huomioon sitä, millaisia seikkoja toinen osapuoli ja hänen avustajansa tulevat tuomaan esiin jutussa ja miten tämä vaikuttaa lopputulokseen.
On kuitenkin tiettyjä asioita, joilla lopputulokseen voidaan vaikuttaa. Yksi tärkeimmistä on se, että tuomioistuimessa ei esitetä vaatimuksia tai väitteitä, joilla ei ole menestymisen mahdollisuuksia. Tähän on olemassa kaksi syytä. Yksi syy on se, että jos jo ennakkoon lähdetään ajamaan väärää asiaa, niin sen menestymismahdollisuudet ovat vähäiset. Toinen on se, että oma uskottavuus alkaa rapistumaan, jos esitetään asioita, joille ei saada minkäänlaista taustatukea. Tällöin myös mahdollisesti todellisuutta vastaavien asioiden uskottavuus häviää. Tämä on asia, johon pystyt avustajasi kanssa itse vaikuttamaan, eli pysytte realistisena vaatimuksissa, joita esitetään. Asiamiehellä on lakisääteinen velvollisuus siihen, että hän ei lähde ajamaan väärää asiaa. Mutta kun mietitään jutun lopputulosta, niin hyvin usein keskitytään siihen oikeudelliseen lopputulokseen johon päädytään, eli mikä on tuomioistuimen päätös jonkin asian suhteen. Tuomioistuimen päätöksellä on kuitenkin paljon muitakin vaikutuksia kuin se, mitä itse tuomiossa lukee. Tällä tarkoitetaan sitä, että lopputuloksella saattaa olla vaikutusta henkilöiden henkilökohtaiseen elämään ja muuhunkin. Näin ollen, kun ruvetaan arvioimaan sitä, millä tavalla juttua ajetaan, niin ehkä ei kannata keskittyä niin paljon siihen, miten juttu absoluuttisesti päättyy, vaan mietitään myöskin, että millainen kokonaisvaltainen merkitys tällä on tulevaisuudessa.
24. Miten avioeroprosessi käytännössä etenee?
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Avioeroprosessi etenee siten, että jompikumpi tai puolisot yhdessä ovat päättäneet erota, ja jättävät tätä koskevan hakemuksen asuinpaikkansa käräjäoikeuteen. Tämän jälkeen tuomioistuin päättää, että heille myönnetään harkinta-aika, joka on pituudeltaan puoli vuotta. Harkinta-aika alkaa siitä, kun molemmat ovat saaneet tiedon hakemuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos osapuolet hakevat avioeroa yhdessä, niin harkinta-aika alkaa siitä, kun tuomioistuin on vastaanottanut hakemuksen. Jos vain toinen puolisoista on hakenut eroa, niin harkinta-aika alkaa siitä, kun eroa hakematon osapuoli saa tiedon tästä hakemuksesta.
Harkinta-ajan kuluttua jommallakummalla puolisolla tai molemmilla yhdessä on mahdollisuus pyytää, että tuomioistuin määrää heidät avioeroon. Avioeroprosessiin laaja-alaisena liittyy paljon muutakin kuin ainoastaan se, että puolisot tuomitaan avioeroon. Mikäli puolisoilla on yhteisiä lapsia, niin lasten asioista tulee päättää. Tässä tulevat esiin kysymykset kuten esimerkiksi kenelle lapsi jää asumaan, huoltoon liittyvät kysymykset sekä tapaamisoikeuteen ja elatukseen liittyvät kysymykset. Mikäli puolisoilla on yhteistä omaisuutta, niin yhteisomaisuus ja varallisuusjärjestelmät pitää purkaa. Tämä riippuu siitä, onko puolisoilla avioehtoa ja miten asia tullaan käsittelemään. Tästä lähtevät liikkeille omat prosessit, jotka ovat lähinnä ositus tai erottelu.
Pääsääntöisesti suurin osa avioeroista myönnetään harkinta-ajan jälkeen. Pääsääntöön on olemassa kuitenkin poikkeus. Mikäli on kyse tilanteesta, jossa puolisot ovat jo pitkään asuneet eri osoitteissa, niin on mahdollista, että tuomioistuin myöntää avioeron ilman harkinta-aikaa. Tällöin puolisoiden tulee todistaa, että he ovat asuneet erillään vähintään kaksi vuotta.
25. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset huoltoriidoissa
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Aiheettomia lastensuojeluilmoituksia huoltoriitojen yhteydessä tehdään yhä useammin. Usein on kysymys siitä, että toinen osapuoli pyrkii tällä tavoin saavuttamaan itselleen jonkinlaisen edun, kun huoltoriitaa ryhdytään käsittelemään. Tämä ilmenee yleensä sillä tavalla, että äiti tai isä kertoo asioita toisesta osapuolesta ja tosiasiassa mitään huolta lapsesta ei ole, ainoastaan toisen vanhemman synnyttämä mielikuva huolesta. Miten tähän tulisi reagoida? Fakta on, että kun lastensuojeluilmoitus on tehty ja ihmiset menevät kuultavaksi, niin kannattaa olla tarkka siitä, mitä sanoo ja kuinka asiat ilmaistaan. Kaikki osapuolten kertomukset kirjataan ja on varmaa, että myöhemmin huolto-oikeudenkäynnin yhteydessä nämä ovat jommankumman osapuolen kirjallisena todisteena. Jostain syystä näyttäisi siltä, että kun joku saadaan kirjoitettua ja painettua muotoon, niin se alkaa ikään kuin muuttumaan todeksi. Tosiasiassa, kun tekstiä alkaa tarkemmin lukea, niin siinä ainoastaan kerrotaan, mitä vanhempi on sanonut. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan ole varmentanut tapahtumaa, joka antaisi aihetta huoleen, että lapsella ei olisi kaikki hyvin toisen vanhemman luona. Kuitenkin kokemuksen mukaan, mikäli tämän tyyppinen käyttäytyminen alkaa tulla osaksi huoltoriitaa, niin kannattaa tarkkaan miettiä olisiko viimeistään tässä vaiheessa hyvä kääntyä lakimiehen puoleen. Hän osaa neuvoa kuinka näihin pitäisi suhtautua, miten kuulemistilanteissa tulisi käyttäytyä ja mitä asiakirjoja ehkä itse haluat ja tarvitset tulevaa oikeudenkäyntiä varten.
Aiheettoman lastensuojeluilmoituksen havaitseminen saattaa joskus olla haasteellista, koska käytetyt tekotavat ovat monimuotoisia. Yksi silloin tällöin esiintyvä tapa on sellainen, jossa vanhempi, joka haluaa saada aikaiseksi lastensuojelu-ilmoituksen, vie lapsen lääkäriin, jossa hän kertoo erinäisiä asioita ja saa aikaan sellaisen tilanteen, että lääkäri joutuu asiasta tekemään lastensuojeluilmoituksen. Kynnys siihen, että lääkäreillä ja muilla viranomaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, on hyvin alhainen. Se, että lääkäri täyttää lakisääteisen velvollisuutensa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lääkärin tekemä lastensuojeluilmoitus olisi näyttöarvoltaan sen suurempi kuin tilanne, jossa äiti tai isä tekee itse ilmoituksen. Tosiasia näissä ilmoituksissa on usein se, että ilmoitus on tehty isän tai äidin kertoman perusteella. Aiheettomien tai jopa perättömien lastensuojeluilmoitusten tekemisessä on myös toinen puoli. Mikäli tuomioistuinkäsittelyssä havaitaan, että toinen osapuoli on tehnyt ilmoituksia toistuvasti ja yksikään ei ole millään tavalla perusteltu, niin tämä herättää kysymyksen tuomioistuinkäsittelyssä, että mikä on tämän vanhemman vanhemmuuden taso. Onko tämän tyyppinen vanhempi se oikea toimimaan esimerkiksi lähivanhempana, jossa hänen tehtävänään olisi tulevaisuudessa tukea lapsen suhdetta ja suhteen kehittymistä toiseen vanhempaan. Toinen aspekti on se, että räikeimmillään tällaiset ilmoitukset saattavat täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön, kun viranomaiselle levitetään perätöntä tietoa toisesta osapuolesta.
26. Psykologin lausunto huoltoriidassa: millainen se saa olla ja millainen se ei saa olla?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Erityisesti huoltoriitojen yhteydessä ei ole kovinkaan harvinaista, että prosessiin liittyy tavalla tai toisella psykologin lausunto. Psykologin toimintaa huoltoriidassa säätelevät paitsi Pohjoismaiden psykologien ammattieettiset periaatteet, niin myöskin Psykologiliiton ohjeistukset huoltoriidoissa osallisena oleville psykologeille. Kummatkin ohjeistukset ovat sellaisia, että lausunnon laatinut psykologi on joko ollut tietoinen tai ei ole ollut tietoinen näistä ohjeista. Silloin, kun psykologi ei ole näistä ollut tietoinen, tämä tulee yleensä hyvin räikeästi lausunnoissa esiin. Yksi tärkeimpiä linjausten määrittämiä asioita on se, että psykologin tulee olla puolueeton asiantuntija huoltoriidassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että psykologi ei voi esimerkiksi laatia lausuntoa lapsesta kuulematta molempia vanhempia. Tämä tilanne on sama riippumatta siitä, onko vanhemmalla yksinhuoltajuus vai yhteishuoltajuus. Silloin, kun katsotaan esimerkiksi olosuhdeselvityksen yhteydessä lapsen asumisen muotoa ja muuta, niin lausunnon tulee perustua kummankin vanhemman kuulemiseen.
Paitsi että psykologin on oltava puolueeton asiantuntija, niin hänen tulee olla myös objektiivinen. Joskus lausunnoissa esiintyy sitä, että toisen vanhemman kertoma saa paljon suuremman painoarvon kuin toisen vanhemman kertoma. Näin ei pitäisi tapahtua silloin, kun lausunto on objektiivinen ja puolueeton. Silloin kun psykologi antaa lausunnon, niin sen antoon ja kirjoittamiseen on hyvin tärkeät ja selkeät säännöt siitä, miten rakenteen pitäisi muodostua. Ylipäätään lausuntona pidetään mitä tahansa psykologin kirjoittamaa tai tallennettua kannanottoa, jota on tarkoitus käyttää tiettyä tarkoitusta varten. Se, että psykologi kirjoittaa esimerkiksi pätkän tekstiä sillä otsikolla, että kyseessä on psykologin näkemys tai kannanotto, niin liiton näkökulmasta ja omasta näkemyksestäni kyseessä on tällöin lausunto. Lausunnon pitää siis seurata tiettyä rakennetta, sen pitää sisältää tiettyjä asioita ja kaikkein tärkein, mitä sen pitää sisältää on se, että mitä tarkoitusta varten lausunto on kirjoitettu. Tarkoituksen pitää olla perusteltu silloin, kun tehdään lausunto, jota tullaan käyttämään tai saatetaan käyttää oikeudessa.
Tärkeä lausunnon tekoa säätelevä tekijä on myös se, että lausunnon pitäisi perustua kaikkeen siihen tietoon, jota lausunnon antaja on saanut. Lausuntoa ei tietenkään pitäisi kirjoittaa ainoastaan toisen vanhemman kertoman pohjalta, sillä tästä asiantuntijuus on jo itsessään hyvin kaukana. Kun laaditaan psykologin lausunto, niin lausunnon pitäisi perustua tehtyihin tutkimuksiin, joiden pitäisi olla valideja. Tällä tarkoitetaan sitä, että on käytetty tiettyjä menetelmiä, jotka on todettu päteviksi ja luotettaviksi, menetelmät raportoidaan lausunnossa (jotta ihmiset tietävät, mitä menetelmiä on käytetty) ja johtopäätökset johdetaan käytetyistä menetelmistä ja tutkimustuloksista.
Psykologin pitää lausuntoa kirjoittaessaan kunnioittaa kaikkien perusoikeuksia ja huomioida esimerkiksi lausunnon annossa, ettei hänen osaamistaan käytetä väärin esimerkiksi kenenkään ihmisen hyväksikäyttöön tai sortamiseen. Lausunnon tulee käsitellä ainoastaan niitä tiettyjä kysymyksiä, joita psykologille on lausuntopyynnössä annettu. Esimerkiksi kolmannen henkilön kuvaaminen tai käsittely huoltoriidan yhteydessä lausunnossa, jossa pitäisi käsitellä vanhempia ja lasta, on epäasiallista. Tämä ei kuulu myöskään asiantuntija- tai psykologin lausuntoon yleensäkään.
Tutkimusasetelmien ja menetelmien, joita psykologin tulisi käyttää silloin kun hän kirjoittaa lausuntonsa, tulisi perustua luotettavaan kokemukseen ja tieteeseen. Omia, ”minusta psykologina tuntuu” -lausuntoja ei pitäisi näkyä tuomioistuimessa. Tänä päivänä näitä näkyy melko paljon, mutta ne pystytään helposti myös osoittamaan eettisiltä periaatteiltaan ja käytännöiltään sellaisiksi, joita liitto ja eettiset säännökset eivät tue. Jos asiassasi on sellainen psykologin lausunto, joka ei täytä näitä kriteerejä, se kannattaa tuoda tuomarikunnan tietoon viimeistään tuomioistuimessa. Tämä on tärkeää siksi, että psykologin lausunnot lähes poikkeuksetta saavat suuren painoarvon tuomioistuimessa, kun päätetään esimerkiksi lasten huoltoa koskevasta asiasta. Joskus lausunnoissa voi nähdä myös kannanottoa siitä, että lapsen ei esimerkiksi tulisi tavata toista vanhempaansa, lapsen olisi parempi asua toisen vanhemman luona tai muuta vastaavaa. Tällainen kannanotto ei lähtökohtaisesti kuulu psykologin lausuntoihin, se on tuomioistuimen tehtävä. Jos tällainen kannanotto esiintyy, niin se on vain yksi osoitus siitä, että lausunto on ehkä hyvin kepein osaamisperustein laadittu. Tällöin lausunto on ilman muuta altis kritiikille.
27. Vinkkejä silminnäkijätodistajalle: miten tehostan omaa muistamistani?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Osa ihmisistä joutuu elämänsä aikana rikoksen silminnäkijäksi. Siltä varalta voi olla hyvä tietää, miten niissä tilanteissa voi tehostaa oman muistin toimintaa. Ensimmäinen neuvo on se, että jos joudut rikoksen silminnäkijäksi, niin kannattaa välittömästi tapahtuman jälkeen kirjoittaa ylös se, mitä kuulit ja näit. Näin siksi, että yleensä palautus on parasta heti akuutissa tilanteessa tai sen jälkeen. Siinä vaiheessa, kun olet yhteydessä poliisiin, niin poliisille kannattaa myös kertoa hyvin tarkasti se, mitä kuulit ja näit ja antaa mahdollisimman hyvät tuntomerkit henkilöstä esimerkiksi vaatetuksen, kasvojen ja hiusten osalta.
Ennemmin tai myöhemmin sinua todennäköisesti pyydetään poliisikuulusteluun, jossa sinulle voidaan myös näyttää erilaisia valokuvia ja pyrkiä siten saamaan sinua tunnistamaan kyseinen henkilö. Tällöin on tärkeää pyytää valokuvia näytettäväksi yksi kerrallaan, jonka jälkeen teet aina sen päätöksen, että onko henkilö se, jonka näit mahdollisesti rikoksen tapahtumapaikalla. Näin siksi, että jos sinulle annetaan joukko vertailtavia valokuvia, niin muistisi alkaa toimia todennäköisesti siten, että valitset henkilöiden joukosta sen, joka eniten muistuttaa rikoksen tekijää. Tällainen virhe tunnistamisen järjestämisessä voi johtaa helposti väärään tunnistamiseen, voi olla myös niin, ettei henkilö ole näiden kuvien joukossa. Muistin toiminnan tehostamisen kannalta on siis ensiarvoisen tärkeää, että sinulle näytettäisiin yksi kuva kerrallaan ja voisit aina jokaisen kuvan jälkeen päättää, että muistuttaako tai onko tämä henkilö se, jonka näit siellä tapahtumapaikalla.
Toinen asia, mikä olisi tärkeää tehdä kuulustelun yhteydessä silloin, kun sinua pyydetään tunnistamaan henkilö jostakin joukosta, on se, että kertoisit oma-aloitteisesti sen, kuinka varma olet siitä, että kyseessä on se henkilö, jonka rikoksentekopaikalla havaitsit. Tähän voi käyttää erilaista asteikkoa, voi sanoa vaikka, että viisiportaisella asteikolla erittäin varma tai melko epävarma. Näin saadaan myös tietty varmuusaste sinun tunnistamisellesi. Tunnistamistilanteessa annettu oma arvio siitä, että kuinka varma olen tunnistamisesta, on suhteellisen hyvin yhteydessä siihen, onko tunnistaminen ollut oikein vai väärin. Mutta jos sinulta kysytään sitä, kuinka varma olet asiasta, vasta esimerkiksi puolentoista tai kahden vuoden kuluttua olevassa oikeudenkäynnissä, niin siellä taas tämän asian kysyminen on tavallaan liian myöhäistä. Silloin tämä ei ole yhteydessä siihen, kuinka tarkka tai oikein oma tunnistaminen on ollut. Tästä syystä on siis tärkeää antaa oma varmuusaste jo poliisikuulustelussa.
Kolmas tärkeä neuvo on se, että kun olet tämän poliisikuulustelun tunnistamistilanteen käynyt läpi, pyydä ja katso, että tämä kaikki kirjataan mahdollisimman tarkasti. Näin sinulle itsellesi jää dokumentaatio siitä, mitä olet siinä tilanteessa sanonut ja kun kuitenkin oikeudenkäynti voi usein olla vasta vuoden tai kahdenkin kuluttua, niin pystyt palauttamaan mieleen sen, mitä silloin sanoit ja taas toisaalta pystyt viittaamaan ja vetoamaan siihen. Kukaan meistä ei halua tehdä väärää tunnustusta, saattaa väärää ihmistä vankilaan. Harvoin tietenkään tunnustus yksinään johtaa siihen, että henkilöä tuomittaisiin, mutta kaikkihan me haluamme olla mahdollisimman oikeassa omien havaintojemme kanssa ja muistojemme osalta.
28. Miten voit tukea kriisissä olevaa läheistäsi?
Maaret Kallio, erityisasiantuntija, PsyJuridica
Moni joutuu elämänsä aikana tilanteeseen, jossa haluaisi auttaa kriisissä olevaa ystäväänsä, läheistään, sukulaistaan tai puolisoaan. Sosiaalisella tuella tiedetään olevan erityisen merkittävä vaikutus toipumisen kannalta, joten onkin tärkeää miettiä, miten minä läheisenä voin auttaa ja tukea. Läheisen antama tuki kriisissä olevalle on erittäin tärkeää ja oikeastaan se on hyvin arkista ja hienovaraista, jopa tavanomaista. Tärkeimmäksi kriisissä olevat ihmiset kokevat yleensä sen, että joku vaan kulkee rinnalla. On läsnä tässä surussani, vaikeudessani, vihassani tai tuskassani, eikä pelästy sitä. Olennaista on se, että läheinen ei suurentele eikä toisaalta myöskään vähättele toisen kokemusta. Ei oikeastaan edes tarvitse tietää, että miltä hänestä tuntuu, vaan ennemminkin vaan rauhassa asettua rinnalle kysymään: Miten tänään voit? Miten jakselet? Mistä haluat jutella? Hyvin tärkeää on kannatella toivoa, etenkin niissä tilanteissa, joissa läheinen tuntuu menettävän toivon. Voisi oikeastaan ajatella, että läheisenä minulla on tärkeä merkitys valonkannattelijana silloin, kun toinen tuntuu kulkevan vaan pelkässä pimeydessä. Eli uskoo ja luottaa siihen, että jotain parempaa on tulossa ja tuo myös siitä pieniä muistutuksia arkisin tavoin.
Ja juuri arjessa on myös lohtua. Arki antaa meille tuntua siitä, että elämä jatkuu ja liikkuu eteenpäin, että se ei ole pysähtynyt tai loppunut, vaikka järkyttävä tapahtuma tai tieto onkin musertanut elämääni tällä hetkellä. Joskus läheisen kyseenalaistamaton tuki voi olla jotain hyvin tavallista, vaikka roskien viemistä, teen keittämistä, kävelylle kutsumista tai vaikka muistuttamista siitä, että pesee hampaat ja petaa sängyn. Läheisen on tärkeää pysyä nimenomaan läheisenä. Ei siis tarvitse toimia psykiatrina, lääkärinä, tuomarina tai juristina, vaan nimenomaan läheisenä, joka auttaa hyvinkin arkisesti ja tavallisena rinnalla kulkijana. Yksi olennainen asia onkin se, että jos läheisesi kaipaa suurempaa apua tai tilanne on erittäin hankala, autat ja saatat häntä ammattiavun piiriin. Viimeisenä olennaisena asiana on myös omasta voinnista huolenpitäminen. Tässäkin tilanteessa pätee vanha kunnon happinaamarivertaus eli se, että autat ensin itseäsi ennen kuin voit auttaa toista. Läheisesi suru, ehkä sairaus, vaikea elämäntilanne tai järkyttävä tieto koskettaa ymmärrettävästi myös sinua, herättää monenlaisia tunteita ja niitä saakin kokea. Olennaista kuitenkin on se, että et kaada näitä omia tuntemuksiasi kriisiä kokevan niskaan, vaan suot ja haet itsellesikin rinnalle kulkijoita omissa ajatuksissasi ja tunteissasi.
29. Miten kertoa lapselle erosta?
Maaret Kallio, erityisasiantuntija, PsyJuridica
Moni miettii, miten kertoa lapselle avioerosta. Lapsi on kuitenkin erossa osallinen, eikä suinkaan sivustakatsoja. Tärkeää on oikeastaan saada kertoa ja jutella erosta useita kertoja ja ikätasoisesti. Kuusivuotiaan kanssa erosta puhutaan hyvin eri tavoin kuin 16-vuotiaan kanssa. Myös edeltävä tilanne vaikuttaa. Joskus ero tulee lapselle yllätyksenä ja hän on aivan ihmeissään muuttuvasta tilanteesta. Toisinaan lapsi on saattanut odottaa jo pitkiä aikoja, että vanhempien kiivas riitely päättyy ja ero ehkä saapuisi perheeseen. Parhaimmillaan vanhemmat voivat kertoa lapsille yhteisen erotarinan eli oikeastaan tarinan koko suhteesta. Eli miten rakkaus alkoi, minkälaisia vaiheita siihen on kuulunut ja miten rakkaus ja suhde päättyvät. Aina näin suinkaan ole, mutta silloinkin vanhempi voi kertoa toista kunnioittavan erotarinan, joka saa myös täydentyä ja muuttua ajan kuluessa. Hyvin keskeistä eron käsittelyssä lapsen kanssa on tunteiden huomioon ottamien. Olisi tärkeää, että lapsella olisi oikeus ja mahdollisuus sanoittaa monenlaisia tunteita. Ne usein myös tulevat ja menevät, eivätkä ole kerralla käsiteltyjä, vaan lapsi ikään kuin surahtelee, pohdiskelee, murahtelee, epävarmailee ja ne tulevat aalloittain ja tärkeää on silloin, että aikuinen on saatavilla ja uudelleen ja uudelleen jaksaa pohtia lapsen kanssa asiaa.
Oleellista olisi myös se, että lapsi saa kaivata toista vanhempaa, miettiä toisenkin vanhemman läsnäoloa, hänen tunteitaan, ajatuksiaan ja kaipuutaan häntä kohtaan ollessaan toisen vanhemman kanssa. Lapsen kannalta on erityisen tärkeää, että vanhempi voi riittävän hyvin. On luonnollista ja inhimillistä, että erotilanteessa ja sen jälkeisessä vaiheessa vanhempi on normaalia ärtyneempi, väsyneempi, ehkä vähän enemmän ajatuksissaan ja pohdinnoissaan ja näitäkin saa lapselle sanoittaa. Kun lapsi kuulee ja tietää, miksi vanhempi on ärtynyt tai poissaoleva, hän ymmärtää tilannetta ja hänen olonsa rauhoittuu. Ja kun vanhemmalla on tarve käsitellä asioitaan, ajatuksiaan ja pohdintojaan, erilaisia vaikeitakin tunteita eroon liittyen, on tärkeää, että hän tekee sen toisen aikuisen kanssa. Lapselle on jäätävä tilaa lapsen omalle surulle, harmille ja muutoksille ja vanhempi käsittelee omaa taakkaansa jossain muualla kuin lapsen seurassa.
30. Myyttejä pariterapiasta
Maaret Kallio, erityisasiantuntija, PsyJuridica
Pariterapiaan hakeutuminen on monelle jännittävä ja ehkä aika vaikeakin paikka. Pariterapia on myös kahden kauppa, koska sinne tullaan nimenomaan kumppanin kanssa. Pariterapiaan liittyy monenlaisia myyttejä ja ennakkoluuloja, vääränlaisia tietojakin.
Yksi tavallisimmista myyteistä pariterapiaan liittyen on se, että pariterapeutti on jommankumman puolella. Todellisuudessa pariterapeutin fokus on nimenomaan parisuhteessa. Ei niinkään toisen kumppanin ajatuksissa tai tunteissa, vaan heidän välisessä suhteessaan ja yhteisesti muodostetussa tavoitteessa. Pariterapian alussa, kuten yleensäkin terapian alussa, etsitään yhteinen tavoite ja työskentelykohde. Joskus se on seksuaalielämän parantaminen, toisinaan se on eropohdintojen kirkastaminen, yhteistyövanhemmuuden työstäminen tai vaikkapa kriisitilanteen purkautuminen ja sen kanssa pariterapeutti ensisijaisesti työskentelee. Toinen pariterapiaan liittyvä myytti on se, että pariterapeutti kertoisi kumpi suhteessa on oikeassa. Ikään kuin selvitettäisiin syyllistä ja syytöntä ja pariterapeutti tuomaroisi näiden välillä. Näin ei tietenkään ole. Suhteessa on aina oikeastaan kaksi suhdetta eli jokaisessa liitossa on kaksi erilaista kokemusta suhteen tilasta, siihen liittyvistä tunteista, asioista ja kokemuksista. Pariterapiassa fokuksena on nimenomaan löytää nämä molemmat erilaiset kokemukset ja pariterapeutin tehtävänä jäsentää, ymmärtää ja tuottaa niitä ymmärrettäväksi myös toiselle osapuolelle. Tärkeää on päästä ennen kaikkea tilanteiden ja erilaisten vuorovaikutusongelmien pinnan alle. Minkälaisia tunteita ja kokemuksia suhteen kannalta ja omien tunteiden ja turvallisuuden kannalta on tapahtunut.
Kolmas pariterapiaan liittyvä väärinluulo on se, että terapeutti kertoo, kun parin on aika erota. Pariterapeutti ei suinkaan tule kertomaan tuleeko parin erota vai ei, koska tämä on parin oma päätös ja pohdinnan paikka. Sen sijaan pariterapeutti auttaa pohtimaan sitä, mitä suhteessa tapahtuu. Jäsentämään kokemuksia ja tunteita, jotta pari pystyy itse rauhoittumaan ja rauhoittamaan ehkä vaikeaa tilannetta, erittäin negatiivista vuorovaikutusta ja näkemään yhdessä paremmin sen, mikä suhteen tulevaisuuden tila on. Neljänneksi moni pohtii myös sitä, ettei uskalla tulla terapiaan, koska vaikeista asioista ja pahoista tilanteista puhuminen vain heikentää tilannetta. Ja näinhän parilla usein kotonaan tilanne juuri on. Usein pari on yrittänyt pohtia ja miettiä monia kertoja yhdessä tilannetta ja asiat ovat vain menneet hankalammiksi ja enemmän solmuun. Tilanteet ovat vain pahentuneet, tunteet suurentuneet ja vuorovaikutus mennyt vaan huonommaksi. Ja juuri tähän pariterapia tuo apua. Eli pariterapiassa pyritään ymmärtämään ja rauhoittamaan tilannetta, jotta nimenomaan päästään syvemmälle keskustelemaan tilanteeseen ja suhteeseen tulleiden ongelmien syistä ja tunteista. Kun tilanne rauhoittuu ja käy ymmärrettävämmäksi, nimenomaan hankalista asioista puhuminen auttaa paria, eikä heikennä heidän tilannettaan.
31. Mitä tulee huomioida, kun etsit psykoterapeuttia?
Maaret Kallio, erityisasiantuntija, PsyJuridica
Yhä useampi hakeutuu psykoterapiaan saadakseen apua hankalaan tilanteeseen tai kokemaansa kärsimykseen. Psykoterapia on tutkittu hoitomuoto, joka perustuu kahden ihmisen väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Sen tavoitteena on ensisijaisesti auttaa ihmistä huomaamaan, tunnistamaan ja havaitsemaan omaa itseään. Ymmärtämään siis omaa mieltään ja sitä kautta vaikuttamaan myös omaan toimintaan. Keskeisenä psykoterapian tavoitteena on vähentää ihmisen kärsimystä tai haitallisia toimintatapoja. Moni miettii psykoterapiaa hakiessaan erilaisten suuntausten välillä. Psykoterapiatutkimuksissa kaikkein vaikuttavimmaksi tekijäksi on noussut potilaan ja psykoterapeutin välinen suhde. Tämä on siis se asia, johon kannattaa erityisesti käyttää aikaa ja energiaa, jotta löytää sellaisen ihmisen, joka tuntuu siltä, että hänen kanssaan voi muodostaa turvallisen ja lämpimän, luotettavan vuorovaikutussuhteen, jossa erilaisia vaikeita, hankalia, jopa sanomattomia asioita voi yhdessä pohtia. Psykoterapeuttia hakiessa kannattaa miettiä myös omia tarpeita ja mieltymyksiä. Jollekin on esimerkiksi tärkeää, että psykoterapeutti on tiettyä sukupuolta, jonkin ikäinen tai että hän toimii juuri tietyllä asuinalueella. Toisinaan myös omaan ongelmaan liittyvät asiat ovat keskeisiä. Jos ne liittyvät esimerkiksi seksuaalisuuteen tai traumoihin, kannattaa etsiä terapeutti, joka on erityisesti perehtynyt niihin.
32. Vanhempien välinen kommunikaatio eron jälkeen lapsen silmin
Maaret Kallio, erityisasiantuntija, PsyJuridica
Vanhempien välinen hyvä vuorovaikutus ja kommunikaatio ovat eron jälkeen lapselle kullanarvoista. Vaikka puolisot eroavat toisistaan ja puolisoiden vaimon tai miehen tai avopuolison roolit purkautuvat, vanhemmuuden roolit eivät purkaudu. Lapselle on tärkeää, että hän saa samankaltaista tietoa molemmilta vanhemmilta ja se, jos jokin, vaatii vanhemmilta yhteistyötä. Tällöin lapsi saa esimerkiksi ihan konkreettisista muutoksista ja arjen tilanteista, esimerkiksi kotien vaihtumisesta tai aikataulujen muutoksista, molemmilta vanhemmilta kohtuullisen samanlaista tietoa. Hän saa tunteen siitä, että vanhemmat vaihtavat toistensa kanssa hänen asioistaan ajatuksia ja tietoja ja sopivat niistä yhdessä, mikä luo lapselle voimakkaasti turvaa ja rauhallisuuden tunnetta. Silläkin on iso merkitys, miten ero on tapahtunut. Joskus sitä on jo pitkään yhdessä mietitty ja pohdittu ja myös yhteistyövanhemmuutta on voitu alkaa rakentaa jo ennen kuin ero on konkreettisesti lapsen silmissä tapahtunut. Toisinaan ero taas on hyvin yllättävä tilanne (ja ehkä järkytyskin toiselle osapuolelle), joka tapahtuu äkkinäisesti, eikä yhteistyövanhemmuutta ole ehditty rakentaa ennen konkreettisen eron tapahtumista. Toisinaan on tärkeää, että yhteistyövanhemmuuteen haetaan ulkopuolista apua. Olennaista on myös se, että lapsella on oikeus säilyttää suhteet molempiin vanhempiinsa sekä laajempaan sukuun molempien vanhempien puolelta. Suvulla on tässä myös tärkeä osuutensa, he voivat tukea ja auttaa vanhempien yhteistyövanhemmuuden jatkumista ja rakentumista myös eron jälkeen niin, että se on lapsen edunmukaista.
33. Mitä on EMDR-terapia?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
EMDR tarkoittaa englanniksi Eye Movement Desensitization and Reprocessing eli käytännössä suomeksi sanottuna tarkoitetaan sitä, että jokin häiritsevä asia tai muisto, silmänliikesarjoilla herkistetään pois ja uudelleen prosessoidaan. EMDR-menetelmä on oikeastaan terapeuttinen työskentelyväline tai menetelmä, joka esimerkiksi sisältyy Käypä hoito- suosituksiin tänä päivänä traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. EMDR-menetelmä soveltuu todella monenlaisiin erilaisiin tilanteisiin käytettäväksi. Olen itse käyttänyt sitä esimerkiksi läheisen kuoleman tai onnettomuuden aiheuttaman traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Lisäksi on ollut erilaisia työpaikkoihin liittyviä tilanteita, erilaisia parisuhteisiin liittyviä tilanteita, esimerkiksi uskottomuutta ja muita vaikeita muistoja. Oikeastaan hoidon keskiössä onkin se vaikea muisto, joka aiheuttaa häiriötä siihen nykyisyyteen. Muisto ja ennen kaikkea mielikuva muistosta on se, jota EMDR:ssä lähdetään työstämään. Miten työskentelyä sitten tehdään? Yleensä ihminen voi esimerkiksi kertoa asiasta tai muistosta, joka hänelle häiritsee nykyisyyttä. Jo esimerkiksi tällöin voidaan pois-herkistää pysyvyyttä muistosta. Nykyään itse käytän EMDR:ää usein, sen sijaan, että ihminen vapaasti kertoisi mielessä olevasta traumaattisesta tapahtumasta, niin jo tällöin lähdetään työstämään pois-herkistämistä. Miten tämä tehdään?
EMDR:ssä voidaan pois-herkistää traumaattisen muistin aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia sekä tekemällä silmänliikesarjoja, taputuksilla että erilaisilla ääniärsykkeillä. Olennaista menetelmissä on se, että stimuloidaan, eli ärsytetään aivojen kumpaakin puoliskoa samanaikaisesti harjoitteilla. Tällöin saadaan kummankin aivopuoliskon stimulointi samanaikaisesti. Minkä takia sitten halutaan tuottaa tällaista aivojen molempia puoliskoja stimuloivaa ärsykettä? Sen vuoksi, että tällä on todettu useissa tutkimuksissa olevan muistia ja mielikuvia neutralisoiva vaikutus. Aivan tarkkaan ei vielä tiedetä, mistä tämä johtuu, mutta pääasia on se, että vaikutus on pitkäkestoinen ja nopeasti vaikuttava. Tyypillisesti 1-luokan traumoissa eli silloin, kun on kyse yksittäisestä tapahtumasta (esim. pahoinpitely), saadaan yleensä se häiritsevä muisto, ahdistus ja kehollinen tuntemus muistosta hoidettua jopa yhdelläkin käyntikerralla. Tämä voi olla puolentoista tunnin käyntikerta. Tällöin työstetään ainoastaan sitä muistoa, joka ihmisellä on sekä kielteistä uskomusta, joka ihmisellä on ollut tässä tilanteessa. Hyvin usein tämän tyyppisissä tilanteissa tämä on esimerkiksi se, että ihminen kokee esimerkiksi olevansa vaarassa tai uskoo kuolevansa. Ihminen pitää samanaikaisesti kielteistä uskomusta itsestään sekä mielikuvaa mielessään ja samanaikaisesti ärsytetään kumpaakin aivopuoliskoa, niin muistoon ja mieleen liittyvä ahdistus alkaa neutralisoitumaan.
Olennaista EMDR:ssä on myös korvata se mielikuvaan liittyvä kielteinen uskomus jollakin myönteisemmällä uskomuksella, esimerkiksi sillä, että ihminen selviää tästä. Kun mielikuvan häiritsevyys on saatu tarpeeksi alhaiselle tasolle ja tämän jälkeen lähdetään juurruttamaan positiivista uskomusta mielikuvaan. Mikä on hyvä hoidon tulos? Hyvä hoidon tulos on se, että ihminen kertoo, että mielikuva ei ole enää häiritsevä eikä ahdistava, se ei tunnu kehollisesti häiritsevältä ja mielikuvasta kiinnisaaminen on oikeastaan vaikeaa. Henkilö tietää, että tapahtuma tapahtui hänen elämässään ja hän kuitenkin ajattelee selvinneensä siitä, hän ei enää ajattele olevansa vaarassa. Moni asiakas kuvaa tätä asiaa sillä tavalla, että heillä kaikkein häiritsevin ajatus lopussa saattaa olla se, että miten menetelmä voi olla niin tehokas ja tuleeko mielikuva häiritseväksi myöhemmin. Tutkimusten mukaan ei tule eli EMDR:llä pitäisi lähtökohtaisesti olla pysyvät vaikutukset. Se on hoitomenetelmänä erittäin kustannustehokas, välttämättä 1-luokan traumoissa tilanne ei vaadi kuin 1-3 käyntikertaa terapeutin luona, joka hallitsee hyvin tämän menetelmän. Jos verrataan menetelmää esimerkiksi keskusteluun pohjautuvaan terapiaan, jossa traumaattisesta tilanteesta käydään keskustelua kymmeniä kertoja ja pyritään jäsentämään siihen liittyvää ajattelua, niin EMDR:llä vaikutetaan suoraan tunteisiin, kehollisiin reaktioihin ja ajatuksiin huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin.
34. Voiko valehtelemisen tunnistaa?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Valehteleminen on verraten yleistä meidän yhteiskunnassamme ja muissa yhteiskunnissa. Yliopisto-opiskelijoilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että ihminen valehtelee noin kaksi kertaa vuorokaudessa ja eniten kuulemma valehdellaan vaimoille ja äideille. Miksi ihmiset valehtelevat? Ihmiset valehtelevat yleensä ihan hyväntahtoisista syistä, he eivät halua loukata toisia ihmisiä tai he haluavat esittää itsensä paremmassa valossa, kuin mitä todellisuus muuten antaisi ymmärtää. Mutta toki myös valehdellaan, että voidaan välttää rangaistus ja saatetaan valehdella myös siksi, että halutaan loukata jotakin toista ihmistä. Valehtelun niin kutsuttuja vihjeitä eli sitä, miten ihminen käyttäytyy, kun hän valehtelee, on tutkittu hyvin paljon. On mietitty esimerkiksi sitä, mihin ihminen katsoo tai hymyileekö hän, kun valehtelee, räpytteleekö hän silmiään vai onko esimerkiksi niin kutsuttu vastauslatenssi eli vastausviive kysymykseen pidempi, kun ihminen valehtelee.
Lukuisista tutkimuksista huolimatta on löydetty vain hyvin vähän valehtelun niin sanottuja vihjeitä eli sellaisia, jotka osoittaisivat, että silloin kun tällainen muutos tapahtuu käyttäytymisessä, niin tämä on yhteydessä siihen, että tarina on epätosi. Näitä ovat esimerkiksi äänenkorkeuden nousu, jota ihmiskorva ei erota sekä puheensisältö eli se, että kuulijalle tulee vaikutelma siitä, että se on uskottava ja epäaito. Tästä päästään taas siihen, että intuitio kannattaa, yhdysvaltalaisten tutkimusten pohjalta voisikin sanoa, että intuitioon voi jossain määrin luottaa. Luottakaa mielummin siihen sen sijaan, että tarkailisitte silmien räpyttelyä, mihin hän katsoo tai hymyileekö hän, koska näillä jälkimmäisillä vihjeillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, valehteleeko ihminen vai ei. Monesti kuitenkin ajattelemme näitä ja ihminen kiinnittääkin tyypillisesti huomioita sellaisiin valehtelun vihjeisiin, jotka eivät ole siihen yhteydessä eli huomio kiinnittyy vääriin asioihin. Osittain ehkä tästä johtuen ihmiset ovat melko huonoja tunnistamaan valehtelemisen. Moni ajattelee itse tunnistavansa valehtelijan, mutta harva oikeasti pystyy tämän tekemään.
35. Voittaako narsisti aina oikeudessa?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Moni ihminen, joka joutuu oikeusprosessiin narsistisen ihmisen kanssa, ajattelee että hän tulee häviämään, koska narsisti on niin vakuuttava ja osaa esittää asiansa hyvin tuomioistuimessa. Pitääkö tämä olettamus paikkaansa? En tiedä, että asiasta olisi olemassa mitään tiettyä tutkimustietoa, mutta yksi ensimmäinen asia, joka on hyvä muistaa, on se, että puheenvuoroa ei suinkaan tuomioistuimessa yleensä käytä se narsistinen henkilö, vaan hänen oikeudellinen avustajansa. Toisin sanoen, jos kyse on normaalista riita-asiasta, niin narsistinen henkilö on oikeastaan yleensä äänessä ainoastaan, kun häntä erikseen kuullaan. Narsismiin liittyviä ominaisuuksia, esimerkiksi impulsiivisuutta, hyvin voimakasta itsekeskeisyyttä ja kyvyttömyyttä esimerkiksi nähdä asioita muiden näkökulmasta, voidaan pyrkiä tietyillä kysymystaktisilla asioilla saamaan esiin tuomioistuimessa kuulemisen yhteydessä. Yleensä tämä myöskin tulee tuomioistuimessa esiin.
Jos mietitään tilannetta, jossa on kyse riita-asiasta, esimerkiksi huoltoriidasta, jossa tulisi pyrkiä ratkaisemaan tilanne lapsen edun mukaisesti, niin tärkeässä osassa on se, kuinka vanhemmat pystyvät asettumaan lapsen asemaan ja tilanteeseen. Tällöin, jos kuullaan vanhempaa, joka keskittyy hyvin pitkälle vain itseensä ja omiin tarpeisiinsa, niin ei ole oletettavaa, että hän antaa itsestään kovin hyvää vaikutelmaa. Näin avoimen narsistisia ihmiset eivät aina tietenkään ole oikeudessa, eli ihminen osaa luoda vaikutelmaa, niin narsistinen kuin vähemmänkin narsistinen ihminen. Usein ajatellaan, että narsistiset ihmiset osaavat ikään kuin olla miellyttäviä ja helposti lähestyttäviä ja he osaavat tehdä vakuuttavan vaikutelman tuomioistuimessa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että vaikka näin olisi ja vaikka näin kävisi, niin tuomioistuinpäätös perustuu aina kokonaisharkintaan ja narsistisen ihmisen kuuleminen muodostaa yhden hyvin pienen osan koko tuomioistuinprosessointia.
36. Omaisuuden jakaminen avioerossa
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica
Pääsääntönä omaisuuden jakamisessa avioerossa on se, että omaisuus menee puoliksi avioparin välillä. Tähän pääsääntöön voi varautua etukäteen tekemällä avioehtosopimuksen, jossa voidaan tästä omaisuuden jakamisesta sopia muulla tavalla. Myös siinä vaiheessa, kun ositusta laaditaan, on mahdollisuus sopia muustakin tavasta jakaa omaisuus, kuin tämä puoliksi jakamisen pääsääntö. Koska aviovarallisuus kattaa niin henkilökohtaisen kuin yhdessä omistetun omaisuuden sekä myös velat, on hyvinkin tyypillistä, että omaisuudenjakotilanteisiin varaudutaan avioehtosopimuksin. Avioehtosopimuksessa voidaan esimerkiksi jättää lahjana tai perintönä saatu omaisuus aviovarallisuuden ulkopuolelle. Tyypillinen avioehtosopimus on myös sellainen, että molemmat pitävät oman omaisuutensa.
Omaisuuden jakamisesta tehdään osituskirja, joka voi olla sopimusositus, jolloin osapuolet keskenään sopivat, miten varallisuus jaetaan heidän kesken. Mikäli osapuolet eivät pääse sopuun, on mahdollista hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Tällöin pesänjakaja on se henkilö, joka suorittaa omaisuuden jaon osapuolten kesken. On suositeltavaa, että osituksessa pyritään saavuttamaan sovinto, sillä se säästää paljon kustannuksia. Mikäli joudutaan hakemaan pesänjakaja, se tuottaa helposti omaisuuden jakamiselle suuren laskun. Tämä johtuu siitä, että pesänjakajan lasku tulee molemmille osapuolille maksettavaksi ja osapuolilla mahdollisesti on myös omat juridiset avustajat asiassa, jolloin lasku näin ollen tuplaantuu. Yleensä ennemmin tai myöhemmin omaisuuden jaossa joudutaan tekemään kompromisseja. Joten voi helposti säästää pitkän pennin, kun näihin kompromisseihin päästään jo hyvissä ajoin, eikä pesänjakajaa tarvitse hakea.
37. Koska ja miten testamentti tulisi laatia?
Jan-Olof Nyholm, Varatuomari, PsyJuridica
Testamentti on asiakirja, jolla meillä jokaisella on mahdollisuus määrätä siitä, miten ja kenelle oma omaisuus kuoleman jälkeen jakaantuu. Voidaan tietenkin kysyä, että koska tällainen on tarpeen? Tavanomaisessa tilanteessa, jos on esimerkiksi yksi tai useampi lapsi ja haluaa, että he saavat sitten omaisuuden siinä muodossa, kuin se on oman kuoleman hetkellä, niin silloin ei välttämättä testamenttia tarvita. Mutta sitten on olemassa monta sellaista tilannetta, jossa itse toivoo, että omaisuus jakaantuu tietyllä tavalla. Voi olla kysymys siitä, että ei ole lakisääteisiä perillisiä, siitä että oma perillinen on niin ylivelkaantunut, että kaikki omaisuus menee velkojille. Omistuksessa voi olla myös esimerkiksi yritys, jolla on tietty historia, jonka toimintaa haluaa jatkaa vain tietyllä tavalla. Esimerkiksi tällaisissa tilanteissa on syytä miettiä, miten tilanne järjestettäisiin testamentin avulla.
Miten testamentti tulisi laatia? On täysin mahdollista katsoa malli esimerkiksi internetistä ja laatia testamentti tämän mallin mukaan. Tässä on kuitenkin yksi hieman vaarallinen seikka. Testamentin perimmäinen tarkoitus on se, että siinä juuri ja nimenomaisesti välittyy henkilön oma tahto tulevaisuuteen ja tämä asia on usein hyvin henkilökohtainen. Paras on laatia testamentti niin, ettei siihen tule tulkintavaikeuksia. Joskus voi olla niin, että jos testamentissa on tulkintavaikeuksia, niin jälkipolvi tai muu testamentin tulkitsija lähtee viemään tai tulkitsemaan tiettyjä sanoja sellaiseen suuntaan, jota et itse ole tarkoittanut. Näissä tilanteissa on ehdottomasti avuksi, että pyytää asiantuntijaa, juristia, laatimaan testamentin, jolloin pystytään välttämään näitä asioita. Laadinnassa on tärkeää, että testamentti on kirjallinen ja se noudattaa tiettyä määrämuotoa. Testamentissa kuuluu olla myös todistajat, jotka omalla allekirjoituksellaan vahvistavat sen, että testamentin laatija on testamentin itse henkilökohtaisesti allekirjoittanut. Testamentissa saattaa olla myös kohta, jossa sanotaan, että testamentti on tehty niin sanotusti täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tämä ei sinänsä ole testamentin edellytys, mutta sillä yleensä edesautetaan niitä tilanteita, kun joku tietoisesti väittää, että testamentin tekijä ei ole enää ollut siinä tilassa, että olisi ymmärtänyt, mitä hän on ilmaissut testamentilla.
On vielä yksi mahdollisuus, jota nykyaikana silloin tällöin käytetään ja itse näen, että sillä on riitoja estävä vaikutus. On mahdollisuus laatia testamentti kirjallisessa muodossa ja sen lisäksi testamentin tekijä voi kertoa esimerkiksi videolle siitä, miksi hän on päätynyt tähän ja miten hän haluaa sen toteuttaa. Uskoisin, että tällaisen videon katsottua harva perillisenä haluaa lähteä tätä riitauttamaan. Jos vielä on joku, joka haluaa lähteä riitauttamaan testamentin, niin melko vaikeaksi tämä kyllä sen asian tekee.
Testamentilla voi määrätä kaikesta siitä omaisuudesta, jonka omistat. On toki tiettyjä rajoituksia tähän ja yksi tyypillinen esimerkki on se, että leski saa jäädä asumaan asuntoon, joka on ollut avioparin yhteinen koti ja hallita irtainta omaisuutta. Toinen asia on se, että rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan, vaikka testamentilla yritettäisiin siirtää omaisuutta heidän ohitseen. Lakiosa on puolet siitä, mikä heille muuten kuuluisi.
Kysymys, joka usein nousee myös esiin, on se, että entä jos testamentin laatimisen jälkeen muuttaa mieltään? Tämä ei ole kovin vaikea kysymys, sillä mieltään voi muuttaa niin usein kuin haluaa niin pitkään, kun voi laatia testamentin. Kun mieltä muutetaan, jotkut suosittelevat hävittämään testamentin. Itse en pidä tätä kovinkaan hyvänä vaihtoehtona, koska jos tästä on olemassa kopio, niin ei riitä, että yksi asiakirja tuhotaan. Paras vaihtoehto on, että tehdään uusi testamentti, joka alkaa sillä, että tällä testamentilla kumotaan kaikki aikaisemmat määräykset, jolloin on selvä, että tämä on se voimassa oleva.
Missä testamentti pitäisi sitten säilyttää, että se tulee esiin, kun sitä tarvitaan? Tähän on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on se, että säilyttää testamentin omassa paikassa, jossa muutkin arvopaperit ovat, josta sitten perilliset voivat niitä katsoa. Parempi vaihtoehto on se, että jos testamenttaa jollekin tietylle henkilölle kaiken omaisuutensa, niin voi antaa kopion siitä hänelle. Kolmas vaihtoehto on se, että jos testamentti on laadittu lakimiehen toimesta tai pankin toimesta, niin pyytää heitä säilyttämään testamenttia ja se löytyy heiltä sitten, kun sitä tarvitaan. Varmasti on myös muita vaihtoehtoja, mutta nämä ovat ne pääsääntöisesti käytetyt.
Mikä on sitten hyvä testamentti? Tämä riippuu tietenkin hieman tilanteesta. Joskus testamentit saattavat olla hyvin monimutkaisia, jos niillä pyritään säilyttämään laajoja omaisuusjärjestelyjä tai esimerkiksi verohyötyjä. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että hyvä testamentti on hyvin samanlainen kuin hyvä asiakirja. Eli lukija ymmärtää aivan täysin, mikä tahdonilmaisu testamentissa on, yksiselitteinen asiakirja, jossa ilmoitetaan, miten asia tulee ratkaista. Joskus voi olla myös hyvä, että testamentissa sanotaan miksi henkilö haluaa jonkin asian toteutuvan tietyllä tavalla. Tämä ehkä vähentää riidanhalua perillisten välillä, mikä on joskus aivan liian yleistä.
38. Mistä narsismissa on kyse?
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian erityisasiantuntija, PsyJuridica
Mitä narsismilla psykologiassa tarkoitetaan? Psykologiassa narsismilla viitataan ennen kaikkea minuuden kokemiseen ja edesmennyt psykologian professori Risto Vuorinen käytti määritelmää, että narsismissa on kyse rakkaudesta omasta itsestä muodostettuun psyykkiseen kuvaan. Ja ennen kaikkea siinä on kyse siitä, että missä määrin tarvitsemme muita ihmisiä myönteisen mielikuvan ylläpitämiseen. Psykologiassa narsismi siis ymmärretään tai määritellään persoonallisuutta vahvasti määrittäväksi psyykkiseksi ominaisuudeksi, jota joillakin ihmisillä on paljon, jonkin verran tai joillakin ihmisillä vähän. Voimme arvioida ja mitata narsismia erilaisilla menetelmillä. Sanoisin niin, että ne kaksi ääripäätä, eli ihminen, jolla on hyvin paljon narsistisuutta persoonassaan ja sitten taas sellainen, jolla sitä ei ole juuri lainkaan, muodostavat usein ihmiselle itselleen ja muille hänen kanssaan eläville ja vuorovaikutuksessa oleville haasteita.
Patologiselle narsismille on hyvin tyypillistä tai keskeistä voimakas keskittyminen itseen eli ihminen käyttää muita ihmisiä ja vuorovaikutustilanteita oman minuutensa ja kokemuksensa pönkittämiseen ja sen ylläpitämiseen. Siihen ajatukseen, että itse on erinomainen ja henkilö on oikeastaan rakastunut itseensä ja uskoo olevansa paras kaikista. Narsistinen henkilö ei esimerkiksi allekirjoita ajatusta, että kukaan ei ole täydellinen, vaan hän usein itse sisäisesti ajattelee olevansa täydellinen ja hän käyttää muita ihmisiä mielikuvan ylläpitämiseen. Olennaista narsismin ymmärtämisessä on se, että sillä ei oikeastaan tarkoiteta itseen kohdistuvaa rakkautta. Sillä tarkoitetaan rakkautta siihen mielikuvaan, joka henkilöllä on syntynyt ja joka kehittyy ja elää suhteena siihen peilaukseen, jota hän harrastaa ympäristöönsä ja siinä vaikuttaviin ihmisiin. Se on suhde mielikuvaan, ei siihen todelliseen itseen.
Narsismi toisessa äärilaidassaan voi myös aiheuttaa sen, että kyseessä on sairaus eli diagnosoitavissa oleva narsistinen persoonallisuushäiriö. Nykyisin se ei tosin enää tautiluokituksessamme virallisena personallisuushäiriön muotona ole, mutta on kuitenkin yhtenä persoonallisuushäiriötä määrittävänä omaisuuskimppuna. Tällöin kyse on yleensä hyvin itsekkäästä, muita hyväksikäyttävästä, impulsiivisesta ja kaikin tavoin itseensä keskittyvästä henkilöstä. Sairaus määritellään tietysti siten, että se on jo niin vakava personallisuuden häiriömuoto, että se aiheuttaa sekä henkilölle itselleen että hänen ympäristössään vakavaa haittaa.
39. Isovanhemman oikeus tavata lastenlastaan
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica
Valitettavasti Suomessa isovanhemmat eivät voi oikeusteitse hakea tapaamisoikeutta lapsenlapsiinsa. Näin ollen tapaamisoikeus yleensä toteutuu siten, että kun tapaajavanhempi itse tapaa lapsia, niin isovanhemmilla on tällöin samaan aikaan mahdollisuus tavata lapsenlapsiaan. Isovanhemmilla on totta kai mahdollisuus keskustella lähivanhemman kanssa siitä, että he voisivat tavata lapsenlapsiaan muunakin ajankohtana, kuin silloin kun tapaajavanhemmalla on oma luonapitovuoronsa. Mitään juridista velvollisuutta lähivanhemmalla ei kuitenkaan ole, että hänen täytyisi suostua näihin tapaamisiin isovanhempien kanssa. Sama koskee myös tapaajavanhempaa eli hänenkään ei tarvitse suostua siihen, että isovanhemmat tapaisivat lapsia. Sellaisissa tilanteissa, joissa toinen vanhempi on kuollut ja hänen sukunsa ja isovanhemmat haluaisivat pitää yhteyttä lapsiin, on meneteltävä aivan samoin eli oltava yhteydessä tähän toiseen vanhempaan ja sopia hänen kanssaan tapaamisista. Koska lainsäädäntö ei mahdollista isovanhemmille tapaamisoikeutta, kannattaa heidän pyrkiä olemaan aktiivisesti yhteydessä lapsen vanhempiin ja siten luomaan hyviä suhteita lapsenlapsiinsa ja heidän vanhempiinsa.
40. Millainen on hyvä testamentti ja muita testamenttiin liittyviä käytännön asioita
Jan-Olof Nyholm, varatuomari, PsyJuridica
Testamentilla voidaan määrätä kaikesta siitä omaisuudesta, jonka henkikö omistaa. Tähän on tietenkin olemassa tiettyjä rajoituksia ja yksi tyypillinen esimerkki on se, että leski saa jäädä asumaan avioparin yhteiseen kotiin ja hallita sen irtainta omaisuutta. Toinen poikkeus on se, että vaikka testamentilla yritettäisiin siirtää omaisuutta ohi rintaperillisen, niin heillä on aina oikeus lakiosaan perinnöstä. Lakiosa on puolet siitä, mitä heille muuten kuuluisi. Kysymykset, jotka usein myös nousevat esiin, ovat esimerkiksi se, että entä jos haluan testamentin laadinnan jälkeen muuttaa mieltäni, niin mitä sitten tehdään. Tämä ei ole kovin vaikea kysymys, sillä mieltä on mahdollista muuttaa niin kauan, kuin haluaa, kunnes tulee se hetki, että ei voi enää laatia testamenttia. Mielenmuutostapauksessa jotkut ovat suositelleet testamentin tuhoamista. Itse en pidä tätä kovinkaan hyvänä vaihtoehtona, koska jos testamentista olisi olemassa kopio jossakin, niin ei riitä, että yksi asiakirja tuhotaan, koska joku voi vielä jäädä jäljelle. Paras vaihtoehto on, että laaditaan uusi testamentti joka alkaa sillä, että kerrotaan, että tällä testamentilla kumotaan kaikki aikaisemmat määräykset. Tällöin on selvä, että kyseinen testamentti on se voimassa oleva. Missä testamentti kannattaisi säilyttää, että se tulee esiin sitten, kun sitä tarvitaan? On olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on se, että säilyttää testamentin sellaisessa paikassa, jossa säilyttää myös muita arvopapereita, josta sitten perilliset voivat niitä katsoa. Parempi vaihtoehto on se, että jos testamentoi jollekin tietylle henkilölle kaiken omaisuutensa, niin antaa kopion testamentista hänelle. Jos testamentti on laadittu lakimiehen tai pankin toimesta, niin heitä voi pyytää säilyttämään testamenttia ja sitten kun sitä tarvitaan, niin heillä on testamentti. Varmasti on olemassa myös muita vaihtoehtoja, mutta nämä ovat ne pääsääntöisesti käytetyt.
Millainen on sitten hyvä testamentti? Tämä riippuu tilanteesta, joskus testamentit saattavat olla hyvin monimutkaisia, jos niillä pyritään saavuttamaan laajoja omaisuusjärjesteltyjä tai esimerkiksi verohyötyjä. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että hyvä testamentti on hyvin samanlainen, kuin hyvä asiakirja eli lukija ymmärtää aivan täysin, mikä tahdonilmaisu testamentissa on. Yksiselitteinen asiakirja, jossa ilmoitetaan, että miten asia halutaan ratkaista. Joskus voi olla hyvä, että testamentissa kerrotaan myös, miksi henkilö haluaa jonkin asia toteutuvan tietyllä tavalla. Tämä saattaa vähentää riidanhalua perillisten välillä, joka on joskus liiankin yleistä.
41. Lastensuojeluilmoitus ja huoltoriidat
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica
Mikäli osapuolilla on meneillään huoltoriita ja tulee kysymykseksi se, että tulisiko samaan aikaan tehdä lastensuojeluilmoitus, niin neuvon miettimään tätä useamman kerran, että onko ilmoituksen tekeminen todella tarpeellista. Sikäli sillä seikalla, että huoltoriita on vireillä, ei saisi olla vaikutusta lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Mutta varoituksen sana siitä, että jos tällaisen ilmoituksen tekee tai erityisesti jos tekee niitä useamman, niin niitä voidaan helposti myös käyttää tekijäänsä vastaan huoltoriidassa. Ilmoituksen tekeminen voi tulla ajankohtaiseksi silloin, kun on vakava huoli lapsen psyykkisestä tai fyysisestä turvallisuudesta tai lapsi on itse ajautunut ongelmiin, on väkivaltainen tai on päihde- tai mielenterveysongelmia. Nämä samat ongelmat ovat usein myös vanhempiin liittyvissä lastensuojeluilmoituksissa pääsyyt eli alkoholi- ja muut päihdeongelmat sekä mielenterveysongelmat ja väkivaltaisuus. Yleensä jo pelkkä erotilanne saattaa aiheuttaa lapsessa oirehdintaa ilman, että siitä on välttämätöntä tehdä lastensuojeluilmoitusta. Lastensuojeluilmoitus nimittäin johtaa lastensuojelun asiakkuuteen, joka voi olla tarpeeton niissä tilanteissa, joissa kyseessä on vain normaaliin eroprosessiin kuuluvaa oirehdintaa. Jokaiseen tilanteeseen liittyy kuitenkin omat yksityiskohdat ja taustatekijät, joten selvää ohjeistusta siitä, milloin lastensuojeluilmoitus pitää tai kannattaa tehdä, ei voida sanoa. On kuitenkin selvää, että sitä ei kannata tehdä pelkästään sen vuoksi, että on huoltoriita vireillä tai että pyrkii tätä kautta hankkimaan näyttöä tulevaa oikeuskäsittelyä varten.
42. Käytännön ohjeita lähestymiskiellon hakemiseen
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica
Lähestymiskieltoa voidaan hakea niissä tilanteissa, joissa on joutunut rikoksen tai väkivallan uhriksi tai on vakava uhka sellaiseksi joutumiseen. Lähestymiskiellon hakijan täytyy pystyä näyttämään toteen, miksi hän pelkää tai mikä häntä uhkaa. Lähestymiskiellon saamiseksi pelkkä oma subjektiivinen kokemus ei riitä, vaan hakijan on pystyttävä perustelemaan myös tuomarille, että miksi teko tai häirinnän muoto on hakijasta uhkaavaa tai pelottavaa. Tällöin asia arvioidaan myös objektiivisesti katsottuna. Tämän vuoksi on tärkeää, että lähestymiskiellon hakija säilyttää mahdolliset tekstiviestit, sähköpostit, joissa hän on joutunut uhkauksien kohteeksi tai jos on joutunut rikoksen tai väkivallan kohteeksi, tekee asiasta ilmoituksen poliisille. Lähestymiskieltoa voi hakea poliisilta tai käräjäoikeudelta. Poliisi voi myöntää lähestymiskiellon ainoastaan väliajaksi ja jos haluaa pidemmän lähestymiskiellon, on asia käsiteltävä käräjäoikeudessa. Käräjäoikeuskin voi määrätä ainoastaan vuoden mittaisen lähestymiskiellon ja jos tälle lähestymiskiellolle haluaa jatkoa, on siitä tehtävä uusi hakemus ja tälle määrätään uusi käsittely.
Käräjäoikeudessa lähestymiskieltoasiat käsitellään kiireellisesti. Usein heti hakemuksen saatuaan käräjäoikeus ottaa yhteyttä vastapuoleen ja asiassa järjestetään oikeuskäsittely. Mikäli lähestymiskieltoa haetaan niin sanotusti perheen sisällä, eli lähestymiskiellon kohteena on oma perheenjäsen, voi käräjäoikeus määrätä lähestymiskiellon kolmen kuukauden mittaiseksi. Näissä tilanteissa perheenjäsenellä tarkoitetaan sellaista perheenjäsentä, joka asuu samassa taloudessa hakijan kanssa. Kolmen kuukauden lähestymiskieltoon voidaan päätyä siksi, että tämä lähestymiskiellon kohteena oleva joutuu poistumaan omasta asunnosta. Tämän vuoksi ollaan katsottu, että vuoden mittainen lähestymiskielto voi olla kohtuuttoman pitkä. Lähestymiskieltoasiassa ei ole pakko kääntyä oikeudellisen avustajan puoleen ja osa pystyy hoitamaan asiansa aivan hyvin ilman oikeudellistakin avustajaa. Oikeudellisen avustajan hankkiminen voi kuitenkin olla hyvinkin tarpeellista niissä tilanteissa, joissa näyttöä on paljon tai ei itse osaa valita niitä todisteita, mitä käräjäoikeudessa mahdollisesti tarvitaan. Mikäli oman oikeudellisen avustajan palkkaa, on pääsääntönä lähestymiskieltoasioissa, että osapuolet maksavat omat kulunsa. Näin ollen kulujen maksamiseen kannattaa varautua etukäteen.
43. Isyyslain keskeiset uudistukset
Saara Malinen, lakimies, PsyJuridica
Yksi merkittävimmistä uudistuksista isyyslaissa on se, että isyyden voi tunnustaa jo ennen lapsen syntymää. Tämä koskee erityisesti niitä tilanteita, kun vanhemmat ovat avoliitossa, jolloin isyyden voi tunnustaa neuvolassa jo ennen lapsen syntymää. Mikäli tämän tunnustuksen haluaa perua, on se mahdollista 30 päivän sisällä lapsen syntymästä. Samaan aikaan, kun neuvolassa tunnustaa isyyden, on mahdollista tehdä sopimus yhteishuoltajuudesta. Jatkossa äidillä ei ole enää oikeutta vastustaa isyyden tunnustamista ja sen selvittämistä. Lastenvalvojalla kuitenkin säilyy tietyssä tapauksessa oikeus katkaista isyyden selvittäminen. Tämä sama oikeus koskee myös yli 15-vuotiaita lapsia. Lisäksi lastenvalvojien velvollisuus selvittää isyys laajenee koskemaan myös 15-17-vuotiaita lapsia. Aikaisemmin isyys selvitettiin verikokein, mutta jatkossa isyyden selvittäminen tapahtuu solunäytteellä. Solunäytteen ottaminen tapahtuu neuvolassa tai lastenvalvojan luona, joka nopeuttaa huomattavasti prosessia. Uudistuksena isyyslaissa on myös se, että isänä itseään pitävän kanneoikeus laajenee. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö, joka pitää itseään isänä voi laittaa isyyttä koskevan kanteen vireille ilman isyyden tunnustamista. Lisäksi isänä itseään pitävä voi nostaa kanteen vastaan aviomiestä, joka ei asu perheensä kanssa, koskien isyyden kumoamista. Tähän on kuitenkin tiettyjä edellytyksiä. Jatkossa kuitenkin säilyy niin sanottu isyysolettama eli lapsen isänä pidetään sitä henkilöä, joka on avioliitossa äidin kanssa.